28 comments for “Viikon puheenaiheet, viikko 3/2019”
Mistä viikko alkaa? Maanantaista! Minulle viikko alkaa sunnuntaista. Se on kristillisessä kulttuurissa ylösnousemuksen päivä. Sunnuntaina messussa katetaan alttaripöytä. Sen ääreltä lähdetään arkeen edellisen viikon taakat taakse jättäen, uutta yrittäen ja kokien, vastuuta kantaen. Monesti ontuen. Mutta kuitenkin eteenpäin kohti uutta.
Tietysti tätä voi pitää hömppänä, jopa järjettömänä. Mutta jospa se onkin sitä JÄRJELLISTÄ JUMALANPALVUSTA! Niinkuin apostoli kirjoittaa (Room.12:1-2): ”Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla”.
Kello löi jo VIISI lapset herätkee! Vielä jokin tunti, sitten levätkee!
Meidän naapuri lähti tänään Finnairin lentäjä koulutukseen Poriin. Hän jätti Lappeenrannan Yliopiston korkean viran ja haluaa kokea sen mikä on lapsuuden ihanne. Moni meistä puhuu, että olisi pitänyt mutta en saanut ajoiksi.
Minä olen eläissäni maastossa Värtsilän Kairat kulkenut pitkin ja poikin. Metsästänyt taivaltaen myös purot ja karikot läpikäynyt. Marjat ja sienet olen poiminut. Nuorille omana kokemuksenani haluan sanoa: kannattaa luontoon mennä. Luonnossa voi rauhallisuuden tuntea ja imeä sen omaan sisispään.
Olen täysin samaa mieltä Eskon kanssa.
Minulle viikko alkaa maanantaista..ja jos nyt pitää kristillinen selitys olla asialle niin se on hyvinnii yksinkertainen. Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi..,minulle sunnuntai se seitsemäs päivä. Ja lepopäivän voi viettää vaikka luonnossa.
”Mummolle” ja muillekin. Klikkaapa nettiin: sunnuntai. Sieltä löytyy tarinaa sunnuntaista, lepopäivästä ja siitä, miten eri lailla asiaa voi selittää. Voi lähteä sekä luomisesta että lunastuksesta, aina makunsa mukaan itse kullekin. Pääasia kuitenkin on, että levätään aika ajoin ja uurastetaan kukin voimiensa mukaan. – Ennen ikuista lepoa.
Erkki haastaa meitä selvästi keskusteluun uskon asioista.
Mieli tekisi tarttua haasteeseen mutta Värtsin aikoinaan luoma toimituksellinen linja
oli se että lehden sisältö liittyisi jotenkin Värtsilään.Uskontoa ja politiikkaa tulisi välttää.
Mitään ehdottomia rajauksiahan nämä eivät ole olleet ja uskonnosta näillä palstoilla on kiihkoiltu
joskus kovastikin….joten jos muutaman sanasen allekirjoitan aiheesta.Älkää pahastuko 🙂
Minä kunnioitan jokaisen vakaumusta.Näen kuitenkin lähes mahdottomana
keskustelut Jumalan olemassa olosta tai olemattomuudesta koska niitä ei voi millään
järjellä selittää eikä tieteellisesti todistaa.Eikä niitä tietysti tarvitsekaan koska väitteet puolesta tai vastaan ovat tunnepuolen asioita.Ikäänkuin jokaisen henkilökohtaisia asioita.
Uskon asioissa harmittaa tälläistä tavallista tallaajaa ainoastaan se että joillekin uskonto on konkreettisesti elämän ja kuoleman kysymys.
Uskontojen vuoksi on vuodatettu miljoonien ihmisten veri.Kahden suurimman ns. maailmanuskonnon kristinuskon ja Islamin synnynseuduilla Lähi-Idässä on tapeltu vuosisatoja ja tapellaan vastakin.
Islamistien ja kristittyjen eri suuntaukset ovat puukkohippasilla vaikka molempien uskontojen kulttuuriperintö on sama, abrahamilainen uskonto.En ymmärrä.
Tosin tunnen muutaman ns kiihkouskovaisen ja tiedän että veri kiehahtaa helposti jos vähääkään kysenalaistaa heidän näkemyksiään.
Minä uskon luonnontieteiden selitykseen maailmankaikkeudesta.E=mc”2. Kun tähän ”yksinkertaiseen” yhtälöön lisätään ajan ja avaruuden funktiot se selittää sen miten luonto voi luoda hiukkaset tyhjästä.
Minun messias on siis Newton.Kristittyjen Jeesus.Islamistien Allah ja Jumalan luvatulle kansalle,juutalaisille ei messias ole vielä edes tullut?
Tähän logiikkaan minulle on aivan sama mikä on viikon ensimmäinen päivä.ISO 8601 standardin mukaan on kuitenkin sovittu että maanantai on viikon ensimmäinen päivä.Suomi sitoutui tähän standardiin vuonna 1973.
Juutalaisessa traditiossa sunnuntai tosin on edelleenkin viikon ensimmäinen päivä.
Shalom Erkki!
Joren kommentti avaa keskusteluun uusia väyliä. On hyvä, että niin on.Sillä vaikeneminen on pahinta. Jos nimittäin ajatellaan – järjellä. Jostakinhan se ns. uskonto on ihmisen olemiseen tullut. Ei se ole ooppiumia, vaan jotain konkreettisempaa.
Uskonnollisuus on ilmeisesti evoluution tulos. Miksi siitä puhuminen, sen tutkiminen ja siihen sisälle meno ei kuuluisi kulttuurin piiriin? Uskonnollisuus on tuottanut paljon pahaa historian aikana. Niinkuin moni muukin ihmisen toiminnassa, kuten esimerkiksi ateismiin perustuvat poliittiset ideologiat ja valtiot. Kaikkia niitä on syytä tutkia ja niistä olla jotain mieltä. Tämä on kulttuuriamme vapaassa maassamme.
Ja Värtsi on kulttuurilehti, niinkuin aika monet siinä julkaistut jutut ovat osoittaneet. Se on sitten eri asia, miten siedämme erimielisyyttämme. Jokin aika sitten olin Joensuussa tilaisuudessa, jossa keskustelivat tähtitieteen emeritusprofessori ja piispa. Minulle – joka olen paljon kamppaillut uskon ja järjen välisten kysymysten kanssa – kokemus oli rakentava. Kaksi eri tavoin kristilliseen uskontraditiooon suhtautuvaa kohtasivat toisensa kunnioittavasti. Eikä se ollut vain jotain kohteliaisuutta, vaan ihan aitoa ja uskottavaa.
Kirjastosta voi löytää hyvin suositeltavan kirjan Aikamme ateismin kasvot. Kirjoittaja on Ignas Lepp -jos nyt muistan nimen ihan oikein. Monen kielteinen suhde kirkkoon voi saada selvemnnystä kirjan avulla. Se ei kuitenkaan ratkaise uskon ja järjen välistä jännitettä Siinä mielessä se ei hyödyttänyt minua. Mutta olisi monelle muulle avuksi. Minulle uskon ja järjen välinen jännite tarvitsee paljon syvemmälle meneviä selvityksiä.
Äsken juuri TV kertoi, että Suomessa kirkkoon kuuluminen on lisääntynyt viime vuosina merkittävästi. Yhdeksi selitykseksi mainittiin se, että eronneiden suhde kirkkoon on ollut hyvin löysä. Muutos on siis aika muodollinen.
Kun näitä uskonasioita ja kirkkoon kuulumisen syistä tarkemmin tutkii, löytyy myös asioita, joista media ei liiemmin kerro. Meidän jumalanpalveluselämämme on syventynyt. On löytynyt sellaista, mikä oli unohtunut. On löytynyt ehtoollinen, eukharistia. Voisi sanoa myöskin: mysteerio. Jotain sellaista, joka ei ole järjen tavoitettavissa, mutta vaikuttaa elämässä – myönteisesti. Tänä päivänä ehtoolliselle marssii nuoria enemmän kuin 1950-luvulla. He kävelevät hymyillen kirkon käytävällä. Yhä enemmän kasvaa alttarin ja arjen välinen toimiva yhteys. Minua ilahduttaa, että järjellinen jumalanpalvelus arjen keskellä on tulossa keskiöön. Käännyttämisen pakkomielle vähenee ja tilalle tulee toisten huomioiminen positiivisella tavalla. Ja sitähän me tämän ajan ”kuluttajat” tarvitsemme. Eikö niin?
Järkeni sanoo: Kirkolla on tulevaisuus. Prosentit ovat vain osatotuus.
Uskonko minä
ihan oikeasti?
Vai uskonko
jonkun keksineen
tällaisen tarinan?
Usko on
valinnanvapautta.
Se on
ihan järkevää
ihmisen elämää.
Uskonto ja kirkko on muutakin kuin luomiskertomuksen eteen tehtävää työtä. Ihminen joka on todellisessa hädässä on kuten hukkuva ja turvaa hakee. Lähin turva luterilaisessa uskossa on siinä hetkessä kädet ristiin laittaa ja pyytää ylhäältä apua. Yksin ei kovinkaan kundi pärjää.
Tänään Saimaa oli antoisa pilkkijälle. Sain kuusi puolikiloista ahventa. Pienempiä ahvenia kaksi savupöntöllistä. Savustettuja ahvenia vein naapureille. Tässä yhteisössä syödään tänään lähiruokaa.
Yle uutisoi eilen ”Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien osuus putosi ensi kerran alle 70 prosenttiin suomalaisista. Kirkkoon kuului viime vuoden loppuun mennessä 3 848 035 ihmistä eli 69,7 prosenttia koko kansasta.”
Miustahan se on ortodoksinen kirkkokin
ihan kiva kokemus. Nautin siitä hämytunnelmasta,
kirkkolaulusta ja hämärässä palavista tuohuksista,
kuten myös ortodoksisesta kirkkotaiteesta.
Luterilainen toki olen, mutta vaimo on ortodoksirovastin
tytär. Erkki puhuu kyllä asiaa.
Kirkkovaltuustossa ja muutenkin on esitetty toivetta lisätä seurakunnan viestintäkanavia. Täten siis tiedoksi ilmoitettakoon, että tänään on perustettu Tohmajärven ev.lut. seurakunnan facebook-sivu nimellä ”Tohmajärven ev.lut. seurakunta”. Sitä voi käydä vilkaisemassa ja ns. tykkäämässä. Pyrimme tiedottamaan sen kautta mm:ssa erilaisista tapahtumista ja kertomaan ajankohtaisista asioista.
Mikko Lappalainen
Kirkkoherra
Tohmajärven ev.lut. seurakunta
Olen pari kolme kertaa kirjoittanut tähän kommenttia. Mutta joka kerta olen jossain vaiheessa painanut vahingossa väärää nappulaa. Kirjoittamani lauseet ovat pudonneet kankkulan kaivoon. Olen tullut siihen tulokseen, että tuolloin suojelusenkelini on puuttunut asiaan. Siispä nyt lopetan.
Sanon vain sen, että kirkolla on tulevaisuus. Messusta kehittyy puoleensa vetävä, kun se tavoittaa sen ytimen, joka on säilynyt ortodoksisessa liturgiassa ja katolisessa messussa ja oli elävää käytäntöä vielä Lutherin aikana. Näin ajattelen joka kerta siinä kirkossa, jossa – nuoria – käy ehtoollisella kulkien käytävää pitkin hymyillen. Toisin kuin vielä 1950-luvulla, jolloin minä kivulla löysin tien kirkkoon. Onneksi kuitenkin löysyin. Päivääkään en vaihtaisi pois – paitsi niitä päiviä, jolloin olen hölmöillyt. Paitsi myös niitä päiviä, jolloin en tehnyt tarpeeksi…
ANTEEKSI, huomasin äsken, että kommentissani 15.1. sen viidennessä kappaleessa on virhe. Korjaa se aivoissaasi! Minä hyväksyn.
Kerronpa tässä sellaisen jutun,
että Joensuussa ilmestyvä Kirkkotie -lehti
on tehnyt digi-loikan ja siirtynyt myös nettiin.
Sen lay-out on tutunomainen,
onhan sen (yhtenä) laatijana henkilö. joka on aikoinaan
ollut muotoilemassa Värtsi verkkolehdenkin
ulkoasua.
En osaa linkittää, mutta ken haluaa vilkaista,
löytyy googlettamalla Kirkkotie.fi
Tämä kanava missä nyt keskustellaan on haavoittuva. Myös paikallisradio ei ole turvassa jos siihen halutaan vaikuttaa. Yksilöllä on nykyään vastuu minkä oikeaksi tiedoksi omaksuu. Media lukutaito oppiaineeksi olisi paikallaan.
Joutessani ja aikaa tappaakseni kaivelin netissä menneitä äänitteitä. Sieltä tuli vastaan Mustalais-inspiraatio 6.9.13 Värtsilän koululla Rajan Ryssäys Värtsilän koululla Eira Varonen.
Siinä Värtsilä hanurimesteri Kuisma Lipponen soittaa.
Voisiko sen laittaa tähän Värtsiin kuultavaksi? Olisi upeaa inspiroitua loppuviikoksi.
Kiitos, Sakari!!! Olin juuri sulkenut puhelimen, jonka avulla Eira neuvoi, miten palauttaa Kuisman haitarin tänne Värtsiin. En ennättänyt kokeilla, olinko oppinut. En sano tätä moittiakseni Sinua. Yritän jossain muussa yhteydessä uudestaan. Eihän oppi ojaan kaadu. Sitä paitsi, voihan kuka tahansa muukin palautella takaisin sitä, mikä on tuntunut Värtsissä milloinkin hyvältä. Ei haudata hyviä makuja unohduksiin.
Tässä onkin oikeastaan myös ehdotus Värtsin toimittamiselle – ei ainoaksi vaan yhdeksi muiden keinojen joukkoon. Uutta ja vanhaa! Molempia tuutin täydeltä.
Tarvitaan ajattelijoita tässä maassa. Ei enää voi luottaa tittelin saaneisiin. Höpöttelevät Jonni joutavia.
Tänään pieni tyttö sai nimen luterilaisen kirkon suojissa. Oli harras tilaisuus ja sai minut ukkina liikuttuneeksi. Ilojuhla. Uusi elämän polun aloittajan juhla on harvinaista nyky Suomessa. Toivoisin näitä juhlia jatkossa kaikkien Suomalaisten muistojen pakkiin.
Näkyikö jossain kuunpimennystä ? Yöllä oli kirkas kuutamo mutta aamuouolella ei näkynyt minkäänlaista kuuta. Lienee tullut pilviä juuri kuun pimennyksen ajaksi.
Mistä viikko alkaa? Maanantaista! Minulle viikko alkaa sunnuntaista. Se on kristillisessä kulttuurissa ylösnousemuksen päivä. Sunnuntaina messussa katetaan alttaripöytä. Sen ääreltä lähdetään arkeen edellisen viikon taakat taakse jättäen, uutta yrittäen ja kokien, vastuuta kantaen. Monesti ontuen. Mutta kuitenkin eteenpäin kohti uutta.
Tietysti tätä voi pitää hömppänä, jopa järjettömänä. Mutta jospa se onkin sitä JÄRJELLISTÄ JUMALANPALVUSTA! Niinkuin apostoli kirjoittaa (Room.12:1-2): ”Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla”.
Kello löi jo VIISI lapset herätkee! Vielä jokin tunti, sitten levätkee!
Meidän naapuri lähti tänään Finnairin lentäjä koulutukseen Poriin. Hän jätti Lappeenrannan Yliopiston korkean viran ja haluaa kokea sen mikä on lapsuuden ihanne. Moni meistä puhuu, että olisi pitänyt mutta en saanut ajoiksi.
Minä olen eläissäni maastossa Värtsilän Kairat kulkenut pitkin ja poikin. Metsästänyt taivaltaen myös purot ja karikot läpikäynyt. Marjat ja sienet olen poiminut. Nuorille omana kokemuksenani haluan sanoa: kannattaa luontoon mennä. Luonnossa voi rauhallisuuden tuntea ja imeä sen omaan sisispään.
Olen täysin samaa mieltä Eskon kanssa.
Minulle viikko alkaa maanantaista..ja jos nyt pitää kristillinen selitys olla asialle niin se on hyvinnii yksinkertainen. Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi..,minulle sunnuntai se seitsemäs päivä. Ja lepopäivän voi viettää vaikka luonnossa.
”Mummolle” ja muillekin. Klikkaapa nettiin: sunnuntai. Sieltä löytyy tarinaa sunnuntaista, lepopäivästä ja siitä, miten eri lailla asiaa voi selittää. Voi lähteä sekä luomisesta että lunastuksesta, aina makunsa mukaan itse kullekin. Pääasia kuitenkin on, että levätään aika ajoin ja uurastetaan kukin voimiensa mukaan. – Ennen ikuista lepoa.
Erkki haastaa meitä selvästi keskusteluun uskon asioista.
Mieli tekisi tarttua haasteeseen mutta Värtsin aikoinaan luoma toimituksellinen linja
oli se että lehden sisältö liittyisi jotenkin Värtsilään.Uskontoa ja politiikkaa tulisi välttää.
Mitään ehdottomia rajauksiahan nämä eivät ole olleet ja uskonnosta näillä palstoilla on kiihkoiltu
joskus kovastikin….joten jos muutaman sanasen allekirjoitan aiheesta.Älkää pahastuko 🙂
Minä kunnioitan jokaisen vakaumusta.Näen kuitenkin lähes mahdottomana
keskustelut Jumalan olemassa olosta tai olemattomuudesta koska niitä ei voi millään
järjellä selittää eikä tieteellisesti todistaa.Eikä niitä tietysti tarvitsekaan koska väitteet puolesta tai vastaan ovat tunnepuolen asioita.Ikäänkuin jokaisen henkilökohtaisia asioita.
Uskon asioissa harmittaa tälläistä tavallista tallaajaa ainoastaan se että joillekin uskonto on konkreettisesti elämän ja kuoleman kysymys.
Uskontojen vuoksi on vuodatettu miljoonien ihmisten veri.Kahden suurimman ns. maailmanuskonnon kristinuskon ja Islamin synnynseuduilla Lähi-Idässä on tapeltu vuosisatoja ja tapellaan vastakin.
Islamistien ja kristittyjen eri suuntaukset ovat puukkohippasilla vaikka molempien uskontojen kulttuuriperintö on sama, abrahamilainen uskonto.En ymmärrä.
Tosin tunnen muutaman ns kiihkouskovaisen ja tiedän että veri kiehahtaa helposti jos vähääkään kysenalaistaa heidän näkemyksiään.
Minä uskon luonnontieteiden selitykseen maailmankaikkeudesta.E=mc”2. Kun tähän ”yksinkertaiseen” yhtälöön lisätään ajan ja avaruuden funktiot se selittää sen miten luonto voi luoda hiukkaset tyhjästä.
Minun messias on siis Newton.Kristittyjen Jeesus.Islamistien Allah ja Jumalan luvatulle kansalle,juutalaisille ei messias ole vielä edes tullut?
Tähän logiikkaan minulle on aivan sama mikä on viikon ensimmäinen päivä.ISO 8601 standardin mukaan on kuitenkin sovittu että maanantai on viikon ensimmäinen päivä.Suomi sitoutui tähän standardiin vuonna 1973.
Juutalaisessa traditiossa sunnuntai tosin on edelleenkin viikon ensimmäinen päivä.
Shalom Erkki!
Joren kommentti avaa keskusteluun uusia väyliä. On hyvä, että niin on.Sillä vaikeneminen on pahinta. Jos nimittäin ajatellaan – järjellä. Jostakinhan se ns. uskonto on ihmisen olemiseen tullut. Ei se ole ooppiumia, vaan jotain konkreettisempaa.
Uskonnollisuus on ilmeisesti evoluution tulos. Miksi siitä puhuminen, sen tutkiminen ja siihen sisälle meno ei kuuluisi kulttuurin piiriin? Uskonnollisuus on tuottanut paljon pahaa historian aikana. Niinkuin moni muukin ihmisen toiminnassa, kuten esimerkiksi ateismiin perustuvat poliittiset ideologiat ja valtiot. Kaikkia niitä on syytä tutkia ja niistä olla jotain mieltä. Tämä on kulttuuriamme vapaassa maassamme.
Ja Värtsi on kulttuurilehti, niinkuin aika monet siinä julkaistut jutut ovat osoittaneet. Se on sitten eri asia, miten siedämme erimielisyyttämme. Jokin aika sitten olin Joensuussa tilaisuudessa, jossa keskustelivat tähtitieteen emeritusprofessori ja piispa. Minulle – joka olen paljon kamppaillut uskon ja järjen välisten kysymysten kanssa – kokemus oli rakentava. Kaksi eri tavoin kristilliseen uskontraditiooon suhtautuvaa kohtasivat toisensa kunnioittavasti. Eikä se ollut vain jotain kohteliaisuutta, vaan ihan aitoa ja uskottavaa.
Kirjastosta voi löytää hyvin suositeltavan kirjan Aikamme ateismin kasvot. Kirjoittaja on Ignas Lepp -jos nyt muistan nimen ihan oikein. Monen kielteinen suhde kirkkoon voi saada selvemnnystä kirjan avulla. Se ei kuitenkaan ratkaise uskon ja järjen välistä jännitettä Siinä mielessä se ei hyödyttänyt minua. Mutta olisi monelle muulle avuksi. Minulle uskon ja järjen välinen jännite tarvitsee paljon syvemmälle meneviä selvityksiä.
Äsken juuri TV kertoi, että Suomessa kirkkoon kuuluminen on lisääntynyt viime vuosina merkittävästi. Yhdeksi selitykseksi mainittiin se, että eronneiden suhde kirkkoon on ollut hyvin löysä. Muutos on siis aika muodollinen.
Kun näitä uskonasioita ja kirkkoon kuulumisen syistä tarkemmin tutkii, löytyy myös asioita, joista media ei liiemmin kerro. Meidän jumalanpalveluselämämme on syventynyt. On löytynyt sellaista, mikä oli unohtunut. On löytynyt ehtoollinen, eukharistia. Voisi sanoa myöskin: mysteerio. Jotain sellaista, joka ei ole järjen tavoitettavissa, mutta vaikuttaa elämässä – myönteisesti. Tänä päivänä ehtoolliselle marssii nuoria enemmän kuin 1950-luvulla. He kävelevät hymyillen kirkon käytävällä. Yhä enemmän kasvaa alttarin ja arjen välinen toimiva yhteys. Minua ilahduttaa, että järjellinen jumalanpalvelus arjen keskellä on tulossa keskiöön. Käännyttämisen pakkomielle vähenee ja tilalle tulee toisten huomioiminen positiivisella tavalla. Ja sitähän me tämän ajan ”kuluttajat” tarvitsemme. Eikö niin?
Järkeni sanoo: Kirkolla on tulevaisuus. Prosentit ovat vain osatotuus.
Uskonko minä
ihan oikeasti?
Vai uskonko
jonkun keksineen
tällaisen tarinan?
Usko on
valinnanvapautta.
Se on
ihan järkevää
ihmisen elämää.
Uskonto ja kirkko on muutakin kuin luomiskertomuksen eteen tehtävää työtä. Ihminen joka on todellisessa hädässä on kuten hukkuva ja turvaa hakee. Lähin turva luterilaisessa uskossa on siinä hetkessä kädet ristiin laittaa ja pyytää ylhäältä apua. Yksin ei kovinkaan kundi pärjää.
Tänään Saimaa oli antoisa pilkkijälle. Sain kuusi puolikiloista ahventa. Pienempiä ahvenia kaksi savupöntöllistä. Savustettuja ahvenia vein naapureille. Tässä yhteisössä syödään tänään lähiruokaa.
Yle uutisoi eilen ”Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien osuus putosi ensi kerran alle 70 prosenttiin suomalaisista. Kirkkoon kuului viime vuoden loppuun mennessä 3 848 035 ihmistä eli 69,7 prosenttia koko kansasta.”
Lähde https://yle.fi/uutiset/3-10596566
Miustahan se on ortodoksinen kirkkokin
ihan kiva kokemus. Nautin siitä hämytunnelmasta,
kirkkolaulusta ja hämärässä palavista tuohuksista,
kuten myös ortodoksisesta kirkkotaiteesta.
Luterilainen toki olen, mutta vaimo on ortodoksirovastin
tytär. Erkki puhuu kyllä asiaa.
Kirkkovaltuustossa ja muutenkin on esitetty toivetta lisätä seurakunnan viestintäkanavia. Täten siis tiedoksi ilmoitettakoon, että tänään on perustettu Tohmajärven ev.lut. seurakunnan facebook-sivu nimellä ”Tohmajärven ev.lut. seurakunta”. Sitä voi käydä vilkaisemassa ja ns. tykkäämässä. Pyrimme tiedottamaan sen kautta mm:ssa erilaisista tapahtumista ja kertomaan ajankohtaisista asioista.
Mikko Lappalainen
Kirkkoherra
Tohmajärven ev.lut. seurakunta
Olen pari kolme kertaa kirjoittanut tähän kommenttia. Mutta joka kerta olen jossain vaiheessa painanut vahingossa väärää nappulaa. Kirjoittamani lauseet ovat pudonneet kankkulan kaivoon. Olen tullut siihen tulokseen, että tuolloin suojelusenkelini on puuttunut asiaan. Siispä nyt lopetan.
Sanon vain sen, että kirkolla on tulevaisuus. Messusta kehittyy puoleensa vetävä, kun se tavoittaa sen ytimen, joka on säilynyt ortodoksisessa liturgiassa ja katolisessa messussa ja oli elävää käytäntöä vielä Lutherin aikana. Näin ajattelen joka kerta siinä kirkossa, jossa – nuoria – käy ehtoollisella kulkien käytävää pitkin hymyillen. Toisin kuin vielä 1950-luvulla, jolloin minä kivulla löysin tien kirkkoon. Onneksi kuitenkin löysyin. Päivääkään en vaihtaisi pois – paitsi niitä päiviä, jolloin olen hölmöillyt. Paitsi myös niitä päiviä, jolloin en tehnyt tarpeeksi…
ANTEEKSI, huomasin äsken, että kommentissani 15.1. sen viidennessä kappaleessa on virhe. Korjaa se aivoissaasi! Minä hyväksyn.
Kerronpa tässä sellaisen jutun,
että Joensuussa ilmestyvä Kirkkotie -lehti
on tehnyt digi-loikan ja siirtynyt myös nettiin.
Sen lay-out on tutunomainen,
onhan sen (yhtenä) laatijana henkilö. joka on aikoinaan
ollut muotoilemassa Värtsi verkkolehdenkin
ulkoasua.
En osaa linkittää, mutta ken haluaa vilkaista,
löytyy googlettamalla Kirkkotie.fi
Tämä kanava missä nyt keskustellaan on haavoittuva. Myös paikallisradio ei ole turvassa jos siihen halutaan vaikuttaa. Yksilöllä on nykyään vastuu minkä oikeaksi tiedoksi omaksuu. Media lukutaito oppiaineeksi olisi paikallaan.
Tässäpä linkki Kirkkotien sivuille.
https://kirkkotie.net/
Joutessani ja aikaa tappaakseni kaivelin netissä menneitä äänitteitä. Sieltä tuli vastaan Mustalais-inspiraatio 6.9.13 Värtsilän koululla Rajan Ryssäys Värtsilän koululla Eira Varonen.
Siinä Värtsilä hanurimesteri Kuisma Lipponen soittaa.
Voisiko sen laittaa tähän Värtsiin kuultavaksi? Olisi upeaa inspiroitua loppuviikoksi.
https://www.youtube.com/watch?v=Ww2vr15pdOU
https://www.youtube.com/watch?v=-TER7Wq37uk
Siinä Erkille inspiraation lähdettä:-)
Tämänkö soisi korvillensa
https://youtu.be/-TER7Wq37uk
Kiitos, Sakari!!! Olin juuri sulkenut puhelimen, jonka avulla Eira neuvoi, miten palauttaa Kuisman haitarin tänne Värtsiin. En ennättänyt kokeilla, olinko oppinut. En sano tätä moittiakseni Sinua. Yritän jossain muussa yhteydessä uudestaan. Eihän oppi ojaan kaadu. Sitä paitsi, voihan kuka tahansa muukin palautella takaisin sitä, mikä on tuntunut Värtsissä milloinkin hyvältä. Ei haudata hyviä makuja unohduksiin.
Tässä onkin oikeastaan myös ehdotus Värtsin toimittamiselle – ei ainoaksi vaan yhdeksi muiden keinojen joukkoon. Uutta ja vanhaa! Molempia tuutin täydeltä.
Kuisma Lipponen Ellin polkka
https://youtu.be/Ww2vr15pdOU
Tämäkin kannattaa katsoa ja kuunnella. Kuisma soittaa myös, mm Säkkijärven polkan. Hieno tilaisuus!
https://www.vartsi.net/2013/07/20/vartsila-soikoon/
Tarvitaan ajattelijoita tässä maassa. Ei enää voi luottaa tittelin saaneisiin. Höpöttelevät Jonni joutavia.
Tänään pieni tyttö sai nimen luterilaisen kirkon suojissa. Oli harras tilaisuus ja sai minut ukkina liikuttuneeksi. Ilojuhla. Uusi elämän polun aloittajan juhla on harvinaista nyky Suomessa. Toivoisin näitä juhlia jatkossa kaikkien Suomalaisten muistojen pakkiin.
Näkyikö jossain kuunpimennystä ? Yöllä oli kirkas kuutamo mutta aamuouolella ei näkynyt minkäänlaista kuuta. Lienee tullut pilviä juuri kuun pimennyksen ajaksi.