Ajeltiin sukumme vanhimman kanssa Värtsilässä viikonloppuna. Koulunkin ohi. Pohdittiin, mitäpä meinaavat värtsiläiset koululleen tehdä. Kannattaisiko meinata jotakin ennen kuin muut meinaavat?!
Elina lähetti kauttani terveiset kaikille osallisille Värtsilään. Oli muistorikas tilaisuus kirkolla, ja samalla hauska tavata tuttuja!
Pieni on kaunista. Aloitin koulun 63 ja samaan luokkaan me sovimme kaikki kansakoulun luokat. Pieni teki tehtäviään ja samalla kuuli yläluokkalaisille annettavaa opetusta. Kotioloissa lapsi oli tekemisissä vauvasta vaariin. Myös päiväkodissa lapsi kokee eri ikäisiä lapsia. Miksi meillä on menty tähän, että samanikäiset ovat keskenään oppimassa. Voisi miettiä miten pienet ja varttuneet voisi tukea toisiaan.
Esalta hyvä kysymys!
Kemien mäeltä on koulu kadonnut ja uuden rakentamisesta on tehty päätös, mutta Värtsilän koulun osalta tilanne lienee ainakin teoriassa vielä avoin. Senkin toiminnan lakkauttaminen on käsittääkseni kylläkin huomioitu em. uuden koulun tilajärjestelyissä, mutta nuija ei siis virallisesti vielä ole ovipöngän sinetiksi kopsahtanut.
On tosi hyvä, jos asialle voi vielä tehdä jotakin. Nyt viimeistään tarvittaisiin reipasotteista kansanliikettä, jossa näkyvimpänä tahona ja käynnistysmoottorina pitäisi luonnollisesti olla nykyisten oppilaiden vanhemmat ja me muut liityttäisiin sitten mukaan!
Uudenkylän koulu. Paikka kuulu kurjuuden. Opettajat eivät viitsineet tulla välituntivalvontaan. Henkinen ja fyysinen väkivalta rehotti. Jäi traumoja.
Hyvä veli verkosto toimi koulunjohtajalla. Köyhien lapset saivat kärsiä siitä.
Tämä olisi varmaan sensuroitava karenssijuttu.
Ei nyt suoraan sensuroida eikä karenssiakaan tule…tai keppiä sormille
Kertoisitko miltä ajalta, vuosikymmeneltä kokemuksesi ovat. Vai oletko koulun oppilas juuri nyt.
Jos Lasse tuollaista rohkeana urhona väittää, niin vois rohkeasti myös kertoa milloin tuollaista meininki on ollut.
Ennen vai jälkeen Kristuksen ajanlaskun?
Vatasen aikaan. Jäi pahat traumat. Koulunjohtajalla oli suosikkivanhemmat
( malliin kokouksissa tavataan). Niiden lapset sai terrorisoida välitunteja.
Ei ollut leikin asia lapselle Hemppa.
Ivaile vain. Nenänkin mursivat maassa makaavalta potkimalla. Tais tulla viisi minuuttia jälkkää. Ökyrikas isä potkijalla.
Hyvä Lasse. Tulihan se sieltä se ajallinenkin kohta. Sori vain vanhoja traumoja on varmaan monilla, mutta puhuminen ja kertominenkin niistä helpottaa.
Olen rehtori ja koulunjohtaja ( eläkkeellä).
Rakastin lapsia ja huolehdin aina välituntileikeistä tunnollisesti. Kyllä nyt taitaa ex rehtorille lopultakin koittaa karenssin ja sensuroinnin ajat. Liian kuuma peruna vieläkin tämä aihepiiri. Mutta antaa tulla vain lunta tupaan.
Esa A Luukkaiselle. Kiitos Elinan terveisistä. Elina ei ehkä muista minua, mutta olimme Värtsilän kirkkokuoron mukana monilla kuoromatkoilla. Ruotsin ja Norjan matkalta olisi joitakin kuvia kun vain joku muistaisi niihin teksit. Parhaat terveiset Elinalle.
Terveisin Alpo Aatos Rummukainen
Tuota koulukiusaamista voisi ajatella niinkin, että astuisi esiin henkilö joka sanoisi kiusatulle, että leikkiän se silloin oli, enhän minä tarkoittanut jne,, että unohdetaan pois vanhan jutut.. Kiusaajan on helppo unohtaa, mutta luulen että kiusatun lapsuuden ja nuoruuden, kenties koko elämän kestänyttä kärsimystä ei voi tehdä olemattomaksi.
Vatasen omat pojat olivat pahimpia kiusaajia. Arvatkaapas tuliko arestia syrjäkylän pojan hakkaamisesta?
Luukkaisen tyttö harrasti pahaa henkistä väkivaltaa. No nyt on jo sensuurin paikka, kenties karenssin.
Hyssytelkää vain ja vaihtakaa puheenaihetta niinkuin Jope-linkin jakaja tai Erkki Lintunen. Liitytte samaan
mafiaan, joka oli vallalla jo Vatasen aikana. Ivailkaa vielä lisäksi niin homma on taputeltu aitoon nettikiusaamisen henkeen.Tälläänpä tähän kuvan parinkymmenen vuoden takaa ulkoiselta
kovalevyltä. 🙂
Olen viettänyt kotioloa, siivoillut ja järjestellyt.
Siitä tulee aina hyvä mieli.
Päivä kerrallaan on hyvä elellä.
Venäläinen lääkäri tutki kattavan
verikokeen ja tuumi:
– Ozin harasoo. Normal. Syöpäkin hallinnassa.
Kuittasin että spassiba, dasvidania ja toivotin hyvät joulun odotukset
( puhelinkontrollikäynti). Lääkäri toivotteli samaa.
Siis hyvältä näyttää sairauksien suhteen. Toisen verenpainelääkkeenkin
sain jättää pois ja arvot ovat silti hyvät.
Mitenkäs sulla kaamosarki sujuu?
Joukoarvoisuus jatkuu ja jatkuu.
Minä pieni rihainen koin minuun kohdistuneen koulukiusaamisen. Isokokoiset haastoin järjen käyttöön. Eipä minulla ollut vaikeutta heidän kanssaan järjen käytössä.
Minulla oli huussin ovella kolme yläluokkalaista odottelemassa sisäpuolella. Kaksi piti käsistä kiinni että yksi sai vejellä lättyyn rauhassa. Kusihätäkin vielä. Vataselle ei tullut kuuloonkaan kertoa tästä. Olivat kylän kalamiesten poikia.
Korjaus: olivat napamiesten poikia
LASSE, me täällä Värtsin ruudussa olemme ”välitunnilla”. Takana on aivoja kypsyttänyt pitkä oppitunti. Se on ottanut koville. Minulle erityisesti järjen ja uskon välinen voimien koetus. Ateismin, agnostismin ja uskon ”kirjaimet” olen käynyt läpi. Nyt olen välitunnilla.
Olisipa nyt valvomassa ope, joka on empaattinen, ymmärtää erilaisuutta, sietää poikkeuksellisia, näkee joukosta ADHD:n ja ADD:n, niiden oireet – ja pihan reunalla isoisät ja -äidit, jotka rakensivat 1930-luvun lopun ja 1940- ja 50-luvuilla syntyneiden penikoittensa elämän alkuvuodet, siis heidät, jotka ovat nyt jo haudoissaan, jonne sytytämme taas joulunkynttilät. Siinä kuin haamuina seisovat ”ökyrikkaat”, ”kalamiehet”, ”napamiehet” kuin myös duunarit, mökkiläiset, evakot ja uudisraivaajat…
Sellaisia opeja kaipaan myös tänne Värtsin ruudun äärelle. Onneksi – kun katsomme koko Suomen kuvaa – on tunteiden yläpuolella olevaa tiedonhakua kansamme menneisyydestä (1917-18, 1939-44), sotien jälkeisestä rakennusajasta (koulun kehitys mukaan lukien) ja myös nykyisyydestä (koulukiusaamista unohtamatta).
Onneksemme tänään alituisen valitusvirren rinnalla soi myös toivonvirsi. Tai voihan sen ilmaista myös – virren sijasta. – ralli.
Tänä itsenäisyydenpäivän aamuna kuuntelin radiosta Sibeliuksen Finlandia-hymniä. Sävelten poljennossa kulkivat kuvat ja muistot elämäni vaiheista: pikku poika sodan ääniä kuulemassa, invalidi-isä (toinen silmä Matkaselän tienposkessa), äiti työntouhussa ilman työaikaa, evakot kaikissa vapaiksi annetuissa talon huoneissa, sotavangit vankileirin aidan takana ja tuvan pöydän ympärillä syömässä tai tykkitulen takana olevia rakkaitaan ikävöimässä – alakoululainen naapurin koulupiirissä kun oma koulu oli vielä armeijan käytössä, Vatasen luokassa jälki-istunnossa laulukoetta suorittamassa (kiitos että niin tapahtui, se oli opettavaista, vaikka silloin tuntuikin kiusalliselta), koulunkäynti Joensuussa reppuruuan varassa, opiskelua Helsingissä kesälomilla kotona tehdyn työn ”tuloilla”, opintolainoilla ja keikkatöillä tenttilukemisen rinnalla, stipendilläkin joka johti ensimmäiseen työpaikkaan Hämeenlinnaan ja sitten monen virkapaikkakunnan ja työtehtävän hoitamiseen jälkeen – paluumuuttajana kotiin Värtsilään. Kun ei ollut muitakaan hakijoita. Tuskin olisin tullutkaan valituksia, jos olisi ollut edes yksi vaihtoehto. Varmuuden vuoksi tarjouduin vapaaehtoisesti kirkkoneuvoston haastatteluun, jotta antaisivat perustellun lausunnon tuomiokapitulille, joka teki päätöksen. Muistan erään kirkkoneuvoston jäsenen arvion: ”Kyllä miulle vuan kelepoo Lintusen Maijan poika”.
Tuommoisia muistoja Finlandian sävelkulkujen aikana, vain nämä nyt tässä mainitakseni. — Ja kohta TV vie meidät Helsingin tuomiokirkkoon, jossa on EKUMEENINEN jumalanpalvelus. Suomi on ekumeeninen, kirkollisesti suvaitsevainen ja myös yhteiskunnallisesti yhteistyöhön pyrkivä. Suomi on kansalaisten yhteiskunta – ei epämääräinen massa KULUTTAJIA. Vaikka tänäänkin piti postilaatikosta kantaa roskikseen enemmän mainostuotteita kuin oli tarjolla Karjalaisen sivuja.
Mutta eletään nyt tätä aikaa ja katsotaan tulevaisuuteen – kukin niin kauan kuin jaksaa omin voimin tai yhteiskunnan tarjoamin palveluin – vapaaehtoisia talkoolaisia ja auttajia unohtamatta.
Uusitun lonkkanivelen vaiheilla jomottaa. Pitää lopettaa tämä jaarittelu. Heippa!
Jatkoa edelliseen -vähän lyhyemmin: Kävin lenkillä sauvojen avulla. Talojen ohi. MONTA pihaa vailla lipputankoa. MUUTAMA tanko ilman lippua. KOLMESSA siniristilippu. Mieleen nousi vanha fraasi: koti – uskonto -isänmaa. Voisiko tämän fraasin nykyaikaistaa? Vai onko sille tarvetta?
Olisinpa mennyt lenkille aikaisemmin. Olisin kyennyt klo 10 kirkkoon. Lonkka löystyi ja liike parani. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Klo 12 alkaa itsenäisyyspäivän ekumeeninen jumalanpalvelus – myös meille liikuntarajoitteisille – tai muuten vain aamuongelmallisille televisiossa.
Lasselle on jäänyt ikuinen trauma, enkä ihmettele
yhtään. Kouluajan ikävät kokemukset ovat kuitenkin
mahdollistaneet, että omassa koulussasi -sitten kun olit
opena ja rehtorina – koulukiusaamiseen puututtiin
välittömästi.
Näinä aikoina ei ainoastaan koululaiset kiusaa toisiaan.
Tosi ikäviä nuo Oulunkin tapahtumat, jossa aikuiset
miehet ahdistelevat lapsia.
*
Ulkona on tosi jäinen keli mutta siniristiliput liehuvat
tuulessa, muistuttaen vapaudestamme.
Hywää Itsenäisyyspäivää itse kullekin säädylle!
Mukana Helsingin tuokiokirkossa TV:n kautta. Oli mukana olemisen väärtti! Todellakin. Jos kertoisin kaiken positiivisen, siitä tulisi liian pitkä tarina. Riittäköön tämä: Jumalanpalvelus päättyi Paavon virteen. Mitenkä muuten se olisikaan voinut päättyä!
No, vielä yksi asia. Tyhjiä penkkejä oli silmiinpistävän paljon. Ehkä monet olivat lukeneet sensaatiomaiseksi lavastetun uutisen huikealla summalla ostetusta Albert Einsteinin kirjeestä eräälle kollegalleen. Oppositiopolitiikasta ei tietenkään voinut olla kysymys.
Onkohan toisilla mustarastaita ruokintapaikoilla? Meidän mustarastas ei vain taida lähteä muuttomatkalle. Kohta matka jää lyhyeksi jos ei kohta lähde.
eikös tuo jouko varonenki joskus aikoinaa purkanna samanmoisia tuntoja,tuntuuhan se ku monta yhtä vastaa ,mopping,joukkolynkkaus/-kiusaus.
Koulukiusaaminen on karsittava heti siinä hetkessä missä se esiintyy. Kiusaaja ja kiusaajan kiusaukseen johtavat tausta on selvitettävä. Kiusaajalla on taustat! Kiusattu tarvitsee tuen.
Tänään sattumalta kuntosalilla tapasin ”värtsilän pojan”. Vaikka meillä Jouko Varosen kanssa vuosia on mittariin tullut niin juttu luisti niin salilla kuin saunassa kuten nuorilla pojilla. Murre oli sama ja kirjakieli jäi siinä pienessä hetkessä sivummalle.
Lintuseltahan aukeni taas sanainen lodju.
😂😆
Poikani ala-asteella oli Jouko Varosen oppilaana. Jouko osasi kannustaa ja palkita. Jouko kuvasi luontoa ja teetti kuvista postikortin kokoisia kortteja. Jouko kannusti oppilaitaan antamalla kortin hyvästä suorituksesta. Ei tarvinnut olla paras. Jouko oli tasapuolinen opettaja joka näki pienen lapsen yksilönä.
”Nörtti Juksulle” lämmin kiitos! Tutustuin sanaan ”lodju” – netin avulla. Oppia ikä kaikkki!
Minä joskus puhuin linja-auto kouluista.
Päiväkotina sitä kokeiltiin koemielessä, mutta miten olisi homeettomat parakkikoulut syrjäseuduilla. Helppo on koulu siirtää ja lapsi voi kokea, että kotikylällänikin oli koulu kun aikuiseksi vartui. Vaimoni työpaikka niinkuin monen kiinteessä rakennuksessa työskennellyt on parakin kokenut työpaikkana hometta paossa. Neuvostoliitto oli kolhoosi maanviljelyksessä ja siihen Suomessa ollaan menossa. Myös lapset samaan kasaan halutaan ja yksilö joukkoon häviää.
Minä syön lihaa niin kauan kun luoja elonpäiviä suo. Ollaan murroksessa ja taas uudistutaan. Nuoret haluu kohden kasvispitoista ruokavaliota. Kysyin nuorilta missä mennään juuri nyt heidän sanomana? Kysyin medialta paljonko päivässä kasviksia on sopivaa syödä oman aterian lomassa. Pieni hiljaisuus. Vastaus lähes jätkälle: kuusi kourallista. Ok
Olis kliffaa bamlata sun kaa lintunen jos sleppaisit liperit vek.
Ja kypärän voisit skipata
Nörtti juksu …..onko sulla kuksaa ? Ottaisirko sen kainaloon , menisimme yhdessä läävään ja mulkuttaisimme sen itikan. Jookos ?
Arkkiatri Arvo Ylpöltä kysyttiin mitä hän on syönyt kun on elänyt terveenä yli sata vuotiaaksi, hän vastasi, että sas syödä mitä tahansa kun pitää huolen siitä, että entinen ateria on poistunut suolesta ennen kuin syö uuden aterian .
koittelin pääsyä tohman nimismiespiirin asiakirjasivuille 18..-1920 onnistumati.olisin tarkistanut,jotta oliko otto karhu nimismies/apulaisnimismies.onnistuisko joltakulta homma?…mielenkiintosia tuomiokirjaotsikoita runsaasti.vaan kuinka avataan….
tohmajärven nimismiespiiri…. vilikasin huvikseen kyseisiä tietoja, nuo kirjainviittaukset ovat varmaankin arkistointi-
tunnuksia ja niitä ei saa millään auki, eikä ne ole tarkoitettukaan auottavaksi. Nyt on selevitettävä muuta kautta
kyseisen henkilön toimenkuva kyseisenä aikana:-)
Tämäkin kansan viisaus voisi olla paikallaan tässä päivässä. Edesmennyt isäni minulle lausui. Suu syö sata kekoo, kekosellakin elää. Autontankki piripintaan ja matkanteko jatkuu ongelmitta lähes tuhat kilometriä. Ihminen kun oman tankkinsa eli vatsa laukkuunsa tunkee rualla pinkeeksi. On matkan jatkuminen närästystä, jos jää sohvalle makaamaan. Ihmisen tankkaus tarvitsee heti polttoaineen kuluttamista tehokkaasti liikkuen. Auton voi tankkauksen jälkeen jättää parkkiin ei se liho eikä rasita omistajansa kukkaroa.
Ajeltiin sukumme vanhimman kanssa Värtsilässä viikonloppuna. Koulunkin ohi. Pohdittiin, mitäpä meinaavat värtsiläiset koululleen tehdä. Kannattaisiko meinata jotakin ennen kuin muut meinaavat?!
Elina lähetti kauttani terveiset kaikille osallisille Värtsilään. Oli muistorikas tilaisuus kirkolla, ja samalla hauska tavata tuttuja!
Kiitos Hilkka Partaselle näistä Muistelmista: https://www.vartsi.net/2017/12/05/vartsilan-historiaa-muistikuvia-vartsilan-tehtaan-suurpommituksesta/
Pieni on kaunista. Aloitin koulun 63 ja samaan luokkaan me sovimme kaikki kansakoulun luokat. Pieni teki tehtäviään ja samalla kuuli yläluokkalaisille annettavaa opetusta. Kotioloissa lapsi oli tekemisissä vauvasta vaariin. Myös päiväkodissa lapsi kokee eri ikäisiä lapsia. Miksi meillä on menty tähän, että samanikäiset ovat keskenään oppimassa. Voisi miettiä miten pienet ja varttuneet voisi tukea toisiaan.
Esalta hyvä kysymys!
Kemien mäeltä on koulu kadonnut ja uuden rakentamisesta on tehty päätös, mutta Värtsilän koulun osalta tilanne lienee ainakin teoriassa vielä avoin. Senkin toiminnan lakkauttaminen on käsittääkseni kylläkin huomioitu em. uuden koulun tilajärjestelyissä, mutta nuija ei siis virallisesti vielä ole ovipöngän sinetiksi kopsahtanut.
On tosi hyvä, jos asialle voi vielä tehdä jotakin. Nyt viimeistään tarvittaisiin reipasotteista kansanliikettä, jossa näkyvimpänä tahona ja käynnistysmoottorina pitäisi luonnollisesti olla nykyisten oppilaiden vanhemmat ja me muut liityttäisiin sitten mukaan!
Uudenkylän koulu. Paikka kuulu kurjuuden. Opettajat eivät viitsineet tulla välituntivalvontaan. Henkinen ja fyysinen väkivalta rehotti. Jäi traumoja.
Hyvä veli verkosto toimi koulunjohtajalla. Köyhien lapset saivat kärsiä siitä.
Tämä olisi varmaan sensuroitava karenssijuttu.
Ei nyt suoraan sensuroida eikä karenssiakaan tule…tai keppiä sormille
Kertoisitko miltä ajalta, vuosikymmeneltä kokemuksesi ovat. Vai oletko koulun oppilas juuri nyt.
Jos Lasse tuollaista rohkeana urhona väittää, niin vois rohkeasti myös kertoa milloin tuollaista meininki on ollut.
Ennen vai jälkeen Kristuksen ajanlaskun?
Vatasen aikaan. Jäi pahat traumat. Koulunjohtajalla oli suosikkivanhemmat
( malliin kokouksissa tavataan). Niiden lapset sai terrorisoida välitunteja.
Ei ollut leikin asia lapselle Hemppa.
Ivaile vain. Nenänkin mursivat maassa makaavalta potkimalla. Tais tulla viisi minuuttia jälkkää. Ökyrikas isä potkijalla.
Hyvä Lasse. Tulihan se sieltä se ajallinenkin kohta. Sori vain vanhoja traumoja on varmaan monilla, mutta puhuminen ja kertominenkin niistä helpottaa.
Olen rehtori ja koulunjohtaja ( eläkkeellä).
Rakastin lapsia ja huolehdin aina välituntileikeistä tunnollisesti. Kyllä nyt taitaa ex rehtorille lopultakin koittaa karenssin ja sensuroinnin ajat. Liian kuuma peruna vieläkin tämä aihepiiri. Mutta antaa tulla vain lunta tupaan.
Asiatietoa koulukiusaamisesta, kun sitä tietovajetta tuntuu vieläkin löytyvän tahoiltaan.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/12/30/inhimillinen-tekija-koulukiusatut
Toivoisi parempaa suhtautumista asiaan kaikilta.
KIITOS NIMIMERKKI ”Koulukiusatutinhimillinentekijä”!!!
Esa A Luukkaiselle. Kiitos Elinan terveisistä. Elina ei ehkä muista minua, mutta olimme Värtsilän kirkkokuoron mukana monilla kuoromatkoilla. Ruotsin ja Norjan matkalta olisi joitakin kuvia kun vain joku muistaisi niihin teksit. Parhaat terveiset Elinalle.
Terveisin Alpo Aatos Rummukainen
Tuota koulukiusaamista voisi ajatella niinkin, että astuisi esiin henkilö joka sanoisi kiusatulle, että leikkiän se silloin oli, enhän minä tarkoittanut jne,, että unohdetaan pois vanhan jutut.. Kiusaajan on helppo unohtaa, mutta luulen että kiusatun lapsuuden ja nuoruuden, kenties koko elämän kestänyttä kärsimystä ei voi tehdä olemattomaksi.
Vatasen omat pojat olivat pahimpia kiusaajia. Arvatkaapas tuliko arestia syrjäkylän pojan hakkaamisesta?
Luukkaisen tyttö harrasti pahaa henkistä väkivaltaa. No nyt on jo sensuurin paikka, kenties karenssin.
Hyssytelkää vain ja vaihtakaa puheenaihetta niinkuin Jope-linkin jakaja tai Erkki Lintunen. Liitytte samaan
mafiaan, joka oli vallalla jo Vatasen aikana. Ivailkaa vielä lisäksi niin homma on taputeltu aitoon nettikiusaamisen henkeen.Tälläänpä tähän kuvan parinkymmenen vuoden takaa ulkoiselta
kovalevyltä. 🙂
Olen viettänyt kotioloa, siivoillut ja järjestellyt.
Siitä tulee aina hyvä mieli.
Päivä kerrallaan on hyvä elellä.
Venäläinen lääkäri tutki kattavan
verikokeen ja tuumi:
– Ozin harasoo. Normal. Syöpäkin hallinnassa.
Kuittasin että spassiba, dasvidania ja toivotin hyvät joulun odotukset
( puhelinkontrollikäynti). Lääkäri toivotteli samaa.
Siis hyvältä näyttää sairauksien suhteen. Toisen verenpainelääkkeenkin
sain jättää pois ja arvot ovat silti hyvät.
Mitenkäs sulla kaamosarki sujuu?
Joukoarvoisuus jatkuu ja jatkuu.
Minä pieni rihainen koin minuun kohdistuneen koulukiusaamisen. Isokokoiset haastoin järjen käyttöön. Eipä minulla ollut vaikeutta heidän kanssaan järjen käytössä.
Minulla oli huussin ovella kolme yläluokkalaista odottelemassa sisäpuolella. Kaksi piti käsistä kiinni että yksi sai vejellä lättyyn rauhassa. Kusihätäkin vielä. Vataselle ei tullut kuuloonkaan kertoa tästä. Olivat kylän kalamiesten poikia.
Korjaus: olivat napamiesten poikia
LASSE, me täällä Värtsin ruudussa olemme ”välitunnilla”. Takana on aivoja kypsyttänyt pitkä oppitunti. Se on ottanut koville. Minulle erityisesti järjen ja uskon välinen voimien koetus. Ateismin, agnostismin ja uskon ”kirjaimet” olen käynyt läpi. Nyt olen välitunnilla.
Olisipa nyt valvomassa ope, joka on empaattinen, ymmärtää erilaisuutta, sietää poikkeuksellisia, näkee joukosta ADHD:n ja ADD:n, niiden oireet – ja pihan reunalla isoisät ja -äidit, jotka rakensivat 1930-luvun lopun ja 1940- ja 50-luvuilla syntyneiden penikoittensa elämän alkuvuodet, siis heidät, jotka ovat nyt jo haudoissaan, jonne sytytämme taas joulunkynttilät. Siinä kuin haamuina seisovat ”ökyrikkaat”, ”kalamiehet”, ”napamiehet” kuin myös duunarit, mökkiläiset, evakot ja uudisraivaajat…
Sellaisia opeja kaipaan myös tänne Värtsin ruudun äärelle. Onneksi – kun katsomme koko Suomen kuvaa – on tunteiden yläpuolella olevaa tiedonhakua kansamme menneisyydestä (1917-18, 1939-44), sotien jälkeisestä rakennusajasta (koulun kehitys mukaan lukien) ja myös nykyisyydestä (koulukiusaamista unohtamatta).
Onneksemme tänään alituisen valitusvirren rinnalla soi myös toivonvirsi. Tai voihan sen ilmaista myös – virren sijasta. – ralli.
Tänä itsenäisyydenpäivän aamuna kuuntelin radiosta Sibeliuksen Finlandia-hymniä. Sävelten poljennossa kulkivat kuvat ja muistot elämäni vaiheista: pikku poika sodan ääniä kuulemassa, invalidi-isä (toinen silmä Matkaselän tienposkessa), äiti työntouhussa ilman työaikaa, evakot kaikissa vapaiksi annetuissa talon huoneissa, sotavangit vankileirin aidan takana ja tuvan pöydän ympärillä syömässä tai tykkitulen takana olevia rakkaitaan ikävöimässä – alakoululainen naapurin koulupiirissä kun oma koulu oli vielä armeijan käytössä, Vatasen luokassa jälki-istunnossa laulukoetta suorittamassa (kiitos että niin tapahtui, se oli opettavaista, vaikka silloin tuntuikin kiusalliselta), koulunkäynti Joensuussa reppuruuan varassa, opiskelua Helsingissä kesälomilla kotona tehdyn työn ”tuloilla”, opintolainoilla ja keikkatöillä tenttilukemisen rinnalla, stipendilläkin joka johti ensimmäiseen työpaikkaan Hämeenlinnaan ja sitten monen virkapaikkakunnan ja työtehtävän hoitamiseen jälkeen – paluumuuttajana kotiin Värtsilään. Kun ei ollut muitakaan hakijoita. Tuskin olisin tullutkaan valituksia, jos olisi ollut edes yksi vaihtoehto. Varmuuden vuoksi tarjouduin vapaaehtoisesti kirkkoneuvoston haastatteluun, jotta antaisivat perustellun lausunnon tuomiokapitulille, joka teki päätöksen. Muistan erään kirkkoneuvoston jäsenen arvion: ”Kyllä miulle vuan kelepoo Lintusen Maijan poika”.
Tuommoisia muistoja Finlandian sävelkulkujen aikana, vain nämä nyt tässä mainitakseni. — Ja kohta TV vie meidät Helsingin tuomiokirkkoon, jossa on EKUMEENINEN jumalanpalvelus. Suomi on ekumeeninen, kirkollisesti suvaitsevainen ja myös yhteiskunnallisesti yhteistyöhön pyrkivä. Suomi on kansalaisten yhteiskunta – ei epämääräinen massa KULUTTAJIA. Vaikka tänäänkin piti postilaatikosta kantaa roskikseen enemmän mainostuotteita kuin oli tarjolla Karjalaisen sivuja.
Mutta eletään nyt tätä aikaa ja katsotaan tulevaisuuteen – kukin niin kauan kuin jaksaa omin voimin tai yhteiskunnan tarjoamin palveluin – vapaaehtoisia talkoolaisia ja auttajia unohtamatta.
Uusitun lonkkanivelen vaiheilla jomottaa. Pitää lopettaa tämä jaarittelu. Heippa!
Jatkoa edelliseen -vähän lyhyemmin: Kävin lenkillä sauvojen avulla. Talojen ohi. MONTA pihaa vailla lipputankoa. MUUTAMA tanko ilman lippua. KOLMESSA siniristilippu. Mieleen nousi vanha fraasi: koti – uskonto -isänmaa. Voisiko tämän fraasin nykyaikaistaa? Vai onko sille tarvetta?
Olisinpa mennyt lenkille aikaisemmin. Olisin kyennyt klo 10 kirkkoon. Lonkka löystyi ja liike parani. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Klo 12 alkaa itsenäisyyspäivän ekumeeninen jumalanpalvelus – myös meille liikuntarajoitteisille – tai muuten vain aamuongelmallisille televisiossa.
Lasselle on jäänyt ikuinen trauma, enkä ihmettele
yhtään. Kouluajan ikävät kokemukset ovat kuitenkin
mahdollistaneet, että omassa koulussasi -sitten kun olit
opena ja rehtorina – koulukiusaamiseen puututtiin
välittömästi.
Näinä aikoina ei ainoastaan koululaiset kiusaa toisiaan.
Tosi ikäviä nuo Oulunkin tapahtumat, jossa aikuiset
miehet ahdistelevat lapsia.
*
Ulkona on tosi jäinen keli mutta siniristiliput liehuvat
tuulessa, muistuttaen vapaudestamme.
Hywää Itsenäisyyspäivää itse kullekin säädylle!
Mukana Helsingin tuokiokirkossa TV:n kautta. Oli mukana olemisen väärtti! Todellakin. Jos kertoisin kaiken positiivisen, siitä tulisi liian pitkä tarina. Riittäköön tämä: Jumalanpalvelus päättyi Paavon virteen. Mitenkä muuten se olisikaan voinut päättyä!
No, vielä yksi asia. Tyhjiä penkkejä oli silmiinpistävän paljon. Ehkä monet olivat lukeneet sensaatiomaiseksi lavastetun uutisen huikealla summalla ostetusta Albert Einsteinin kirjeestä eräälle kollegalleen. Oppositiopolitiikasta ei tietenkään voinut olla kysymys.
Onkohan toisilla mustarastaita ruokintapaikoilla? Meidän mustarastas ei vain taida lähteä muuttomatkalle. Kohta matka jää lyhyeksi jos ei kohta lähde.
eikös tuo jouko varonenki joskus aikoinaa purkanna samanmoisia tuntoja,tuntuuhan se ku monta yhtä vastaa ,mopping,joukkolynkkaus/-kiusaus.
Koulukiusaaminen on karsittava heti siinä hetkessä missä se esiintyy. Kiusaaja ja kiusaajan kiusaukseen johtavat tausta on selvitettävä. Kiusaajalla on taustat! Kiusattu tarvitsee tuen.
Tänään sattumalta kuntosalilla tapasin ”värtsilän pojan”. Vaikka meillä Jouko Varosen kanssa vuosia on mittariin tullut niin juttu luisti niin salilla kuin saunassa kuten nuorilla pojilla. Murre oli sama ja kirjakieli jäi siinä pienessä hetkessä sivummalle.
Lintuseltahan aukeni taas sanainen lodju.
😂😆
Poikani ala-asteella oli Jouko Varosen oppilaana. Jouko osasi kannustaa ja palkita. Jouko kuvasi luontoa ja teetti kuvista postikortin kokoisia kortteja. Jouko kannusti oppilaitaan antamalla kortin hyvästä suorituksesta. Ei tarvinnut olla paras. Jouko oli tasapuolinen opettaja joka näki pienen lapsen yksilönä.
”Nörtti Juksulle” lämmin kiitos! Tutustuin sanaan ”lodju” – netin avulla. Oppia ikä kaikkki!
Minä joskus puhuin linja-auto kouluista.
Päiväkotina sitä kokeiltiin koemielessä, mutta miten olisi homeettomat parakkikoulut syrjäseuduilla. Helppo on koulu siirtää ja lapsi voi kokea, että kotikylällänikin oli koulu kun aikuiseksi vartui. Vaimoni työpaikka niinkuin monen kiinteessä rakennuksessa työskennellyt on parakin kokenut työpaikkana hometta paossa. Neuvostoliitto oli kolhoosi maanviljelyksessä ja siihen Suomessa ollaan menossa. Myös lapset samaan kasaan halutaan ja yksilö joukkoon häviää.
Minä syön lihaa niin kauan kun luoja elonpäiviä suo. Ollaan murroksessa ja taas uudistutaan. Nuoret haluu kohden kasvispitoista ruokavaliota. Kysyin nuorilta missä mennään juuri nyt heidän sanomana? Kysyin medialta paljonko päivässä kasviksia on sopivaa syödä oman aterian lomassa. Pieni hiljaisuus. Vastaus lähes jätkälle: kuusi kourallista. Ok
Olis kliffaa bamlata sun kaa lintunen jos sleppaisit liperit vek.
Ja kypärän voisit skipata
Nörtti juksu …..onko sulla kuksaa ? Ottaisirko sen kainaloon , menisimme yhdessä läävään ja mulkuttaisimme sen itikan. Jookos ?
Arkkiatri Arvo Ylpöltä kysyttiin mitä hän on syönyt kun on elänyt terveenä yli sata vuotiaaksi, hän vastasi, että sas syödä mitä tahansa kun pitää huolen siitä, että entinen ateria on poistunut suolesta ennen kuin syö uuden aterian .
koittelin pääsyä tohman nimismiespiirin asiakirjasivuille 18..-1920 onnistumati.olisin tarkistanut,jotta oliko otto karhu nimismies/apulaisnimismies.onnistuisko joltakulta homma?…mielenkiintosia tuomiokirjaotsikoita runsaasti.vaan kuinka avataan….
tohmajärven nimismiespiiri…. vilikasin huvikseen kyseisiä tietoja, nuo kirjainviittaukset ovat varmaankin arkistointi-
tunnuksia ja niitä ei saa millään auki, eikä ne ole tarkoitettukaan auottavaksi. Nyt on selevitettävä muuta kautta
kyseisen henkilön toimenkuva kyseisenä aikana:-)
Tämäkin kansan viisaus voisi olla paikallaan tässä päivässä. Edesmennyt isäni minulle lausui. Suu syö sata kekoo, kekosellakin elää. Autontankki piripintaan ja matkanteko jatkuu ongelmitta lähes tuhat kilometriä. Ihminen kun oman tankkinsa eli vatsa laukkuunsa tunkee rualla pinkeeksi. On matkan jatkuminen närästystä, jos jää sohvalle makaamaan. Ihmisen tankkaus tarvitsee heti polttoaineen kuluttamista tehokkaasti liikkuen. Auton voi tankkauksen jälkeen jättää parkkiin ei se liho eikä rasita omistajansa kukkaroa.