Erkin kirjoitus (17.9.2018) herätti paljon muistoja, tiedä mistä alkaisin, no vaikkapa sota-ajan rautatieliikenteestä ja vähän myöhemmältäkin ajalta.
Kun päästiin uudemman kerran Värtsilään jatkosodan alettua, oli kylämme todella kurjassa kunnossa. Ihme, kun Osuusliikkeen molemmat rakennukset olivat jollakin tavoin säilyneet. Esim. Yhteishyvän komeat liiketalot, Notkolla ja torin laidalla olivat tuhoutuneet.
Vähän kerrallaan alettiin saada kauppapaikkojakin kuntoon, niin että päästiin ostamaan korttiannoksia hengen pitimiksi.
Alkuun kansanhuolto oli Tohmajärvellä; tarvittiin junakyytiä että saatiin esim. elintarvikekortit haettua. Ehkäpä vanhempi väki vielä muistaa, junien aikataulut eivät pitäneet ollenkaan paikkansa silloin sota-aikana. Tohmajärven aseman komeat penkit tulivat silloin enemmän kuin tutuiksi. Taisi pikkuisen nälkäkin kurnia masussa.
Joensuussa päästiin käymään junapelillä ostoksilla. Joskus yövyinkin sukulaisten luona, kun sain vapaata työpaikalta.
Silloin sodan aikaan ja jälkeenkin olivat junat tupaten täynnä matkustajia.
Noilta ajoilta ei ole lainkaan muistissani taxiautoja, onhan niitä tietysti ollut, tai sitten ei!
Ainakin armeijan käytössä oli pikkuautoja, joilla omia kyytejään ajelivat pitkin Värtsilän teitä.
Sitä en enää muista, milloinka ”lättähatut” tulivat liikenteeseen, kun se rakas tietokirjani Ake poistui tuonilmaisiin. Sen vain sanon, että lättähatussa oli aikanaan aivan oma tunnelmansa!
Meidän 6-henkinen perhe matkusti usein Heinävedeltä kotiini Kaurilaan. Junaa piti vaihtaa Joensuussa, jonkin verran jouduttiin odottamaan ennen kuin matka jatkui.
Olin aikoinaan lauleskellut lapsillemme paljonkin, niinpä ei ollut ihme jos junan kyydissäkin alkoi usein laulattaa.
Junan veturin kuljettaja saattoi matkan aikana tutun talon kohdalla huudattaa höyrypillillään kukkokiekuu!! Tämän päivän rautatieliikenteessä se ei taida olla mahdollista.
Nyt junaliikenne on huippunopeaa.
Toivomus näyttäisi olevan että esim. Helsingin ja Joensuun välinen junayhteys sujuisi kolmessa tunnissa!
Edesmennyt äitini sanoisi että Huh huh.
Hilkka P
Taustalla ”lättähattuja”.
Katsoin Googlesta mitä siellä kerrotaan lättähattu vaunuista. Otettiin liikkennekäyttöön 1954 ja käyttö päättyi 1988.
Olipa taas Hilkalta mukava tarina vanhan Wärtsilän ajoilta,Kiitos Hilkka!
Sinä teet merkittävää kulttuurityötä kun kerrot kirjoittaen vanhan Wärtsilän loistokaudesta
arjen elämän kulmasta.
Nämä tarinasi tietty tallentuvat tuonne bittiavaruuteen ja ovat tutkijoille kullanarvoisia lähteitä
vaikka jo vain 100 vuoden päästä 🙂
On jotenkin kiehtova ajatus tiheävuoroisesta henkilöliikenteestä rautatiellä linjalla Sortavala-Joensuu.
Haluaisin kerran matkustaa tuon välin vaikka museojunalla.
Kun oman lapsuuteni vietin siinä Niiralan aseman vieressä syntyi rautateihin ja juniin elämänmittainen kiinnostus.
Maailmalla kulkiessa täytyy aina käydä bongaamassa kaupungien rautatieasemat ja mielellään ottaa vaikka yksi asemaväli kyytiä paikallisella junalla.
Tämän anekdootin olen kertonut Värtsissä aijemminkin mutta tulkoon se toistetuksi koska se mielestäni sopii tähän Hilkan kirjoituksen mausteeksi hyvin.
Isäni oli Kaurilan pokia ja oli asemasodan aikaan tulossa Karhumäestä Kaurilaan lomille.Juna oli lähtenyt siis Karhumäestä ja meni sillä kertaa Värtsilän ja Joensuun kautta aina Rovaniemelle saakka.Rovaniemelle siksi että junassa oli paljon pohjosen poikia myös menossa lomille.Karkumäestä vielä hiukan itään Stalinin kanavan Povetsan suluilla oli suomalaisten uloimmat asemmat joita miehitti JR 33 (toivottavasti muistan tämän rykmentin numeron oikein) rykmenttiä kutsuttiin Jänkäjääkäreiksi koska se oli koottu pääosin itä lapin miehistä.Isäni meni tähän rykmenttiin täydennysmiehenä syksyllä -42.
Koska juna meni Kaurilan ohi pysähtymättä isä oli pyytänyt Värtsilän asemalla junan pysähtyessä kuljettajalta,olisiko mahdollista hiljentää Kaurilan kohdalla että hän pääsee hyppäämään junasta pois.
Diili oli tehty tupakkalaatikolla ja ja nuori maanpuolustaja oli välttynyt pikamarssilta Värtsilästä Kaurilaan 🙂
…mämmi/memma on alkujaan läntisestä suomesta…
Muistoja muistoja tulee mieleen kun on jotain nuorurrdesta tuttuja asioita. Lättähatustakin muistaa varmaan vain ne mukavimmat asiat. Ikävimmät muistot on pääasiassa unohtuneet, niin kuin esimerkiksi se kun en ihan kerinnyt iltaseitsemän junaan. Juna oli vielä asemalla kun ylitin ylikäytävän, mutta läksi ennen kuin olin asemalla. Kymmeneksi piti keritä Joensuuhun töihin. Oli siinä pyörällä sotkemista.
Jore saattaa muistaa kun pari pikkupoikaa läksi käymään isäänsä moikkaamassa Kaurilan asemalla. Isä oli rautatieläinen ja töissä Kaurilan asemalla. Eihän siinä mitään pahaa, mutta matkaa ei olisi saanut tehdä resiinalla. Siitä taisi valtakunnan lehdetkin kirjoitella.
Hilkka, mitähän edesmennyt Äitisi sanoisi tästä vauhdista joka mahdollistaisi Joensuu – Helsinki junamatkan reilussa tunnissa?
VTOH
Tuo 430 km/h nopeus tuli koettua Kiinassa Shanghai Pudong lentokentän ja keskustan välisessä levitaatiojunassa reilut pari vuotta sitten. Vauhti ei tuntunut missään.
Joskus takavuosina kirjoitin tarinan ”Lättähatulla Muskoon”.
Tuolloin lättähattuaikana en varmasti osannut kuvitella, että joskus tulee aika, jolloin näistä kotimaisemista ei kannata yrittää matkustaa junalla Karjalan kunnaille, ei edes Joensuuhun asti.
Vaikka miten tutkin aikatauluja, niin kyllä asia on niin, että esimerkiksi Oulusta Joensuuhun pääsee vain
joko Pieksämäen kautta ( 9 tuntia) tai sitten Tikkurilan kautta koukaten! Hävytöntä.
Wikipedia tietää kertoa, että henkilöliikenne väliltä Kontiomäki -Nurmes lopetettiin vuonna 1993. Henkilökohtainen ”rautatie-asiantuntijani” tiesi kertoa, että sen jälkeen jossakin välissä tuo mainittu väli korvattiin linja-autoilla, mutta sekin jo lakkautettu.
Nurmes-Joensuu-välillä näkyy kiskoauto-liikennettä vielä olevan.
Minkälainen kapina pitäisi saada aikaan, että Oulusta Kontiomäen kautta Joensuuhun saisi junan kulkemaan ja vaikka vielä Niiralaan asti ?
Ratahallintokeskuksen sivulla kerrotaan, että raideliikenne Suomessa vapautuu kilpailulle vuonna 2024.
Onko se sitten pelastus? Minun mielestä rautatieliikenne olisi pitänyt säilyttää kokonaan valtion hommana.
Harmi, että en SITÄKÄÄN saa määrätä.