Kuva 1. ompeluseuran kokouksesta Uusi-Värtsilässä ehkä joskus 1960-luvun vaihteesta talvella (lapislla huopatossut jalassa). Paikka mahdollisesti seurojen talo?
Kuvasta tunnistetut henkilöt: vasemmalla takana Pehkonen ja hänen kolme tytärtään edessä, toinen vasemmalta mummoni Hilja Mattinen, hänen vieressään oikealla Hilma Jaatinen, keskellä istumassa huivipäinen tätini Hilda Ropanen, sitten en ole varma onko Kokkonen seisomassa takarivissä oikealla, pöydän ääressä virkkaamassa huivipäinen Karasola, hänen takana istumassa ”Miimi”, ensimmäinen oikealla Elna Niiranen.
Kuva 2. työvaatteista päätellen kuva on mahd. otettu rautatehtaan tauolla. Ajankohta Katri-Helenan iästä päätellen joskus 1950-luvun lopulla.
Seisomassa kolmas vasemmalta Immonen, viides vasemmalta tätini mies Leo Hakulinen, toinen oikealta Veikko Koistinen, hänen edessää istumassa Bertta Koistinen Kati-Helena sylissään, istumassa kolmas vasemmalta Sinerlahti.
Jos ihmiset tunnistavat kuvista sukulaisiaan, voin lähettää heille kopion sähköpostissa. Olisi tosi mukava saada kaikille kuvissa esiintyville nimet. Vietin siskoni kanssa kesät mummolassa Uusi-Värtsilässä siinä tehtaan talossa, jossa asuivat Sinerlahdet tienpuoleisessa päässä, konstaapeli Huuskonen toisessa päässä, Koistiset yläkerrassa. Olimme vain ”kesävieraita”, muistot istuvat vahvasti meissä ja niitä on paljon. Toissa kesänä kävimme nostalgia-reissulla Tohmajärvellä ja Uusi-Värtsilässä. Olimme pettyneitä kylän rappeutuneeseen tilaan, olihan se silloin 50-60-luvuilla vilkas ja elävä kylä, jopa kolme kauppaa. Jos meitä tunteneita ihmisiä on vielä elossa, olisi mukava tavata joskus.
Terveisin Oulusta, Kari Karkkulainen
Kiitos, Kari Karkkulainen! Kirjoituksesi valokuvineen on kulttuurityötä, jonka merkitys on suuri. Se on myös paikallishistoriaa. Jolla ei ole sitä, sillä ei ole tulevaisuuttakaan.
Uusi-Värtsilä oli joskus tärkeä kylä Tohmajärvellä. Me nykyisin täällä elävät uskomme, että – vaikka menneisyydestä on jäljellä monin paikoin ”vain” muistoja – on Tohmajärvellä myös ”rajattomat mahdollisuudet”. Katri Helenan raitilla tapahtuu yhtä sun toista. Vietämme kunnan ja Maiju Lassilan merkkivuosia. Niiralan rajanylityspaikalla on vilkasta. Monet vaalit ovat edessä – seurakunnalliset ihan ovella – päättäjiä valitsemassa.
Puhelinlangatkin ne laulaa…
Hyvä avaus Karilta.
Toivottavasti saat pyytämiäsi lisätietoja ja muistelet meille muutakin mukavaa mummolastasi.
Hei, en saa auki tuota linkkiä.??
Laitoin tämän Facebookin Uusi-Värtsilä/Peijonniemi -ryhmään, ja on saanut jo tykkäyksiä, ja muistelun Jaatisen Hilman pyhäkoulusta. – Hilma oli mukava mummo,- yhdessä kuljettiin käsityöpiirissä ja kutomassa. Asuttiin kylällä 1971-2007, niin noita vanhempia en tuosta kuvasta tunnista.
Kari hei! Minun edesmennyt Toini-äitini (s.7.1.1919- k.4.2.2009 Rääkkylässsä) kertoi, että Katri-Helena on hänen serkkunsa. Äitini perhe asui Pälkjärvellä ja he joutuivat kaksi kertaa evakkoon. Äidin isä (Heikki?) Koistinen oli kuollut (v.1932?) tapaturmaisesti ennen sotia ja leski Josefiina (o.s. Roivas) jäi alaikäisten lasten kanssa hoitamaan tilaa. Minun äitini kertoi, että hänen isänsä veli oli Katri-Helenan isä, Veikko. Äidin siskon Hiljan tytär Ilmi todisti minulle kerrotun asian olevan totta. Minä itse olen perheemme neljästä lapsesta vanhin s.1947 Rääkkylässä. Äitini suvun (Koistinen) jälkeläisiä askarruttaa tämä sukulaisuus. Vieläkö sinulla on mahdollisuus selvittää asiaa? Kuva 2. herätti taas uteliaisuuden, Hilja-tädin tyttären Ilmin lapset ja lastenlapset (Liperistä) ovat kyselleet sukulaisuus-suhdetta minulta, viimeksi eilen pikku-serkkuni soitti. Terveisin Eila Hirvonen, Kalliotie 10, 82300 Rääkkylä / gsm. 040-5673137
Veikko Koistinen vanhempiensa kanssa viettäneet lomapäiviä Tyytysaaressa. Isäni ja Veikko olivat samanikäisiä ja leikkikavereita kesäisin isäni kertoman mukaan.
Ikävä kyllä, enollani, Veikko Koistisella (Katri-Helenan isällä) ei ollut muita sisaruksia kuin äitini Maija ja tätini Toini. Heidän vanhempansa oli Ida ja Eljas Koistinen. Tiettävästi Eljas (ukkini) oli äitinsä yksityinen lapsi. Huutolaispoikana joutunut maalaistaloon rengiksi. Vanhasta Värtsilästä sodan vaikutuksesta muuttaneet Uusi-värtsilään, jossa Veikko ja Bertta Koistinen perusti perheen ja saivat tyttären Katrin ja pojan,joka ei saanut elää kuin vajaan vuoden. Olen aika varma, että Eila, sinun sukulaisuutesi ei oiken ”natsaa” minuun tai Katriin.
Kiitos, kiitos sinulle Anneli ”sukuselvityksestä”! Hienoa, että tätä kautta lopultakin sain oikeaa tietoa. Helpotuksen huokaus! Saan kertoa veljilleni ja serkkujen lapsille sekä heidän jälkeläisilleen nyt jo neljännessä polvessa, totuuden.
ps. Ukkini nimi oli Juho Antinpoika Koistinen s.1885 Impilahti ja k.1938 Pälkjärvi (Naatselkä myös mainitaan hänen yhteydessään). Yhteystietoni ed. postauksessa, lisätietoja ukin suvusta jotain tietäville.