Kuviteltu tapahtumapaikka on lähellä Koitereen pohjoista rantaa. Matkaa autotielle 2-3 km, joka on auraamatonta metsätietä. Tukikohtana metsän- ja riistanvartijan saunamökki, eräänlainen taukotupa järven rannassa.
SPR:n ensiapuryhmä on lähtenyt perinteiselle hankikeli hiihtoretkelle. Tällä kertaa pääsiäisenä Patvinsuolle, jolloin siellä on tavallisesti hyvät hankikelit hiihtoretkeä varten. Vaikka tarkoitus on virkistyä yhdessä olosta, niin usein harjoitellaan jotain ensiapuharrastukseen liittyvää. Niin tehtiin nytkin. Kyseisenä talvena 1994 oli lunta toista metriä eikä kunnon hankikeliä vielä ole ollut.
Harjoituksessa valmistettiin suksista tilapäinen kuljetusväline potilaan kuljetusta varten. Näitä tilapäisiä potilaan kuljetusvälineiden tekoa oli harjoiteltu kesällä, joten nyt päästäisiin kokeilemaan kelkkaa oikeasti talvella. Harjoituspotilas kyllä tuotaisiin pois moottorikelkalla koska sitäkin täytyi harjoitella. Jos jostain syystä moottorikelkkakuljetus ei onnistuisi niin otettaisiin käyttöön suunnitelma B eli tuotaisiin ”potilas” pois kelkalla, jonka valmistaisimme.
Pilkkimies rantautuu
Säätiedotteet ennustivat sään lauhtumista pääsiäiseksi. Sen vuoksi moottorikelkalla ajettiin pääsiäisen alla jäljet niille reiteille, missä aioimme liikkua. Säätiedotus piti paikkansa ja sää lämpeni niin, että hiihtäminen oli kelkan jäljen ulkopuolella mahdotonta. Eikä ollut helppoa kelkan jäljelläkään. Minunkin toinen suksi katkesi keskeltä poikki kun upposi kelkan jäljellä lumeen.
Pilkkijän koira tutkii kalastajaa
Kalastaja sotkeutunut verkkoihinsa
Metsänvartijan mökille tullessaan ryhmä havaitsee mökillä tuoreita jälkiä, mutta ketään ei ole ”kotona” sen sijaan lähellä olevalla järven jäällä on jotain outoa. Siinä on verkkoa jään päällä, ja se johtaa avannosta rannalle. Onkimies on tehnyt saman havainnon ja he löytävät rannalta verkkoon sotkeutuneen kylmettyneen kalastajan, lienee metsän vartija itse. Kalastaja on ilmeisesti pudonnut avantoonsa, mutta päässyt pois. Tästä alkaa ensiapuharrastajilla kova miettiminen, mitä pitäisi tehdä ja miten. He tietävät, että hypoterminen potilas täytyy saada nopeasti (alle kahdessa tunnissa) sairaalaan, mutta miten? Ryhmä tiesi myös, että nopea lämmittäminen on vaarallista. Olimmehan saunamökissä ja saunan uunilla olisimme saaneet lämmitystä aikaan. Ensin kuitenkin potilas piti saada sieltä rannasta mäkeä ylös mökin suojaan. Mökiltä löytyi suurehko muovi jolla potilas vedettiin ja työnnettiin.
Työntäkää työntäkää !
Viestiyhteys ennen kännykkä aikaa
Metsänvartijan mökin pöydällä oli puheradio (ei siis puhelin vaan ns LA-radio). Kuulisikohan joku jos yritetään huudella.. Mikäs se kutsukanava taas olikaan? Joku ”Unski Höntönvaarasta” vastasi, että heikosti kuuluu, ei saa oikein mitään selvää, tavallisesti metsänvartijan radio kuuluu paljon paremmin. Hän neuvoi lisäämään tehoa ja kehotti katsomaan onko antenni hyvin. Käytiin tutkimassa tilannetta ja huomattiin antennin pudonneen puusta hankeen.
Kartalta selvitetään olinpaikkaa
Mikäs se kutsukanava olikaan?
Antenni korjattiin ja sitten saatiin hyvä yhteys. Pyydettiin soittamaan moottorikelkkamiehelle. ”Unski” sanoi, ettei hänellä ole puhelinta kun on itsekin mökillä pääsiäisenä. Mutta hän lähtee etsimään kelkkamiehen. Hän varmaan läksi, koska häntä ei sen jälkeen radiolla kuulunut. Varmistettiin vielä metsänvartijan kartasta oma paikkamme. Sitten jäätiin jännittyneinä odottamaan tuleeko moottorikelkka vai ei.
Aikaisemmin tehty suksikelkka
Suksipaarien teko
Puisista varpaallissuksista alettiin tehdä paarit. Se piti olla helppo ja nopea tehtävä kun olimme sitä jo kesällä opetelleet. Kuitenkin syvässä lumessa tarpominen teki kaikista liikkeistä toivottoman hitaita.
Jännättiin, että ehdimmekö saada kelkan valmiiksi ennen kuin moottorikelkka tulee. Kerittiin hyvin…
Kelkka valmistuu
Ne makkarat ja nokipannukahvit…
Vaikka ensiapuharjoituksen aihe oli vakava ja ajatuksia herättävä niin kuitenkin olimme retkellä virkistäytymässä. Siksi osa ryhmästämme valmisteli nuotiota kaivamalla lumeen suurta kuoppaa ja jotkut etsivät polttopuita toisten viimeistellessä suksipaareja ajokuntoon. Moottorikelkkaa ei näkynyt eikä kuulunut, joten päästettiin ”potilaskin” pois lämpökääreistään hikoilemasta nauttimaan ne kauan odotetut nuotio-kahvit ja makkarat. Tällä kertaa ei voitu nauttia retkieväitä nuotiolla istuen, koska nyt oli vain seisomapaikkoja. Paksua lunta kun ei saatu pelkästään potkimalla poistettua. Eikä kenenkään repussa ollut lumilapiota.
Eväät maistuu
Lumesta pienikin ponnistaa
Suunnitelma B
Moottorikelkkaa odotellessa ehdimme juoda useammatkin kuksalliset kahvia ja paistella makkaroita sekä vaihtaa kuulumisia ihan tarpeeksi asti, mutta moottorikelkkaa ei vain tullut.
Lähetettiin joku hiihtämään maantielle asti selvittääkseen mikä oli moottorikelkan tilanne. Lähetti palasi ja kertoi, että kelkka oli kyllä yrittänyt tulla, mutta jäljistä päätellen oli pudonnut syrjään kantavalta kelkkauralta ja uponnut metriseen suvilumeen. On saattanut hyvinkin päästellä pääsiäiseen sopimattomia voimasanoja ja kääntynyt takaisin.
Turvavyöt vetosolmuun
Suunnitelma B oli sittenkin tarpeen. Eli potilas viedään tien varteen suksipaareilla hinaten. Kaikki saivat opetella vielä potilaan ”paketoimista” kuljetusta varten. Lopulliseksi ”potilaaksi” valittiin hoikka nuorukainen runsasmuotoisen alkuperäisen kalastajan tilalle.
Kelkanvetäjän reilu etunoja
Minä en päässyt mukaan katkenneen suksen vuoksi vaan jouduin katselemaan kun jono läksi rämpimään ”potilasta” hinaten. Eteneminen oli hidasta ja vaivalloisen näköistä. Yhdellä jos toisellakin sukset lipsahtivat ja sauvat upposivat lähes kahvaa myöten. Parissa päivässä pehmennyt talven lumi upotti maahan saakka.
Vielä yksi ylämäki
Minun toinen suksistani oli katkennut tulomatkalla, joten piti yrittää tulla pois yhdellä suksella, mutta siitä ei tullut mitään. Taivuttelin risuista ja kuusen oksista lumikengän tapaisen, mutta en saanut sidottua sitä kiinni jalkaan, koska kaikki narut oli tarvittu suksipaarien tekoon ja veto- sekä jarruliinoiksi. Aikanaan joku toi minulle suksen ja pääsin ennen iltapimeää pois minäkin.
JK
Retki kuvattiin VHS kameralla. Videon kelloajasta voi päätellä, kuinka kauan aikaa kului mihinkin tapahtumaan. Esimerkiksi siihen, kun potilas saatiin rannasta sisälle mökkiin kului melkein puoli tuntia. Kun ”potilas” oli tuotu autotielle näytti kameran kello kolme ja puoli tuntia, mutta pidettiinhän siinä reilu ruokatuntikin.
Perillä maantiellä
Harjoitus oli hyvä ja todella ajatuksia herättävä. Jälkeenpäin puntaroitiin, tehtiinkö jotain väärin tai olisiko jotain pitänyt tehdä toisin. Itsekin talvikalastusta harrastavana tiedän, että tällainen verkkoavantoon lipsahtaminen näin keväällä on hyvin todennäköistä, kun avanto sulaa suuremmaksi ja sen reunat pyöristyvät erittäin liukkaiksi.
Maantielle päästyä ”potilaalta” kysyttiin miltä tuntuu, hän sanoi että matka ihan liian lyhyt, siinä olisi voinut matkustaa paljon pidempään. Kelkan vetäjien mielestä matka oli aivan liian pitkä, eli keskimäärin ihan hyvin.
Nytkö täytyy jo nousta ?
Tehdessäni tätä koostetta muutama päivä ennen pääsiäistä (2018) niin sää oli kutakuinkin samanlainen kuin pääsiäisenä 1994. Sillä erotuksella, että tänä pääsiäisenä voi paksun lumen päällä hiihtää, jos oli asialliset sukset. Mutta parin päivän jälkeen historia alkoi toistaa itseään. Tuuli kääntyi etelään ja sää lämpeni tuoden tullessaan vesisateet. Nyt ei pääsisi hangella hiihtämään, vaikka olisi millaiset sukset. Eli tuli samanlainen sää kuin harjoituspäivänä -94. Normaali talvisää.
Alpo
Alpo on ollut mukana harjoittelemassa ensiavun antamista ja potilaan kuljetusta, urheilukielleä sanottuna vaikeusaste 3:lla. Niin sään kuin muunkin touhun suhteen. Mutta mitä ne tekevät tänä päivänä, soittavat kännykällä 112 ja käskevät noutamaan itsensä maastosta pois.
Mukana olleena muistelen harjoituksen olleen todella hyvä. Kunto tuli punnittua (selkä märkänä vedettiin kelkkkaa) Mukava oli lukea hyvin kirjoitettu juttu.
Noista vaikeusasteista en tiedä mitään, mutta kun jonkun tehtävän harjoittelee hyvin, niin ei se sitten niin vaikeaa olekaan. Tosin nyky- ihmisellä on taipumus hakeutua elämyksiä tavoitellessaan tilanteisiin, missä vahinkojen mahdollisuudet lisääntyvät samalla kun ulkopuolisen avun saaminen vaikeutuu.
112 järjestelmä on loistava apu. Sieltä saa asiantuntija-apua vaikka ei suoranaisesti kyytiä tilaisikaan. Eikä se mahdollinen ”112:n” järjestämä kuljetus tule aina kuin taksi kotiovelle. Esimerkiksi Erälehden kirjoituksessa ”Kohtaus erämaassa” kerrotaan kuinka pelastushelikopteri Aslak kyllä tuli, mutta noudettava potilas on metsikössä. Potilas on siirrettävä joko ylöspäin avotunturiin tai jonnekin, missä on helikopterin laskeutumiseen sopiva paikka. Siinä on potilasta kuljetettava varsin tilapäisin välinein.
Kirsi-Marja, kiitos kommentista. Mukavaa kun tapahtumassa mukana ollutkin löysi tämän muistelon. Silloin tällöin näissä harjoituksissa tulee puheeksi, että tarvitseeko näitä ottaa niin tosissaan ja tehdä niin vaikeasti. Ei tietenkään olisi pakko, mutta motivaation vuoksi olen yrittänyt tehdä harjoituksetkin niin todenmukaisesti kuin suinkin. Mielestäni juuri motivaation puutteen vuoksi asioita tehdään huonosti niin harjoituksissa kuin ”kovissa” tapahtumissakin.
Eräässä Rajavartioston harjoituksessa Tohmajärvellä tehtiin maastoon sellaisia ilmaisimia, mistä näkisi onko kyseisellä alueella liikuttu. Kapteeni nn mielestä eräs rajamies teki töitä ”etenkehaten” tai ”venäjäksi” siis huonosti. Kysymykseen miksi mies teki niin huonoa työtä hän vastasi että näin harjoituksessa ei viitsi, kyllä hän oikeasti tekee paremmin. Kapteeni sanoi, ettei mies vain osaa tehdä sen paremmin ja siksi sitä on harjoiteltava lisää. Päivää jatkettiin ja harjoiteltiin, kunnes osattiin.