”Pohjois-Karjalan karjalaisseurojen piirin naisjaoston järjestämä retki Ämmänsaareen kylpylä ”Kiannon kuohuun” 12-15.2.1990”.
Varhainen maanantaiaamu 12.2.1990, Iloista väkeä eri karjalaisseuroista on odottamassa bussia Koskikatu 1:n kohdalla. Oppaamme Riitta Pirttijärvi VR:n matkapalvelusta on paikalla ja huolehtii, että kaikki mukaan ilmoittautuneet ovat saapuneet. Sitten voimmekin me matkalaiset siirtyä autoon etsimään paikkojamme ja tutustumaan Hietalan Linjan komeaan bussiin ja sen salskeaan kuljettajaan. Lähtö tapahtuu noin kello 8.40 kohden pohjoista Ämmänsaarta ja siellä odottelevia ”Kiannon kuohuja”. Mukaan on saatu Neuvosen Eino hanureineen, joten rentoa laulumeininkiä riittää matkan aikana. Ensimmäinen pysähdyspaikka on Nurmes, jossa oiotaan hieman jäykistyneitä jäseniä ja käydään kahvilla linja-autoasemalla. Matkamme jatkuessa mukana oleva everstiluutnantti evp. Aulis Laine kertoo talvisodan tapahtumista yleisesti Laatokan pohjoispuolisilla rintamilla. Kerronta on mieliinpainuvaa, sillä matkareittimmehän suuntautuu aivan autenttisille tapahtumapaikoille.
Puolenpäivän aikoihin saavutaan Kuhmon kauniiseen kirkonkylään. Tehdään pieni kiertoajelu oppaamme Riitan ja autonkuljettajamme Markku Haverisen, joka on Kuhmosta kotoisin, asiantuntevalla opastuksella. Mieleemme jää erikoisesti vuonna 1989 valmistunut upea kirjastorakennus, tervansoutajien jyhkeä patsas, vuonna 1816 valmistunut kirkko ja lähellä järvenrantaa sijaitsevat sotaveteraanien rivitalot, joita hirtehisesti ”ohiammuttujen” taloiksi kutsutaan. Lounaspaikaksemme on valittu kuhmolainen Kalevalahotelli, mahtava ja erikoislaatuinen rakennus jo ulkoiselta olemukseltaan. Menumme sisältää paikallisen reseptin mukaan tehtyä herkullista lohikeittoa ja raakaa sipulia hienona raasteena, jota lisätään keittoon oman harkinnan mukaan. Hyvä yhdistelmä! Maukasta ruisleipää on tarjolla. Se tosin loppuu kesken ja samoin käy kuhmolaiselle rieskalle. Suurempaa murinaa ei kuitenkaan kuulu. Lounaan jälkeen tutustumme taloon lähemmin paikallisen oppaan johdolla. Kesällä varmasti aivan ihanteellinen paikka lomailuun. Hotellin lähiympäristöön on rakennettu Kalevalakylän keskeisenä rakennuksena komea pohjolatalo. Erä- ja metsästysperinne näyttää esitteen mukaan olevan monimuotoisena edustettuna kuten myös erilaiset käsityötaidot.
Kylläinen väki pakkautuu autoon ja matka jatkuu. Seuraavaan pysähdyspaikkaamme Lentiiran Petäjäniemen lomakylään saavumme kello 14. Lomakylän päärakennuksen tuparavintolassa nautimme maukkaat kahvit perinteisen kainuunjuuston kera. Talon isäntä esittelee auliisti lomakylänsä toimintoja ja meille tehdään selkoa myös Lentiiraprojektista. Erikoinen talvitapahtuma, potkukelkkakilpailu viereisen järven jäällä, jää erikoisuutena mieleeni. Tapahtuman symbolina seisoo pihapiirissä valtavan suuri potkukelkka, kokoa metritolkulla. Kelpaisi vaikkapa Guinnessin ennätysten kirjaan. Matka jatkuu, ohitamme surullisen kuuluisat Lentiiran kirkon rauniot. Kirkon palosta saimme lukea ja kuulla tiedotusvälineistä joitakin aikoja sitten. Poikkeamme katsomassa myös Vartiuksen rajanylityspaikkaa. Pitkän pitkä rautapellettijuna seisoo asemalla. Rajapuomi pysyy alhaalla. Kerrotaan, että Kostamuksen rakentamisen aikoihin liikenne tiellä oli valtava ja onnettomuuksiakin sattui. Nyt kylä ja kylätie ovat hiljaisia. Noin kello 15.30 saavumme Ämmänsaaren keskustassa olevaan kylpylähotelli Kiannon Kuohuun. Majoitumme asianmukaisiin huoneisiimme ja noin kello 17 on tervetulotoivotus maljoineen sekä kylpylän esittelykierros johtaja Veikko Huovisen opastuksella. Päivällinen nautitaan kello 19.30 hotellin viihtyisässä ravintolassa. Ikään kuin jälkiruokana on naistoimikunnan järjestämät arpajaiset ja tokihan onnettaren suosikkeja löytyy.
13.2. Tukevan aamupalan jälkeen lähdemme omalla bussilla kiertoajelulle noin kello 10. Ensimmäinen kohteemme on komea kirjastotalo, jossa asiantuntevaksi oppaaksemme saamme kunnan matkailusihteeri Alpo Rissasen. Keskellä kirjastosalia on kuuluisan kainuulaiskirjailija Ilmari Kiannon varmasti yhtä kuuluisan kodin, Turjanlinnan, pienoismalli. Sen on valmistanut ja kunnalle lahjoittanut Kiannon poika. Saamme kuulla erittäin mielenkiintoisen esityksen Iki Kiannon elämästä sananmukaisesti ”kehdosta hautaan”. Mahtava persoona, josta kertovat runsas valokuvien ja Kiannon kirjoittamien lukuisten teosten näyttely lasivitriineissä. Kirjaston jälkeen teemme kiertoajelun asuntoalueelle. Ajelun aikana saamme kuulla seikkaperäisen selostuksen kunnan työllisyystilanteesta, rakennustoiminnasta, matkailusta ynnä muuta sellaista. Matkamme jatkuu ohi Kiantajärven. Sen rannalla odottaa yksinäinen ”paatti” jäiden lähtöä aloittaakseen liikenteen toisella rannalla olevaan Turjanlinnaan. Seuraava kohteemme on Kiantajärven itäpuolella sijaitseva Suomussalmen kylä. Talvisodan aikana siellä tuhoutui täysin 275 rakennusta. Ainoastaan viisi taloa jäi jäljelle. Pysähdymme kylän keskelle rakennetun uuden kirkon kohdalle. Tien toisella puolella on pieni koirankopin kokoinen vaja. Sen seinissä on sodan jäljet, luotien reiät vieläkin nähtävissä. On kuulemma ainoa kylän keskellä sodassa säilynyt rakennus. Niillä paikoin oli käyty katkeria taisteluita, koska neuvostojoukkojen tarkoitus oli mennä Suomussalmen kohdalta kolmessa viikossa poikki Ouluun. Toisin kuitenkin kävi ja Suomussalmen – Raatteen veriset taistelut muistetaan, ja kesäisin riittää runsaasti turisteja tutustumaan paikan päällä taistelupaikkoihin. Nyt Suomussalmen kylä on kauniisti jälleenrakennettu. Käymme myös näiden suurten taisteluiden muistomerkillä, akateemikko Alvar Aallon ”Liekki” –patsaalla, joka on pystytetty Suomussalmen kylän ja Raatteen tien risteykseen kertomaan kenraali Siilasvuon joukkojen taistelupaikoista. Pronssinen, karu ja vaikuttava patsas on omalla paikallaan. Muistomerkiltä on vain harppaus vaaran laella sijaitsevaan Suomussalmen kotitalousoppilaitokseen. Paikalla on ennen talvisotaa ollut pappila, nyt useita kauniita uudisrakennuksia. Oppilaitoksen ystävällisen rehtorin asiantuntevalla opastuksella saamme tutustua erilaisiin koulutuslinjoihin ja työtapoihin. Palaamme takaisin hotelliin todella mielenkiintoiselta retkeltä. Illalla kello 18 järjestetään yhteislaulutilaisuus. Eino säestää haitarilla ja Huikurin Pentti mandoliinilla. Meillä kaikilla on mukavaa ja puolitoista tuntia vierähtää kevyesti. Päivällisen jälkeen alkavat taas illan karkelot ja eikös vain ”tiskijukan” levylautaselta löydy lambadakin, se tämän hetken muotitanssi.
14.2. Aamupalan jälkeen lähdemme tutustumaan Oilolan käsitöiden myyntinäyttelyyn ja sielläpä onkin paljon nähtävää. Kädentaitoja puusta, nahkasta, pellavasta, huovasta ynnä muuta. Monta kaunista työtä vaihtaa omistajaa. Seuraava tutustumiskohde on kaunis tsasouna, rakennettu 1982, mielestäni erikoisuus sikäli, että kupolissa on kolme pientä erikokoista kelloa. Pihapiirissä on Nina Sailon veistämä itkijänaisen patsas. Pääsemme käymään myös läheisellä mäellä olevassa Ämmänsaaren kirkossa. Se on modernimpaa kirkkoarkkitehtuuria. Saamme kuulla sielläkin jo olevan naispapin ja kovin pidetty tuntuu olevankin. Pienen ostoskierroksen jälkeen palaamme hotellille. Kello 19 esitetään ryhmällemme Raatteentien dia-ohjelma, armoitettuna kertoja on Leo Korttimo. Nuo talvisodan vaikeat ja raskaat ajat ovat edessämme kuin tarjottimella. Havainnollinen esitys viimeistä piirtoa myöten. Maikkaan päivällisen jälkeen ilta jatkuu omin ohjelmin rupattelun ja tanssin merkeissä. Ehdimme pitää vielä laulutuokionkin, sillä tämän taidon omaavia tuntuu olevan joukossa runsaasti. Nostalgista tunnelmaa luomassa kanssamme Pentti mandoliinilla ja Einon ”Haetar niin haikeesti soi”. Niin, monenmoista virkistystä niin ruumiillisesti kuin myös henkisesti saamme ja koemme. Kylpylähoitoja on tarjolla jos jonkinmoista. Uiminen ja poreallas sekä sauna taitavat vetää kuitenkin pitemmän korren ryhmämme mielestä.
15.2. Aamupalan syötyä kierrellään vielä Ämmänsaaren keskustaa omaan tahtiin. Lounaan jälkeen päästään lähtötunnelmiin. ”Pakaasit” autoon ja haikea hyvästijättö Kiannon Kuohulle, paikalle jossa kaikki tuntuivat toella viihtyvän. Matka kohti kotikaupunkiamme Joensuuta alkaa noin kello 15. Kajaanissa pysähdytään tekemään vielä viimekäden ostoksia eräässä suuressa hyvin varustetussa tavaratalossa. Sen ”pomona” on tuttu entinen joensuulainen kauppiaspariskunta. Loppumatkakin sujuu mukavissa merkeissä ja päätepisteessä olemme noin kello 19.30. Kiitokset vielä näin jälkikäteen VR Matkapalvelulle htvin suunnitellusta ja toteutetusta matkasta. Yhteinen toivomus on, koska ”lähetään uuvestaa?”
Hilkka Partanen
Oli varmasti mielenkiintoista! Miten vanhempi väki kesti matkan rasitukset?
https://demokraatti.fi/ainoa-syy-asua-metsassa-on-insesti-ja-se-etta-kukaan-ei-kuule-kun-vaimo-huutaa-apua-vihreiden-valtuutetun-kommentista-syntyi-some-kohu/
kaikkea se leipä elättää…
Tuon ”vihreän älykkyyden” kommentin voisi siirtää noihin viikon suakkunoihin, sinne se asiasisältönsä puolesta kuuluisi.
Hilkalta sujuvasti kerrottua muistelmaa mieluisalta retkeltä.