Hallailemisesta

Sellaili yks päivä just postluukusta tipahtanutta
ilmaislehtee. Niitähä tippuu sieltä roppakaupalla
harva se päivä. Emmä ou pannunna kieltoo, vaikk
mone nuapuri postluukussa lukooki: Ei ilmais-
jakeluita, kiitos! Ovatha nuo kauppijaat kuitennii
nähneet nii suure vaiva kertoissaa, mitä meijänki
huushollista suattas vielä puuttuva.Tällä kertoo
ei kuitenkaa löytynnä mittää niin tarpeellista,
jotta ois pitännä het kauppaa rynnätä. Emmä
myö muutenkaa taijjeta kovi mainokse uhrija olla.
Piäsi sitte se lehe semmoselle sivulle, jossa
kerrottii, mite terveellistä halloomine ihe kullekkii
meistä ois.

Innostui sitä lukemmaa, jotta tietäsi, mitä
hyötyy siitä halloomisesta sitte o. Mikä minnuu
siinä erkoisesti kiinnosti ol se, ku se kuulemma
laskoo sokeritautise vere sokerarvooki. Tästä lähi
pitäs ruveta hoitammaa ihteesä halloomalla,
jos vaikka piäsis pillereistä erroo. Kyllähä myö
vaimon kanssa sillon tällön enstöiksemmy uamusi
halataanki. Joskus muinon kesäloma jäläkee
työkavereitte kanssa halattii ja toivoteltii hyvvee
alakavoo työvuotta. Siitä se sitte yhteistyö läks
mukavasti hyrreemmää. Haloominenha o nii
halapoo ja ympäristöystävällistä eikä ou paikasta
kii.

Ihmiste välistä luottamustaki sen sanottii jopa
parantava. Nyky mualimassaha se ois tuiki
tarpeellista. Jospa myö suataskii halloomalla tästä
mualimasta paremp paikka monille kärsiville
immeisille.

Kuva: Arja-Leena Törrönen

Amerikkalaiset viisaat tutkijat neuvvoovat
halloomaa aina sillon, ku miel o muassa, sillä se
kohottaa mielaloo valosammaks. Jokkaisellaha
meistä on niitä pilivisempiiki päivii. Eikö vuan?

Parasta kait on sen oma-arvo tuntoo kohottava
vaikutus.Tekkööhä se hyvvee, ku huomoo olevasa
tärkee jollekki toisellekki immeiselle. Siitä muute
tul mielee mietelause, jonka mie oun lukenna
yhe olutkapaka oven pielestä ohikulukiissan.
”Mualimalle sie out vai joku, mutta jollekkii sie
suatat olla koko mualima.”

Halloomistaha on nii mone sorttista, toisiisa
rakastuneitte, hyvvii ystävie ja tuttavie sekä
onnistuneitte pelkavereitte välistä.
Syvämmelline hallaus o hallaukse korkei aste.
Lapsii pitäs paljo halata, sillä se lisöö niihe
turvallisuuve tunnetta ja opettaa huomoommaa,
mite hyvältä se tuntuu. Meille suomalaisille
ku toise immeise lämmi hyvväily, ku ei taijja
olla oikei verissä.

Tulkoha ny kaikk tärkei sanottuva? Kyllä vissii.

Ku out tään lukenna ni otappa siinä lähellä
oleva immeine lämpimmää hallailuus!

Pussinpohjan Masa

Share

6 comments for “Hallailemisesta

  1. Kyl myö jo tänä aamuna halattiin. Siitä on kohta 56 vuotta, kun saatii virallinen lupa halailuun ja vähän muuhunkin. Silloin ei ollut käynyt yhtään pakkasyötä. Pihalta saatiin daaliat maljakoihin. Nyt on sitten hanki maassa ja kohta järvetkin jäässä.
    Kyllä mie teitäkin halaisin, jos oisitte lähempänä.

  2. Ihtiään on vähä hankala halata mutta parempi sekkii ku ei mittää…

  3. Hyvää kerrotaa. Ihan tuli semmonen halailumieli.
    Kun halailun muuttaa suukotteluks niin parantavat
    vaikutukset nousevat monenteen potenssiin.

    Kiitos lämpimästä jutusta ja kuvasta.

    Jouko

  4. Elä sie Masa viekottele immeisii pahhuuteen.Tässä on justiisa alettu piästä moisesta tavasta erroon. No sanotaan jotta par kertoo päivässä ennee, uamula herättyy ja illalla ennen nukahtamista.

  5. Pussinpohjan Masalle sydämellinen kiitos kirjoituksesta! Joka sana oli totta!
    Halaaminen on tärkeämpää,kuin moni muu asia.Jos sitä ei ole,elämällä ei ole tarkoitusta,varsinkin,jos elää parisuhteessa.
    Toki,pahalla mielellä,jos jaksaa hivuttautua metsään kävelemään halaamaan vaikka puita ja muuten vain kuuntelemaan luonnon rauhaa,sekin auttaa…..
    terveisin ”kokemusta omaava”

  6. Sitä mie vuan tarkotin että sitäi kun voijaan pittee sukupuolisena häirintänä. Tainnu joutuu joku ihan minister immeinen erroomaan sen tautta kun ei oo älynnä kyssyy että suapko sinnuu nyt hallailla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *