Oodi on lyyrinen runo.
Muinaisessa Kreikassa oodeja esitettiin mm hautajaisissa ja valtaa pitävien juhlissa. Egyptissä puolestaan oodi oli ylistyslaulu. Olkoon tämä tarina ylistyslaulu Värtsilän koululle.
jore
Pojan tytär soitti aikaisin aamulla.Pyysi haastattelua. Tyttö on läasteikäinen ja näemme lähes päivittäin joten päättelin että nyt on tärkeästä haastattelusta kysymys.
Niin olikin. Koulusta oli annettu tehtäväksi haastatella isovanhempia heidän kouluajoistaan. Innostuin. Mieleeni palautui välittömästi Värtsilän uuden koulun tuoksu. Koulun käytävällä oleva juoma-automaatti josta tuli vettä kaaressa pelkästään vipua vääntämällä.
Koulun upea ja aivan mielettömän suuri näyttämö, liukuvat seinät joilla voi kahdesta luokasta tehdä yhden suuren juhlasalin. Koulun kirjasto ja sen mantelin tuoksuinen ilma joka oli sekoitus painomustetta, pölyä ja paksua, ruskeata puotipaperia joilla kirjat oli päällystetty.
Verna aloitti haastattelun. Kysyi mitä aineita koulussa oli. Laskento, lukeminen, kirjoitus, uskonto, laulu, veisto ja voimistelu. Muistin helposti.
Tyttö hymähti hyväntahtoisesti ja kysyi ”et mitä ne niiku on”? Pohdimme hetken yhdessä ja tulimme siihen tulokseen että kyse oli matematiikasta, äidinkielestä, maailmankatsomusopista, musiikista, käsitöistä ja liikunnasta.
Seuraava kysymys koski luokkakokoa.Eka ja toka luokkalaiset oli yhdessä.Kolmannet ja neljännet yhdessä ja loput eli viides kuudes ja seiskaluokkalaiset yhdessä, vastasin nopeasti ja olin salaa ylpeä muististani. Sitten oli hiljaista.
Ukki pitäiskö meidän nähdä?
Se olisi ihan kiva mutta joko tämä haatattelu loppui?
No ei mutta kun sä ymmärtäisit nää mun kysymykset paremmin kun mä voisin selittää ne sulle.
Sain selittää Vernalle hyvän aikaa että ukkia ei tarvitse vielä hakea holhoukseen. Kysymykset on kyllä ymmäretty mutta vastauksia ei. Ehkä tapaaminen haastattelun tiimoilta on kuitenkin paikallaan.
Haastattelun jatko-osa alkoi seikkaperäisellä luennolla Suomen koululaitoksesta ennen peruskoulua. Kävimme läpi käsitteet kansa-ja oppikoulu. Lukio oli jälkikasvulle tietysti tuttu mutta jatkokoulu herätti ”nevöhööd” reaktion.
Virallisia kysymyksiä oli alun toistakymmentä. Vernassa heräsi aito kiinnostus uksan kouluaikaa kohtaan viime vuosituhannella.Lisä ja jatkokysymyksiä sateli.
Minä sain piehtaroida sydämeni kyllyydestä nostalgisissa muistoissani Värtsilän koulussa.
En voinut olla kertomatta välitunneista kun pelattiin lagusta tai heitettiin punttia. Hypättiin kittilää tai oltiin kukkulan kuningasta. Siitä en kertonut mitään että jotkut tuhmat pojat pelasivat penneillä rahapelejä tai nostelivat kepinpätkillä keväisin tyttöjen hameenhelmoja.
Mieleni olis tehnyt kertoa myös että opettajat olivat avoimen puolueellisia. Varakkaiden perheiden lapset saivat parempia numeroita ja heitä kehoitettiin pyrkimään oppikouluun. Jos ja kun kiusaamista tai pientä kurittomuuta esiintyi syyllinen oli aina köyhemmän perheen lapsi.
En myöskään viitsinyt selittää seikkaperäisesti sitä episodia kun heitin ekaluokalla aapiskukon lattialle voimasanojen saattelemana.
Kukko säilyi vammoitta. Minä sain kriisiapua. 5 kertaa tunnin arestia.Kotona mummo lohdutti ranstokalla pitkin persauksia niin että istuminen tuntui sinä iltana turhanpäiväiseltä.
Eikös ne nykyäänkin puhu siitä että ihmiset istuvat ihan liian paljon. Se on epäterveellistä.
Kaikesta huolimatta ja juuri siksi kyläkoulut on säilytettävä. Muistoni ja kokemukseni kouluista Värtsilän koulun jälkeen ovat paljon ikävämpiä. Oli yli suuria luokkakokoja, koulukiusaamista ja suoranaista väkivaltaa. Puhumattakaan opettajien välinpitämättömyydestä oppilaitaan kohtaan.
En väitä että nykyään olisi enää näin mutta eikö pieniä kyläkouluja voisi nähdä vaikka niin sanoittuina erikoiskouluina. Teijolla on esimerkiksi kyläkoulu nimetty luontopainoitteiseksi ala-asteeksi. Se on huomioitu myös opetussuunnitelmassa. Lapset käyvät kalassa merellä.Liikkuvat paljon luonnossa ja oppivat asioita muutenkin kuin kirjoista. Tällöin voi asian nähdä niinkin että jotkut vanhemmat haluavat lapsilleen erillaisen oppimisympäristön ja lapsia voisi tulla tälläiseen kouluun jopa kirkonkylältä!
Näyttää siltä että kunnan päättäjät ymmärtävät sen että ei kaikkia ihmisiä ja elämää voi eikä pidä keskittää kaupunkeihin. Nalle Puh sanoisi että eikös se ole sama asia jos kaikki kunnan toiminnot keskitetään kirkonkylälle.
Nalle Puh oli viisas mies. Tai henkilö. Tai jotain 🙂
Hyvät Tohmajärven kunnan päättäjät.
Säilyttäkää Värtsilän kyläkoulu. Nähkää se mahdollisuutena eikä rasitteena.
Käyttäkää luovaa raikasta ajattelua. Älkää tyytykö peesaamaan. Jääkää historiaan, olkaa rohkeita,tehkää asioita eri tavalla!
Teksti jore
Kuva Värtsilän koulun mielenilmauksesta 13.10.2017. Kuva Eki Lintunen
Helppo on ukkia haastatella. Juttua pukkaa kuin turkin hihasta. Täyttä asiaa toki. Ja hyvän asian, Värtsilän koulun puolesta. 👍🏿👍🏿👍🏿
Joren ajatuksiin Värtsilän ja yleensäkin pienten kyläkoulujen puolesta on helppo yhtyä, mutta millä ìhmeen konstilla me saataisiin vakuutettua tämän ideologian alle myös kunnan vallankahvan vääntäjät.
Tunnen Värtsilän kouluelämän. Oman alakoulun kävin Patsolassa ja seitsemän lapsen isänä tuttavaksi on tullut myös Uusikylä eli nykyinen Värtsilän koulu. Olin myös kaksikymmentä vuotta eli koko sen ajan kun oma jälkikasvu tallasi alakoulutietään ensin johtokunnan ja sen lakkauduttua vanhempainneuvoston puheenjohtajana.
Minua ihan oikeasti riipii tämä kuntapäättäjien suhtautuminen, mutta jaksanko itse ENÄÄ taistella; viimeksi käydyssä kamppailussa vielä ”virassa ollessani” vuosia sitten saavutettiin YHDESSÄ kuitenkin arvokas torjuntavoitto. Uskallan tunnustaa että tuli ahdistava olo ja silmänurkat kostuivat kun näin tuon mielenosoituskuvan!
Mikia Piiroiselle taistelutahtoa, vaikkei koulun kohtalo hyvälle näytäkään.
Onkohan tullut mieleen, että Värtsilän koulu on vain yksi tärkeä osa Tohmajärven itäisen alueen kehittymisessä? Se ei välttämättä ole este Kemien koulun rakentamiselle! Mikähän on säästö, jos Värtsilän koulu lopetetaan? Varmasti vähemmän kuin tappio. Sitä paitsi Värtsilän koulu ei ole vain koulu. Se on enemmän.
Toistuuko historia? Vuonna 1909 Värtsilän seurakunta ja 1920 Värtsilän kunta. Vuonna 2003 Värtsilän seurakunta palasi Tohmajärveen ja kunta vuonna 2005. – Tohmajärven seurakunta on sammuttanut valot kirkon pihasta ja Leminrinteen hautausmaalta. Sammuttaako kunta Värtsilän koulun valot? Miksi ei kelvannut kirkon maalaaminen, vaikka se ei olisi maksanut seurakunnalle mitään???
Värtsilässä on aineksia – melkein rajattomat mahdollisuudet. Nämä ainekset pöydälle ja sen ympärille pohtimaan, mitä tarttis tehrä!!! Värtsilä ei ole erillinen lohko Tohmajärven kunnassas vaan kiinteä osa Tohmajärveä.
Tohmajärven kouluratkaisua ei pidä tehdä – seinät edellä – vaan oppilaat, joilla on hyvät mahdollisuudet kasvaa kohti aikuisuutta. Lähdetään liikkeelle kolmesta koosta: koulu – kylätalo – kirkko.
Lapsethan tarvitsevat suurempia saappaita ja kansainvälistymistä. Kun tämä kotipallomme on kaikkien ymmärryksen ja näkemyksen saavutettavissa voidaan asenteita muuttaa. Rajalliset on rahavarat ja nuoret aina haluavat liittyä osaksi suurempia kuvioita.
Minultakin lapsenlapsi pyysi samanlaista haastattelua. Omia lapsenlapsia ei ole mutta jonkun muun vunukka. Varmaan samat kysymykset oli koulusta annettu haastattelua varten. Ihan säälitti lapsiparka, kun oli vielä varsin hidas kirjoittamaan muistiin eikä selvästikään osannut päättää, että mitä hän siitä puhetulvasta kirjoittaa ylös. Ensiksi hänenkin piti ymmärtää mitä se ”niinku” tarkoitti. Selitys luultavasti sekoitti pientä päätä entisestään. Haastattelija kuvitteli tai ainakin toivoi parin sanan vastauksia eikä outoa asiaa sivukaupalla.
Tuo haastattelu olisikin mainiota elämänkoulua. Siinä oppisi noukkimaan ne tärkeimmät asiat isosta aineistosta.
Kyllähän koulussa opetettavat tiedot voi oppia minkälaisten seinien sisällä tahansa, mutta minä olen kiitollinen siitä, että olen saanut käydä kouluni pienessä kyläkoulussa. Ei ”koulua” muodosta vain oppiaineet ja -tunnit vasn siihen kuuluu kaikki muukin; koulumatkat välitunnit kavereitten kanssa leikkimiset koulun jälkeen jne.
Laskento, eli nykyisin matematiikka on mielenkiintoinen oppiaine. Minä en vain ymmärrä että minkähän laskuopin ne viisaat nykyisin laskevat kun pitäisi yrittää saada kuntaan lisää työpaikkoja, mutta tekevät kaikkensa saadakseen ihmisiä työttömiksi. Ei ymmärrä.
Ilman salaliittoteorioitakin Erkin mainitsemat ja yleisestikin näkyvissä olevat toimet voidaan nähdä siinäkin valossa, että kysymyksessä olisi Värtsilän kylän tietoinen alasajo. Ei kerta rytinällä vaan hissun kissun hivuttamalla. Ja perustelut näihin säästötoimiin voi kysymättäkin arvata.
Värtsilän alasajo olisi erittäin lyhytnäköistä puuhaa kun Tohmajärven merkittävin voimavara, rautatie- ja maayhteys itäiseen naapuriin sijaitsee Niiralassa, siis Värtsilässä.
Olisi todella tärkeää että Värtsilän vähäisellä väellä olisi voimaa ja sinnikkyttä taistella tutkainta vastaan ja virittää rakentavaa keskustelua kunnan päättäjien kanssa – Tohmajärven elinvoiman ja itsenäisen olemassaolon varmistamiseksi. On avainkysymys kehittää Värtsilää aktiivisesti muutenkin kuin vain rajanylityspaikkana.
Rajanylitystoimintaa tuskin voidaan hoitaa etänä. Jos rajayhteys jostain syystä alkaisi merkittävästi kehittyä se vaatisi alueelle toimivia rakenteita, johon kuuluu niin kirkko, kauppa kuin koulukin. Mitä muuta? Sen jokainen voi itse kuvitella.
Nykyisin kuulee uusia hienoja sanoja tai ilmaisuja. Eräs niistä on vahvuus. Henkilötasollakin puhutaan vahvuuksista. Pitäisi löytää vahvuutensa ja kehittää niitä.
Mielestäni Värtsilä voisi hyvinkin olla Tohmajärven vahvuus. Sitä kannattaisi kehittää eikä tukahduttaa.
Ja olisiko Värtsilä peräti Tohmajärven AINOA vahvuus?
Paikallinen vahvuus on rajallinen.
Kannattaisi hyödyntää rajattomasti.
Jos edellinen tarkoittaa suomalaisten ja venäläisten lasten yhteistä koulua, siinä olisi mielekästä pohdittavaa kuten kaikessa muussakin rajattomassa yhteistoiminnassa.
Minun ajatukseni ovat suurimmillaankin pieniä. Rajattomuudella ajattelin enempikin Tohmajärvi-Värtsilä akselia.
Rajallisella vahvuudella Värtsilän (Tohmajärven Niiralan) raja-asemaa.
Pitänee hyväksyä, että markkinoiden vietävinä tässä ollaan.
Siinä ei ole tilaa idealismille.
Evväät vähenee, loppu lähenee, kuten Lapissa sanotaan.
Se koskee niin ihmisiä, kirkkoja, kouluja ja kauppoja.