Talvihauskaa

En päässyt Värtsilän laskiaistapahtumaan, joten piti etsiä itselleni jotain korvaushoitoa mielenpahoituksen välttämiseksi. Menovinkeistä löytyi useitakin laskiaisrientoja kohtuullisen matkan päästä. Suunnistin Liperin Pärnävaaralle, jonne Liperin kunta oli järjestänyt laskiaisriehan yhdessä Liperin Yrittäjien kanssa.

Parkki

Myöhästyin aloituksesta noin tunnin ja pysäköintialue vaikutti siltä kuin olisin tullut Lahden mm hiihtokisoihin. Liikenteenohjaajat löysiväk kuitenkin paikan minullekin.
Hieno sää oli varmaankin houkutellut paikalle jokaisen kynnellekykenevän. Seurasin kun autoja tuli lisää ja kun perhe poistui autosta niin monet lapset kiipesivät heti lähimmille lumikasoille temmeltämään ja mäkeä laskemaan. Eivätkä he olleet vasta kuin parkkipaikalla. Ylhäällä huoltorakennusten lähellä oli lumenvärjäystä. Hienoja taideteoksia syntyi. Saattoi olla kilpailu, en tiedä.

Liukumäet

Pienen matkan päästä alkoivat liukumäet. Ne varsinaiset ”pellavanvirutusrintet”. Rinteitä oli useita. Kaikki olivat valvottuja. Omin päin ei saanut laskea. Se tarkoitti sitä, että halukkaat jäivät kiltisti odottamaan vuoroaan. Valvoja antoi luvan laskuun kun edellinen laskija oli siirtynyt pois turvallisen matkan päähän. Jonoissa odotellessaan aikuisilla näytti olevan hauskaa tavata toisia lajitovereita ja vaihtaa ajatuksia. Aikuisetkin olisivat saaneet laskea, jos olisivat halunneet tai uskaltaneet. Minä en olisi uskaltanut.

Liukumäki

 

Motorisoitua toimintaa

Alatasanteelle oli eristetty alue moottoriavusteista ulkoilua varten. Mönkiä kierteli kiemuraista polkuaan. Monet miettivät tullessaan mikä on kaivinkonekaruselli. Idea lienee otettu napakelkasta. Kaivinkoneen nokkaan oli kiinnitetty kaksi kelkkaa. Käyhän se noinkin. Jos kaikki haluavat kelkan kyytiin, mutta kukaan ei tahdo työntää, niin otetaan avuksi vaikka kaivikone, jos sellainen kerran on. Luulenpa, että tämä työntäjä olisi jaksanut pyörittää vaikka kolmea kelkkaa. Ilmeisesti Kaivinkoneyrittäjä tarjosi tämän lystin.
Kuorma-autoilija oli tuonut rekkansa ihmeteltäväksi. Siinäkin oli pitkä kiinnostuneitten jono.

Karuselli – rekka

 

Pieni ”hevonen” kiinnosti

Aukean eteläpuolella olevien kota – rakennusten luona oli poniajelu. Sen oli kustantanut paikallinen sanomalehti. Ponilla tuntui olevan paljon kavereita. Kyytiin pyrkivien jono ylsi aika kauas.

 

Poniajelu

Poniajelun läheisyydessä oleva kota on aina avoinna ja tänään siinä oli jatkuva tuli nuotiossa. Olipa siinä mukava syödä eväitään. Ulkona oli lisäksi tynnyrinpohjille tehtyjä nuotioita. Isommalla nuotiolla Tunturikerho Kumpelaiset paistoivat räiskäleitä ja keittivät sitä kuulua nokipannukahvia.

Letunpaisto

Napakelkka

Läheisellä lammella oli ollut napakelkka ja pilkkimistä, mutta ne minulta unohtuivat odottaessani lettuja ja kahvia. Kävin eri reissulla katsomassa Kuoringan rannassa olevaa napakelkkaa. Näitä napakelkkoja on eräs yrittäjä rakentanut muutamia eri paikkoihin kaikkien käytettäväksi. Tämä leikki ei ole aivan vaaraton koska varsinkin pojilla on taipumus koetella rajojaan ja mielellään ylittää ne. Vauhti saattaa olla joskus kova ja pysähdys kivulias.

Napakelkka

Mitä jäi mieleen

Panin merkille, että aikuiset kehuivat kaunista säätä, lapset eivät. Lapset tarttuivat heti kiinni kaikkiin leikkeihin ja keksivät jatkuvasti uusia. Vaikutti siltä, että oli lähes samantekevää mitä oli järjestetty, kunhan vain oli järjestetty. Lapset itse hoitivat loput. Tässä tapahtumassa kunnalla oli monta yhteistyökumppania, sekä suuri joukko vapaaehtoisia avustajia. Näyttää siltä, että yhteistyö kannatti jälleen. Siitähän on tainnut olla joskus puhettakin.

4 comments for “Talvihauskaa

  1. Mukava selostus hauskasta talvitapahtumasta. Napakelkalla
    sai hurjaa kyytiä aikoinaan. Piti kovasti pitää kiinni, ettei
    keskipakoisuusvoimasta lentänyt kelkasta pois. Olemme
    käyneet Pärnävaaralla ystävien kanssa kesäaikaan
    kauan, kauan sitten-

  2. Tuossa napakelkassa näkyy ripa kiinnipitämistä varten. Ei taida tuon pojan käsi siihen yltää. Tuossa kuvan pojat olivat keksineet lisäjännitystä kelkkailuun. Siinä takana seisova poika hyppää puomin yli kun se vilahtaa ohi ja jäällä makaa toinen kun puomi vilahtaa yli. Siis selvä kilpailu kuka uskaltaa.. ennen vahinkoa. Tässä tapauksessa vanhemmat valvoivat vierellä ja heidän mielestä se oli kai turvallista. Minun mielestä siinä ja siinä.

  3. Hauska kertomus!
    *
    Minulla oli vähemmän hauskaa kun erehdyin
    aikoinaan Pärnävaaran Kuutamokävelylle.
    Siitä oli kuulkaas kävelyt kaukana, porukan
    vetäjä – joka oli tunnettu urheilumies- halusi,
    että juoksemme koko matkan, kuin myös muut
    ryhmäämme kuuluvat nuoremmat ihmiset.
    Määrä oli kierää tietty lenkki, mutta kun olimme
    ”pohjukassa” koko reipas sakki halusi jatkaa
    vielä jonnekin viiden kilsan lenkille. Minä siinä sit
    yksikseni tallustin kynttilälyhtyjen valossa takaisin
    lähtöpisteeseen, olisko ollut pari kilsaa ja risat.

    En halua morkata järjestäjiä, vaan tunnen vieläkin
    huonommuutta kun en pysynyt porukan tahdissa
    noilla kuuraisilla, liukkailla ja jyrkilläkin pururinteillä.
    Sen verran kuitenkin, että ”Kuutamohölkkä” olisi ollut
    osuvampi nimi. Liekö sitä kuutakaan näkynyt.

  4. Pärnävaaralla löytyy kuntoilu- ja hiihtolatuja moneen makuun.

    Siellä on myös kilpahiihtolatuja, joiden uomia sulanmaan aikana kävellessä kunto kohoaa.

    Löytyy se seinänousu, josta urheiluselostajat puhuvat. MInä hiihdän nykyään tasaisella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *