Tänään 6.1. vietetään loppiaista.

Loppiainen on viimeinen virallinen joulunpyhiin kuuluva kirkollinen pyhäpäivä.

Sitä nimitetään myös Jumalan ilmestymisen juhlaksi, ja se on jopa joulua vanhempi kristillinen juhla.

Loppiaisen merkitys vaihtelee eri kirkkokunnissa.

Katolisessa, luterilaisessa, anglikaanisissa sekä muissa länsimaisissa kirkoissa, jotka noudattavat kirkkovuoden kalenteria, loppiaista vietetään itämaan tietäjien Betlehemiin saapumisen muistopäivänä. Sitä nimitetään monissa maissa myös kolmen kuninkaan juhlaksi.

Perinteisesti joulun oletetaan loppuvan loppiaiseen, viittaahan suomen kielessä sana loppiainenkin jouluajan loppumiseen. Suomalaisessa kansanperinteessä joulunajan on kuitenkin yleisesti katsottu jatkuvan Nuutin päivään saakka.

Loppiainen onkin saanut vähän huomiota osakseen, koska läheinen Nuutin päivä on vienyt siltä huomiota. Nuutin päivää vietetään 13. tammikuuta, jolloin jouluaatosta on kulunut 20 päivää.

Loppiainen on suurelle osalle ihmisistä se päivä, kun palataan ruotuun joulusuklaiden syömisen jälkeen ja kannetaan kuusi ulos. Loppiainen on kuitenkin ennenkaikkea kirkkopyhä.

Luterilaisessa kirkossa loppiaista juhlitaan itämaan tietäjien kunniaksi. Loppiaispäivänä muistellaan kolmen viisaan miehen vierailua Jeesus-lapsen luona, kertoo Kalevan seurakunnan vs. kirkkoherra Salla Häkkinen.

– Loppiaisena kirkoissa vietetään juhlamessua, joissa luetaan itämaan tietäjiä käsittelevä kappale Raamatusta. Kirkon penkit eivät tosin ole ääriään myöten täynnä, kuten vaikka ensimmäisenä adventtina tai jouluaaton ja -päivän hartauksissa.

Alunperin loppiaista vietettiin jouluna, Jeesuksen syntymän kunniaksi, ja loppiainen onkin vanhempi juhla kuin itse joulupäivä. Jotkut kutsuvat loppiaista ”vanhaksi jouluksi”.

– Ortodoksit juhlivat loppiaista Jeesuksen kasteen muistopäivänä, ja joissain maissa muistellaan loppiaispäivänä Jeesuksen ensimmäistä ihmetekoa Kaanaan häissä, Häkkinen kertoo.

Seimiasetelma tiivistää kaikki joulun tapahtumat

Itämaan tietäjien saapuminen Jeesus-lapsen luokse vasta loppiaisena kuulostaa perinteisiin seimiasetelmiin tottuneen korvissa kummalta. Eivätkö tietäjät olleetkaan paikalla jo lapsen syntymäyönä?

– Seimiasetelmissa tietäjät kuvataan usein paimenten vierelle talliin, ja asetelmat ovatkin hyviä tiivistelmiä koko joulunajan tapahtumista. Tosin katolisesta perinteestä voitaisiin meillekin adoptoida tapa koota seimiasetelmaa pikkuhiljaa, joulun pyhien myötä. Silloin päivien tarkoitus selvenisi, ja itämaan tietäjätkin päätyisivät paikoilleen vasta loppiaisena, Häkkinen ehdottaa.

Pitäisikö loppiainen sitten tuotteistaa joulun ja pääsiäisen tapaan, jotta ihmiset juhlisivat sitä aktiivisemmin?

– Loppiainen liittyy vielä joulun pyhiin, eikä sitä sen vuoksi tarvitse enempää tuotteistaa. Olisi kyllä hyvä, jos ihmiset ottaisivat selvää siitä, minkä vuoksi heillä on vapaapäivä töistä.

Uskonnollinen elämä on osa yleissivistystä

Monen joulu on tehty paketeista ja pukeista ja pääsiäinen noidista ja pupuista sen sijaan, että juhlapyhinä hiljennyttäisiin ajattelemaan kristillistä perinnettä. Salla Häkkisen mukaan juhlapäivien todellisen syyn tunteminen on osa yleissivistystä.

– Juhlapyhien tuntemus on myös suomalaisen kulttuurin ja tapojen tuntemista ja ylläpitämistä. Kun kohtaa vieraiden kulttuurien edustajia, voi keskustella siitä, miten eri maissa vietetään pyhiä. Tietous omista juurista mahdollistaa vuorovaikutuksen muiden kanssa.

Kirkkohallitus on huolissaan siitä, että suomalaiset eivät enää tiedä, miksi monia uskonnollisia juhlapyhiä vietetään. Esimerkiksi vietettävän loppiaisen tausta on yhä useammille epäselvä.

Kirkkohallituksen jumalanpalveluselämän ja musiikkitoiminnan yksikön johtaja Kai Vahtola arvioi, että pyhäpäivien merkityksen hämärtyminen köyhdyttää suomalaiskansallista juhlaperinnettä.

– Vaikuttaa siltä, että juhlaperinteemme on viime vuosina keskittynyt yhä enemmän suuriin juhlapäiviin, joiden sisällöstä ollaan vielä tietoisia. Kirkkovuoden teemallinen vivahteikkuus ja moni-ilmeisyys ovat sitä mukaa kaventuneet. Kysymys heijastaa yleisemminkin nykyistä kulttuurista tilannettamme, jossa vain muutamat suuret teemat tuntuvat pysyvän elossa ja värikylläisyys ja moni-ilmeisyys uhkaavat kadota.

Vahtola puolustaa samasta syystä kirkollisten teemojen näkymistä koulujen ja päiväkotien juhlissa.

– Ne juhlaperinteen muodot, jotka liittyvät meillä esimerkiksi jouluun tai pääsiäiseen, ovat hioutuneet aikojen myötä kulttuurisesti kansan yhteiseksi omaisuudeksi. Niiden soisi olevan läsnä ja ikään kuin rakentavan yhteistä kulttuurista ilmettä. Enkä usko, että siinä vielä on kysymys sellaisesta uskonnollisten teemojen hallinnasta, jota positiivinen uskonnon vapauslaki ei voisi tarkoittaa.

Pakanalliset perinteet häivytetty pyhien taustalta

Loppiainen on kirkkovuoden vanhimpia juhlia. Se on jopa vanhempi kuin joulu. Toisaalta loppiaista on vietetty alun alkaen nimenomaan Kristuksen syntymäjuhlana.

– Loppiaisen viettoon on liittynyt aikojen kuluessa myös kaksi muuta aihetta: Jeesuksen kaste ja Kaanaan häiden tapahtuma, jossa Jeesus ilmaisi jumalallisen voimansa. Lyhyesti sanottuna loppiainen on ollut Herran ilmestymisen juhlapäivä. Tässä mielessä sitä on vietetty toisesta vuosisadasta lähtien, Vahtola selvittää.

Syy siihen, miksi alkuperäinen joulu siirtyi nykyiselle paikalleen, liittyy pakanuuteen ja kristittyjen tarpeeseen häivyttää sen merkit omasta perinteestään.

– Kristillistä joulua vietetään samana päivän kuin pakanallisen ajan Rooman valtakunnassa vietettiin voittamattoman auringon juhlaa. Todennäköisesti joulu siirrettiin loppiaisesta siihen, koska kristinuskossa auringon ja valon katsottiin henkilöityvän vapahtajassa Jeesuksessa. Näin pakanalliselle juhlalle annettiin kristillinen sisältö.

Loppiainen päättää joulun

Kertomus Itämaan tietäjistä ja ”kuninkaiden kumarrus” tulivat loppiaisen teemaksi keskiajalla läntisessä kristikunnassa, johon Suomikin kuuluu. Nykyään loppiaista vietetään Kai Vahtolan mukaan Suomessa lähinnä joulun ajan päätöspyhänä. Silloin muistellaan viimeisen kerran joulun teemoja.

Vuosina 1973–1991 loppiainen oli työmarkkinajärjestöjen toiveesta aina lauantaina. Nykyään loppiaista vietetään kiinteällä paikalla, 6. tammikuuta.

Lähteet: Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto, Heikki Oja: Aikakirja ja nettisivu www.mtv.fi