Ei sitä immeine nuorena tiijjä mite höppänäks sitä vanahana tuloo. Huomasin sen männä viikolla tuas kerra. Uatteli, jotten kehtoo kertoo sitä kellekkää, mutta kerron sen nyt kuitennii. On siinä miu mielestän se verra aihetta pikkuselle tarinalle.
Mie mänin terveyskeskuksee tilloommaa liäkäri aikoo, mutt ei se onnistunukkaa, ku se tyttö siinä luukulla kahto vissii, jott ei tää ukko nyt iha kuolemansairaalta näytä, ja tarjos vuan terveyvehoitajalle aikoo huomiseks. Nii mie sitten mänin seuraavana päivänä semmose ystävällise ja herttase naisimmeise luo valittammaa tää hetkisii vaivojan.
Ku myö ol aikammu siinä rupateltu, ni hiä piätti ottoo miu sormen piästä pisaran verta ja lähti sitä sitte muualle tutkituttammaa. Ennen sitä hiä ol jo antanu miulle kuumemittari ja käskeny panna sen kainaloo. Aikamoise tovi mie istu se kuumemittari kainalossa ja ihhaili uuvven terveyskeskukse viihtysii tiloja. Palattuvaan hiän kerto tulehusarvon oleva ihan kohillaa, ja nii mie lähi sieltä sitte pois tyytyväisenä ja kiitellen hyvästä palavelusta.
Autoon piästyvän kännykkä soi, ja huomasin, jotta se ol tuntematon numero , ni en vastannu. En yleesä vastoo, jos soittaja on tuntemato. Ne ku usseimmite o niitä kaike
mualima kaupustelijoita, joista ei taho piästä millää erroo.
Kottiin tultuan ol kiire vessaa. Ku sain vyön irrotettua ja olin istuutumassa pöntölle, ni lattijalle tipahtiki se terveyskeskukse kuumemittar. Hämmästyin kummasti ja suatuan vaimolle kerrottuu, mitä miulle ol tapahtununna, niin tuas soi puhelin. Vaimo ol sitä mieltä, jotta se o varmaa se terveyvehoitaja, joka yrittää soitella sen kuumemittarisa perrää. Kulu aikasa ennen ku kännykkä löyty talavitaki taskusta, ja se ol sitte jo myöhästä. Sain kuitennii myöhemmi sovittuu, jotta pallautan sen kuumemittari ens viikolla, ku mään uuvvestaa sinne terveyskeskuksee. Ootan jo jännityksellä, mite se reissu mahtanoo onnistuva. Jos joku eppäillöö, ni ei miulla ollunna muute mittää tarvetta varastoo sitä
kuumemittarrii sieltä terveyskeskuksesta, ku meill o just samallaine ollunna jo vuoskauvvet.
Eipähä tarvihe enee ystäviä vanahoilla vitseillä naurattoo, sen ku vuan kertoo oma elämäsä tostarinoita ni lystiä piisoo.
Pussinpohjan Masa
P.s. Tässä kuitenkin vielä yksi aiheeseen liittyvä vanha vitsi.
”Ethän kerro äidille, miten höppänä vaari on.”
”En kerro. Se tietää sen jo muutenkin.”
Kyllä se niin makkeesti naurattaa kun
toiselle sattuu, sanoi naapurimme rouva aikoinaan.
Mutta sattuu sitä toisinkin päin. Eikös siellä Thaimassa
– vai missäpäin mualimoo se ol – löytynnä just kirurgin
sakset potilaan vatsasta. Mitä lie parikymmentä vuotta
siellä olleet säilytyksessä. Eikä tainnu liäkär perrään
soitella.
Sie masa olet selvinnyt ihan ihailtavasti tänne asti.Olis mullakin tarinaa höppiytymisestä. Pitäiskö ihan juttu tehä. Pelkään, että vievät hoitoon!
Kiitos,Irina, kuvasta, jonka olit juttuuni liittänyt. Minulla ei kai ikinä ole ollut niin paljon kuumetta, niin kuin tuo kuvan mittari näyttää. Pillereitä taitaa olla kyllä enemmänkin. En halunnut loukata
ketään jutullani, sillä vanhusten dementoituminenhan ei ole mikään naurun asia.Tämä nyt vain
sattui tälle vanhukselle.
Terveisin Se Masa sieltä Pussinpohjasta
EI TIPPA TAPA
Heräsin yöllä siihen että silmiä kirveli ja
kutitti. Oiskoon ne pakkaset aiheuttanna kuivumista,
alle normaalin näytti olevan hygrometrinkin
lukemat.
Ei muuta kun uamusella apteekkiin, siinähän se tulisi
kävelylenkki samalla. Sattu ihe apteekkar palavelemmaan
ja sanoin että haluan sellaisia ”vanhanaikaisia” tippoja
joissa on pipetti mukana.
Ohjeiden mukaan sitten kotona kierrettiin korkki auki.
Ei sieltä alta pipettiä löytynyt, oli umpikorkki, jossa
keskellä pieni, sininen nypykkä. Kuvaohje neuvoi
että pullo on käännettävä ylösalaisin niin rupeaa tippumaan.
Ei ruvennut. Ähellettiin, ravisteltiin ja tehtiin kaikki temput,
tippoja ei vaan tippunut. Soitin naapurinrouvalle, tiesin että
hänellä on useamman sorttisia silimätippoja. Mänin sitten
näyttämään pulloa hänelle. Oli varautunut tulooni ja asettanut
oman arsenaalinsa riviin tuulikaapin hyllylle. Vaan eipä ollut
hänelläkään samanlaista, joten apu sieltäkin jäi saamatta.
Kotiin tultuani soitin kyseiseen apteekkiin ja pyysin neuvoa.
Ihan oikein olin toiminut. Sitten minulle kerrottin, että siinä
merkissä on ollut aiemminkin ongelmia. Tuokaa pullo kuitin
kanssa takaisin niin tukku lähettää sitten teille uuden pullon.
Mutta kun vaiva on akuutti. No, tuokaa se pullo tänne niin
apteekkari katsoo. Apteekkar ol lounastauolla, mutta kaksi farmaseuttia
tuijotti pulloa ja totesivat jo päältä päin, että mekanismissa on vika.
Sitten antoivat minulle uuden pullon ja laadin asianmukaisen
kuittauksen.
Kun olin saanut pullon halusin korkata sen apteekissa. Kyllä
sieltä nyt tippoja alkoi valumaan. Siis siitä sinisestä nypykästä.
Ei siellä mitään kunnon pipettiä ollutkaan. Nypykkä on kuulemma
sininen sen tähen, jotta huonompinäköinenkin näkee sen
silmäänsä kohti tällätä.
Koko päivä on männy tään 10 millilitran putelin kanssa takutessa.
Meina ol kerätä joulukoristeet pois, mutta kerinnöön tuon
jonnain toisenakin päivänä.
Silimien kuivumissee on miullai tipat. Ne on ko kiisselii. Ei meinaa millää lähteä pullon suusta. Sitte tippuut millon poskelle, millo nenälle, aina joskus joku silimäänni.
Tellellä on vetovoimaa.. osaa vetää noita ongelmia tai sattumuksia puoleensa ihailtavalla taidolla.
Meillä silmätipat tipahtaa hyvin, mutta avustaja on välttämätön.
Meidän taloudessa toisella on silmätipat, joka toisella ei ole.
Tuo geelimäinen tippa on helppo laittaa, kun ei yritä korkealta tipauttaa.
Kuvan osoittamia lukemia kuumemittari osoitti usein lapsena flunssaa sairastaessani,
eikä se ollut ollenkaan mukavaa.
Ajankohtainen on kertomus.
Kuumettakin on ties miten monenlaista. Äkkiikseltään juohttuu mielleen autokuume ja matkakuume.