Perinteistä joulua
Runoja kynttilän loisteessa
Kuurapuut, lasten silmät
Anna-Mari Kaskinen: Joulun iloa, runoja, Kirjapaja 2016
Anna-Mari Kaskinen on perinteisen ja kauniin runon taitaja.
Joulusta hän huomaa kynttilän liekin yössä, puut valkoisine pukuineen, roudan kahleiden murtumisen, enkelin siiven jossakin lähellä, linnun askeleet valkoisella hangella, ensimmäisen kynttilän syttymisen, tähtitaivaan ihmeet, rakkauden ja lämmön syksyn synkkyyden keskellä.
” Kynttilä on merkki suuremmasta,
kirkkaasta valosta valtavasta,
säteily sammumaton.
Kynttilä on viesti ikuisuuden,
tervehdys suuren salaisuuden,
sen, joka oli ja on.”
Anna-Mari Kaskinen ( s. 1958) tunnetaan mm. yhteistyöstään säveltäjä Pekka Simojoen kanssa. Tuotanto sisältää useita ns. lahjakirjoja, mutta romaaneitakin löytyy. Kotimaa-lehden kyselyssä sai Kaskinen naisista eniten mainintoja, kun etsittiin henkilöitä, ” jotka avaavat kirkolle uusia näkymiä”. Huolimatta ”lahjakirjailijan” maineestaan, saa Kaskinen sisällytettyä runoihinsa paljon siitä joulusta, joka meillä kaikilla on lapsuuden muistona mielessä. Jopa kiireen ja hälinän keskellä tällaiset runot rauhoittavat ja luovat joulumieltä.
”Joku on kulkenut tästä,
tunnen ja aavistan.
Joku on kuiskannut sanan
lempeän, hoitavan.”…
Ihminen tarvitsee joulun tunnelmia ja harrasta joulumieltä.Valitettavasti jouluun kuuluu myös kiire, maailman väkivalta,surulliset uutiset pakolaisista, valtakunnan taloushuolet, jotka heijastuvat suuresti myös köyhimpien ja kurjimpien elämään. Mutta näistä asioista kertovat toisenlaiset runot.
Jouko Varonen
Laitoin tänäkin aamuna radion joulukanavalle,
on niin tunnelmallista kuunnella sängyssä joululauluja.
Miten paljon niitä nykyisin lieneekään, varmaan joka lähtöön
ja jokaisen makuun? Esittäjääkään ei voi aina arvata,
kun ei ole minkäänlaista kuulutusta vaan laulut tulevat
yhtenä pötkönä. Kyllä sieltä kuitenkin aina jokin helmkin
massasta erottuu.
Tänä aamuna kiinnitin huomioni pariin lauluun, joita en
ollut ennen kuullutkaan. Toinen kertoi joulun karummasta
puolesta…..”joulukuusi kaatuneena, miksi itket pikku Leena”…..
Toisen laulun sanoista en saanut kaikin paikoin edes selvää,
mutta jäi mieleen että kertosäkeessä laulettiin että olo
on kuin muurahaisella taivaassa. Luulin kuulleeni väärin,
mutta ei. Tässä vaiheessa suljin radion.
Taidan olla kalkkis näiden joululaulujen suhteen.
On niitä hyviä uusiakin lauluja, kuten Teräsniskan !Hei mummo”
Onhan toki. Tulin juuri kauneimmista joululauluista Pielisensuun
kirkosta. Lauluvihkoon ei tänä vuonna sisälly Carola Häggvistin
Taivas sylissäni, mutta sanat heijastettiin seinälle. Kyllä vaan moni
silmä kostui sitä laulaessa.
Kerrottakoon tässä samalla, että jouluaamun Jumalanpalvelus
radioidaan Pielisensuun kirkosta. Kuultavissa Yle 1:llä tai
Areenasta.
Tässä tiedot jouluaamun Jumalanpalveluksesta.
Lähetys alkaa 25.12.2016 klo 07.00, Yle Radio 1
Ohjelma on kuunneltavissa lähetyksen jälkeen klo 11.25
Saarnaa kirkkoherra Tapani Nuutinen, liturgina Matti Innanen, urkurina Tiina Korhonen, tekstinlukijoina nuorisotyönohjaaja Niina Riihimäki, diakoni Anne Dahlgren ja Pirjo Ketonen. Esirukouksessa avustavat Pirjo ja Matti Ketonen sekä Jarkko Pulkkinen. Musiikissa avustaa lauluyhtye (joht. Tiina Korhonen) sekä laulavat ja bassopaloja soittavat lapset Jarkko ja Marjaana Pulkkinen ja Emma Piitulainen (laulu), Heidi Riikonen (huilu), Sofia Kortelainen (viulu) sekä Tuomas Haimakainen (kitara). Virret: 27:4, 35, 21:1-5, 21:10, 25:1-3, 27:3. Kuoron laulut: ”Jouluaamun psalmi” (säv. Anglikaaninen psalmisävelmä), ”Marian kehtolaulu Egyptissä” (säv. Tapani Nuutinen, san. Mirjami Lähteenkorva, sov. Jukka Jaakkola), ”Mä kanssa paimenten” (säv. Ilkka Kuusisto, san. Linda Kunnas, sov. Säde Bartling), ”Jouluyö, pyhäyö” (säv., san. & sov. Paula Sainio). Muu musiikki: ”Herran siunaus” (säv. Tapani Nuutinen, sov. Markku Pihlaja, Tiina Korhonen).
En löytänyt tuota Anna-Marin kirjaa kirjastosta. Eikö lie vielä ehtinyt kirjastoonj vai enkö osannut etsiä.
Jutun kirja-aihe liittyy joulurunoihin, mutta kommenteissa sivutaan myös joululauluja.
Joensuun ortodoksisen seurakunnan pastori Aleksander Roszczenko otsikoi Koti-Karjalassa 16.12 olleen joulukirjoituksensa seuraavasti:
”Kuinka tuoda Kristus takaisin jouluun?”
Kirjoituksessaan hän tuo esille – mielestäni varsin oikeutetusti – sen miettimisen arvoisen asian että suomalaisista joululauluista, vanhemmistakin mutta etenkin uudemmista, suuri osa on sisällöltään melko lailla hengettömiä. Niin kauniita ja hyviä asioita sisältäviä kuin ne sinänsä ovatkin, niin silti suoralla lainauksella pastoria siteeraten ”…todellinen ilosanoma – ihmiskunnan pelastuksen alku Jumalan lihaksi tulemisen myötä – jää sanomatta.”
Kaikki kukat saavat suomessa kukkia, mutta Tellen tavoin minäkään en vain voi millään ymmärtää mitä tahansa asiaan liittyvää. Tämä tuli (valitettavasti) taas varsin konkreettiseksi viimeksi sunnuntai-iltana kuunnellessani kadonneiden joululevyjen metsästystä!
Jussin kommentista tulee mieleen kertomus joka saattoi olla lapsille tarkoitettu. Se viittasi myös tähän samaan aiheeseen, Joulun kristillisen perinteen muuttumiseen.
Kertomuksessa järjestettiin lasten kutsut. Olkoon vaikka Askon syntymäpäivät. Vierailla oli paljon lahjoja, joita he jakoivat keskenään. Heillä oli hyvin hauskaa. Juuri kukaan ei muistanut Askoa eikä tuonut lahjoja hänelle vaikka oli hänen synttärit. Asko tuli hyvin surulliseksi.