Lunta tulvillaan on raikas talvisää
– ainakin täällä Join kaupungissa.
Eilen oli murheellinen uutispäivä ja
vakavat asiat muutenkin esillä. Joensuussa
vietettiin valtakunnallista talvisodan syttymisen
muistotilaisuutta.
Salintäyteiselle juhlayleisölle oli tarjolla arvokasta
ohjelmaa, josta voi tarkemmin lukea esim. tämän
päivän sanomalehti Karjalaisesta. Otsikko on ”Kokemuksista
pitää kertoa” Talvisota: Useat sodan kokeneet osallistuivat
Karjalan Liiton tilaisuuteen.
Mieleeni jäi soimaan tenori Karl-Henrik Wahlforsin esitys
Harry Martinsonin Aniara
teoksen runosta. Tässä runon ”Laulu Karjalasta”
viimeinen säe itsenäisyyspäivän aaton kunniaksi:
Yli kaiken kauniin väikkeen väikkyy kaunis Karjalani,
vedenvälke puitten takaa, suven valostuva aalto,
katso, kesäkuinen ilta tuskin hämärtyä ehtii
kun puuhuilunkirkas kukkuu autereisen savun yllä
houkuttaa ja armas Aino terhenhuntu hartioillaan
nousten yli vedenpinnan kuulee käen kutarinnan
kuiskivassa Karjalassa.
Kyllä on lunta! Meidän pihassa n. 30cm. Onneksi on 2 kolaa, joita työntää 2 lunssaista ihmistä. Eihän ne traktorimiehet yksityispihoihin jouda, kun ei ole älytty aiemmin tilata. Kunhan nyt saisivat edes kylän raitin raivattua!
Lunta tuli enemmän kuin omaksi tarpeeksi. Antaisin puolet lainaan kesään asti jos jollain on vielä puutetta.
Lumikoliakin on kolme kahdelle työntäjälle, yksi niistä on leikkaavalla terällä jolla saa tallauspolanteetkin sileäksi.
Jääkaapissa on lisäksi coca kolia jotka on välillä tarpeen.
Kyllä panee ihmettelemään missä mennään mietiessä Imatran trakediaa. Olimme Kaurilassa kun tämä älypuhelin kertoi mitä Imatrallla oli juuri tapahtunut.
Tutkimus on edennyt mutta miksi näin kävi?
Ennen oli mielisairailoita johon vaarallisiksi luonnehditut mieleltään sairaat eristettiin ympäröivästä yhteiskunnasta.
Nykyään he ovat avo-sairaan hoidossa pilleripurkkki taskussa.
Lisäsin hetki sitten Pälkjärven pitäjäseuran kotisivuille Riitta Pakarisen tarinan Rengasmatka. Klikkaa linkki auki ja lähde mukaan Palkjärvelle, Ruskealaan ja Sortavalaan.
Sivustolla on paljon muitakin mielenkiintoisia tarinoita Riitalta ja monelta muulta henkilöltä. Tarinoiden nimet näkyvät sivun oikeassa reunassa ja nimeä klikkaamalla tarinat aukeavat luettaviksi.
Tohmajärven – Värtsilän Reserviläisten ja Reserviupseerien järjestämät Joulutulet syttyvät jälleen huomenna perjantaina 9.12. klo 19.00 Kemien Oravaarassa Simosen veljesten laavulla.
Paikalle johtavan metsäautotien liittymä Kirkkotiellä on valaistu merkkiroihuilla.
Ohjelmassa on tervetuliaissanat, Jouluhartaus ja -lauluja sekä tietysti vapaata seurustelua.
Tarjolla on nuotiokahvia, teetä, glögiä, makkaraa, pipareita ja pullaa.
Ilmenneiden väärinkäsitysten oikaisemiseksi korostettakoon, että tapahtumaan osallistuminen EI vaadi mitään kytköstä reserviläisyyteen. Kaikki, keitä asia vain jollakin lailla kiinnostaa, ovat ehdottoman tervetulleita tähän yhteiseen illanviettoon vaaranlakikuusikon suojiin jätkänkynttilöiden loisteeseen!
Hölmöä mutta haluan kertoa pienen tarinan miten meitä poikia ja lapsia opetettiin rajaseudulla. Meidän pienten ääni oli vaejennettu sen voi vain huutaa korpehen. Ulkoläksy oli opetusmetodi jota kirjaimellisesti noudatettiin.
Esimerkki minun muisteloista: Sepetiuksen poikien nimet piti seuraavana päivänä osata ulkoa. Siskoni jo edesmennyt Leena luki minulle ulkoläksyn kun peitonalle nukahdettiin: Ruupen, Simeon, Deevi, Juudan, Kaart, Assart, Sepulon, Joosef ja Benjam.
Näistä ulkoläksyistä on jotain opittavaa nykypäivän opetussuunnitteluja tekeville. Opetus menee perille pojille ja tytöille kun oppi on käytännön läheistä ja kerrotaan missä tätä oppia tarvitset jatkossa.
Huomasin tuolta Kisan sivultakin uutisen:
Pohjois-karjalan Liikunta ry luovutti Värtsilän Kisalle 24.11 Syyskokouksessaan Hopeisen ansiomerkin.
Tunnustukseksi Liikuntakulttuurin ja urheilun hyväksi tehdystä erittäin ansiokkaasta työstä.
Joten Onnea ja edelleen menestystä kisalle!
Olen lukenut tätä teidän rakasta lastanne VÄRTSIÄ toukokuulta lähtien ja pari kolme artikkelia sinne lähettänytkin mutta ne ovat jostain kumman syystä kadonneet teille tietymättömille.Ilmeisesti täällä julkaisemisen ehtona lienee Keskustan jäsenkirja jota nyt näillä vuosilla en enää tule hankkineeksi.Kirjoittajakunta julkaisuun on varsin suppea vaikka meitä Värtsilässä syntyneitä kuitenkin on elossa vielä useita satoja vaikka he ovatkin sijoittuneet eri puolille suomea ja muutamat ulkomaillekkin.Olen kaivanut heitä ympäri suomea esiin ja saanut aika yhteneväisen selityksen sille ,mikä on heidän suhteensa kyseiseen julkaisuun ja vastaus on aika selkeä ja samanlaatuinen moneltakin jotka suostuivat mielipiteensä minulle ilmoittamaan.Heidänkään kirjoituksia ei vuosien saatossa ole julkaistu eikä syytä siihen ole kenellekkään ilmoitettu.Siksi ja sen vuoksi ovat lopettaneet Värtsin lukemisenkin kirjoittamisesta puhumattakaan.Näin tästä julkaisusta on tullut Pitäjäyhdistyksen päämiesten voimannäyte tavalliselle rivimiehelle ja naiselle.Tämän puolivuotiskauden aikana jona olen täällä Värtsilässä asunut
vastaani ei ole taapertanut kylän raitilla missään yhteydessä henkilöä joka olisi kirjoitellut valtakunnallisiin lehtiin enemmän(julkaistuja) artikkeleita kuin allekirjoittanut lähes neljänkymmenen vuoden aikana, mutta silti jossain täällä Värtsilässä piileksii se kirjallinen nero/t joka katsoo olevansa täysin pätevä arvostelemaan Värtsiin saapuvia mielipiteitä ja deletoimaan ne siltä istuimelta vai käsitelläänkö ne asiat yhdistyksen toimesta josta tuskin kukaan on suuremmin ansioitunut kirjallisilla saavutuksillaan.Näiden Pitäjäyhdistysten saamat julkiset tuet on asetettava suurennuslasin alle ja tutkittava niiden varojen käyttö tarkkaan sillä jos ne toimivat sananvapauden riistäjinä tavalla taikka toisella niin ne rikkovat sitä periaatetta jota varten ne on luotu ja niille on myönnetty vuosittainen käyttöpääoma julkisista varoista.
Tähän nimimerkki Gaspodinin juttuun kommentoin. 14.12.2016 näkyy olevan Pitäjäyhdistyksen syyskokous, varsinaisen kokouksen jälkeen keskustelua Värtsi-lehden nykytilanteesta ja tulevaisuudesta. Siellä olisi varmasti mahdollista ihan nokakkain yhdistyksen pamppujen kanssa spekuloida.
Ihmettelen, että monien juttuja olisi jätetty julkaisematta? Enpä taida uskoa, minunkin kötöstelyt ovat kelvanneet julkaistaviksi, enkä ole edes kepun jäsen, enkä kyllä minkään muunkaan, enkä edes Värtsilässä syntynyt..
Toivomukseni on, ettei lehteä lopeteta, vaikka nyt näyttää toiminta hiukan lamassa olevan. Tarvittaisiinko jonkunlainen, vaikka ”puoliammattilainen” vetäjä? Tosin, aiemminkin olen sanonut, että ei voi olettaa, että pienestä Värtsilän pitäjästä koko ajan varsinaisia uutisia löytyisi. Entä sieltä rajan takaa? Ulkomaan toimittaja!
Minäkin olen harrastajakirjoittajana kirjoittanut Värtsiin jo neljän vuoden ajan, eikä kukaan
ole jäsenkirjaa kysynyt, eikä minulla olisi minkään puolueen jäsenkirjaa esittää.
En ole myöskään Värtsilässä syntynyt enkä asunut, joten siihen nähden jutut ovat saaneet
hyvin palstatilaa, siitä monet kiitokset.
Värtsin kaltaiselle verkkolehdelle on käsittääkseni tilausta jatkossakin. Sen asian päättävät
tietysti ylläpidosta päättävät tahot. Toivotan Värtsille hyvää joulunaikaa ja jatkoa tulevalle vuodelle!
Kun nyt päästiin asiaan. Minustakin Juha Sipilää on nyt ihan aiheetta rassattu liikaa. Vielä tämänkin aamun Tv 1.n Ykkösaamussa toimittaja Rautio oikein välttämättä halusi junkuttaa yhtä ja samaa. Talvivaara-urakan käsittely näytti oikein kunnolla, että kyllä me suomalaiset ollaan oikeita sarvikuonoja, kun sille päälle satutaan. Ei mulla muuta.
Minä olen tätä verkkolehti värtsiä mainostanut vähän jokapuolella, viimeksi tänään, kun Facebookin Suojärven ja lähialueen suvut vanhan rajan molemmin puolin- ryhmässä, joku jakoi valokuvan :
Pyhäkoulu Värtsilässä kesällä 1925.
Värtsilässä en ole asunut, mutta Uusi-Värtsilässä 36v. ja monenlaisia yhteyksiä Värtsilään oli.. käytiin tanssiloissa, harrastuksissa,- tyttö hoiti hevosta pappilan tallissa,- mies oli monilla työmailla ym.ym. — Täältä on mukava lukea kaikenlaista muisteloa ja entisajan tapahtumia ja katsella vanhoja valokuvia.
Sotkekaa nyt vielä tähänkin politiikka mukaan niin varmasti on kohta pönkä toimituksen ovella!
Kaikessa toiminnassa on aktiivisia ja vähemmän aktiivisia yksilöitä. Niin Värtsiin kirjoittajissakin. Kaikille kirjoittaminen ei ole myöskään luontevin tapa ilmaista itseään. Ja sepä vasta ongelma olisi, että kirjoituksia olisi niin paljon etteivät tilanpuutteen vuoksi mukaan mahtuisi.
Aina on porukassa henkilöitä, joille on luontaista herättää tärkeitä ja kiinnostavia keskustelunaiheita, joita muiden on luonteva kommentoida, vaikka lyhyestikin. Syntyy keskustelunomaisia viestiketjuja, joissa käsitelty asia syventyy ja parhaassa tapauksessa jopa yhteinen mielipidekin muotoutuu.
Koska monillakaan kirjoittajilla ei ole päiväkohtaista suhdetta Värtsilään, puheenaiheet tuppaavat olemaan pääasiassa muisteluksia, joilla tietenkin on suuri arvo ja monet parhaista kirjoituksista näyttävät tätä lajia olevankin. Olisi tärkeätä että keskustelunaiheissa vallitsisi tasapaino historian ja nykyhetken kesken. Siitä – ajankohtaislla tiedotteilla täydennettynä – syntyisi julkaisun laaja-alaisuus.
Kriittisissä, kipeästi osuvissa ja jopa ilkeämielisinä pidettävissä kirjoituksissa saattaa olla totuuden siemeniä. Ei siis ole syytä olla herkkähipiäinen kunhan edes jossan määrin asiansyrjässä ollaan kiinni.
Ja vaikka mitään mielipidepoliisia ei kaivattaisikaan, olisi hyvä jos Värtsin ylläpitäjä voisi toimia jonkinlaisena liikenteenohjaajana – kuten Värtsin historiassa on ajoittain ollutkin. Tässä eräänlaisen puheenjohtajan tehtävässä oleva voisi vaikka listauksenomaisesti ajatella ääneen sopivia puheenaiheita, toimia verkkosivun unilukkarina. Vuoden vaihtuminen olisi siihen sopiva saranakohta.
Värtsin lopettaminen? Miksi siitä taas houritaan? Ei puhettakaan.
Leo puhui täyttä asiaa ja totuudenmukaisesti, hyvä. Noilla ajatuksilla ja toimintaohjeilla homma skulaa varmasti ja kaikki kansa on tyytyväisiä, jos nyt ei ihan kaikki, niin melkein:-) Hyvää Joulunodotusaikaa kaikille säädyille.
Lainaus Leo Härkösen kirjoituksesta:
”Kriittisissä, kipeästi osuvissa ja jopa ilkeämielisinä pidettävissä kirjoituksissa saattaa olla totuuden siemeniä.
Ei siis ole syytä olla herkkähipiäinen kunhan edes jossan määrin asiansyrjässä ollaan kiinni.”
Noistakin lauseista voi olla eri mieltä.
Ihmettelen, miksi ei voitaisi olla loukkaamatta toisia ihmisiä näissä kirjoituksissa.
Jokaisesta meistä löytyy negatiivisia ominaisuuksia, siis aihepiiriä on mistä kirjoittaa.
Ainakaan politiikka ei sovi tänne Värtsi-lehteen.
Värtsiä näyttää vaivaavan pieni rakenteellinen valuvika. Vuosien mittaan on Viikon puheenaiheet -palstalle kertynyt satoja sellaisinaan vaikkapa Näkövinkkeli -palstalle sopivia juttuja. Nyt vinkkeli kumisee tyhjyyttään. Noilla jutuilla paikattaisiin kummasti päivittäistä juttuvajetta ja sana säilyisi yhtä vapaana kuin nykyisin. Tämä edellyttäisi toimituksen ja kirjoittajien välistä yhteistyötä sekä -ymmärrystä. Ainakaan ei juttujen – minkäänlaisten – pitäisi lojua pitempiä aikoja Värtsin sähköpostissa.
Viikon puheenaiheet säilyisi silti eräänlaisena ”tekstiviestipalstana”, jossa keskustelu olisi lyhyttä, ehkä sähäkkääkin ja Värtsilän ulkopuolisiakin asioita koskevaa. Myös sellaiselle näyttäisi olevan tarvetta.
Kokemuksesta tiedän, ettei Värtsiä pysty toimittamaan yksi henkilö noin vain vasemmalla kädellä muitten töitten ohessa. Aika utopistista on sekin, että uusi henkilö koulutettaisiin muutaman kuukauden välein.
Onnellisinta olisi, jos pyörittämisestä huolehtisi aktiivinen muutaman paikkakuntalaisen tiimi pitkäjänteisesti. Tällainen löytyy Värtsilästä aivan taatusti, vai mitä Vuokko, Eira, Seppo ym.? Jos yksi kyllästyy, löytynee tilalle uusi.
Joku tietysti taas vihjaa, että kaikki viisaus näyttää pesivän Kontiolahdella. Ei pijä paikkaansa ainakaan minun osalta, suurin osa ajastani menee näköjään touhutessa eläkeläisen jonninjoutavia Kiteellä.
Se on selvää, että värtsiläläisten on ratkaistava Värtsin asiat itse omista lähtökohdistaan, jos mielivät paikkakuntaansa ja sen tapahtumia tuoda esille verkkolehdessään. Kai se on tavoitteena vielä nykyisinkin.
”Onnellisinta olisi, jos pyörittämisestä huolehtisi aktiivinen muutaman paikkakuntalaisen tiimi pitkäjänteisesti. Tällainen löytyy Värtsilästä aivan taatusti, vai mitä Vuokko, Eira, Seppo ym.? Jos yksi kyllästyy, löytynee tilalle uusi.”
Just näin.
Ja eikö ookki mukava kun Saara pärjää Lontoossa!
Perustelen vielä hivenen aiempia ajatuksiani, niin tulee taas kerralla vuuvven annos.
Värtsin sisällöstä tulisi selkeämpi, jos ainakin tärkeimpiä paikallisia keskustelunaiheita saataisiin alkamaan juttupuolelta. Päivän tai parin viive ei useimmiten vesitä juttua. Minne nyt Värtsilässä olisi kiire. Puheenaiheissa aiheet hyppelevät sinne sun tänne asiasta toiseen. Kommentoijien olisi hyvä huomioida, että mielipiteitten vaihto pysyisi siellä, mistä on alkanutkin eli kyseisen jutun alla.
Toimittajatiimiin osallistuminen edellyttää tietysti hengen paloa, harrastusta ja yhteispeliä. Esimerkiksi paikalliset tapahtumat ovat usein epämukavaan ”työaikaan”. Harrastuksen vuoksi kirjoittava ei siihen aina tuijota, mutta yhdelle ihmiselle niitten hoitamisesta voi tulla ajan myötä rasitus ja hän alkaa kaivata joskus tuuraajaa. Kaiken ei tarvitse olla hetkessä valmista, sopiva ilmapiiri, toimintatavat ja kumppanit muotoutuvat usein ajan kanssa.
Tukena toimituksella ovat paikallisten yhdistysten toimihenkilöt, ja jos eivät ole, niin omapahan on vahinkonsa. Yhdistysten aktiivisuus Värtsiä kohtaan on kasvanut huimasti vuosien myötä.
Värtsillä on myös takanaan liioittelematta sanoen loistava kirjoittajakaarti, jollaisesta ei osannut edes uneksia alkuaikoina. Olisi surullista, jos he jäisivät ilman omaa areenaa. Kirjoittaminen on luovaa touhua, joten heidän on saatava välillä hengähtää, ei tietysti kaikkien yhtä aikaa. Ja mikä tärkeää, uudet tulokkaat olisi syytä ottaa yleiseen ystävälliseen syleilyyn ennakkoluulottomasti. Jatko on monesti kiinni siitä. Älkääkä missään nimessä hätistelkö entisiä vähentämään kirjoitteluaan, saatikka lopettamaan kokonaan.
Olen vakuuttunut, että pienuudestaan huolimatta Värtsilä pystyy hoitamaan verkkolehtensä, jos halua riittää. Ja pitäisihän sitä riittää jo siitä syystä, ettei koko kunnassa ole omaa paikallislehteä. Mutta se on jo ihan eri juttu.
Saara Aallolla on pohjalaisia, kainuulaisia ja karjalaisia sukujuuria.
Näyttää tulevan Pälkjärven Pesosten kautta sukupuuhun.
Hyvin hän on tähän saakka pärjännyt.
Päivän tai kahden viive jutun julkaisemiseksi edustaa nettiviestinnässä kivikautista yleisönosasto -kirjoittelua. Useimmiten se on kohtuuttoman pitkä aika – etenkin jos vielä on jonkinlainen epävarmuus jutun julkaisemisesta.
Olipa sivuston rakenne miten järkevästi tahansa suunniteltu, kommentoijat eivät aina kovin tarkkaan ajattele, mihin laatikkoon juttunsa lykkäävät. Järjestyksen ihmisille se voi olla kiusallista, mutta on pakko hyväksyä.
Luonnollisesti nämä palstat muotoutuvat kirjoittajiensa näköisiksi ja niin kuuluu ollakin. Eräänlainen “kansanradiohan” Värtsi on. Tuskin olisi viisasta kovin ohjatusti rakentaa Värtsistä sisällöllisesti tietynlaista foorumia. Nettipalstoilla kukkivat monenlaiset kukkaset. Kovin organisoituja puutarhoja ne eivät ole, pikemminkin villeinä rehottavia kesantopalstoja. Mutta tällaisenkin palstan hienovaraiseen lannoittamiseen, perkaamiseen ja muuhun hoitamiseen tarvitaan innostuneita ja valistuneita taustavoimia kuten Jormanainen esittää – ainakin yksi kerrallaan. Täysin itseohjautuvia ne eivät voi olla.
Yksi tekninen ominaisuus Värtsissä olisi tarpeen: kommentoijan mahdollisuus omatoimisesti liittää kuvia viestinsä yhteyteen. Visuaalisena aikanamme se tekee mm. Facebookista erittäin suositun –mutta ei varmaankaan ole Värtsissä teknisesti mahdollista.
Mielestäni Värtsi on lehti, nettilehti, jossa pitääkin myös keskustella ja julkaista, kohtuullisella ja jotenkin valvotulla asialinjalla.
Netin avoimet keskustelupalstat ovat valitettavan usein melkoisen villejä valheiden ja hävyttömyyksien kaatopaikkoja. En koske niihin pitkällä tikullakaan.
Mikäli tuo ero kaventuu liikaa, luulen pääseväni irti aika liukkaasti myös rakkaasta verkkolehdestämme.
Saara voittaa tänään x-factorin! Ei epäilystä! Kaikki mukaan kannustamaan!
Hyvä Saara!!!
No juu, olen vanahanajan toimittajafossiili, kun puhun nettiaikana päivän tai parin viiveestä jutun julkaisemisessa. Mikäpä siinä, nopeammin jos kerran hoppu on. Mitähän aikaa mahtaa edustaa se, että Värtsissä uutisen luonteisista tapahtumista ja tilaisuuksista kerrotaan nykyisin jopa viikkojen kuluttua.
Kun puhutaan sananvapaudesta ja ”monenlaisten kukkasten kukkimisesta”, on jokaisessa itseään kunnioittavassa julkaisussa hyvä muistaa, että sananvapauteen sisältyy toimitukselliselta kannalta myös vastuu, oltiin netissä tai ei. En tiedä, miten paljon Värtsissä nykyisin pannaan painoa esimerkiksi journalismin ohjeisiin, mutta aikoinaan niihin yritettiin sitoutua, jotta olisi saatu jotain järkevää aikaan.
Totta. Kivikautisen kauan näyttää joskus kestävän päivän polttavien uutisten julkaiseminen. Mutta se voi olla uutislähteidenkin syytä.
Hyvän journalismin pelisäännöt voitaisiin jakaa tiedoksi Värtsiin kirjoittavillekin – jos niistä on nettikansalle sopivan ytimekäs versio olemassa.
Nyt on Kaustajärven pienipoika 60-vuotias. Saanut on syntymäpäivänä finyylisoittimen rikkoutuneen tilale ja hän uudella soittimella soittaa levyt jotka matkanvarrelta mukaan on jääneet. Finyylisoitin soittaa musiikkkia levyn naarmujen yli ja rahisten kuulijan korvaan historianhavinan tuo.
Täältä pitäisi jotain löytyä, toivottavasti eivät pitkästytä lukijoita ja estä kirjoittelemasta.
Tuon linkin loppuosassa oleva liite melkein riittää meille maallikoille?
Nyt panin finyylilevyn soimaan, joka on minulle rakkain ja se rahisee Tapio Rautavaaran esittämänä. Reppu ja reissumie omalta osaltaan kertoo tarinan minun elämästä. Musiikki ja sanat musiikin lomassa saavat joskus pienen kyynelhelmet virtaamaan.
Panee miettimään missä mennnään. Ihmisistä rajaseudulla ei näe kirkasta ajatusta mikä on meidän suomalaiasten paikka. Täällä Suomessa on meillä sananvapaus. Minulla on kirkas ajatus ja se pitää: Me suomalaiset kuulumme länteen. Olen aina valmis kertomaan oman tarinani, jos sitä kysytään ja perustelut ovat korkeinta tasoa minkä suomenkielellä voi ilmaista.
Tuula Turuselle: eipä haittaa vaikka kirjoittaja tutustuu koko pumaskaan ja ottaa siinä esitettyjä asioita huomioon. Se saattaa helpottaa kummasti toimitusta.
Ja sitten viikon puheenaiheeseen: britit antoivat Saaralle exitit.
Ei tainnut Saara Aalto aivan voittaa, mutta tuli hienosti toiseksi.
Onnittelut Kaustajärven pojalle, Esko Tarvaiselle 60 vuotispäivän johdosta.
Alpo
Erkki J.lle, no ei haittaa, vaikka lukee koko pumaskan. Luin.
Kiinnitin Sipilän haastattelussa samaan asiaan huomiota kuin Tuulakin. Kun haastattelija jankkaamasta päästyäänkin jankkaa samaa päivänselvää asiaa, se osoittaa ettei hän ole kartalla tai haluaa vain tiristää haastateltavasta irti vielä jonkinsorttisen totuuden siemenen ja jutunjuuren.
Yrittäjän tie poliitikkona ei näytä olevan helppo, ja arvelen sipilä-kaplakan yleisemminkin heijastelevan yhteiskunnassa vallitsevaa asenneilmastoa.
Vaikka yrittäjää (jopa pienyrittäjääkin!) ei enää puhutella sellaisena verenimijänä kuin vielä joitakin vuosia sitten ja yrittäjien arvo työllistäjinä yleisesti hyväksytään ja yrittäjyyteen jopa kannustetaan niin sittenkin… ajoittain epäluulot aiheetta tai aiheellisesti (vaikkapa vain yrittämisen eettisistä tarkoitusperistä) pulpahtelevat pintaan.
Tietysti meidän kaikkien pitää tietää ns. asioiden oikea laita. Totuuksissa on vain se ongelma, että mikä on yhdelle selvä kuin pläkki, niin toiselle sama asia on pelkkää pimeyttä. Näyttää olevan myös yleistä, että moni haluaa tarpoa omien tai kyliltä kuulemiensa mielipiteiden alkuhämärässä ja suorastaan kerjätä, että saisi pahoittaa mielensä. Ja sosiaalinen media tarjoaa siihen onneksi tilaisuuksia.
Demokratiassamme meillä on oikeus ja velvollisuus äänestää edustajistamme, ottaa kantaa mm. heidän toimintansa eettisyyteen, nostaa heidät podiumille tai lynkata perustelematta päätöstemme syitä. Silloin (mitenkään vähättelemättä vaalien välistä huhuiluamme) ilmaisemme hyvin konkreettisesti sananvapauttamme.
Värtsilän aukeilla kylänpelloilla kyllä tulee näin talvella
pakkasilla melko navakasti. Mutta tällähetkellä Värtsin
sivuilla oikeinnavakasti, kun lueskelin tänä aamuna
viikon 49 puheenaiheita. Kirjoittajat ovat vähentyneet !
mitä on tullut mukaan nimimerkillä kirjoittavat on hyvä
heitellä sieltäpäin ajatuksia ja herjoja niitten takaa.
Siellä on myös mukana lehden kehittämiseen tulleita
ajatuksia ja kommenteja.
Myös on ymmärrettävä resussit millä tällä hetkellä
lehteä toimitetaan ja julkaistaan.
EI käy kateeksi lehden päätoimittajaa Mattia ei ole
varmasti helppo tehdä päätöstä tulevaisuutta
ajatellen ja miettien Värtsin suhteen.Toivon mukaan
siihen löytyy sellainen ratkaisu joka tyydyttää myös
lukijoita ja kirjoittajia.
Lunta tulvillaan on raikas talvisää
– ainakin täällä Join kaupungissa.
Eilen oli murheellinen uutispäivä ja
vakavat asiat muutenkin esillä. Joensuussa
vietettiin valtakunnallista talvisodan syttymisen
muistotilaisuutta.
Salintäyteiselle juhlayleisölle oli tarjolla arvokasta
ohjelmaa, josta voi tarkemmin lukea esim. tämän
päivän sanomalehti Karjalaisesta. Otsikko on ”Kokemuksista
pitää kertoa” Talvisota: Useat sodan kokeneet osallistuivat
Karjalan Liiton tilaisuuteen.
Mieleeni jäi soimaan tenori Karl-Henrik Wahlforsin esitys
Harry Martinsonin Aniara
teoksen runosta. Tässä runon ”Laulu Karjalasta”
viimeinen säe itsenäisyyspäivän aaton kunniaksi:
Yli kaiken kauniin väikkeen väikkyy kaunis Karjalani,
vedenvälke puitten takaa, suven valostuva aalto,
katso, kesäkuinen ilta tuskin hämärtyä ehtii
kun puuhuilunkirkas kukkuu autereisen savun yllä
houkuttaa ja armas Aino terhenhuntu hartioillaan
nousten yli vedenpinnan kuulee käen kutarinnan
kuiskivassa Karjalassa.
Kyllä on lunta! Meidän pihassa n. 30cm. Onneksi on 2 kolaa, joita työntää 2 lunssaista ihmistä. Eihän ne traktorimiehet yksityispihoihin jouda, kun ei ole älytty aiemmin tilata. Kunhan nyt saisivat edes kylän raitin raivattua!
Lunta tuli enemmän kuin omaksi tarpeeksi. Antaisin puolet lainaan kesään asti jos jollain on vielä puutetta.
Lumikoliakin on kolme kahdelle työntäjälle, yksi niistä on leikkaavalla terällä jolla saa tallauspolanteetkin sileäksi.
Jääkaapissa on lisäksi coca kolia jotka on välillä tarpeen.
Kyllä panee ihmettelemään missä mennään mietiessä Imatran trakediaa. Olimme Kaurilassa kun tämä älypuhelin kertoi mitä Imatrallla oli juuri tapahtunut.
Tutkimus on edennyt mutta miksi näin kävi?
Ennen oli mielisairailoita johon vaarallisiksi luonnehditut mieleltään sairaat eristettiin ympäröivästä yhteiskunnasta.
Nykyään he ovat avo-sairaan hoidossa pilleripurkkki taskussa.
Lisäsin hetki sitten Pälkjärven pitäjäseuran kotisivuille Riitta Pakarisen tarinan Rengasmatka. Klikkaa linkki auki ja lähde mukaan Palkjärvelle, Ruskealaan ja Sortavalaan.
http://www.palkjarvi.fi/tarinoita.php
Sivustolla on paljon muitakin mielenkiintoisia tarinoita Riitalta ja monelta muulta henkilöltä. Tarinoiden nimet näkyvät sivun oikeassa reunassa ja nimeä klikkaamalla tarinat aukeavat luettaviksi.
Tohmajärven – Värtsilän Reserviläisten ja Reserviupseerien järjestämät Joulutulet syttyvät jälleen huomenna perjantaina 9.12. klo 19.00 Kemien Oravaarassa Simosen veljesten laavulla.
Paikalle johtavan metsäautotien liittymä Kirkkotiellä on valaistu merkkiroihuilla.
Ohjelmassa on tervetuliaissanat, Jouluhartaus ja -lauluja sekä tietysti vapaata seurustelua.
Tarjolla on nuotiokahvia, teetä, glögiä, makkaraa, pipareita ja pullaa.
Ilmenneiden väärinkäsitysten oikaisemiseksi korostettakoon, että tapahtumaan osallistuminen EI vaadi mitään kytköstä reserviläisyyteen. Kaikki, keitä asia vain jollakin lailla kiinnostaa, ovat ehdottoman tervetulleita tähän yhteiseen illanviettoon vaaranlakikuusikon suojiin jätkänkynttilöiden loisteeseen!
Hölmöä mutta haluan kertoa pienen tarinan miten meitä poikia ja lapsia opetettiin rajaseudulla. Meidän pienten ääni oli vaejennettu sen voi vain huutaa korpehen. Ulkoläksy oli opetusmetodi jota kirjaimellisesti noudatettiin.
Esimerkki minun muisteloista: Sepetiuksen poikien nimet piti seuraavana päivänä osata ulkoa. Siskoni jo edesmennyt Leena luki minulle ulkoläksyn kun peitonalle nukahdettiin: Ruupen, Simeon, Deevi, Juudan, Kaart, Assart, Sepulon, Joosef ja Benjam.
Näistä ulkoläksyistä on jotain opittavaa nykypäivän opetussuunnitteluja tekeville. Opetus menee perille pojille ja tytöille kun oppi on käytännön läheistä ja kerrotaan missä tätä oppia tarvitset jatkossa.
Huomasin tuolta Kisan sivultakin uutisen:
Pohjois-karjalan Liikunta ry luovutti Värtsilän Kisalle 24.11 Syyskokouksessaan Hopeisen ansiomerkin.
Tunnustukseksi Liikuntakulttuurin ja urheilun hyväksi tehdystä erittäin ansiokkaasta työstä.
Joten Onnea ja edelleen menestystä kisalle!
Olen lukenut tätä teidän rakasta lastanne VÄRTSIÄ toukokuulta lähtien ja pari kolme artikkelia sinne lähettänytkin mutta ne ovat jostain kumman syystä kadonneet teille tietymättömille.Ilmeisesti täällä julkaisemisen ehtona lienee Keskustan jäsenkirja jota nyt näillä vuosilla en enää tule hankkineeksi.Kirjoittajakunta julkaisuun on varsin suppea vaikka meitä Värtsilässä syntyneitä kuitenkin on elossa vielä useita satoja vaikka he ovatkin sijoittuneet eri puolille suomea ja muutamat ulkomaillekkin.Olen kaivanut heitä ympäri suomea esiin ja saanut aika yhteneväisen selityksen sille ,mikä on heidän suhteensa kyseiseen julkaisuun ja vastaus on aika selkeä ja samanlaatuinen moneltakin jotka suostuivat mielipiteensä minulle ilmoittamaan.Heidänkään kirjoituksia ei vuosien saatossa ole julkaistu eikä syytä siihen ole kenellekkään ilmoitettu.Siksi ja sen vuoksi ovat lopettaneet Värtsin lukemisenkin kirjoittamisesta puhumattakaan.Näin tästä julkaisusta on tullut Pitäjäyhdistyksen päämiesten voimannäyte tavalliselle rivimiehelle ja naiselle.Tämän puolivuotiskauden aikana jona olen täällä Värtsilässä asunut
vastaani ei ole taapertanut kylän raitilla missään yhteydessä henkilöä joka olisi kirjoitellut valtakunnallisiin lehtiin enemmän(julkaistuja) artikkeleita kuin allekirjoittanut lähes neljänkymmenen vuoden aikana, mutta silti jossain täällä Värtsilässä piileksii se kirjallinen nero/t joka katsoo olevansa täysin pätevä arvostelemaan Värtsiin saapuvia mielipiteitä ja deletoimaan ne siltä istuimelta vai käsitelläänkö ne asiat yhdistyksen toimesta josta tuskin kukaan on suuremmin ansioitunut kirjallisilla saavutuksillaan.Näiden Pitäjäyhdistysten saamat julkiset tuet on asetettava suurennuslasin alle ja tutkittava niiden varojen käyttö tarkkaan sillä jos ne toimivat sananvapauden riistäjinä tavalla taikka toisella niin ne rikkovat sitä periaatetta jota varten ne on luotu ja niille on myönnetty vuosittainen käyttöpääoma julkisista varoista.
Tähän nimimerkki Gaspodinin juttuun kommentoin. 14.12.2016 näkyy olevan Pitäjäyhdistyksen syyskokous, varsinaisen kokouksen jälkeen keskustelua Värtsi-lehden nykytilanteesta ja tulevaisuudesta. Siellä olisi varmasti mahdollista ihan nokakkain yhdistyksen pamppujen kanssa spekuloida.
Ihmettelen, että monien juttuja olisi jätetty julkaisematta? Enpä taida uskoa, minunkin kötöstelyt ovat kelvanneet julkaistaviksi, enkä ole edes kepun jäsen, enkä kyllä minkään muunkaan, enkä edes Värtsilässä syntynyt..
Toivomukseni on, ettei lehteä lopeteta, vaikka nyt näyttää toiminta hiukan lamassa olevan. Tarvittaisiinko jonkunlainen, vaikka ”puoliammattilainen” vetäjä? Tosin, aiemminkin olen sanonut, että ei voi olettaa, että pienestä Värtsilän pitäjästä koko ajan varsinaisia uutisia löytyisi. Entä sieltä rajan takaa? Ulkomaan toimittaja!
Minäkin olen harrastajakirjoittajana kirjoittanut Värtsiin jo neljän vuoden ajan, eikä kukaan
ole jäsenkirjaa kysynyt, eikä minulla olisi minkään puolueen jäsenkirjaa esittää.
En ole myöskään Värtsilässä syntynyt enkä asunut, joten siihen nähden jutut ovat saaneet
hyvin palstatilaa, siitä monet kiitokset.
Värtsin kaltaiselle verkkolehdelle on käsittääkseni tilausta jatkossakin. Sen asian päättävät
tietysti ylläpidosta päättävät tahot. Toivotan Värtsille hyvää joulunaikaa ja jatkoa tulevalle vuodelle!
Vilahtelee neuroottista ”kepu”vihaa! Naurattaa! Huvittaa! Vilkuilipa sitten vasemmalle tahi oikealla. Sipi, sipi…lä…lä…lää!!!!
Kun nyt päästiin asiaan. Minustakin Juha Sipilää on nyt ihan aiheetta rassattu liikaa. Vielä tämänkin aamun Tv 1.n Ykkösaamussa toimittaja Rautio oikein välttämättä halusi junkuttaa yhtä ja samaa. Talvivaara-urakan käsittely näytti oikein kunnolla, että kyllä me suomalaiset ollaan oikeita sarvikuonoja, kun sille päälle satutaan. Ei mulla muuta.
Minä olen tätä verkkolehti värtsiä mainostanut vähän jokapuolella, viimeksi tänään, kun Facebookin Suojärven ja lähialueen suvut vanhan rajan molemmin puolin- ryhmässä, joku jakoi valokuvan :
Pyhäkoulu Värtsilässä kesällä 1925.
Värtsilässä en ole asunut, mutta Uusi-Värtsilässä 36v. ja monenlaisia yhteyksiä Värtsilään oli.. käytiin tanssiloissa, harrastuksissa,- tyttö hoiti hevosta pappilan tallissa,- mies oli monilla työmailla ym.ym. — Täältä on mukava lukea kaikenlaista muisteloa ja entisajan tapahtumia ja katsella vanhoja valokuvia.
Sotkekaa nyt vielä tähänkin politiikka mukaan niin varmasti on kohta pönkä toimituksen ovella!
Kaikessa toiminnassa on aktiivisia ja vähemmän aktiivisia yksilöitä. Niin Värtsiin kirjoittajissakin. Kaikille kirjoittaminen ei ole myöskään luontevin tapa ilmaista itseään. Ja sepä vasta ongelma olisi, että kirjoituksia olisi niin paljon etteivät tilanpuutteen vuoksi mukaan mahtuisi.
Aina on porukassa henkilöitä, joille on luontaista herättää tärkeitä ja kiinnostavia keskustelunaiheita, joita muiden on luonteva kommentoida, vaikka lyhyestikin. Syntyy keskustelunomaisia viestiketjuja, joissa käsitelty asia syventyy ja parhaassa tapauksessa jopa yhteinen mielipidekin muotoutuu.
Koska monillakaan kirjoittajilla ei ole päiväkohtaista suhdetta Värtsilään, puheenaiheet tuppaavat olemaan pääasiassa muisteluksia, joilla tietenkin on suuri arvo ja monet parhaista kirjoituksista näyttävät tätä lajia olevankin. Olisi tärkeätä että keskustelunaiheissa vallitsisi tasapaino historian ja nykyhetken kesken. Siitä – ajankohtaislla tiedotteilla täydennettynä – syntyisi julkaisun laaja-alaisuus.
Kriittisissä, kipeästi osuvissa ja jopa ilkeämielisinä pidettävissä kirjoituksissa saattaa olla totuuden siemeniä. Ei siis ole syytä olla herkkähipiäinen kunhan edes jossan määrin asiansyrjässä ollaan kiinni.
Ja vaikka mitään mielipidepoliisia ei kaivattaisikaan, olisi hyvä jos Värtsin ylläpitäjä voisi toimia jonkinlaisena liikenteenohjaajana – kuten Värtsin historiassa on ajoittain ollutkin. Tässä eräänlaisen puheenjohtajan tehtävässä oleva voisi vaikka listauksenomaisesti ajatella ääneen sopivia puheenaiheita, toimia verkkosivun unilukkarina. Vuoden vaihtuminen olisi siihen sopiva saranakohta.
Värtsin lopettaminen? Miksi siitä taas houritaan? Ei puhettakaan.
Leo puhui täyttä asiaa ja totuudenmukaisesti, hyvä. Noilla ajatuksilla ja toimintaohjeilla homma skulaa varmasti ja kaikki kansa on tyytyväisiä, jos nyt ei ihan kaikki, niin melkein:-) Hyvää Joulunodotusaikaa kaikille säädyille.
Lainaus Leo Härkösen kirjoituksesta:
”Kriittisissä, kipeästi osuvissa ja jopa ilkeämielisinä pidettävissä kirjoituksissa saattaa olla totuuden siemeniä.
Ei siis ole syytä olla herkkähipiäinen kunhan edes jossan määrin asiansyrjässä ollaan kiinni.”
Noistakin lauseista voi olla eri mieltä.
Ihmettelen, miksi ei voitaisi olla loukkaamatta toisia ihmisiä näissä kirjoituksissa.
Jokaisesta meistä löytyy negatiivisia ominaisuuksia, siis aihepiiriä on mistä kirjoittaa.
Ainakaan politiikka ei sovi tänne Värtsi-lehteen.
Värtsiä näyttää vaivaavan pieni rakenteellinen valuvika. Vuosien mittaan on Viikon puheenaiheet -palstalle kertynyt satoja sellaisinaan vaikkapa Näkövinkkeli -palstalle sopivia juttuja. Nyt vinkkeli kumisee tyhjyyttään. Noilla jutuilla paikattaisiin kummasti päivittäistä juttuvajetta ja sana säilyisi yhtä vapaana kuin nykyisin. Tämä edellyttäisi toimituksen ja kirjoittajien välistä yhteistyötä sekä -ymmärrystä. Ainakaan ei juttujen – minkäänlaisten – pitäisi lojua pitempiä aikoja Värtsin sähköpostissa.
Viikon puheenaiheet säilyisi silti eräänlaisena ”tekstiviestipalstana”, jossa keskustelu olisi lyhyttä, ehkä sähäkkääkin ja Värtsilän ulkopuolisiakin asioita koskevaa. Myös sellaiselle näyttäisi olevan tarvetta.
Kokemuksesta tiedän, ettei Värtsiä pysty toimittamaan yksi henkilö noin vain vasemmalla kädellä muitten töitten ohessa. Aika utopistista on sekin, että uusi henkilö koulutettaisiin muutaman kuukauden välein.
Onnellisinta olisi, jos pyörittämisestä huolehtisi aktiivinen muutaman paikkakuntalaisen tiimi pitkäjänteisesti. Tällainen löytyy Värtsilästä aivan taatusti, vai mitä Vuokko, Eira, Seppo ym.? Jos yksi kyllästyy, löytynee tilalle uusi.
Joku tietysti taas vihjaa, että kaikki viisaus näyttää pesivän Kontiolahdella. Ei pijä paikkaansa ainakaan minun osalta, suurin osa ajastani menee näköjään touhutessa eläkeläisen jonninjoutavia Kiteellä.
Se on selvää, että värtsiläläisten on ratkaistava Värtsin asiat itse omista lähtökohdistaan, jos mielivät paikkakuntaansa ja sen tapahtumia tuoda esille verkkolehdessään. Kai se on tavoitteena vielä nykyisinkin.
”Onnellisinta olisi, jos pyörittämisestä huolehtisi aktiivinen muutaman paikkakuntalaisen tiimi pitkäjänteisesti. Tällainen löytyy Värtsilästä aivan taatusti, vai mitä Vuokko, Eira, Seppo ym.? Jos yksi kyllästyy, löytynee tilalle uusi.”
Just näin.
Ja eikö ookki mukava kun Saara pärjää Lontoossa!
Perustelen vielä hivenen aiempia ajatuksiani, niin tulee taas kerralla vuuvven annos.
Värtsin sisällöstä tulisi selkeämpi, jos ainakin tärkeimpiä paikallisia keskustelunaiheita saataisiin alkamaan juttupuolelta. Päivän tai parin viive ei useimmiten vesitä juttua. Minne nyt Värtsilässä olisi kiire. Puheenaiheissa aiheet hyppelevät sinne sun tänne asiasta toiseen. Kommentoijien olisi hyvä huomioida, että mielipiteitten vaihto pysyisi siellä, mistä on alkanutkin eli kyseisen jutun alla.
Toimittajatiimiin osallistuminen edellyttää tietysti hengen paloa, harrastusta ja yhteispeliä. Esimerkiksi paikalliset tapahtumat ovat usein epämukavaan ”työaikaan”. Harrastuksen vuoksi kirjoittava ei siihen aina tuijota, mutta yhdelle ihmiselle niitten hoitamisesta voi tulla ajan myötä rasitus ja hän alkaa kaivata joskus tuuraajaa. Kaiken ei tarvitse olla hetkessä valmista, sopiva ilmapiiri, toimintatavat ja kumppanit muotoutuvat usein ajan kanssa.
Tukena toimituksella ovat paikallisten yhdistysten toimihenkilöt, ja jos eivät ole, niin omapahan on vahinkonsa. Yhdistysten aktiivisuus Värtsiä kohtaan on kasvanut huimasti vuosien myötä.
Värtsillä on myös takanaan liioittelematta sanoen loistava kirjoittajakaarti, jollaisesta ei osannut edes uneksia alkuaikoina. Olisi surullista, jos he jäisivät ilman omaa areenaa. Kirjoittaminen on luovaa touhua, joten heidän on saatava välillä hengähtää, ei tietysti kaikkien yhtä aikaa. Ja mikä tärkeää, uudet tulokkaat olisi syytä ottaa yleiseen ystävälliseen syleilyyn ennakkoluulottomasti. Jatko on monesti kiinni siitä. Älkääkä missään nimessä hätistelkö entisiä vähentämään kirjoitteluaan, saatikka lopettamaan kokonaan.
Olen vakuuttunut, että pienuudestaan huolimatta Värtsilä pystyy hoitamaan verkkolehtensä, jos halua riittää. Ja pitäisihän sitä riittää jo siitä syystä, ettei koko kunnassa ole omaa paikallislehteä. Mutta se on jo ihan eri juttu.
Saara Aallolla on pohjalaisia, kainuulaisia ja karjalaisia sukujuuria.
Näyttää tulevan Pälkjärven Pesosten kautta sukupuuhun.
Hyvin hän on tähän saakka pärjännyt.
Päivän tai kahden viive jutun julkaisemiseksi edustaa nettiviestinnässä kivikautista yleisönosasto -kirjoittelua. Useimmiten se on kohtuuttoman pitkä aika – etenkin jos vielä on jonkinlainen epävarmuus jutun julkaisemisesta.
Olipa sivuston rakenne miten järkevästi tahansa suunniteltu, kommentoijat eivät aina kovin tarkkaan ajattele, mihin laatikkoon juttunsa lykkäävät. Järjestyksen ihmisille se voi olla kiusallista, mutta on pakko hyväksyä.
Luonnollisesti nämä palstat muotoutuvat kirjoittajiensa näköisiksi ja niin kuuluu ollakin. Eräänlainen “kansanradiohan” Värtsi on. Tuskin olisi viisasta kovin ohjatusti rakentaa Värtsistä sisällöllisesti tietynlaista foorumia. Nettipalstoilla kukkivat monenlaiset kukkaset. Kovin organisoituja puutarhoja ne eivät ole, pikemminkin villeinä rehottavia kesantopalstoja. Mutta tällaisenkin palstan hienovaraiseen lannoittamiseen, perkaamiseen ja muuhun hoitamiseen tarvitaan innostuneita ja valistuneita taustavoimia kuten Jormanainen esittää – ainakin yksi kerrallaan. Täysin itseohjautuvia ne eivät voi olla.
Yksi tekninen ominaisuus Värtsissä olisi tarpeen: kommentoijan mahdollisuus omatoimisesti liittää kuvia viestinsä yhteyteen. Visuaalisena aikanamme se tekee mm. Facebookista erittäin suositun –mutta ei varmaankaan ole Värtsissä teknisesti mahdollista.
Mielestäni Värtsi on lehti, nettilehti, jossa pitääkin myös keskustella ja julkaista, kohtuullisella ja jotenkin valvotulla asialinjalla.
Netin avoimet keskustelupalstat ovat valitettavan usein melkoisen villejä valheiden ja hävyttömyyksien kaatopaikkoja. En koske niihin pitkällä tikullakaan.
Mikäli tuo ero kaventuu liikaa, luulen pääseväni irti aika liukkaasti myös rakkaasta verkkolehdestämme.
Saara voittaa tänään x-factorin! Ei epäilystä! Kaikki mukaan kannustamaan!
Hyvä Saara!!!
No juu, olen vanahanajan toimittajafossiili, kun puhun nettiaikana päivän tai parin viiveestä jutun julkaisemisessa. Mikäpä siinä, nopeammin jos kerran hoppu on. Mitähän aikaa mahtaa edustaa se, että Värtsissä uutisen luonteisista tapahtumista ja tilaisuuksista kerrotaan nykyisin jopa viikkojen kuluttua.
Kun puhutaan sananvapaudesta ja ”monenlaisten kukkasten kukkimisesta”, on jokaisessa itseään kunnioittavassa julkaisussa hyvä muistaa, että sananvapauteen sisältyy toimitukselliselta kannalta myös vastuu, oltiin netissä tai ei. En tiedä, miten paljon Värtsissä nykyisin pannaan painoa esimerkiksi journalismin ohjeisiin, mutta aikoinaan niihin yritettiin sitoutua, jotta olisi saatu jotain järkevää aikaan.
Totta. Kivikautisen kauan näyttää joskus kestävän päivän polttavien uutisten julkaiseminen. Mutta se voi olla uutislähteidenkin syytä.
Hyvän journalismin pelisäännöt voitaisiin jakaa tiedoksi Värtsiin kirjoittavillekin – jos niistä on nettikansalle sopivan ytimekäs versio olemassa.
Nyt on Kaustajärven pienipoika 60-vuotias. Saanut on syntymäpäivänä finyylisoittimen rikkoutuneen tilale ja hän uudella soittimella soittaa levyt jotka matkanvarrelta mukaan on jääneet. Finyylisoitin soittaa musiikkkia levyn naarmujen yli ja rahisten kuulijan korvaan historianhavinan tuo.
http://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/
Täältä pitäisi jotain löytyä, toivottavasti eivät pitkästytä lukijoita ja estä kirjoittelemasta.
Tuon linkin loppuosassa oleva liite melkein riittää meille maallikoille?
Nyt panin finyylilevyn soimaan, joka on minulle rakkain ja se rahisee Tapio Rautavaaran esittämänä. Reppu ja reissumie omalta osaltaan kertoo tarinan minun elämästä. Musiikki ja sanat musiikin lomassa saavat joskus pienen kyynelhelmet virtaamaan.
Panee miettimään missä mennnään. Ihmisistä rajaseudulla ei näe kirkasta ajatusta mikä on meidän suomalaiasten paikka. Täällä Suomessa on meillä sananvapaus. Minulla on kirkas ajatus ja se pitää: Me suomalaiset kuulumme länteen. Olen aina valmis kertomaan oman tarinani, jos sitä kysytään ja perustelut ovat korkeinta tasoa minkä suomenkielellä voi ilmaista.
Tuula Turuselle: eipä haittaa vaikka kirjoittaja tutustuu koko pumaskaan ja ottaa siinä esitettyjä asioita huomioon. Se saattaa helpottaa kummasti toimitusta.
Ja sitten viikon puheenaiheeseen: britit antoivat Saaralle exitit.
Ei tainnut Saara Aalto aivan voittaa, mutta tuli hienosti toiseksi.
Onnittelut Kaustajärven pojalle, Esko Tarvaiselle 60 vuotispäivän johdosta.
Alpo
Erkki J.lle, no ei haittaa, vaikka lukee koko pumaskan. Luin.
Kiinnitin Sipilän haastattelussa samaan asiaan huomiota kuin Tuulakin. Kun haastattelija jankkaamasta päästyäänkin jankkaa samaa päivänselvää asiaa, se osoittaa ettei hän ole kartalla tai haluaa vain tiristää haastateltavasta irti vielä jonkinsorttisen totuuden siemenen ja jutunjuuren.
Yrittäjän tie poliitikkona ei näytä olevan helppo, ja arvelen sipilä-kaplakan yleisemminkin heijastelevan yhteiskunnassa vallitsevaa asenneilmastoa.
Vaikka yrittäjää (jopa pienyrittäjääkin!) ei enää puhutella sellaisena verenimijänä kuin vielä joitakin vuosia sitten ja yrittäjien arvo työllistäjinä yleisesti hyväksytään ja yrittäjyyteen jopa kannustetaan niin sittenkin… ajoittain epäluulot aiheetta tai aiheellisesti (vaikkapa vain yrittämisen eettisistä tarkoitusperistä) pulpahtelevat pintaan.
Tietysti meidän kaikkien pitää tietää ns. asioiden oikea laita. Totuuksissa on vain se ongelma, että mikä on yhdelle selvä kuin pläkki, niin toiselle sama asia on pelkkää pimeyttä. Näyttää olevan myös yleistä, että moni haluaa tarpoa omien tai kyliltä kuulemiensa mielipiteiden alkuhämärässä ja suorastaan kerjätä, että saisi pahoittaa mielensä. Ja sosiaalinen media tarjoaa siihen onneksi tilaisuuksia.
Demokratiassamme meillä on oikeus ja velvollisuus äänestää edustajistamme, ottaa kantaa mm. heidän toimintansa eettisyyteen, nostaa heidät podiumille tai lynkata perustelematta päätöstemme syitä. Silloin (mitenkään vähättelemättä vaalien välistä huhuiluamme) ilmaisemme hyvin konkreettisesti sananvapauttamme.
Värtsilän aukeilla kylänpelloilla kyllä tulee näin talvella
pakkasilla melko navakasti. Mutta tällähetkellä Värtsin
sivuilla oikeinnavakasti, kun lueskelin tänä aamuna
viikon 49 puheenaiheita. Kirjoittajat ovat vähentyneet !
mitä on tullut mukaan nimimerkillä kirjoittavat on hyvä
heitellä sieltäpäin ajatuksia ja herjoja niitten takaa.
Siellä on myös mukana lehden kehittämiseen tulleita
ajatuksia ja kommenteja.
Myös on ymmärrettävä resussit millä tällä hetkellä
lehteä toimitetaan ja julkaistaan.
EI käy kateeksi lehden päätoimittajaa Mattia ei ole
varmasti helppo tehdä päätöstä tulevaisuutta
ajatellen ja miettien Värtsin suhteen.Toivon mukaan
siihen löytyy sellainen ratkaisu joka tyydyttää myös
lukijoita ja kirjoittajia.