Sirkku Lehtovaara, os Toivaria muistellen

Muutamia päiviä sitten pirahti kännykkäni soimaan. Toisessa päässä kuului nuoren naisen ääni. Hän ilmoitti äitinsä Sirkku Lehtovaaran os. Toivari nukkuneen pois juuri ennen 90-vuotis päiväänsä. Oli odottanut kovasti juhliaan. Tyttären ääni muistutti Sirkun ääntä puhetyyliä myöten.

xx

Sirkku Lehtovaara os. Toivari

 

Sirkku oli hyvä ystäväni aina kansakoulusta alkaen. Siihen mahtui talvi- ja jatkosodat + evakkomatkat kirjeitten muodossa. Värtsilässä oli ennen sotia luistelurata, lähellä tehdasta. Kiusasin Yrjö-isääni eräänä talvisena illansuuna sinne saakka että hän suostui lähtemään kanssani katsomaan luistelukentän iloja ja riemuja. Siellä näin Sirkun ensikertaa jäällä. Katselin kateellisena tytön taitavaa luistelua. Olisin toivonut koko sydämestäni ”nurmikset” itsellenikin, vaan kun ei niin ei!

Sitten tavattiin kansakoulussa op Lydia Nylundin luokalla, ne 4 vuotta. Sirkku oli hyvin liikunnallinen. Sai kiittää varmasti kolmea veljeään harjoittelusta, teepä tuota ja tätä ja tyttöhän teki. Kansakoulun päättymisen jälkeen 1939 aloitimme syksyllä Värtsilän komeassa keskikoulussa. Ehdimme käydä uutta koulua n. 3 kk, kun talvisota syttyi 31.11.1939 ja opiskelumme päättyivät siihen.

zz

Värtsilän keskikoulun opettajat ennen sodan syttymistä. Oikealta: Laakkonen, Janhonen (takana), Pennanen, Antila, Juurtola (takana), rehtori Kokki. Kahden viimeisen opettajan nimet eivät tulleet mieleemme.

Yhteydenpitomme tehtaanpuolen tyttöjen kanssa jäivät melkein kokonaan. Itse asuin Notkolla kassanpellolla ja välimatkaa oli ehkä 3 km. Pommitukset tulivat aina yllättäen, niin eipä paljon uskaltanut lähteä kyläilemään.

Talvisota päättyi 3.3.1940 ja eteen tuli evakkoon lähdön aika. Reilun vuoden kuluttua alkoi taas ns. jatkosota, 10.7.1941. Silloin oltiin jo isoja tyttöjä. Sirkun perhe asui ns. uusissa mestareiden taloissa lähellä kirkonpaikkaa. Komeat talot ovat edelleen paikoillaan, muistaakseni 7 kpl peräperää.

zz

Tytöt uimassa jatkosodan aikana Jänisjärven Koivuniemen kalliolla. Tytöt vasemmalta: Maija Sallinen, Hilkka Vänttinen, Sirkku Toivari.

Pidimme aika paljon yhteyksiä, kävimme kesäisin uimassa Jänisjärvellä huonokuntoisilla pyörillämme ja talvella hiihdettiin. Kerran Sirkku järjesti kotonaan ”hipat”. Missä lienevät vanhemmat silloin olleet. Kaikki veljekset, Erkki, Olli ja Tuure olivat silloin ”sotimassa”. Jollakin oli gramofooni mukana ja tietysti sota-ajan musiikki soi! Pojat istuivat toisella puolella olohuonetta ja tytöt toisella. Ei otettu yhtään tanssiaskelia. Olisiko ollut pihlajanmarjamehua jota nautittiin. Jännitti ainakin meitä tyttöjä.

Aseet vaikenivat virallisesti 19.9.1944 ja tuli eteen taas uusi evakkoon lähtö, tällä kertaa lopullisesti. Värtsilän väki joutui esim. Pohjanmaalle päin, kuka perhe minnekin. Sirkun kanssa kirjoittelimme usein pitkiä kirjeitä ja valokuvia lähetettiin puolin ja toisin.

Sirkusta tuli sitten aikanaan rva Lehtovaara ja itsestäni rva Partanen. Kirjoitettiin edelleen pitkiä kirjeitä ja tavattiinkin, kun Kouvolassa oli Karjalaiset kesäpäivät. Sirkku taas kävi miehineen puolestaan Joensuussa.

Eräänä vuonna Toivarin sukua Erkki vaimoineen + Tuure-veli tekivät retken vanhaan Värtsilään, kun rajan yli alkoi päästä matkustamaan. Ajoimme Aken kanssa heitä tapaamaan rajalle. Mukanani oli aamuyöllä leipomani iso lanttukukko, joka hyvin näytti matkalaisille maistuvan. Toisen kerran, teimme yhdessä samalla porukalla vanhan Värtsilän matkan, kohokohtana oli tietysti uiminen Jänisjärvessä. Matka oli meille kaikille unohtumaton.

Joskus myöhemmin yhteydenpitomme alkoi hidastua, kirjoitteleminen ja puhelinsoitot alkoivat jäädä vähemmälle, niinkuin usein elämässä tapahtuu. Viimeksi kun soitin Sirkulle, hän kertoi muistisairaudestaan. Kuitenkin juttelumme sujui normaalilla tavalla.

Tästä viiden tytön porukasta on enää 2 kpl jäljellä, serkkuni Maire Helsingissä ja minä Hilkka täällä Joensuussa.

Lopuksi, lämpimiä ajatuksia ja toivotuksia vuotuisille Värtsiläpäiville ja kaikille mukana olleille.

Hilkka Partanen

1 comment for “Sirkku Lehtovaara, os Toivaria muistellen

  1. Kiitos Hilkka hienosta kirjoituksesta, luimme sen äidin siunaustilaisuudessa. Hyvää kesän jatkoa ja terveyttä teille. T. Eija Hjelm

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *