Humpan jytkettä

13468_lappeenrantaanHumpalla nivelet kuntoon
Junkkarisesta Ylitaloon
Musiikkia humppakansalle

Lähde Lappeenrantaan, CD-boxi, Valitut Palat 2016

Lappeenranta-humppa oli humppamusiikin äiti. Satamassa nähtiin kaikki ajan kysytyimmät solistit, joilta taittui myös humppamusiikki. Kansa seurasi myös humppamaratoonia, jota kesti taukoamatta useamman vuorokauden ajan. Mutta humpalla oli myös vastustajansa. Paikallinen rovasti sanoi muuttavansa humppafestivaalien ajaksi saareen asumaan, joska sinne ei humpan jytke kuulu.

Itselleni opetti humpan vaihtoaskeleet opiskeluaikojeni kämppis, joka oli enemmän juonella tanssimisen saloista. Taisi siinä tulla myös ohjeita siitä, mitä pitäisi supattaa tanssipartnerin korvaan humpan tuoksinassa.

Mutta asiaan. Tähän kokoelmaan on sisällytetty noin 90 humppaa, joista monet ovat muodustuneet kansan mielissä klassikoiksi. Humpan mestareista tulee ensin mieleen Erkki Junkkarinen, jonka repertuaariin Lappeenranta-humppakin kuului. Suomessa 70 – luvulla koettu humppakuume on yksi populaarimusiikkimme hämmästyttävimmistä ilmiöistä. Lyhyessä ajassa humppamusiikki kuitenkin julistettiin epämuodikkaaksi ja rahvaanomaiseksi.

Tämän kokoelman kolme levyä on jaksoteltu omien teemojensa alle. Ensimmäinen levy kulkee 1950- luvun rillumarei-hengessä. Toinen levy sisältää kaukokaipuuta vieraisiin maihin sekä kotiseutuhumppaa. Lukuisat kylät, kaupungit ja järvet ovat saaneet omat laulunsa. Kolmannen levyn musiikki on lähempänä perusiskelmää rakkaudentunnustuksineen ja ihmissuhteiden kiemuroineen. On tietysti hyvä, että myös ns. tuntemattomammat humpat ovat päässeet esille tässä kokoelmassa. Toisaalta humppamusiikin yksioikoinen rytmi ja sävelkulut tulevat joskus haitallisestikin toistetuiksi.

Itse olen vannoutunut humpan ystävä. Niinpä pääsimme vaimon kanssa myös televisioituun lähetykseen Lappeenrannan satamasta. Sehän oli opettajalle kysymysten tulva, kun menin luokan eteen. Etkös sie ollutkin televisiossa ja vaimosi? Eihän siihen ollut muuta mahdollisuutta vastata kuin: – No olin olin. Humppajalkaahan se kutittaa joskus opellakin.

Jouko Varonen

5 comments for “Humpan jytkettä

  1. Iloisella seitsemänkymmentäluvulla asustimme rivitalossa,
    jossa kaikki olivat samanmielisiä, joten toisten ”humpat”
    eivät häirinneet, vaan yleensä kaikki kokoontuivat yhteiseen
    hauskanpitoon.

    Meitä parikymmentävuotta vanhempi pariskunta oli innokas
    humpan ystävä. Niinpä taas kerran, kun meillä musiikki soi
    magnetofooninauhaäänityksenä, tämä pariskunta intoutui
    humppaamaan niin, että törmäsi ruokailu- ja oleskelutilan välissä
    olleeseen mustaan kiikkustuoliin (olis nyt klassikko).

    Kiikkutuolin jalas iskeytyi seinään, johon tuli ikuinen lommo.
    Samassa rytäkässä tuolin tukijalka katkesi. Tuoli siirretiin syrjään
    ja humppa jatkui. Näin jälkeenpäin tietenkin harmittaa, kun
    ei tullut sitä tuolia korjautettua.

    Mainittakoon vielä, että tango on oma suosikkini. Siinä saattais tulla
    vähemmän kalustevaurioitakin.

  2. Minä tottelin kerran tuota kutsua ja lähdin Lappeenrantaan. Oli sanottu, että Lappeenrannassa sataa aina, mutta läksin silti. Vähän aikaa kerkisin olla kun alkoi sade ja nähtvästi kesti koko viikonlopun. No ei se paljon tunnelmaa latistanut koska se ei tullut yllätyksenä. Kaikki tiesivät sateen ja ottivat tietoisen riskin. Kyllä humppa on parasta jumppaa.

    Juontaja kyseli ”onko täällä ukkomiestä” -ei ollut. ”No onkos täällä poikamiestä” ei ollut niitäkään.. No mitä ihmeen väkeä tämä teltallinen sitten on.. Viimein yksi mies tunnusti olevansa poikamies. Juontaja haastatteli häntä muutamalla kysymyksellä ja siitä aineistosta Junnu Vainion piti tehdä humppa seuraavan kappaleen soimisen aikana. Sitten uunituore nuotti annettiin Kuju Hyttiselle jonka piti soittaa ja laulaa se poikamies humppa.

    Siellä oli mukava meininki. Ei turhia vatuloitu

  3. Lappeenrannassa on kesä-heinäkuun vaihteessa Sari Kaasisen järjestämänä humppaa ja skumppaa tapahtuma, joka on jatkoa humppa vestivaaleille nykypäivän tunnelmissa. Sari Kaasisen Pohjois-Karjalaisen laulutaiteilijan luulen tämän lehdenlukijoiden tuntevan Rääkkylän tyttönä ja kansanperinteen vaalijana.

  4. Jäijotain mieleen tuosta aikaisemmin mainitsemastani Junnu Vainion pika humpasta.. Asiasisätö oli suurin piirtein se, että ”jos kaunis, rikas tyttö kosii niin saattaisin harkita..”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *