Korsuelämää

korsuelämää300Korsuorkestereista korulippaisiin
Ajankulua jatkosodan rintamilla
Kuvaus asemasodan arjesta

Helena Pilke ja Olli Kleemola: Elämää juoksuhaudoissa, sotilaiden huvit ja harrastukset jatkosodan rintamilla

…”oikeampaa olisi puhua elämästä korsuissa, joissa valtaosa rintamilla ja niiden tuntumassa oleskelevista sotilaista asui
… sota ei etenkään asemasodan aikana ollut pelkkää vihollisen jahtaamista, vaikka kuolema olikin koko ajan silmien edessä”…

Tapani mukaan tutustuin kirjaan ensin kokonaisuutena johon liittyivät myös kuvat ja kuvatekstit, sekä luonnehdinnat sotilaiden elämästä korsuissa, joissa oleskelu oli usein istuskelua tai kortin peluuta puulaverilla, joka oli myös yhteinen nukkuma-alusta.

Sotilaiden arkeen kuului korsujen rakentaminen ja parakkien pystyttäminen. Usein otettiin haltuun myös paikallisilta asukkailta jääneitä palamattomia rakennuksia. Elämää vuonna
1941 rakennetuissa juoksuhaudoissa ja korsuissa kesti yli kaksi ja puoli vuotta.

Korsut olivat usein turvekammeja ja myös kestäviä pommituksen tai räjähteiden varalta. Usein korsu muistutti sotilaiden tuttua savottakämppää. Kauempana rintamasta oli jopa kelohonkapirttejä.

Jouluna kokoonnuttiin kuuntelemaan kenttäpapin puhetta ja tietysti ruoka- ja juomatarjoilukin oli parempi. Miehet pääsivät kotilomille vain pari kertaa vuodessa, joten kirjeiden kirjoittaminen ja postin saaminen kotoa oli tärkeää. Samalla annettiin myös ohjeita kotiväelle.

Jotkut pelasivat korttia, shakkia tai tammea. Toiset askartelivat korulippaita ja puukkoja kevytmetallitupella. Kevytmetallia saatiin alasammutuista vihollisen lentokoneista. Kiroileminen ja omien viinaksien teko oli kiellettyä. Jotkut opiskelivat korsuolosuhteissa ja suuntasivat täten sodan loppumiseen. Ylioppilaitakin leivottiin rintamaolosuhteissa. Kilpailut, kuten hiihto ja juoksu olivat suosittuja. Lääkäri Heikki Savolainen pohjusti myöhempiä voimistelun olympiakultamitaleitaan rintamalta löytyneillä nojapuilla. Tärkeää oli myös nähdä viihdytyskiertueitten ohjelmia.

Kirja on lukijaystävällinen ja suhteellisen tarkka kuvaus sota-ajan arjesta silloin, kun taistelut eivät lyöneet kiivaina.

Jouko Varonen

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *