Sinä aamuna lähdimme ajoissa liikkeelle. Piti olla PKSS:ssa klo 11, mutta sitä ennen oli käytävä muilla asioilla. Niin se on, täältä periferiasta ei lähdetä yhden eikä oikein kahdenkaan asian takia. Huono onniko lie vaivannut tällä kertaa? Se, että kaikki ei mene putkeen, ei aina ole huonoa onnea.
Toinen meistä jäi sairaalalle ja toinen lähti muille asioille. Hänen toiveensa oli tulla parin tunnin päästä hakemaan. Minä lupasin soittaa, kun toimenpiteet oli suoritettu. Joitakin tutkimuksia sitten tehtiinkin. Sen jälkeen alkoi odotus. Oli ihan oleskeluhuone ja tarjolla kahvia tai teetä ja pientä purtavaa. Mikä mieluisinta, muut odottajat olivat mukavia juttukavereita. Siinä istui myös pari rekkakuskia. Käytiin läpi sattumukset Venäjällä käydessä ja tullin käytännöt ennen ja nykyisin.
Toinen kertoi läpäisseensä naapurin tullin tarkastukset. Oli syynätty hytti ja kuorma . Hetken päästä oli kuormaa kuitenkin korjattava. Niinpä auto joutui pysähtymään. Siihen riensi rajamiehetkin molemmille sivustoille kiväärit sojossa. Epäilivät varmaan, että jotain pudotettiin tai lastattiin kuormaan. Koko tullitarkastus pantiin uusiksi! Kun mitään epäilyttävää ei löytynyt, päästiin matkaa jatkamaan. Siihen jo ehätin minäkin avaamaan sanaisen arkkuni. Taisi olla 70-luku, kun matkasimme Muurmanskista koto-Suomeen. Saavuimme rajavyöhykkeelle. Siihen meidät pysäytti rajavartijat. Toinen heistä poistui lähellä kasvavan männyn juureen. Näytti olevan puhelin puussa. Soiton seurauksena saapui toinen ryhmä vartioita. Yksi asettui automme eteen ja toinen taakse Autojen lavalla seisoivat vartijat pyssyt tanassa. Sitten lähdettiin matkaan. Enpä ole ennen enkä sen jälkeen matkannut niin komeassa saatossa. Matkaa olikin muutamia kymmeniä kilometrejä. Onnellisesti saavuttiin Suomeen.
Eräs iäkäs (lähes 90-vuotias) rouvashenkilö oli tullut jo seitsemäksi aamulla. Hän torkahteli tuolissaan milloin ei osallistunut keskusteluun. Aina siitä joku poistui toimenpiteitten takia. Päivä oli pyörähtänyt jo muutaman tunnin iltapäivän puolelle. Tuli mieleen kyydin antaja. Soitto asianosaiselle. ”Mene vain kotiin. En täältä ihan kohta taida selvitä. Kyllä minä jollain konstilla kotiin pääsen.” Niin lähti kyyti.
Odotus jatkui. Vanha rouva torkahteli edelleen tuolissaan. Vähän kävi häntä jo sääliksi. Juttukavereilla riitti tarinaa. Toinen heistä oli jo toimenpiteissä käynyt ja odotteli vain kaveriaan. Olivat näet samalla kyydillä. Vihdoin tuli vanhan rouvan vuoro. Minä olisin siis viimeinen. Sairaanhoitaja vilkuili minuun hiukan hermostuneena. Hän jo varoitteli, josko minulle ei vuoroa enää heruisikaan.
” Eivätkö voisi tehdä vähän ylitöitä?” oli minun asiaatuntematon kysymykseni. Ei kuulemma sopinut. Niin monen henkilön olisi pitänyt jäädä ylitöihin ja kohta tulisivat siivoojat. Aikataulut olivat pettäneet pahan kerran. Oli ollut laitevikoja. Sitten oli tullut jokin akuutti tapaus, joka ajoi kaikkien edelle. Niinpä aloin hommautua kotiinlähtöä varten.
Maisema oli peittynyt pimeyteen, kun nousin kotiin menevään kyytiin. Vanha rouva jäi vielä odottamaan kotiinkuljetusta!
Jotkut odottavat 9 kuukautta. He saavat tietysti aikaan jotakin suurenmoista. Minä odottelin vain yhden arkisen päivän. Eihän sen pituisesta odotuksesta voi mitään tulosta odottaakaan.
Kuva ja teksti: Irene Peuhkurinen
Oooikein hieno kirjoitus! Hyvä,kun et menettänyt vielä huumorintajuakaan. Sait kuulla ainakin tarinoita. Sääli sitä 90v.mummelia! Sai ainakin nukuttua. Raha täälläkö määrittelee?! Pitäisikö käydä vain yksittyisillä lääkäreillä? Minuakin ei haluta tutkia,vain lääkkeitä saa erilaisia,joista tulee sivuvaikutuksia ja yhteisvaikutuksia…
On tuo nyt kyllä vähän kohtuutonta! Kysymyksesi ylitöiden tekemisestä oli mielestäni aivan paikallaan.
Täällä meidän P-Karjalan sairaalassa venyvät aikataulut siitäkin syystä,
kun päivystyspotilas saattaa tarvita erikoislääkärin tutkimuksen myös
vaikkapa ennen osastolle jäämistään. Siinä on odottelemista päiväksi.
Kohtuuttomalta tuntuu tuollainen odotus. Etenkin kun on tullut pitkän matkan päästä, niin kyllä silloin soisi asian hoituvan saman päivän aikana.
Lainaus Ireneltä: ”Jotkut odottavat 9 kuukautta. He saavat tietysti aikaan jotakin suurenmoista. Minä odottelin vain yhden arkisen päivän. Eihän sen pituisesta odotuksesta voi mitään tulosta odottaakaan.”
Lainaukseen viitaten voisin sanoa, että tulosta tuli – Me Värtsin lukijat saimme odottamatta mainion tarinan luettavaksemme! Kiitos Irene!
Odottamista näyttää olevan liikkeellä. Metro-lehdessä oli tänään Helena Ristikankaan kolumni odottamisesta.
http://www.metro.fi/kolumnit/a1453428347363
Saa täällä Joensuun terevyskeskuksessakin odottaa lääkärille kiireettömään hoitoon pääsyä.Eilen annettiin aika KUUDEN VIIKON päähän! Jos olisi ollut päivystystapaus, olisin saattanut saada ajan aikaisemmin.Lienevätkö kaikki lääkärit kaikonneet yksityispuolelle!
Kuvasta sen verran, että kaappasin sen Keskussairaalan sivustoilta.
Kysehän on hoidontarpeen arvioinnista eli siinä arvioidaan hoidon kiireellisyys. Terveysasemalla töitä tehdessäni arviointi on välillä vaikeaa. Suurin syy kielimuuri. Jonot kiireettömiin vastaanottoihin on noin 4 viikkoa. Kiireellisissä tapauksissa pyrimme saman päivän aikana hoitamaan. Välillä tuntuu että kyllähän sitä ajan antaisi mutta kun ajaksi ei voi muuttua.
Edelliseen lisäys: kirjoittelen pääkaupunkiseudulta 😊
Leppoisa muistelo aiheesta josta olisi varmaan saanut kitkeränkin kirjoituksen. Irene osaa pehmitellä ikäviä asioita. Minullakin on muisto vastaanotolla odottamisesta.
Istuin vastaanotolla 60 luvun lopulla ja väki väheni odotussalista pikku hiljaa. Enää ei tainnut olla minun lisäkseni kuin yksi mummo odottamassa, että huudetaan sisään jonnekin. Ei huudettu. ”Sisar Valkoinen” kävi jututtamassa häntä ja ilmeni, että hän ei ollut ymmärtänyt käydä ilmoittautumassakaan.
Tilailin helmikuun alussa aikaa meikäläiselle
pakolliseen vuositarkastukseen. Sainkin sellaisen
14.3. eli puolentoista kuukauden päähän. Totta kai
otin, kun kerran sain. Ei haittaa, vaikka sattuu puolison
merkkipäivälle. Ainahan näitä merkkipäiviä….
Kummallista oli se, että kun kysyin voisko jalkapohjassa
olevaa, riesallista ”nystyrää” tutkailla samalla, vastaus oli,
että se pitää hoitaa kotikonstein. Apteekista saatavilla
neuvoilla ja laastareilla. Sanoin, että laastari on kokeiltu
ja että nystyrä säilyi mutta nahka lähti laajalta alalta. Selitin
vielä, että jalkahoitaja yrtti sitä poistaa, mutta se alkoi vuotamaan
verta. Täytyy vaan vielä kuulemma itse yrittää. Nyt ostin
putkilon jäädytystehoainetta, se on vapautunut käsikauppamyyntiin.
Problems on kuitenkin se, että en ole niin notkea, että näkisin
sihdata sen tarkalleen oikeaan paikkaan. Tarvittais avustavaa
assistenttia. Mutta ootellaan….