Viime lauantaina pidettiin Lahdessa sikäläiselle satapäiselle opetusväelle opintotilaisuus. Esitelmöijäksi oli kutsuttu mm. kansanedustaja Jani Toivola.Hän kertoi nuoruudessaan tutustuneensa tohmajärveläiseen Aune Kolehmaiseen jollain Israelin matkalla K.o. henkilö asuu nykyään Värsilässä. Aunen hän nosti esimerkiksi nauravaisesta ja iloisesta ihmisestä. Tuttavuuden vaikutus on ilmeisesti ollut Janille järisyttävä, koska muistaa sen vielä vuosien päästä. Ilo elää Karjalassa. Hyvä, Aune!
Aune on usein muistellut Jania tuon kyseisen Israelin matkan ajoilta. Jani kun oli tullut tutuksi Silja Siiran kautta.
Hotellihuoneen oveen oli koputettu aikaisin aamulla ja pieni Jani-poika oli kuiskannut: lähetäänkö Aune uimaan ? Ja niin olivat sitten tehneetkin.
Myöhemmin, eräässä tv n sarjaohjelmassa tämä Jani lähetti Aunelle jonkun matkapaketin, jonka perusteella Aunea kuvattiin hänen kesämökillään Otmenin lammella.
Että on meillä tv-tähtikin täällä Värtsilässä!
Lueskelin aamun lehteä,sielä oli hallituksen suunnitelmista
kokosivun kirjoitus,aikovat käydä yhtiö omistuksia myymään.
Kyllä sieltä joku Nalle löytyy joka on valmis sopivaan hintaan
ostamaan.
Tähän voi kyllä käyttää sanontaa:”Mitäs sitä sitten keväällä
kylvetään kun siemenet on syöty.”
Tänään oli Laduntekijöitä liikkeellä. laiton tietoa kisan puolesta Värtsiinkin, toivottavasti se sieltä joutuu luettavaksi ennen lumien sulamista.
Viikonloppuna näyttää tulevan pilkkikelit. Pilkit on laitettu otti kuntoon. Motonetin ”värepilkitkit” on myös vapoihin laitettu siiman jatkeheksi körmyniskoja narraamaan muiden otti välineiden joukkoon. Kireitä siimoja pilkkijöille ja ahvenet kontinpohjaa koristamaan.
Talven ensimmäinen pilkkireissu oli tuntuman ottamista. Heti mieli teki Saimaan syvänteitä kokeilemaan. Syvänteistä ei edes nykyä löytynyt. Paluu rannannan tuntumaan ahvenparven löysi kairaaja. Kolmekiloa ahvenia kontinpohjaan savupönttöön laitettavaksi. Särkiä tuli samanverran jäälle luonnon eläinten syötäväksi. Jos meillä pula olisi mitään ei hukkaan heitettäis. Lapsuudessa syötiin kaikki kalat mitä pyydyksillä saatiin. Monesti olen ajatellut miksi ollaan liikaa valmisruokien orjia.
Ahven on luokiteltu kärkipäähän kalojen maistelu testeissä. Miksi me Suomessa ei sitä ole osattu hyödyntää? Olen ollut syksyisin yritystilaisuuksissa ”rapujuhlissa”, missä viinin kera käsin rapuja syödään. Ravut ovat olleet katkarapuja tai täplärapuja. Ahven savustettuna tai paistettuna voisi korvata ravun, jos se vain osataan markkinoida yrityksille. Ahventa voi syödä käsistä kuten rapuja ja seurassa keskustella, sekä viettää yhteistä aikaa nauttien ilman paineita ajasta siinähetkessä.
Savuahven ravulle vertoja vetää! Siitä vaan rotissöörit laittamaan idea käytäntöön.
Viime lauantaina pidettiin Lahdessa sikäläiselle satapäiselle opetusväelle opintotilaisuus. Esitelmöijäksi oli kutsuttu mm. kansanedustaja Jani Toivola.Hän kertoi nuoruudessaan tutustuneensa tohmajärveläiseen Aune Kolehmaiseen jollain Israelin matkalla K.o. henkilö asuu nykyään Värsilässä. Aunen hän nosti esimerkiksi nauravaisesta ja iloisesta ihmisestä. Tuttavuuden vaikutus on ilmeisesti ollut Janille järisyttävä, koska muistaa sen vielä vuosien päästä. Ilo elää Karjalassa. Hyvä, Aune!
Aune on usein muistellut Jania tuon kyseisen Israelin matkan ajoilta. Jani kun oli tullut tutuksi Silja Siiran kautta.
Hotellihuoneen oveen oli koputettu aikaisin aamulla ja pieni Jani-poika oli kuiskannut: lähetäänkö Aune uimaan ? Ja niin olivat sitten tehneetkin.
Myöhemmin, eräässä tv n sarjaohjelmassa tämä Jani lähetti Aunelle jonkun matkapaketin, jonka perusteella Aunea kuvattiin hänen kesämökillään Otmenin lammella.
Että on meillä tv-tähtikin täällä Värtsilässä!
Lueskelin aamun lehteä,sielä oli hallituksen suunnitelmista
kokosivun kirjoitus,aikovat käydä yhtiö omistuksia myymään.
Kyllä sieltä joku Nalle löytyy joka on valmis sopivaan hintaan
ostamaan.
Tähän voi kyllä käyttää sanontaa:”Mitäs sitä sitten keväällä
kylvetään kun siemenet on syöty.”
Tänään oli Laduntekijöitä liikkeellä. laiton tietoa kisan puolesta Värtsiinkin, toivottavasti se sieltä joutuu luettavaksi ennen lumien sulamista.
Viikonloppuna näyttää tulevan pilkkikelit. Pilkit on laitettu otti kuntoon. Motonetin ”värepilkitkit” on myös vapoihin laitettu siiman jatkeheksi körmyniskoja narraamaan muiden otti välineiden joukkoon. Kireitä siimoja pilkkijöille ja ahvenet kontinpohjaa koristamaan.
Talven ensimmäinen pilkkireissu oli tuntuman ottamista. Heti mieli teki Saimaan syvänteitä kokeilemaan. Syvänteistä ei edes nykyä löytynyt. Paluu rannannan tuntumaan ahvenparven löysi kairaaja. Kolmekiloa ahvenia kontinpohjaan savupönttöön laitettavaksi. Särkiä tuli samanverran jäälle luonnon eläinten syötäväksi. Jos meillä pula olisi mitään ei hukkaan heitettäis. Lapsuudessa syötiin kaikki kalat mitä pyydyksillä saatiin. Monesti olen ajatellut miksi ollaan liikaa valmisruokien orjia.
Ahven on luokiteltu kärkipäähän kalojen maistelu testeissä. Miksi me Suomessa ei sitä ole osattu hyödyntää? Olen ollut syksyisin yritystilaisuuksissa ”rapujuhlissa”, missä viinin kera käsin rapuja syödään. Ravut ovat olleet katkarapuja tai täplärapuja. Ahven savustettuna tai paistettuna voisi korvata ravun, jos se vain osataan markkinoida yrityksille. Ahventa voi syödä käsistä kuten rapuja ja seurassa keskustella, sekä viettää yhteistä aikaa nauttien ilman paineita ajasta siinähetkessä.
Savuahven ravulle vertoja vetää! Siitä vaan rotissöörit laittamaan idea käytäntöön.