Voittoisaa Maij Lind kilpailua seuraavana vuonna 1974 Huovinen sai Suomen kulttuurirahaston palkinnon ansioista nuoren pianistipolven innostavana kasvattajana ja etevänä pianotaiteilijana. Tunnustuspalkinnon saivat samana vuonna myös taiteilija Kari Suomalainen, tekstiilitaiteilija Maija Isola, kirjailija Eila Pennanen sekä professorit Reino Kalliola, Kalevi Pyörälä ja Matti Saario.
Tarmo Huovisen sisar, Helga Karvonen kertoo, että kun Tarmo-veli oli saavuttanut mainetta Turussa tarjottiin hänelle pianopedagogin tehtävää siihen helsinkiläiseen oppilaitokseen, johon hän oli aikoinaan pyrkinyt. Nuorena koettu pettymys ja epäoikeudenmukaisuus aiheutti kuitenkin sen, että Turkuun kotiutunut pianotaiteilija kieltäytyi tarjouksesta ilmoittamalla olevansa tyytyväinen Turussa olevaan toimeensa. Turun konservatorion pianonsoiton yliopettaja Huovisesta tuli 1980.
Tarmo Huovisen mittava elämäntyö esiintyvänä taitelijana ja uusien pianistisukupolvien kasvattajana sai arvoisensa tunnustuksen kun tasavallan presidentti myönsi hänelle professorin arvonimen tammikuussa 1990.
Jäätyään eläkkeelle v.1995 professori Huovinen vietti kesiään lapsuudenkodisaan ja siellä hän aiemminkin pyrki viettämään vähintäänkin viikon kesälomastaan.
Kaurilassa kesää viettämässä . Raili ja Tarmo Huovinen sekä Helga Karvonen. Taustalla kuivunut koivu ja Helgan ja Tarmon vanha kotitalo.
Äitee, Siiri Rantanen kipaisi juosten Huovisten mäelle tervehtimään ystäväänsä Tarmoa.
Kesäretkellä Pajarinniemen rantamaisemassa. Tarmo ja Raili Huovinen sekä vasemmalla Helga Karvonen
Tarmo Huovisen elämä päättyi Turussa 2007. Huovisen oppilaina pianistiuraansa aloittaneet jo aikaisemmin mainitut Eero Heinonen ja Matti Raekallio kirjoittivat muistokirjoituksessaan:
”Tarmo Huovinen oli arvostettu opettaja, ja hänen oppilasjoukostaan tuli useita ammattimuusikoita. Jotkut heistä loivat kansainvälistäkin uraa pianisteina ja opettajina.
Huovinen painotti luotettavan tekniikan hankkimista, kurinalaisuutta, musiikillisten rakenteiden selkeyttä ja pitkäjännitteisen työn merkitystä. Hän oli tunneilla rauhallinen, karttoi pitkiä sanallisia selityksiä, mutta kuuli tarkasti ja ohjasi huolellisesti soittotapahtumaa. Hän tunsi vetoa myös oman aikansa musiikkiin, mikä oli 1960-luvun kulttuuri-ilmapiirissä harvinaisempaa kuin nykyään.”
Tarmo Huovisen sisar Helga Karvonen kertoo ihaillen seuranneensa veljen menestystä ja muistelee heidän yhteistä lapsuusaikaansa erityisellä lämmöllä. He ovat perheen nuorimmat, ja tulivat läheisiksi toisilleen. Isosisko oli vain vähän nuorinta veljeään vanhempi, kun taas ikäero vanhempiin veljiin oli huomattavasti suurempi.
Taiteilijan tie vei Kaurilasta maailmalle, mutta aina kesäisin se tie toi myös takaisin Kaurilaan kotimäelle, jossa Kaurilan valssin sanoin, kotitalo kuin armas äiti syliin lempeään saapujan sulki.
Kuvat Helga Karvosen albumista.
Lähteinä käytetty Tarmo Huovisen sisaren Helga Karvosen haastattelua ja hänen keräämiään lehtiartikkeleita sekä internetiä.
Huovisen tulkintoja pianomusiikista on tallennettu runsaasti Ylisradion kantanauhoille.
Levytys julkaistu 1982
MILS 824 MAY-NIGHT (Toukokuun yö)
Tarmo Huovinen, piano
Jean Sibelius: Caprice, Elegiaco, Kun pihlaja kukkii, Ilmari Hannikainen: Virvatuli, Nocturne, Heino Kaski: Vuorenpeikkojen iltasoitto, Selim Palmgren: Toukokuun yö, Meri, Frédèric Chopin: Scherzo, No 1 h (B-minor), Franz Liszt: Rigoletto, Konzert-Paraphrase
LP, CDR (MILS Special Collection Catalogue)
Kielet: suomi, ruotsi, englanti
Languages: Finnish, Swedish, English
Professori Tarmo Huovinen on säveltänyt Kaurilalle valssin, Sanoittaja Anneli Simonen kertoi, että tekstiä tehdessään hänellä oli mielessä valssin säveltäjä, joka nuorukaisena lähti Kaurilasta haitari mukanaan opiskelurahoja hankkimaan ja maailmalta oppia hakemaan.
KAURILAN VALSSI Säv. Tarmo Huovinen
San. Anneli Simonen
Onko maailma kaikki tässä
Pieni poika on miettimässä
Tääl’ kotitalo ja kaunis on ryytimaa
korkealla ja tuulisella
Tuol’ on koulu ja postipankki
Kyläkaupat ne rahaa hankki
Ja kotiseutua halkovi myös rautatie
se minnekkä ihmeeseen vie
Niin kaunista onpi Kaurilassa
tääl’ kotikylässä koreassa
Oi niin kaunista onpi Kaurilassa
kotikylässä koreassa
Hiekkaharjuin helmuksessaa
siel’ metsälammet loistaa suojassa.
Joka kevät kun tänne palaan
kotimäelle korkealle
niin vanha sauna tuttuna tulijalle
tervetulleeksi toivottelee
Kotitalo kuin armas äiti
syliin lempeään saapujan sulkee
Kun kesäauringos’ hohtavi rautainen tie
niin tiedän mä minne se vie.
Niin kaunista onpi Kaurilassa
tääll’ kotikylässä koreassa.
Oi niin kaunista onpi Kaurilassa
kotikylässä koreassa.
Hiekkaharjuin helmuksessaa
siell’ metsälammet loistaa suojassa.
Oi niin kaunista onpi Kaurilassa
kotikylässä koreassa.
_
Tarmo Huovinen: Kaurilatunnelmia.
(Laulu Kaurilan valssin sävelellä)
Hienoa työtä koko artikkeli!
Kiitos kaikista pianotaiteilija Tarmo Huovisesta kertovaan juttuun tulleista kiitoksista ja kommenteista.. Suurimmat kiitokset kuuluvat kuitenkin professori Huovisen sisarelle Helgalle ja hänen miehelleen Arville. Heillä olen kahvipöydässä istunut useammankin kerran, nauttinut tarjoilusta ja kuullut heidän muistojaan Tarmo Huovisen taiteilijaurasta. Lähes kaiken tiedon juttuuni sain Helga ja Arvi Karvoselta.
Asia lähti liikkeelle syksyllä kun Värtsiläisten Seura kokoontui laulajaisiin kylätalolle.Teuvo Latvala lauloi siellä pätkän Kaurilan valssia ja mainitsi siinä yhteydessä myös säveltäjän ja sanoittajan nimet. Sanoittajan tunsin, mutta säveltäjästä en tiennyt juuri mitään. Helga ja Arvi olivat mukana laulajaisissa ja siinä kävi selville, että säveltäjä oli Helgan veli. Myöhemmin aloin kysellä Helgalta lisää tietoa tästä hänen veljestään. Kun henkilöhistoria tuntui mielenkiintoiselta, kysyin ja sain luvan jutun tekoon.
Suuret kiitokset vielä sinne Huovisenrinteelle Helgalle ja Arville.
Mahtava kooste. Suuret kiitokset Sepolle uurastuksesta. Vielä kiinnostaisi tietää missä tämä talo sijaitsee.
Lainattu Alpolta:
Jotain Huoviseen liittyvää pyörii mirlessä, mutta en keksi mitä se oli. Jotain unohtunutta Huovisesta. Ihan niinkuin sitä rinnettä Okkulasta Muskoon päin olisi sanottu Huovisen rinteeksi tai soramonttua Huovisen montuksi.
Luulis siinä rinteen päällä olevan?
Kiitos arvaajalle.. Niin minäkin arvailin. On saatettu penskana käydäkin kun vierailtiin usein serkun Varosen Teuvon kotona. Teuvon kotihan oli siitä Löppösestä vähän eteenpäin.
Olipa mielenkiintoista tutustua minulle ennestään tuntemattomaan Tarmo Huoviseen.
Kiitokset Sepolle mielenkiintoisen henkilökuvan kokoamisesta ja sen jakamisesta Värtsin lukijoille.
Hienoa, että saimme lukea kakki osat peräkkäisinä päivinä, siitä kiitos toimitukselle.
Oli todellakin mieluista, että osat olivat peräkkäisinä
päivinä. Lukija pysyi juonessa mukana.
Mietin, kuinka Seppo Pusa on päässyt tämän harvinaisuuden
jäljille, mutta hänen kommentistaan sekin selvisi.
Tahdon lausua kauneimmat kiitokset Seppo Pusalle siitä,että jaksoit kuunnella Arvia ja minua. Kokosit hyvän paketin tuulisen mäen muistoja ja paljon muuta lehtileikkeistä. Teit hyvin suuren työn. Samalla kiitän kaikkia kommentoijia.