Jokin aika sitten saimme lukea tapauksesta, jossa kaksi lasta poistettiin junasta heille tuntemattomalla asemalla. Syy oli se, että pojan puhelimen akku oli tyhjentynyt ja siellä olevaa näyttöä biljetistä ei saatu näkyviin. Tapaus mietitytti pitkään. Mitä lapset sitten tekivät? Löytyikö jostain arjen enkeleitä heidän avukseen. Sitä paitsi, ajat ovat valitettavasti sellaiset ettei kaikkiin aikuisiin uskalla edes luottaa tai turvautua.
Syksymmällä sattui tapaus, että kauempaa uimahalliin tullut ikäihminen oli laskenut pennosensa väärin. Maksusta jäi puuttumaan vaivaiset viisikymmentä centtiä. Koska satuin samaan aikaan tiskille, ojensin tuon puuttuvan summan hänelle ja sanoin että ”väk’ velekasa maksaa”, eli sitä ei tarvitse muistella. Mutta hänpä muisti kuitenkin. Kun menin seuraavan kerran hallille, hän odotteli minua kukkaro kourassaan. Loppujen lopuksi sain häneltä enemmän kuin hän minulta. Niin kauniisti hymyillen tuo minulle tuiki tuntematon ihminen hymyili rahaa ojentaessaan ja kiitteli päivänsä pelastamisesta.
Arjen enkeli tuli mieleeni tänä aamuna, kun kuulin että eräs tuttavani oli lähtemässä kyyditsemään apua tarvitsevaa lähimmäistään. Joulun alla ja muulloinkin tuskailemme mitä lahjaksi ihmiselle jolla tuntuu olevan jo kaikkea. Tässä muutama vinkki: Käy tervehtimässä, mutta älä ilmoita heti ovella kuinka kiire sinulla on ja voit viipyä vain muutaman minuutin. Monelle autottomalle tai huonosti liikkumaan pääsevälle asioilla, kaupassa tai kirkossa käyttäminen tuo hyvän mielen. Puhumattakaan kyydin tarjoamisesta lääkärireissulle tai apteekkiin. Voisi tarjoutua kotimieheksi siksi aikaa että omaistaan kotona hoitava pääsisi jonnekin virkistäytymään. Niin voisi, mutta kun….
Kuinka monta kertaa onkaan ”Avuliaita Aatuja” (tämä on kohteliaisuus) löytynyt vaikkapa Värtsilästä tai Kaustalta silloin kun telkkari tai netti on sekoillut, sähköuuni tehnyt stopin tai veneen pohja vaatinut osaavaa paikkajaa.
Omaa mieltä lämmittää vieläkin tapaus työpaikan hississä vuosia sitten. Eräs työtoveri pisti siellä käteeni lappusen. Lapussa luki, että olen ollut hänelle arjen enkelinä. Aivan tarkkaan en tiedä missä ja milloin. Mutta eihän se tieto ole edes tarpeellinen. Jo muinaiset kiinalaiset sanoivat, että ”Yksi hyvä sana lähimmäiselle lämmittää kolme talvikautta”
Teksti ja kuva: Tellervo
Anne Mattila – Enkeleitä Onko Heitä
https://www.youtube.com/watch?v=T0NrkqjLQfo
Tellervo on kirjoituksessaan tuonut tärkeän asian esille. Meidän jokaisen tulisi auttaa lähimmäistä, kukin omien resurssien mukaan.
Tänäkin Jouluna moni vanhus istuu yksin ja odottaa jos joku tulisi käymään, tai soittaisi edes.
Aiheellinen kertomus itse kullekin säädylle muistutuksena,
että joukossamme on henkilöitä, jotka tarvitsevat apuamme
kuka missäkin muodossa. Voimme kysyä vaikkapa kuulumisia.
Tämä lähimmäisen auttaminen on tarpeen muulloinkin kuin
jouluna.
Nykyään ei ole tapana käväistä naapurissa kylässä vaihtamassa
kuulumisia kuten vielä oman nuoruuteni vuosina. Nyt täytyy vierailuihin
sopia aika. Ehkä juuri siitä syystä moni jää kotiin yksin miettimään
asioitaan, eikä ole sitä kuulijaa.
Tellervon lumikuva ei liene tältä vuodelta?
Mukava, että joku sentään on löytänyt
arjen enkelit noiden tärkeiden tiedotteiden
alta. Tätä vauhtia juttu ”hankeen hukkuu, unhoittuu”
ennen näkemättömällä vauhdilla.
Kuva on Kaustalta, mökin pihapiiristä, jos kukaan ei arvaa
miltä vuodelta, niin voinhan sen kertoakin.
Ootellaan…..
Mikolle kiitokset musiikista.
Näihin Tellervon ajatuksiin on hyvä yhtyä. Arjen enkelistä on jäänyt mieleeni eräs tapaus. Kuljin junalla työmatkaani Riihimäki-Helsinkin lähes kolmekymmentä vuotta. Erään kerran junassa nuori opiskelijatyttö yritti maksaa matkaansa Seinäjoelle Visa Eletron -kortilla. Hän ei ilmeisesti tiennyt että ko. kortti ei toiminut ainakaan silloin junassa. Tilanne tytölle oli tosi kiusallinen ja siinä konduktöörin kanssa pähkäilivät mitä tehdä. Tilannetta seurasi eräs ulkomaalainen mies ja tarjoutui maksamaan tytön kyydin ja maksoikin sen. Voi sitä tytön helpottunutta ilmettä. Konduktöörikin sanoi tytölle että näitä tällaisia ihmisiä on harvassa. Olet onnen tyttö. Siitä sitten alkoi iloinen rupattelu tytön ja miehen välillä… että tällainen arjen enkeli oli silloin liikenteessä.
Kyllä on hieno kuva hienon tarinan höysteenä.
Sininen hetki välittyy mainiosti ja valaisimen lampun värisävy on justiinsa eikä melkein 🙂
Kuvan ottamisen ajankohdaksi veikaan:Juuri oikea hetki.
Kuva on otettu oikella hetkellä, totesi jore. Kun tietäisin mihin vuoden aikaan kuva on otettu, olisi vuosi helpompi tietää.
Tellervo kertoi jutussaan kahdesta lapsesta, jotka poistettiin junasta tuntemattomalle asemalle. Luin kyseisen jutun silloin lehdestä, ihmettelen tapausta. Järjen käyttö olisi ollut tarpeen.
Siksi haluan vielä lisätä aiheeseen sopivan laulun, ”Suojelusenkeli.” Tästä on tehty monta uuttakin versioita, mutta lapsuus tulee itsellekkin mieleen Mauno Kuusiston esittämänä.
https://www.youtube.com/watch?v=zzpno4qr0O0
Isäni taisi olla viisikymmentäluvulla
arjen enekelinä pienelle, jäälle eksyneelle
pojalle. Olen kertonut tapauksesta
Värtsissä 11.12.2010. Jutun nimi on
”Talvi-illan tarina”.
Talvella kuva tietysti on otettu, mutta kuukautta oli tarkoitus kysellä. Vai onko joulun aikaan otettu…..?
Kyllä nykymaailma voi kylmä rahattomalle. Minäkin sain kokea pienen maistiaisen.
Olin junamatkalla Kouluun Riihimäelle. Poiketessani Lahdessa minulta varastettiin rahakukkaro. Yritin saada pankista omalta tililtäni rahaa mutta eihän se ilman henkilöpapereita onnistunut. Kouluun oli pakko keritä kun sunnuntailoma päättyisi kohta.
Penaalistani löytyi joku markka ja niillä yritin saada junalippua. Konnari vain hymyili kun kerroin että rahat on varastettu. Oli saattanut kuulla sellaisen tarinan jo ennenkin. Pyysin että myy lipun sinne asti mihin rahat riittää ja heitää sitten ulos. Otti miut konnarivaunun nurkkaan istumaan. En muista ottiko ne markat vai ei. Sain kyllä istua ihan perille asti.
Sininen hetki on kuvattu
29.12.2012.
Kiitos Telle tarkasta tiedosta!
Silloin oli pakkasta yöllä ja päivällä -8 astetta. Lunta Joen kaupungissa 20cm, illalla myös sumua.
Liekö Kaustalla ollut enemmän lunta, kuvasta voisi niin arvailla.
Minullakin oli tässä esillä Rukalla joulukuussa 2012 otettuja kuvia.
Siellä oli pakkasta – 30 astetta lähes koko viikon, jonka olimme siellä.
Luntakin on reilusti niissä kuvissa.
Täällä naapurin pelto kasvaa vihreänä tontin vieressä.
No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle…
Päivällä pitkin rantoja pyöräillessäni mielessäni pyöri tämä arjen enkelit-teema. Tuli mieleen oma äitini kuinka hän usein leipomispäivänä lykkäsi isälle milloin pulla- tai leipäpussin tahi piirakkapaketin ja sanoi ”käyppäs viemässä suutarille lämpimäisiä”. Ja isä vei ja jäi tarinoimaan samalla. Suutari oli yksinelävä invalidi, pälkjärven evakkoja hänkin.
Olen myös kuullut, että joillakin on tapana kahvilassa käydessään maksaa ylimääräiset kahvit, jotka seuraava tulija saa.
Täällä Herttoniemenrannassa eräs naishenkilö perusti pari kuukautta sitten facebookiin joulupussi-ryhmän tarkoituksella saada kokoon ruoka- ja tavaralahjoituksia niin, että niistä voisi koota joulupusseja alueen vähävaraisille vanhuksille. Keräys tuotti hyvin ja nyt tuolla naisella on ilo kiikuttaa lahjapussi useampaan kymmeneen kotiin.
Omassa elämässäni olen saanut paljon apua arjen enkeleiltä. Uskoisin, että olen ollut itsekin joskus jollekin arjen enkelinä.
Mainitsin eilisessä kommentissani asuinalueeni arjen enkelistä. Klikkaamalla seuraavan linkin auki, voit lukea tempauksesta
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/349797-juttu-helsinkilaisnaisen-joulutempauksesta-poiki-jymy-yllatyksen-monella-oli