Tämä puuropuhe piti pitää ke 9.12.2015 klo 13 Eläkeliiton Värtsilän yhdistyksen pikku joulussa. Mutta se ei onnistunut, kun juutuin viideksi tunniksi Suomen – Venäjän -Suomen tullien välille, minulle käsittämättömän kuppauksen vuoksi. Tässä kuitenkin pitämätön puuropuhe, vaikka syöty puuro lienee jo reittinsä kulkenut:
Hyvät ystävät, kerron teille, mitä ruokaviestintäpäällikkö Arja Elina Laine kertoo joulupuurosta.
Riisipuuro saapui suomalaisiin joulupöytiin vasta 1930-luvulla. Sitä ennen joulupuuron valmistamiseen käytettiin kaura- ja ohraryynejä. Riisi ohitti puuroaineksena ohran, sillä juhlapöydän tarjottavaksi haluttiin jotakin arkiruokaa harvinaisempaa.
Puuroriisi saapui ensimmäisenä varakkaimpien perheiden lautasille, mutta muodostui vuosien myötä perinteeksi koko Suomen kansalle.
Jouluun kuuluu herkuttelu, eikä kaloreista pidetä pyhien aikana kirjaa. – Riisipuuro on ravintoarvoiltaan lähes yhtä tyhjän kanssa, mutta ohralla on jopa terveysvaikutuksia. Ohra on täysjyvävilja, joka sisältää ruuansulatusta hellivien kuitujen ja kivennäis- ja hivenaineiden lisäksi myös beetaglukaania, joka todistetusti edistää sydämen terveyttä.
Perinteisen puuron keittäjä tekee samalla paveluksen myös ympäristölle, sillä kotimaista ohraa ei tarvitse lennättää lautasille Aasiasta saakka. – Eksoottisuus oli tärkeää vuosisata sitten, nyt lienee fiksumpaa suosia suomalaista – ja hillitä hiilijalanjälkeä.
Ohrapuuro ei ole yhtä herkkä ylikypsymiselle kuin riisi, joka liian kauan hellalla viihdyttyään muuttuu muussiksi. Ohrapuuro on pitkäänkin hautuneena herkullista ja siksi armollisempia aikataulujen suhteen.
Mantelikinkin voi sujauttaa yhtä lailla ohra- kuin riisipuuroon. Löytäjän toive voi toteutua jopa paremmin, kun manteli piileksii – aidosti perinteisessä puurossa.
Arja Elina Laineen mielipiteisiin kannattaa ottaa kantaa. Teen kuitenkin kompromissiehdotuksen.
Keitetään joulupuuro edelleen riisistä, mutta muulloin aletaan syödä ohrapuuroa – terveydellisistä syistä, ekologisista syistä, kotimaista elintarviketuotantoa kannattaen.
Hyvää joulupuurohalua! Nauttikaa! Pitäköön mantelin saaja paremman puheen ensi vuonna!
Erkki Lintunen
Eilen syötiin uunissa kypsytetty ohrapuuro iltapalaksi. Kun sitä uunissa kypsyttää, ei viitsi ihan tippaa tehdä. Kahdelle hengelle tulee liikaa. Niinpä suurin osa puurosta annospusseihin ja pakkaseen. Sieltä löytyi eilinenkin puuro.
Minun riisipuuroista tulee useimmiten sellaista kittiä.. Nyt se selvisi miksi. Ylikypsennyksestä. Pitääpä yrittää parantaa tapoja.
Kun leivinuuni lämpiää lähes joka päivä niin tavallisesti siellä kypsyy joka kerta joku ruoka. Sähköuuni vapautuu johonkin muuhun tärkeään tehtävään kuten paistinpannujen säilömiseen.
Riisi ja ohrapuurojen tasavertaisena kilpailijana meillä on tattari ”puuro”. Se on helppo. Onnistuu jopa minulla. Sehän ei puuroudu vaan ryynit jäävät irrallisiksi. Niistä voi vaikka kiehauttaa maitotilkan kanssa puuron tai vellin tai käyttää lisukkeena suolaisten nai makeitten ruokien kanssa. Sopii myös keliaakikoille.
Tähän sopinee tarina puuroriiseistä, joita kaupassa ei kuitenkaan ollut kun mummo tuli niitä kilometrien takaa jalkaisin hakemaan. Tarina oli muistaakseni eräässä APU-lehdessä heti siinä kansilehden jälkeisellä aukeamalla. Oikeasta kirjoittajasta ei ole tietoa. Minä vain muistelin..
Alpo
https://www.vartsi.net/2011/12/21/riisin-ostossa/comment-page-1/
Värtsilä tunnetaan laajasti – ainakin sen hieno verkkolehti. Tänä aamuna soitti aiemmin minulle tuntematon ystävällinen nainen jja pyysi lupaa käyttää 7 vuotta sitten pitämättä jäänyttä puuropuhettani. Annoin hänelle täyden luvan.
Toivottavasti puheeni palautus onnistuu nyt. Hyvää joulupuuroa ja – vuoden varrella ilmastotekona – suomalaista ohrapuuroa!!!