33 ajatusta aiheesta “Viikon puheenaiheet, vko 46”
Värtsin lukija
Taitaa Värtsi kuivahtaa, kun Erja siirtyi avustajaksi.
Voishan sitä uudetkin toimittajat jotain keksiä
värtsin lukijoiden viihdyttämiseksi.
Pentti Pakarinen
Vaikka vatulointi tyyliin jota ministerikin käyttää..
N:ro 1 Meidän täytyy vatuloida, n:ro 2 näitä askelmerkkejä,
n:ro 3 valmistautuessa siihen siihen tasajalka hyppyyn,
n.ro 4 koska askeleet ei pysy balanssissa,
n:ro 5 tässä pitkäksi tulleesa juoksussa!!!
Lissu
Olen odotellut (ja luulen etten ole ainoa), että uusi toimittaja Sauli Lindfors esittelee itsensä lukijoille ja kertoo ajatuksistaan, toiveistaan ja tavoitteistaan Värtsin suhteen.
alpoaatos
Onhan tänne viikon puheisiin tullut joku rivi tekstiä. Ajattelinkin että tänne ei enää riitä mitään tarinaa kun tiedotusvälineet höyryää yötä päivää jotain suu vaahdossa. Viisaat keksivät uusia sanoja. Kyllä on uuden Suomi-sanakirjan paikka taas esissä.
Eräs opettaja puhui eilisissä uutisissa, että ei hän enää ymmärrä mitä voin 10 vuotiaat puhuvat. Ihan hyvä, koska minä luulin olevani ainut joka ei lasten ja nuorten puhetta ymmärrä.
Värtsin lukija
Jospa laitettaisiin kirjoituskilpailu.
Jouko Varonen
Hyvä idea. Mie voisin autella, lukea kirjoitukset ja palkita parhaat kirjapalkinnoin.
Telle
Hyviä ideoita, mutta itse en varmaan kilpailuun osallistuisi,
kynnys olisi liian korkea. Vaan kirjoittelenhan minä tänne
muutenkin.
Sen sijaan olen osallistunut useinkin kirjoitusjuttuihin, joissa kerätään
kirjoituksia eri aiheista. Viimeisin on ”Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat”.
Ilokseni se poikikin sitten sellaista, että järjestävän tahon edustajat
tulevat nous’viikolla minua haastattelemaan. Tietenkin hieman jännittää.
Eli jokin taho, esim Toimitus, Jouko Varonen et al voisivat
ehdotella erilaisia aiheita joista sitten itse kukin kirjoittaisimme,
ilman mitään kilpailua.
Ja saahan niitä palkintojakin jakaa, vaikkapa arpomalla kaikkien kirjoituksia
lähettäneiden kesken. Jospa sekin innostaisi.
Kun monet Värtsin lukijat ovat talvipesissään jossain muualla
kuin Värtsilässä, niin paikkakunnan kuulumiset olisivat aina
tervetulleita. Ja Lissun tapaan, minäkin odottelen Sauli
Lindforsin esittäytymistä.
Pentti Pakarinen
Ilman kilpailuun osallistumista.
Ei onnistu kilpailuun osallistuminen.Siitä on 70 vuotta kun alkeita
tuli harjoiteltua.Punakynä sielä oli kovassa käytössä.
Ne pronominit ja numeraalit ei asettuneet sopivaan paikkaan.
Siinä sitä oli ”tekemistä olemista”kun yritti sopivan kolon
niille löytää.
Yhdys-sanat,pilkut ja pisteet mukaan lukien.
esko tarvainen
Kilpailu eikä arpajaiset saa kansakoulunkäyneelle muuta kuin painajaista omasta lapsuudesta. Parhaiten minä henkilökohtaisesti pärjäsin rajavartiossa varusmiehenä palvellessani arvonnassa kun meidän tuvan tehtävä oli metsäkeikan jälkeen siivota wc tilat. Lottoa joskus kioskilla hesaria hakiessa teen vain paririviä. Kerran sain 8 euroa ja panos oli kaksi euroa. Tuli silloin mieleeni isäni sanonta: Kortti vie ja kortti tuo, mutta maanviljely on onnessaan.
esko tarvainen
Peruskoulun opettajien olisi pitänyt osata koodausta jo parivuosikymmentä sitten, mutta miksi he eivät sitä taitoa osanneet. Suomi pysähtyi vähäksi aikaa. Toivottavaksi nykyopettajat pysyisivät ajankehityksessä mukana, ettei kotona saatuoppi olisi ainut eteenpäin viemä voimavara pysyä kehityksessä mukana.
martti törrönen
Jääköhän moni hyvä ajatus ja tarina värtsiläisten saavuttamattomiin ihmisten liiallisen itsekritiikin takia? Minusta kun
sisältö kuitenkin on pääasia eikä oikeinkirjoitus.Joka kaipaa pilkkuja ja pisteitä kirjoituksesta pankoon niitä itse
paikoilleen. Nettikirjoittelussa pienillä ja isoilla kirjaimillakaan ei taida olla enää suurta merkitystä.
Jos kaipaat pilkkuja ja pisteitä niin tässä muutama ylimääräinen ,,,,,……
Pentti Pakarinen
Olihansiinävähänpilkutustamukana!
Lissu
Tänään tulee kuluneeksi 150 vuotta suuresti arvostamani ja ihailemani valokuvaaja, kirjailija I. K. Inhan syntymästä.
Elävästä arkistosta löytyy kesällä julkaistu laaja kooste Inhaan ja hänen elämäntyöhönsä liittyen.
Inha ehti toimia myös polkupyörien välittäjänä. Hän maahantoi pyöriä Englannista ja bisnes oli vilkkaimmillaan 1880-luvun lopussa. Inha rakennutti kuvausmatkojaan varten erityisvalmisteisen pyörän, jolla hän saattoi kuljettaa raskasta kuvauskalustoaan ympäri Suomea. Sanaa ”polkupyörä” väitetään Inhan keksimäksi.
Pentti Pakarinen
Pyörittelin rahisevaa ja raihnaista kasettia,mieleen tuli sanausko.
Usko on miehen nimenäkin käytetty sana.On sanaa käytetty
kasvatuskäytössäkin,jos et usko saat koivurieskaa ja joutuihan
rieskat hakemaan syyllinen itse.
Kerron tapauksesta oli jouluilta maalikkosaarnaaja oli talossa
julistamassa joulu evankelia,päätösvirren alkaessa hän sanoi
nyt kerätään uhrilahja Jeesus lapselle.Aattoiltana vähän lögiä
maistanut mies kysyi menetkö sinä sen itse viemään.
Viimeisessä työpaikassani muutamaa kuukautta vaille 24 vuotta
tuli tutuksi pappejakin.Yksi heistä nyt eläkkeellä oleva rovasti,
hän kävi uskonnon sijaisopettajana ja kävi pitämässä aamun-
avaukssia.Hän kertoi kun ajoi öisin taksia,kuinka ihmisten
asenteet muuttuvat kun käy ravintolan edestä kyydin ja kuulevat
kuljettaja onkin pappi.
Muutenkin hän tuli tutuksi oli tyttären rippileiri pappi ,vihkipappi
ja molempien poikien kastepappi.
mummo
Palatakseni aikaisemmin olleeseen aiheeseen. Eiköhän laiteta kirjoituskilpailu pystyyn. Vaikkapa jouluteemalla. Tyyli vapaa .kirjoittaa kuka uskaltaa. Ennen julkaisemattomia tekstejä. Ja toimitukselle oikeus sitten julkaista haluamiaan. Vähän jotain luovuutta ja jännitystä. Nimimerkillä arvioidaan..näin on kaikilla mahdollisuus.olipa tunnettu tai ei. Tykätty tai ei.
esko tarvainen
Paremmuuden arviointi luovassa toiminnassa on pysähtyneisyydenajalta, jota vielä halutaan herättää henkiin. Miksi?
Telle
”Lissee kilipailuja, lissee kilpailuja” oli eräs
juhlatuulella ollut isäntämies huudellut aikoinaan
Kaustan koulun joulujuhlassa. Oli istunut höyläpenkin
päällä seinustalla ja seurannut jotain laatikkoleikkiä.
Jos Värtsin väki on sitä mieltä, että kilpailutus nostaa
Värtsin imitsiä, niin mikäpäs siinä. Siitä vaan kaikki
mummot, paapat ja muutkin tekstiä tekemään!
Vaan itse jankkaan edelleen sitä, että toivoisin kirjoitusinnon
heräävän jostain muustakin syystä. Jospa koululaiset
vaikka innostuisivat kirjoittamaan jotain jouluaiheista,
palkintona hyvä mieli.
Mummo
Kilpailun voi ottaa myös huumorilla ja kevyesti. Kirjoituskilpailujahan järjestetään paljon . Ja juuri siksi, että niistä saadaan uutta materiaalia julkaistavaksi. Ihmiset panostavat niihin enempi. Palkinnolla ei ees suurta väliä. Mutta ehkä olen itse väärä ihminen kirjoittamaan koko värtsiin. Taidan aiheuttaa enempi negatiivisia tunteita ja kommentteja. Tänne ei ehkä tarvita uusia kirjoittajia, ainakaan jos on mielipiteitä. Vähän kun mainostaisi kirjoituskilpailua voisitte saada aivan uutta verta. Mutta onko kuitenkin parempi kun tuttu ja turvallinen porukka kirjoittaa omia kuulumisiaan ja tekemisiään kuin että uusia juttuja saataisiin kehiin.
Telle
En minä ole ainakaan hetkeäkään epäillyt,
etteikö meikälaistä parempia kirjoittajia löytyisi
pilvin pimein jos vain tulisivat esille.
Mutta en näe asiaa niin, että uusien tulolle olisivat
”vanhat” olleet esteenä. Mutta jos näin on todistettavasti,
niin silloinhan on paree panna koko orkesteri uusiksi.
En minä ainakaan keksi muuta keinoa, kuin että mahdollisimman
moni lähettää toimitukselle tekstejään ja jos väki
haluaa kilpailun järjestettäväksi niin sitten toimitus
sellaisen järjestää. Vaan eihän tämä asia minulle
oikeastaan kuulu laisinkaan, joten sorry kun olen
pistänyt lusikkani tähän(kin) soppaan.
En aio enää kommentoida ko aihetta, ettei synny
mieltä väärää.
Mummo
Uudet tulokkaat ja vanhat konkarit sovussa siis, iästä viis. .mutta täällä vaan usein valitetaan että kun juttuja ei tule.
Mutta unohettaan koko juttu. Tämä mummo jää eläkkeelle tältä palstalta. Hyviä juttuja teille ketkä kirjoittelette. Näitä kirjoituspalstoja riittänee kaikille. Ja kunhan vain eksyin joukkoonne täältä naapurista. Hyvää talven odotusta kaikille. Toivottavasti värtsi kukoistaa ja mielensä pahoittajat vähenevät.
Ps. oletteko koskaan saanut vaikka lohdutuspalkintoa kirjoituskilpailussa, Kyllä se laittaa runosuonen pulputtaan. Jos ei kokeile, ei voi tietää.
irene peuhkurinen
Kuulehaa sie mummo! Kilpailu on tietysti ihan hyvä aate kilpailuhenkisille, Mutta tuoko se uusia kirjoittajia? Kilpailussa on aina myös häviäjiä. Heitä kilpailu ei innosta jatkamaan, vaikka asiaa ja ideaa olisi kuinka paljon. Minä ainakin eksyin näille palstoille ihan vahingossa. Sain sitten silloiselta toimittajalta myönteistä palautetta, ja niin jutut jatkuvat. Myönteistä palautetta on jo se, että kommentoi . Silloin kirjoittaja tietää, että on sen ainakin joku syynännyt läpi. Ja siitä tämä Värtsi on hyvä, että kaikki jutut kelpaavat, kunhan ei mene hyvien tapojen tuolle puolen. Uskonnosta ja politiikasta kiistely vie aina allikkoon. Seurakuntaelämästä kirjoittelu on asiallista. Miksei yhteiskunnallisiin epäkohtiinkin voi puuttua, asiaa se on sekin. Niin että kaikki mukaan kirjoitustalkoisiin!
Lissu
Luin äsken kiinnostavan jutun Esa Heiskasesta, joka on omin käsin rakentanut Rantasalmella Porosalmen laelle ja rinteille kylän upoksissa maanneista uppotukeista. Mies on myös itse sukeltanut rakentamisessa käytetyt uppopuut järvien ja jokien pohjasta.
Tarinapulan vaivatessa Värtsiä kannattaa klikata Pälkjärven pitäjäseuran kotisivuille, ja kurkata jos sieltä löytyisi jotain luettavaa. Lisäsin hiljattain sinne Juho A. Leskisen tarinan ”Löylykilpailut”. Tarina vie elokuiseen iltaan 1930-luvun Ilmakassa.
Ps. Mummon eiliseen kysymykseen ”oletteko koskaan saanut vaikka lohdutuspalkintoa kirjoituskilpailussa?” Vastaan omasta puolestani, että olen saanut useampiakin ensimmäisiä palkintoja. Palkinnot eivät ole kuitenkaan kirjoittamisessa ”se juttu”, vaan se, että kirjoittaminen on niin mukavaa. Valitettavasti kuitenkin kirjoittamiseen käytettävä aika on rajallista, kun on niin monta muutakin mielenkiinnon kohdetta.
irene peuhkurinen
Olipa Lissu löytänyt hienoja juttuja todellisista sisupusseista! Käsillä tekeminen ja oma luovuus ovat elämän suola!
Tuula Turunen
Tunnustan, että olen ollut koukussa tähän Värtsi-lehteen jo jonkun aikaa. Kuuluu aamun avaukseen.
Tunnustan myös, että olen turhan usein kommentoinut asioista ”jotka eivät minulle kuulu” . En sitä kuitenkaan pyytele anteeksi, olen rokotettu semmoisella neulalla, että en millään pysty pidättelemään ja pitämään päätäni kiinni. Joitakin kertoja olen päättänyt, että en enää lue koko aviisia, kohta kuitenkin jo olen kurkkimassa, olisiko jotakin, johon voisi taas ottaa kantaa.
Nyt näyttää, että joillakin muillakin epäselvää, mikä on tämän lehden tarkoitus. Siksipä oikein tarkistin Wikipediasta, mikä on Verkkolehden määritys. Tässä se on:
Verkkolehti on lehtijulkaisu, joka välitetään internetin kautta luettavaksi. Se on luonteeltaan hyvin saman tyyppinen kuin tavallinen aikakaus- tai sanomalehti. Lehden sisältö voi olla painetun lehden sisällön kaltainen tai täsmälleen samanlainen. Lehti saattaa kuitenkin poiketa täysin alkuperäisestä painetusta versiosta. Nykyisin on yleistä, että lehdellä on jonkin sortin verkkolehti, joka on tavallisesti maksuton. Verkkosanomalehti sisältää yleensä tuorempaa tietoa kuin painettu sanomalehti. Tietoa myös päivitetään yleensä säännöllisen aikavälein. Verkkolehti voi sisältää linkkejä, videoita ja animaatioita, joten se on sisältömuodoiltaan laajempi kuin painettu. Verkkolehti voi sisältää myös lukijamäärän, keskustelupalstan ja äänestämisen, joka painetussa olisi erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta toteuttaa. Lehden lukijalla on myös muotoiluvaihtoehtoja. Lukija voi valita esimerkiksi uutiskriteerit ja määritellä suodattimien avulla eri uutuustyyppien osuudet, kuten kotimaa, urheilu, talous tai kulttuuri.[1]
Värtsin tiedoissa muistaakseni ollut maininta, että politiikasta, uskonnosta yms. ei lehden palstoilla saa puhua. Ei myöskään ole kaupallinen julkaisu, ei saisi mainostaa mitään. Lehden tehtävä kuitenkin edellä olevan määrittelyn mukaan jakaa tietoa asioista.. Mutta jos keskitytään vain Värtsilään ja lähiympäristöön, ei voi olettaa, että uutiskynnyksen ylittäviä tapahtumia runsaasti on joka päivälle.
Onneksi on historiaa, kiitos Hilkka Partanen ja monet muut.
Minä en ymmärrä, miksi Värtsi ei voisi olla kaupallinen julkaisukin, ainakin niin, että mahdolliset mainostajat maksaisivat mainostilasta jotakin. Ei kai Pitäjänyhdistyksen kassa ole liian täynnä massia? Yritän siellä ollessani käyttää niitä palveluita, mitä saatavissa on. Hyvähän niistä on tietää.
Kun mahdollisuus kommentointiin on, miksi ei keskustelua voi käydä niistä asioista, mitä maailmalla tapahtuu tälläkin hetkellä? Tuo kommentointi kai tekee juuri sen, että lehdestä on tullut muutamien veispuukki. Mutta mitä sitten, sou not, sanoo nuoriso. Kommenteilla voi nimimerkin takaa myös keljuilla kavereille. Sekin on nähty, sitten aina joku loukkaantuu ja suuttua moksähtää. Semmoisia me ollaan.
Värtsi lienee lukijoidensa näköinen julkaisu ! Ei kaikkien tarvitse tykätä samoista asioista.
Raili
Tuli vaan mieleen kun enempi jouluolo kuin juhannus, että mitekähän sen joululehden kanssa kävi. Ainakaan uusia juttuja ei oo kyselty. Ja eiköhän vanhat joulujutut läpi kahlattu. Joskushan oli joululehdestä puhe?
erkki lintunen
Tuulan kirjoitus on hyvä, selvittävä, ideoiva ja – asiallinen. Luen säännöllisesti kahta paikallista verkkolehteä: lemin kirjava ja vartsi.net. Ne ovat aivan erilaisia. Molemmat lukemisen arvoisia. Toisaalta kumpikin voisi oppia jotain toisesta.
Värtsiin kaipaan nykyistä enemmän asioita, joiden puolesta täällä asuvien pitäisi olla huolestuneita ja joiden puolesta olisi aiheellista esiintyä joukkovoimalla. Itse olen koettanut tehdä jotain Värtsilän kirkon puolesta. Sen vaiheilla elävät olisivat voineet olla enemmän mukana. Liikaa on myönnytty muualla tehtyihin päätöksiin. Viimeisin esimerkki tuli eteeni, kun sunnuntaina ajelin aamulla klo 6 kirkon ja hautausmaan ohi. Kirkon pihassa ei kaksi valonheitintä palanut. Seurakuntakodin portaita ja eteistä valaistiin, siis klo 6 aamulla. ???? Ja oli valaistu koko yö ja lauantaipäivä!!! – Hautausmaalla eivät valot julistaneet ristinsanomaa. On kuuleman mukaan linjassa, kun ei ole vastaavanlaisia valoja Kirkkoniemessä ja Tikkalassa.
Noista valoista olen jyrkästi eri mieltä kuin seurakunnan kiinteistö-ja ympäristötyön johtokunta. Mitä mieltä sitten on kirkkoneuvosto ja kirkkovaltuusto? Mitä mieltä olette te, arvoistat lukijat??? Kirjoittakaa! Olenko minä hölmö? Onko oikein, että seurakunnan johtohenkilö(t) kyselee, puuttuiko edeltäjäni toimintaani paikkakunnalta pois muutettuaan. Ei puuttunut ainakaan julkisesti. Olisi voinut vaikka soittaa pirauttaa, jos olisi ollut aihetta.
Mutta kyllä minä arvostelen jopa julkisesti sitä, että muutamia Värtsilän seurakunnan käytäntöjä lopetetaan perustelematta niitä – julkisesti. Kyllä ne silloiset luottamushenkilöt ihan tolkun ihmisiä olivat! He tekivät päätöksiä yhteisen edun nimissä rakastaen kirkkoaan ja hautausmaitaan. Kirkossa käyntikin oli asukasmäärään suhteutettuna kirkkomme korkeimpia. Jumalanpalveluksia oli joka pyhä ja muutamana vuonna lisäksi rajan takana kahtena pyhä kuukaudessa iltapäivisin. Entä nyt?
Toivon, että toimintaansa aloitteleva Värtsilä-työryhmä saa aikaan muutoksen.
Tähän vastuuseen kutsuttuun porukkaan kannattaa olla yhteydessä.
Telle
Koska en ole siellä asuva, olen jo kauan odotellut,
että joku paikallinen kysyisi että mihin linjaukseen kuuluu
Kaustajärven hautausmaa? Se jätetään joka kerran
pois näistä luetteloista, tarkoituksellako?
En nytkään halua aiheuttaa ristiriitaa puoleen enkä
toiseen. Päättävät elimet on valittu sitä varten
että he huolehtivat asioista. Kukin ajallaan.
Muistutan kuitenkin, mitä kaikkea Kaustan hautausmaalla
on saatu talkoovoimin aikaiseksi aivan viime vuosina:
On purettu ja poisviety punainen, laho puuaita
On hommattu keskusristi, portit, ja mursketta parkkipaikalle
On kaadettu roskaavat ja lahot koivupuut
On pidetty siisteyttä yllä
Eräs kaustalaissyntyinen henkilö lupasi tehdä jopa uuden
ristin paarihuoneen katolta maahan pudonneen tilalle, jos seurakunnan
edustajat siunaavat hankkeen.
Ja vaikka näitä tässä nyt viikon alkajaisiksi luettelenkin,
niin silti toivon hartaasti, ettei ainakaan tämän ”puskasta
ampujan” kimppuun hyökättäisi, kuten tapana on.
Siispä laitankin kerran taas nimeni framille.
Riitta Pakarinen
Tupe
Tellen kirjoituksille ja ajatuksille nostan hattua ja luulen, että jos jollain kävi mielessä nousta barrikaadeille asian suhteen, niin unohtaa sen samantien!!!
pera
Kirkkovaltuuston Tehtävänä on mm (Työjärjestys)
-kiinteistö asioissa päättää seurakunnan omaisuuden käytöstä ,myynnistä ja
rakentamisesta.
Kysymys !
Onko Led lamput seurakunnan omaisuutta,ja onko ko hautausmaa ja kirkko kiinteistö,
jonka asioista kirkkovaltuusto päättää omaisuuden (led valojen käytöstä.)
Kuuluiko Kirkkoneuvoston valmistella tuoda asia mm led valoista Kirkkovaltuuston
käsiteltäväksi.(mielestäni olisi pitänyt tuoda) Tehty päätös loukkaa vainajien omaisia
Kirkkovaltuuston työskentelyä ohjaa Kirkkovaltuuston työjärjestys.
pera
Meniköhän oikein valojen sammutus
Päättäjinä 3 ihmistä
Kato Kirkkovaltuuston Työjärjestys.
Lukee: kiinteistö asioissa päättää seurakunnan omasuuden käytöstä (myös led valot hautausmailla)
kato edellä kirjoitettu
erkki lintunen
Tellen kirjoitukseen vähän lisää. Entisen Värtsilän seurakunnan alueella Tohmajärven seurakunnassa on kaksi hautausmaata: Leminrinteen hautausmaa ja Kaustajärven hautausmaa. 1990-luvulla palautettiin takaisin nimi Leminrinteen hautausmaa. Oli alettu käyttää nimitystä Värtsilän hautausmaa. Nimen palautusta voi perustella sillä, että on Värtsilässä on kaksi hautausmaata.
Leminrinteen-sana johtuu siitä, että mäen eli rinteen alapuolella on kosteikkoa, lähteitä ja puroja. Lemi-sana viittaa kosteaan.
Nyt ainakin eräässä Tohmajärven seurakunnan pöytäkirjassa on taas alettu käyttää nimitystä: Värtsilän…Tässäkin kohdassa pitää näköjään vängätä taaksepäin.
Nimen perinteeseen on kuulunut myös sanonta, että vainaja on viety Lemille. Nykyisin tosin harvemmin. – Sanonta ei tarkoita Lemin kuntaa, joka nimi on taas syntynyt siten, että alkuperäisestä Klemi-nimestä on leikattu pois ensimmäinen K-kirjan.
Kaustajärven hautausmaan portti, Mantsinen Groupin lahjoittama, on maakunnan komein. Ainakin minun mielestä.
pera
Katso Kirjoita Google Tänään Näin
Tuunanen kirjoitus
Taitaa Värtsi kuivahtaa, kun Erja siirtyi avustajaksi.
Voishan sitä uudetkin toimittajat jotain keksiä
värtsin lukijoiden viihdyttämiseksi.
Vaikka vatulointi tyyliin jota ministerikin käyttää..
N:ro 1 Meidän täytyy vatuloida, n:ro 2 näitä askelmerkkejä,
n:ro 3 valmistautuessa siihen siihen tasajalka hyppyyn,
n.ro 4 koska askeleet ei pysy balanssissa,
n:ro 5 tässä pitkäksi tulleesa juoksussa!!!
Olen odotellut (ja luulen etten ole ainoa), että uusi toimittaja Sauli Lindfors esittelee itsensä lukijoille ja kertoo ajatuksistaan, toiveistaan ja tavoitteistaan Värtsin suhteen.
Onhan tänne viikon puheisiin tullut joku rivi tekstiä. Ajattelinkin että tänne ei enää riitä mitään tarinaa kun tiedotusvälineet höyryää yötä päivää jotain suu vaahdossa. Viisaat keksivät uusia sanoja. Kyllä on uuden Suomi-sanakirjan paikka taas esissä.
Eräs opettaja puhui eilisissä uutisissa, että ei hän enää ymmärrä mitä voin 10 vuotiaat puhuvat. Ihan hyvä, koska minä luulin olevani ainut joka ei lasten ja nuorten puhetta ymmärrä.
Jospa laitettaisiin kirjoituskilpailu.
Hyvä idea. Mie voisin autella, lukea kirjoitukset ja palkita parhaat kirjapalkinnoin.
Hyviä ideoita, mutta itse en varmaan kilpailuun osallistuisi,
kynnys olisi liian korkea. Vaan kirjoittelenhan minä tänne
muutenkin.
Sen sijaan olen osallistunut useinkin kirjoitusjuttuihin, joissa kerätään
kirjoituksia eri aiheista. Viimeisin on ”Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat”.
Ilokseni se poikikin sitten sellaista, että järjestävän tahon edustajat
tulevat nous’viikolla minua haastattelemaan. Tietenkin hieman jännittää.
Eli jokin taho, esim Toimitus, Jouko Varonen et al voisivat
ehdotella erilaisia aiheita joista sitten itse kukin kirjoittaisimme,
ilman mitään kilpailua.
Ja saahan niitä palkintojakin jakaa, vaikkapa arpomalla kaikkien kirjoituksia
lähettäneiden kesken. Jospa sekin innostaisi.
Kun monet Värtsin lukijat ovat talvipesissään jossain muualla
kuin Värtsilässä, niin paikkakunnan kuulumiset olisivat aina
tervetulleita. Ja Lissun tapaan, minäkin odottelen Sauli
Lindforsin esittäytymistä.
Ilman kilpailuun osallistumista.
Ei onnistu kilpailuun osallistuminen.Siitä on 70 vuotta kun alkeita
tuli harjoiteltua.Punakynä sielä oli kovassa käytössä.
Ne pronominit ja numeraalit ei asettuneet sopivaan paikkaan.
Siinä sitä oli ”tekemistä olemista”kun yritti sopivan kolon
niille löytää.
Yhdys-sanat,pilkut ja pisteet mukaan lukien.
Kilpailu eikä arpajaiset saa kansakoulunkäyneelle muuta kuin painajaista omasta lapsuudesta. Parhaiten minä henkilökohtaisesti pärjäsin rajavartiossa varusmiehenä palvellessani arvonnassa kun meidän tuvan tehtävä oli metsäkeikan jälkeen siivota wc tilat. Lottoa joskus kioskilla hesaria hakiessa teen vain paririviä. Kerran sain 8 euroa ja panos oli kaksi euroa. Tuli silloin mieleeni isäni sanonta: Kortti vie ja kortti tuo, mutta maanviljely on onnessaan.
Peruskoulun opettajien olisi pitänyt osata koodausta jo parivuosikymmentä sitten, mutta miksi he eivät sitä taitoa osanneet. Suomi pysähtyi vähäksi aikaa. Toivottavaksi nykyopettajat pysyisivät ajankehityksessä mukana, ettei kotona saatuoppi olisi ainut eteenpäin viemä voimavara pysyä kehityksessä mukana.
Jääköhän moni hyvä ajatus ja tarina värtsiläisten saavuttamattomiin ihmisten liiallisen itsekritiikin takia? Minusta kun
sisältö kuitenkin on pääasia eikä oikeinkirjoitus.Joka kaipaa pilkkuja ja pisteitä kirjoituksesta pankoon niitä itse
paikoilleen. Nettikirjoittelussa pienillä ja isoilla kirjaimillakaan ei taida olla enää suurta merkitystä.
Jos kaipaat pilkkuja ja pisteitä niin tässä muutama ylimääräinen ,,,,,……
Olihansiinävähänpilkutustamukana!
Tänään tulee kuluneeksi 150 vuotta suuresti arvostamani ja ihailemani valokuvaaja, kirjailija I. K. Inhan syntymästä.
Elävästä arkistosta löytyy kesällä julkaistu laaja kooste Inhaan ja hänen elämäntyöhönsä liittyen.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/07/13/i-k-inha-kansallisvalokuvaaja
Inha ehti toimia myös polkupyörien välittäjänä. Hän maahantoi pyöriä Englannista ja bisnes oli vilkkaimmillaan 1880-luvun lopussa. Inha rakennutti kuvausmatkojaan varten erityisvalmisteisen pyörän, jolla hän saattoi kuljettaa raskasta kuvauskalustoaan ympäri Suomea. Sanaa ”polkupyörä” väitetään Inhan keksimäksi.
Pyörittelin rahisevaa ja raihnaista kasettia,mieleen tuli sanausko.
Usko on miehen nimenäkin käytetty sana.On sanaa käytetty
kasvatuskäytössäkin,jos et usko saat koivurieskaa ja joutuihan
rieskat hakemaan syyllinen itse.
Kerron tapauksesta oli jouluilta maalikkosaarnaaja oli talossa
julistamassa joulu evankelia,päätösvirren alkaessa hän sanoi
nyt kerätään uhrilahja Jeesus lapselle.Aattoiltana vähän lögiä
maistanut mies kysyi menetkö sinä sen itse viemään.
Viimeisessä työpaikassani muutamaa kuukautta vaille 24 vuotta
tuli tutuksi pappejakin.Yksi heistä nyt eläkkeellä oleva rovasti,
hän kävi uskonnon sijaisopettajana ja kävi pitämässä aamun-
avaukssia.Hän kertoi kun ajoi öisin taksia,kuinka ihmisten
asenteet muuttuvat kun käy ravintolan edestä kyydin ja kuulevat
kuljettaja onkin pappi.
Muutenkin hän tuli tutuksi oli tyttären rippileiri pappi ,vihkipappi
ja molempien poikien kastepappi.
Palatakseni aikaisemmin olleeseen aiheeseen. Eiköhän laiteta kirjoituskilpailu pystyyn. Vaikkapa jouluteemalla. Tyyli vapaa .kirjoittaa kuka uskaltaa. Ennen julkaisemattomia tekstejä. Ja toimitukselle oikeus sitten julkaista haluamiaan. Vähän jotain luovuutta ja jännitystä. Nimimerkillä arvioidaan..näin on kaikilla mahdollisuus.olipa tunnettu tai ei. Tykätty tai ei.
Paremmuuden arviointi luovassa toiminnassa on pysähtyneisyydenajalta, jota vielä halutaan herättää henkiin. Miksi?
”Lissee kilipailuja, lissee kilpailuja” oli eräs
juhlatuulella ollut isäntämies huudellut aikoinaan
Kaustan koulun joulujuhlassa. Oli istunut höyläpenkin
päällä seinustalla ja seurannut jotain laatikkoleikkiä.
Jos Värtsin väki on sitä mieltä, että kilpailutus nostaa
Värtsin imitsiä, niin mikäpäs siinä. Siitä vaan kaikki
mummot, paapat ja muutkin tekstiä tekemään!
Vaan itse jankkaan edelleen sitä, että toivoisin kirjoitusinnon
heräävän jostain muustakin syystä. Jospa koululaiset
vaikka innostuisivat kirjoittamaan jotain jouluaiheista,
palkintona hyvä mieli.
Kilpailun voi ottaa myös huumorilla ja kevyesti. Kirjoituskilpailujahan järjestetään paljon . Ja juuri siksi, että niistä saadaan uutta materiaalia julkaistavaksi. Ihmiset panostavat niihin enempi. Palkinnolla ei ees suurta väliä. Mutta ehkä olen itse väärä ihminen kirjoittamaan koko värtsiin. Taidan aiheuttaa enempi negatiivisia tunteita ja kommentteja. Tänne ei ehkä tarvita uusia kirjoittajia, ainakaan jos on mielipiteitä. Vähän kun mainostaisi kirjoituskilpailua voisitte saada aivan uutta verta. Mutta onko kuitenkin parempi kun tuttu ja turvallinen porukka kirjoittaa omia kuulumisiaan ja tekemisiään kuin että uusia juttuja saataisiin kehiin.
En minä ole ainakaan hetkeäkään epäillyt,
etteikö meikälaistä parempia kirjoittajia löytyisi
pilvin pimein jos vain tulisivat esille.
Mutta en näe asiaa niin, että uusien tulolle olisivat
”vanhat” olleet esteenä. Mutta jos näin on todistettavasti,
niin silloinhan on paree panna koko orkesteri uusiksi.
En minä ainakaan keksi muuta keinoa, kuin että mahdollisimman
moni lähettää toimitukselle tekstejään ja jos väki
haluaa kilpailun järjestettäväksi niin sitten toimitus
sellaisen järjestää. Vaan eihän tämä asia minulle
oikeastaan kuulu laisinkaan, joten sorry kun olen
pistänyt lusikkani tähän(kin) soppaan.
En aio enää kommentoida ko aihetta, ettei synny
mieltä väärää.
Uudet tulokkaat ja vanhat konkarit sovussa siis, iästä viis. .mutta täällä vaan usein valitetaan että kun juttuja ei tule.
Mutta unohettaan koko juttu. Tämä mummo jää eläkkeelle tältä palstalta. Hyviä juttuja teille ketkä kirjoittelette. Näitä kirjoituspalstoja riittänee kaikille. Ja kunhan vain eksyin joukkoonne täältä naapurista. Hyvää talven odotusta kaikille. Toivottavasti värtsi kukoistaa ja mielensä pahoittajat vähenevät.
Ps. oletteko koskaan saanut vaikka lohdutuspalkintoa kirjoituskilpailussa, Kyllä se laittaa runosuonen pulputtaan. Jos ei kokeile, ei voi tietää.
Kuulehaa sie mummo! Kilpailu on tietysti ihan hyvä aate kilpailuhenkisille, Mutta tuoko se uusia kirjoittajia? Kilpailussa on aina myös häviäjiä. Heitä kilpailu ei innosta jatkamaan, vaikka asiaa ja ideaa olisi kuinka paljon. Minä ainakin eksyin näille palstoille ihan vahingossa. Sain sitten silloiselta toimittajalta myönteistä palautetta, ja niin jutut jatkuvat. Myönteistä palautetta on jo se, että kommentoi . Silloin kirjoittaja tietää, että on sen ainakin joku syynännyt läpi. Ja siitä tämä Värtsi on hyvä, että kaikki jutut kelpaavat, kunhan ei mene hyvien tapojen tuolle puolen. Uskonnosta ja politiikasta kiistely vie aina allikkoon. Seurakuntaelämästä kirjoittelu on asiallista. Miksei yhteiskunnallisiin epäkohtiinkin voi puuttua, asiaa se on sekin. Niin että kaikki mukaan kirjoitustalkoisiin!
Luin äsken kiinnostavan jutun Esa Heiskasesta, joka on omin käsin rakentanut Rantasalmella Porosalmen laelle ja rinteille kylän upoksissa maanneista uppotukeista. Mies on myös itse sukeltanut rakentamisessa käytetyt uppopuut järvien ja jokien pohjasta.
http://www.etlehti.fi/artikkeli/uusia_alkuja/esa_heiskanen_55_rakensi_koko_kylan_uppotukeista
Tarinapulan vaivatessa Värtsiä kannattaa klikata Pälkjärven pitäjäseuran kotisivuille, ja kurkata jos sieltä löytyisi jotain luettavaa. Lisäsin hiljattain sinne Juho A. Leskisen tarinan ”Löylykilpailut”. Tarina vie elokuiseen iltaan 1930-luvun Ilmakassa.
http://www.palkjarvi.fi/tarinoita.php?juttu=134
Ps. Mummon eiliseen kysymykseen ”oletteko koskaan saanut vaikka lohdutuspalkintoa kirjoituskilpailussa?” Vastaan omasta puolestani, että olen saanut useampiakin ensimmäisiä palkintoja. Palkinnot eivät ole kuitenkaan kirjoittamisessa ”se juttu”, vaan se, että kirjoittaminen on niin mukavaa. Valitettavasti kuitenkin kirjoittamiseen käytettävä aika on rajallista, kun on niin monta muutakin mielenkiinnon kohdetta.
Olipa Lissu löytänyt hienoja juttuja todellisista sisupusseista! Käsillä tekeminen ja oma luovuus ovat elämän suola!
Tunnustan, että olen ollut koukussa tähän Värtsi-lehteen jo jonkun aikaa. Kuuluu aamun avaukseen.
Tunnustan myös, että olen turhan usein kommentoinut asioista ”jotka eivät minulle kuulu” . En sitä kuitenkaan pyytele anteeksi, olen rokotettu semmoisella neulalla, että en millään pysty pidättelemään ja pitämään päätäni kiinni. Joitakin kertoja olen päättänyt, että en enää lue koko aviisia, kohta kuitenkin jo olen kurkkimassa, olisiko jotakin, johon voisi taas ottaa kantaa.
Nyt näyttää, että joillakin muillakin epäselvää, mikä on tämän lehden tarkoitus. Siksipä oikein tarkistin Wikipediasta, mikä on Verkkolehden määritys. Tässä se on:
Verkkolehti on lehtijulkaisu, joka välitetään internetin kautta luettavaksi. Se on luonteeltaan hyvin saman tyyppinen kuin tavallinen aikakaus- tai sanomalehti. Lehden sisältö voi olla painetun lehden sisällön kaltainen tai täsmälleen samanlainen. Lehti saattaa kuitenkin poiketa täysin alkuperäisestä painetusta versiosta. Nykyisin on yleistä, että lehdellä on jonkin sortin verkkolehti, joka on tavallisesti maksuton. Verkkosanomalehti sisältää yleensä tuorempaa tietoa kuin painettu sanomalehti. Tietoa myös päivitetään yleensä säännöllisen aikavälein. Verkkolehti voi sisältää linkkejä, videoita ja animaatioita, joten se on sisältömuodoiltaan laajempi kuin painettu. Verkkolehti voi sisältää myös lukijamäärän, keskustelupalstan ja äänestämisen, joka painetussa olisi erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta toteuttaa. Lehden lukijalla on myös muotoiluvaihtoehtoja. Lukija voi valita esimerkiksi uutiskriteerit ja määritellä suodattimien avulla eri uutuustyyppien osuudet, kuten kotimaa, urheilu, talous tai kulttuuri.[1]
Värtsin tiedoissa muistaakseni ollut maininta, että politiikasta, uskonnosta yms. ei lehden palstoilla saa puhua. Ei myöskään ole kaupallinen julkaisu, ei saisi mainostaa mitään. Lehden tehtävä kuitenkin edellä olevan määrittelyn mukaan jakaa tietoa asioista.. Mutta jos keskitytään vain Värtsilään ja lähiympäristöön, ei voi olettaa, että uutiskynnyksen ylittäviä tapahtumia runsaasti on joka päivälle.
Onneksi on historiaa, kiitos Hilkka Partanen ja monet muut.
Minä en ymmärrä, miksi Värtsi ei voisi olla kaupallinen julkaisukin, ainakin niin, että mahdolliset mainostajat maksaisivat mainostilasta jotakin. Ei kai Pitäjänyhdistyksen kassa ole liian täynnä massia? Yritän siellä ollessani käyttää niitä palveluita, mitä saatavissa on. Hyvähän niistä on tietää.
Kun mahdollisuus kommentointiin on, miksi ei keskustelua voi käydä niistä asioista, mitä maailmalla tapahtuu tälläkin hetkellä? Tuo kommentointi kai tekee juuri sen, että lehdestä on tullut muutamien veispuukki. Mutta mitä sitten, sou not, sanoo nuoriso. Kommenteilla voi nimimerkin takaa myös keljuilla kavereille. Sekin on nähty, sitten aina joku loukkaantuu ja suuttua moksähtää. Semmoisia me ollaan.
Värtsi lienee lukijoidensa näköinen julkaisu ! Ei kaikkien tarvitse tykätä samoista asioista.
Tuli vaan mieleen kun enempi jouluolo kuin juhannus, että mitekähän sen joululehden kanssa kävi. Ainakaan uusia juttuja ei oo kyselty. Ja eiköhän vanhat joulujutut läpi kahlattu. Joskushan oli joululehdestä puhe?
Tuulan kirjoitus on hyvä, selvittävä, ideoiva ja – asiallinen. Luen säännöllisesti kahta paikallista verkkolehteä: lemin kirjava ja vartsi.net. Ne ovat aivan erilaisia. Molemmat lukemisen arvoisia. Toisaalta kumpikin voisi oppia jotain toisesta.
Värtsiin kaipaan nykyistä enemmän asioita, joiden puolesta täällä asuvien pitäisi olla huolestuneita ja joiden puolesta olisi aiheellista esiintyä joukkovoimalla. Itse olen koettanut tehdä jotain Värtsilän kirkon puolesta. Sen vaiheilla elävät olisivat voineet olla enemmän mukana. Liikaa on myönnytty muualla tehtyihin päätöksiin. Viimeisin esimerkki tuli eteeni, kun sunnuntaina ajelin aamulla klo 6 kirkon ja hautausmaan ohi. Kirkon pihassa ei kaksi valonheitintä palanut. Seurakuntakodin portaita ja eteistä valaistiin, siis klo 6 aamulla. ???? Ja oli valaistu koko yö ja lauantaipäivä!!! – Hautausmaalla eivät valot julistaneet ristinsanomaa. On kuuleman mukaan linjassa, kun ei ole vastaavanlaisia valoja Kirkkoniemessä ja Tikkalassa.
Noista valoista olen jyrkästi eri mieltä kuin seurakunnan kiinteistö-ja ympäristötyön johtokunta. Mitä mieltä sitten on kirkkoneuvosto ja kirkkovaltuusto? Mitä mieltä olette te, arvoistat lukijat??? Kirjoittakaa! Olenko minä hölmö? Onko oikein, että seurakunnan johtohenkilö(t) kyselee, puuttuiko edeltäjäni toimintaani paikkakunnalta pois muutettuaan. Ei puuttunut ainakaan julkisesti. Olisi voinut vaikka soittaa pirauttaa, jos olisi ollut aihetta.
Mutta kyllä minä arvostelen jopa julkisesti sitä, että muutamia Värtsilän seurakunnan käytäntöjä lopetetaan perustelematta niitä – julkisesti. Kyllä ne silloiset luottamushenkilöt ihan tolkun ihmisiä olivat! He tekivät päätöksiä yhteisen edun nimissä rakastaen kirkkoaan ja hautausmaitaan. Kirkossa käyntikin oli asukasmäärään suhteutettuna kirkkomme korkeimpia. Jumalanpalveluksia oli joka pyhä ja muutamana vuonna lisäksi rajan takana kahtena pyhä kuukaudessa iltapäivisin. Entä nyt?
Toivon, että toimintaansa aloitteleva Värtsilä-työryhmä saa aikaan muutoksen.
Tähän vastuuseen kutsuttuun porukkaan kannattaa olla yhteydessä.
Koska en ole siellä asuva, olen jo kauan odotellut,
että joku paikallinen kysyisi että mihin linjaukseen kuuluu
Kaustajärven hautausmaa? Se jätetään joka kerran
pois näistä luetteloista, tarkoituksellako?
En nytkään halua aiheuttaa ristiriitaa puoleen enkä
toiseen. Päättävät elimet on valittu sitä varten
että he huolehtivat asioista. Kukin ajallaan.
Muistutan kuitenkin, mitä kaikkea Kaustan hautausmaalla
on saatu talkoovoimin aikaiseksi aivan viime vuosina:
On purettu ja poisviety punainen, laho puuaita
On hommattu keskusristi, portit, ja mursketta parkkipaikalle
On kaadettu roskaavat ja lahot koivupuut
On pidetty siisteyttä yllä
Eräs kaustalaissyntyinen henkilö lupasi tehdä jopa uuden
ristin paarihuoneen katolta maahan pudonneen tilalle, jos seurakunnan
edustajat siunaavat hankkeen.
Ja vaikka näitä tässä nyt viikon alkajaisiksi luettelenkin,
niin silti toivon hartaasti, ettei ainakaan tämän ”puskasta
ampujan” kimppuun hyökättäisi, kuten tapana on.
Siispä laitankin kerran taas nimeni framille.
Riitta Pakarinen
Tellen kirjoituksille ja ajatuksille nostan hattua ja luulen, että jos jollain kävi mielessä nousta barrikaadeille asian suhteen, niin unohtaa sen samantien!!!
Kirkkovaltuuston Tehtävänä on mm (Työjärjestys)
-kiinteistö asioissa päättää seurakunnan omaisuuden käytöstä ,myynnistä ja
rakentamisesta.
Kysymys !
Onko Led lamput seurakunnan omaisuutta,ja onko ko hautausmaa ja kirkko kiinteistö,
jonka asioista kirkkovaltuusto päättää omaisuuden (led valojen käytöstä.)
Kuuluiko Kirkkoneuvoston valmistella tuoda asia mm led valoista Kirkkovaltuuston
käsiteltäväksi.(mielestäni olisi pitänyt tuoda) Tehty päätös loukkaa vainajien omaisia
Kirkkovaltuuston työskentelyä ohjaa Kirkkovaltuuston työjärjestys.
Meniköhän oikein valojen sammutus
Päättäjinä 3 ihmistä
Kato Kirkkovaltuuston Työjärjestys.
Lukee: kiinteistö asioissa päättää seurakunnan omasuuden käytöstä (myös led valot hautausmailla)
kato edellä kirjoitettu
Tellen kirjoitukseen vähän lisää. Entisen Värtsilän seurakunnan alueella Tohmajärven seurakunnassa on kaksi hautausmaata: Leminrinteen hautausmaa ja Kaustajärven hautausmaa. 1990-luvulla palautettiin takaisin nimi Leminrinteen hautausmaa. Oli alettu käyttää nimitystä Värtsilän hautausmaa. Nimen palautusta voi perustella sillä, että on Värtsilässä on kaksi hautausmaata.
Leminrinteen-sana johtuu siitä, että mäen eli rinteen alapuolella on kosteikkoa, lähteitä ja puroja. Lemi-sana viittaa kosteaan.
Nyt ainakin eräässä Tohmajärven seurakunnan pöytäkirjassa on taas alettu käyttää nimitystä: Värtsilän…Tässäkin kohdassa pitää näköjään vängätä taaksepäin.
Nimen perinteeseen on kuulunut myös sanonta, että vainaja on viety Lemille. Nykyisin tosin harvemmin. – Sanonta ei tarkoita Lemin kuntaa, joka nimi on taas syntynyt siten, että alkuperäisestä Klemi-nimestä on leikattu pois ensimmäinen K-kirjan.
Kaustajärven hautausmaan portti, Mantsinen Groupin lahjoittama, on maakunnan komein. Ainakin minun mielestä.
Katso Kirjoita Google Tänään Näin
Tuunanen kirjoitus