Keppikävelyä

Istuin autossa ja odottelin puolisoa parturista. Mikäs siinä ilta­auringon raukeassa lämmössä olikaan istuskellessa ja katsellessa Katri­Helenan raitilla ohi kulkevaa kansaa. Siinä kulki pieniä koululaisia reppuineen, nuori nainen todella pitkävartisissa, korkeakorkoissa saapikkaissaan ja meikäikäiseksi mieltämäni nainen kävelysauvoineen.

Niin kauan minä tramppaan tämän kylän raittia

KEPPIKÄVELYÄ

Keppikävelyä Kaustajärven jäällä

Mietin, että onpa hyvä juttu, että kävelysauvat on vihdoinkin ”laillistettu”. Toisin oli vielä vuosituhannen vaihteessa. Olin silloisella asuinkulmallamme varmaankin ensimmäinen, jonka nähtiin sauvovan ilman suksia. Olin selän takia pitkällä sairaslomalla, enkä uskaltanut liikkua ulkona laisinkaan ilman tukea. Lehdestä huomasin, että Norjassa ihmiset harrastavat sauvakävelyä. Siitäpä sitten urheilukauppaan ja marketteihin sauvoja kyselemään. Ei niitä tuolloin edes joka kaupassa tunnettu. Eräästä urheiluliikkeestä löytyi kuitenkin yksi pari, tosin minulle viisi senttiä liian pitkä.

Kun lähdin sauvoineni ensimmäisen kerran liikenteeseen, suuntasin kotimme lähistöllä olleelle Ukonharjulle. Omakotitaloalueen halki kulkiessani melkein joka pihasta liittyi muutama tenava perääni kuin itsestään. Mitään ei puhuttu, mutta vaelsimme tälläisessa saattueessa vaaran laelle ja takaisin. Tunsin itseni noita­akaksi joka oli taikonut muksut mukaansa. Älkää huolestuko, rinteeseen oli näkyvyys kaikkien kotipihoista.

Voi sitä vitsien määrää jonka sain osakseni. Tavanomaisin kysymys oli, että mihin sukset jäivät tai että luistaako hyvin? Mutta todella paljon tuli kielteistäkin palautetta. Kuinkahan monta kertaa sainkaan puolustella sauvojani, kuin myös sitä, että antakaa hyvät immeiset meidän keski-ikäistenkin harrastaa. Siis naisten. Alussahan miehet eivät rohjenneet sauvojen kanssa julkisille paikoille laisinkaan.

Olin lapsenlapsia hoitamassa pohjanmaalla. Kun varustauduin lenkille, vävy naureskeli hyväntahtoisesti: ”On nämä nyky­mummat teknisiä. On kävelysauvat, askelmittari, sykemittari, vyölaukku, kännykkä, aurinkolasit, korvalappustereot….No, aivan kaikkia ei minulla tainnut olla kuitenkaan.

Ku kenkäni pohojat kestää

Ennen oli aivan tavallista, että kuusikymppinen sai syntymäpäivälähjakseen kävelykepin, usein hopeapäisen. Mökillä on appiukon vanha kävelykeppi. Se on erinomainen käyttöesine jos kurkoittelee vaikkapa hämähäkinseittejä katonrajasta. Nyt ”hämähäkinseitit” ovat onneksi pyyhkiytyneet sauvakävelyn ­ ja ikäihmisten liikuntaharrastusten ­ ympäriltä. Itä­Suomen yliopistossa on saanut viime keväästä saakka sauvakävelyn yliopisto­opetustakin. Lajin harrastajia löytyy kaikista ikäluokista.

On myös uutisoitu, että ”Sauvakävelyn ja talvipyöräilyn suosio kasvaa Suomessa ja ulkomailla”. Tästäpä tulikin mieleeni eräs iäkäs nainen, joka jo aikoinaan painatteli polkupyörällään kesät ja talvet. Kerrankin ostoskekuksen piha olin niin liukkalla jäätiköllä, että itse hapuilin lyhtypylväältä toiselle jotta olisin pysynyt pystyssä. Eikö vaan samainen muori pyyhältänyt kesärenkaisella pyörällään ohitseni ulsterin helmat heiluen. Mummoenergiaa parhaimmillaan!

PS Olin jo kirjoittanut tämän tarinan kun Join kaupungin marrasmarkkinoilla minulle tuiki tuntematon nainen tuli kyselemään olenko nähnyt onko torilla myynnissä kävelysauvoja? Olisi kuulemma ostanut sellaiset lahjaksi ystävälleen.

Teksti: Tellervo

Share

10 comments for “Keppikävelyä

  1. Olihan ne minullakin, mutta ainalenkiltä tultua rupesi hartioita pakottamaan. Lie ollu väärä työntötyyli.
    Onneksi on ihmisiä, jotka viis veisaa ihmisten ilkuista. Kyllä meidän kaikkien olisi päästävä ajatuksesta ”Mitähän ne ihmiset sanoo”

  2. Minä ostin kävelysauvat,kun koirastani jouduin luopumaan n.10vuotta sitten.Olin tottunut siihen että kädessä
    on remmi ja sen päässä lenkitettävä.Kävin kyllä lenkillä,mutta totesin että pitää olla jotain käsissä.Niinpä ostin
    ensimmäiset kävelysauvat,ovat vieläkin käytössä.Toiset kävelysauvat on sitten talvea varten.

  3. Hyvin kirjoitettu kertomus kävelysauvojen kanssa kävelystä!

    Muistan itsekin hieraisseeni silmiäni, kun näin ensimmäisen kerran
    naisihmisen lenkillä sauvomassa eteenpäin. Ei aikaakaan, kun ostin
    itselleni myös kävelysauvat. Ne tosin ovat liian lyhyet minulle. Urheilu-
    välinekaupoissa pitäisi osata opastaa oikeanmittaisten sauvojen valinnassa.
    Niitä myyjiä vaan ei löydä mistään.

  4. Samoja kommentteja muistan itsekin saaneeni ensi alkuun sauvakävellessäni .
    Mutta kun kerran olin Lapissa hiihtämässä, eikä voitelu tahtonut oikein onnistua ongelmakelillä, läksin sauvakävelemään laskettelusauvojen kanssa. Menin kelkkaurilla ja ihmettelijöitä riitti silloinkin.
    Silloin kun ei vielä oltu puhuttukaan sauvakävelystä. Myöhemmin kun sauvakävely tuli Suomen Ladun kautta yleiseksi, koin mielestäni olleeni uranuurtaja tässä harrastuksessa Saariselällä.

  5. Juuri näin! Peurungan lomakohteessa sain
    aiheista oikein riidankin aikaiseksi. Kuntotestin aikana
    kaksi miestä – joilla oli taatusti hyvä kunto jo
    työnsäkin takia – intoutui pilkkadeeraamaan
    sauvoja kävelyttäviä mummoja. Yleensä olen
    rauhaa rakastava, vaan silloin kuohahti!

    Kuvassa olen menossa Lökölammin purolle katsomaan
    sinne ilmaantuneita majavanpesiä. Aikamoista ”keppitaidetta”
    nekin rakennelmat.

  6. Mulla seisoo eteisen nurkassa vähän kävelytetyt sauvat. Ovat seisoneet siiinä kohta kymmenen vuotta. Tuntuu kuin ne välillä katsoisivat vähän syyttävästi, kun painelen ulos ilman niitä vain kamera kaverinani. Olen huomannut, että sauvat ja kamera eivät toimi oikein hyvin samalla lenkillä.

    Pyörä tuntuu kameran ohella mulle sopivammaksi lenkkikaveriksi. Vähälumisista ja leudoista talvista on ollut se etu, että pyöräilyä voi täällä pääkaupunkiseudulla harrastaa lähes koko talvikauden.

  7. Sauvakävely on hyvä keino hoitaa kehoa. Mutta pitää osata oikeat liikeradat. Erityisen paljon pidän sauvoista liikkuessani metsässä (sulan aikana). Silloin ne pitävät vanhaa miestä paremmin pystyssä.

  8. Sain juuri lenkillä ollessan sauvakävelyyn liittyvän hyvän neuvon. Nimittäin entinen Värtrsilä poika Erkki Koski soitti ja kysyi että sauvojen kanssako minä köpittelen. Kielsin jyrkästi ja sanoin että kävelysauvat ovat mielestäni ihan tyhjän panttiana. Ne ovat niin lyhyetkin, ettei niistä saa mitään tukea. Ja jos ne ovat suksisauvan mittaiset niin ne on kävelysauvoiksi ihan liian pitkät.

    Se neuvo: Erkki kehoitti minua tekemään haapapuusta pitkät sauvat. Ne ovat kevyet ja niistä voi ottaa kiinni aina sopivalta korkeudeelta. Ei ole Värtsilän pojalta mennyt koulunkäynnit hukkaan kun tuollaisia viisauksia jakaa. Kiitos Erkki ja hyvää syksyn jatkoa !

  9. Tarinaa kirjoittaessani mietinkin, että
    kautta aikojenhan esim. alpeilla tai vuoristossa
    liikkujat ovat käyttäneet tukenaan pitkää, puista
    sauvaa. Niin myös kedon paimenet, ainakin Raamatun
    kuvissa. Paimensauvalla lienee ollut muutakin
    käyttöä, vaikkapa petojen hätistely.
    Täytyykin tutkailla, mikä se oltermanninsauva
    olikaan ja mistä puusta se tehtiin? Se taisi olla
    paremminkin sellainen ”viestikapula” tai arvon merkki,
    samoin kuin marsalkansauva tai piispansauva…..

  10. VAELLUSSAUVA. Se on se joka käy lähes kaikille. Se lienee vuosituhansia vanha keksintö, jolloin apinatkin oppivat käyttämään toimissaan kättäpitempää, jos ei muuta isompaa niin ainakin hammastikkua tai löydettyään kepin käyttivät sitä maatapitkin kulkiessaan.
    Sen jälkeen sitä on nähty ihmisillä eri vuosituhansina vaelluksillaan sekä itsekin, joskus partiovaelluksilla vaikeissa murtomaastoissa joissa siitä oli monesti hyötyä vaikeiden esteiden ylityksissä.
    Ilmeisesti hiihtourheilun myötä siitä kehittyi koko kansa suosima kävelysauvat. Nimenomaan ihan sauvaparikäsitteenä.
    Tosin nykyisin kun katselee monia sauvakävely tyylejä tulee mieleen, että onkohan nuo sauvat muodin takia vain otettu mukaan laahattavaksi tai raahattavaksi. Onhan ne joka tapauksessa lisä painona.

    Sauva kävelyyn tosin jos kunnonkohotusmielessä haluaa tehokkuutta se perustuu peräti rytmiikkaan ja oikeaoppiseen tekniikkaan jolloin siitä saisi parhaan mahdollisen hyödyn.
    Joka kunnon rääkin haluaa, niin eikun vaihtelevaan maastoon pariksi tunniksi 140 sykkeen vauhdilla pariksi tunniksi ja sen päälle pienen tauon jälkeen sauvarinteeseen testaamaan maksimaalista hapenottokykyä.
    Tosin tavan liikkujalle on sellaiseen testiin varattava paikan päälle valmentaja, sairaan hoitaja ja varalta nopea kulkuneuvokin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *