Tulipa mieleen sellainen ajatus, että Värtsissä – kenties – voisi olla ”Toivotut biisit”. Eli voisi pyytää, että saisi kuunnella jonkin biisin. Mutta onko tämä mahdollista? Kuka sen biisin tänne laittaisi? – Niinpä teen nyt koeheiton. Pyydän, että saisin kuulla mielibiisini Mari Rantasila ”Vanha mies”. Se niin sopisi nyt tähän iltaan, sillä ”hiljainen on kylätie…”
Kiitos, Pasi ja Leo! Pasin antama osoite ei kylläkään alkanut – kuulua. Syy varmaankin minun taitamattomuudessani.
Mutta Leo avasi valtavan ja tunnekuohuisen kokemuksen. Ensin kuuntelin Vanhaa virttä Taalainmaan karjamailta. Kuva kulki hautausmaalla ja Lauri Johannes Ingmanin muistomerkin edessä. Sen vasemmalla puolella maassa on – valaisin!!!
Mutta ei tässä kaikki. Leon antaman virren vierellä tarjottiin myös Liisa Karhun, viulu, ja Timo Hacklinin, harmonikka, tulkinta samasta virrestä. Ja mitä sitten! Esitys oli nauhoitettu Enontekiön kirkossa. Se kirkko on vihitty käyttöön v. 1952, kaksi vuotta myöhemmin kuin Värtsilän kirkko. Molemmat ovat Veikko Larkaksen suunnittelemia ja sotien jälkeisen jälleen rakennustyön hedelmiä. Kirkko on rakennettu Lapin sodassa v. 1944 tuhoutuneen kirkon tilalle. Värtsilän kirkko v. 1950 – v. 1941 keskustan takaisin valtauksen yhteydessä palaneen tilalle, tosin rajan tälle puolelle.
Enontekiön eli Hetan kirkko on eräs Museoviraston määrittelemistä Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Kirkko on Hetan kirkonkylän maisemallisia maamerkkejä.
Kirkon rakentamisen on tehnyt mahdolliseksi Amerikan luterilaisten lahjoitukset. Urut on v. 1958 lahjoittanut Länsi-Saksa. Kirkkoa on kunnostettu ulkoa v. 2005 ja sisäpuolelta v. 2006.
Veikko Larkaksen tyttärentytär Ninni Poijärvi lauloi Värtsilän kirkossa 19.7.2015, ja sitä ennen Enontekiön kirkossa. Siksikin kuuntelin viulun ja harmonikan soittoa herkin korvin muistelleen samalla Ninniä, Mikaa ja pikkuista Helmiä Värtsilän kirkon kuorissa.
Mutta kyllä minä haluaisin kuunnella täällä Kaustajärven hiljaisuudessa myös sitä Mari Rantasilan Vanhaa miestä. Hiljainen on kylätie, ei yhtään kulkijaa…
Kokeilepa Erkki vielä kerran Pasin linkkiä. Minulla se toimi hyvin.
Korvikkeeksi voi kuunnella vaikkapa Veskun tulkintaa Peltoniemen Hintriikistä josta siitäkin on versioita pilvin pimein. Veskulla on esityksessään mielestäni traditionaalinen tempo eikä tässä ole ylitulkintaa, laulamista laulamisen vuoksi.
Kimmo Ohtonen läksi Nenäpäivän pottia kartuttaakseen ajamään pyörällä Rovaniemeltä Tampereelle. Hieno homma, Tänä aamuna telkkarissa näytettiin kun mies suuntasi matkansa Kuopiota kohti. Mää ihmettelin kauhiasti, niinkuin joku ”Tuntemattomassa sotilaassa” kun mies on laitettu pitkälle reissulle tuollaisella pyörällä ja ilman mitään varusteita. Ja eihän tuon pyörän kyytiin olisi mitään varusteita voinut ottaakaan kun ei ollut edes tavaratelinettä. Ja rapasiipikin oli unohtunut. Kyllä tuollaiset puutteet olisi pitänyt huomata pyörän lopputarkastuksessa. Mää vaan kauhiast ihmettelen
Erkki kokeile Google Kirjoita Mari Rantasila Vanha Mies
Tulee Googleen You-Tupe siitä ainakin minä pääsen suoraan.myös hänen muihin lauluihin
Kiitos kauhiasti avusta!!! Minulla on kyllä – luultavasti – kaikki Marin biisit cd-levyillä, ja kuuntelen niitä silloin tällöin. ”Vanhaa miestä” nyt erityisen usein. Kun pyysin sitä Värtsiin, ajattelin teitä, lukijat, eri puolilla maailmaa. On vain niin merkillistä, että Porin tyttö on löytänyt Kaustajärven hiljaisen tien!
Kävin viikonloppuna perinteikkään yli puolivusisataa toimineen kansankuppilan illanvietossa, joka lopetetaan vuodenvaihteessa. Trubaduuri viihdytti ja sai häneltä toivoa lempikappaleita.Toivoin esitettäväksi Leevi & Leevingsin kappaletta Turkmenialainen tyttöystävä. Niitä sanoja kun kuntelee ei voi olla ihmettelemättä sanasepän taitoja. Illansolisti ei kappaletta osannut, mutta kertoi kappaleen olevan taidokas. Tämän tovomuksen hän korvasi esittämällä kappaleen Pohjois-Karjalaan.
Yle Pohjois-Karjalan uutiset/kotimaa
sivustalta löytyy artikkeli Veijo Sykön
uunituoreesta kirjasta. Kirjan nimi on
”Elämä kuin elokuva”.
Veijo Sykön nimi on vilahdellut muutaman
kerran Värtsissäkin vuosien varrella.
Ehkä joku tekee kirjasta vielä meille
tarkemman esittelynkin……
Hienoa kulturellia keskustelua on käyty Värtsin sivulla! Minäpä menen arkisempiin asioihin.
Hei, karhustajat! Kun virittelette niitä ohuita lankoja ennen metsästystä pitkin tien varsia ja ties mihin, niin olisitteko ystävälliset ja keräisitte ne myös pois. On sattunut, että lintuja on sotkeutunut niihin . Pois on päästetty. Olen myös lenkkeillessäni niitä lankoja keräillyt.Te kuitenkin paremmin tiedätte, missä niitä on.
Värtsilän kylällä liikkuu 3 sutta. Äiti ja lapsi. Isäkin liittyy joskus joukkoon. Säälittää ne kauriit!
Telle mainitsee Veijo Sykön kirjan ”Elämä kuin elokuva.”
Kirjan koko tuotto menee Pohjois- Karjalan Syöpäyhdistykselle, josta
kirjaa voi ostaa Karjalankatu 1, Joensuu. Hinta 20 euroa.
Huomenna olemme myös klo 10- 13 Ison Myyn aulassa, jossa paikalla
Valtioneuvos Matti Väistö klo 10- 11 (Karjalaisen toimipisteen edessä)
Liitätkö Lissu tai Mikko sen linkin tähän, se avaa vähän kirjan sisältöä?
Lapsuuden kotikyläni pojan, Veijo Sykön elämä on todella ollut kuin elokuvaa. Olin eilen useampaan otteeseen liikenteessä ja luin kirjaa bussissa, metrossa, ratikassa, liukuportaissa ja pysäkeillä. Illalla vielä ennen nukkumaan menoa kotona.
Veijo Syköllä on ollut sormensa pelissä myös Niiralan raja-aseman avaamisessa.
Kiitos Lissulle linkistä!
Kirjassa on omistettu kuusi sivua valokuvilla höystettynä Niiralan raja- aseman
avaamiselle.
Kirjaa voi tilata myös postiennakolla 20 euroa + postimaksu 5 euroa sähköpostitse
Monet ovat varmaan lukeneet tämän, mutta tässä on esimakua myös kirjasta.
Nostan hattua Veijolle, että on tuonut kipeätkin asiat esille. Toivon kirjalle menestystä!
Kustaa Aadolfin päivänä: Suosittelen, että lukisitte joskus KARJALAN SANOMIA. Sinne löytää klikkaamalla oikeasta laidasta. Mielenkiintoinen juttu Tampereella olevasta näyttelystä.
Mökkeilijä taas haluaisi kuunnella biisin: Taas kutsuu Karjala
Reijo Taipale
Totetutan mökkeilijän toiveen linkittämällä tähän hänen toivomansa biisin.
Kiitos Lissu!
Ite kun en osaa linkittää Värtsin sivuille.
Ps. Toinen samanlainen biisi on myös, sitä on katsottu 95 kertaa, 3:01 pituus.
Hyvin pelittää. Kiitos vielä kerran Lissu!
Moottoripyörällä kun ajelin Pohjois-Karjalan hiekkateitä jäi mieleeni monet syksyn pimeät yöt tyttökyliltä palatessa. Joskus yksin ajellessani kotiakohden pysäytin syksyisensuon kohdalla kun täysikuu loisti taivaalla ja valaisi aavansuon. Ihailin maisemaa nautin hetkestä. Siinä hetkessä tuli mieleeni myös Tuula Amberlan kappale, jossa kerrotaan tähän tilanteeseen sopivasti: Autosammui maantienlaitaan keskelle korpisuoraa se on kuin kuolema joka tarttuu miehen arkipaitaan ja sanoo että terve vaan ja kohta me kohdataan ja kokouksetkin kulkee ilman sinua. Silloin elettiin lankapuhelimien aikaa.
Lauantain toivotut levyt 80 vuotta!
Neljän tunnin mittaisista toivotuista on parhaillaan menossa osio kaikkein toivotuimmista levyistä. Ylen sivuilta löytyy aiheesta muistelmia toivotuista ym. aiheeseen liittyvää.
Ennen vanhaan toivottuja taidettiin kuunnella joka torpassa sen jälkeen, kun radio oli hankittu.
Hyvät Värtsin lukijat, millaisia muistoja teillä liittyy toivottuihin? Mitä kappaleita on jäänyt mieliinne? Entä kuunteletteko toivottuja edelleenkin?
Toivottuja kuunnellaan edelleen. Siinä meni rattoisasti eilinen ilta.
Lauantain toivotuissa Anna Mutanen laukoi joka lauantai Karjalan kunnailla laulun.
Olin lapsi silloin, kun Tapio Rautavaaran ”Sininen uni”soi radiossa myös joka lauantai,
se oli pakko kuulla.
Isän suosikki oli ”Kyllikki valssi”, Esko Könösen soittamana. Ei huono.
Kyllikki valssista tykkäsi minunkin äiti.
Mulla ei ole mitään erityistä suosikkia ollut koskaan.
Nykyään tulee kuunneltua musiikkia aika harvoin ajanpuutteen vuoksi.
Lauantain toivotut oli viikon kohokohta. Saunassa piti käydä ennen tai jälkeen, mutta ei samaan aikaan. Ihmininen (minä ainakin) on varmaan sellainen että tärkeimmät asiat pitää olla niinkuin ne on aina olleet. Lauantain toivotut aina samaan aikaan.. Aamu -ja ilta-uutiset samaan aikaan. Aamu- ja iltahartaus samaan aikaan. Vielä nytkin kun kun vilkaisen seinäkelloon, tulee mieleen; puoli kahdeksan, iltahartauden aika.
Toivotut levyt on hyvä ajatus vielä nykyisinkin. Minun kelloradio aukeaa alueohjelmiin 6.30. On velvollisuus kuunnella paikalliset uutiset. Sitten alkaa musiikkiosuus. En tiedä millä perusteella kipaleet valitaan, mutta minun mielestäni ne eivät ole ainakaan ”toivelauluja”. Ja kuunteluvelvollisuuteni tavallisesti päättyy uutisiin.
Kannattaa vaihtaa kanavaa aamumusiikkiin. Löytyy hyvääkin. Ja jopa erittäin hyvää.
Erkille vihjeeksi..
Mari Rantasilan levyn voisi myös ostaa. Sitä vartenhan niitä tehdään.
”Vanha mies” löytyy mm tupla cd levyltä nimeltä ”Aikamatka – 36 Laulua Vuosien Varrelta”
Tässä maistiaisiksi rakkautta tihkuva laulu Vain rakkaus.
Näyttää nämä ”Värtsin toivotut” jatkuvan, joten voiskos
isänpäivän kuostiin toivoa joko Paul Ankan ”Papa”,
tai Tapani Nuutisen ”Tuli kirkkoon mies ja lapsi”.
Pielisensuun kirkonkellot (toinen niistä Pälkjärven)
siivittivät asekeleita aamulenkillä. Tästä tuli mieleeni
Pielisensuun kirkkoherran Tapani Nuutisen sävellys
jonka sanat Mirjami Lähteenkorva on tehnyt ajallaan ja
jossa lapsi on kaikkien myöhemmin tuntema Pekka Puska.
Paul Anka on ollut suosikkini kautta aikojen, laulun sanat
kertovat muistaakseni hänen omasta isästään.
Tosin löytäähän ne jokainen netistäkin em. hakusanoilla
halutessaan.
Tässä Tellelle Samuli Edelmanin tulkinta kappaleesta ”Tuli kirkkoon mies ja lapsi”
Palaan vielä eiliseen Lauantain toivottujen juhlalähetykseen. Yleisöäänestyksen perusteella kaikkien aikojen toivotuimmaksi levyksi tuli valituksi Anna Mutasen laulama ”Karjalan kunnailla”.
Yhdentoista suositumman kappaleen lista aukeaa seuraavasta linkistä ja sieltä ne ovat myös halukkaiden kuunneltavissa. Niin nostalgisia kaikki!
Itse kuuntelen toivotut nykyäänkin aina. Jos joskus olen kotoa pois toivottujen aikaan, kuuntelen ne Areenasta.
Minä se jo vähän aavistelinkin että Karjalan kunnailla Anna Mutasen laulamana voittaa ko. kisan.
Onhan niitä paljonkin vanhan ajan hyviä lauluja (iskelmiä).
Kun vain tulisi kuunneltua ja olisi sitä aikaa…
En kuuntele radiota enkä katsele teeveetä.
Jos sitä nyt joulun aikaan seurais vähän molempia.
Saa nähdä…
Mökkeilijä haluaisi vielä kuulla: Veikko Tuomi – Kotiseutuni
Mökkeilijä, toiveesi toteutuu, kun klikkaat linkkiä
Tulipa mieleen sellainen ajatus, että Värtsissä – kenties – voisi olla ”Toivotut biisit”. Eli voisi pyytää, että saisi kuunnella jonkin biisin. Mutta onko tämä mahdollista? Kuka sen biisin tänne laittaisi? – Niinpä teen nyt koeheiton. Pyydän, että saisin kuulla mielibiisini Mari Rantasila ”Vanha mies”. Se niin sopisi nyt tähän iltaan, sillä ”hiljainen on kylätie…”
Olisiko se tässä?
http://youtu.be/I9QoJet8viM
Tässäkin on kaunis laulu – lauantain tai minkä hyvänsä päivän toivottuihin.
Monen version joukosta ikämiehen laulu on koskettavin.
http://www.youtube.com/watch?v=Uyspuj8V00U
Kiitos, Pasi ja Leo! Pasin antama osoite ei kylläkään alkanut – kuulua. Syy varmaankin minun taitamattomuudessani.
Mutta Leo avasi valtavan ja tunnekuohuisen kokemuksen. Ensin kuuntelin Vanhaa virttä Taalainmaan karjamailta. Kuva kulki hautausmaalla ja Lauri Johannes Ingmanin muistomerkin edessä. Sen vasemmalla puolella maassa on – valaisin!!!
Mutta ei tässä kaikki. Leon antaman virren vierellä tarjottiin myös Liisa Karhun, viulu, ja Timo Hacklinin, harmonikka, tulkinta samasta virrestä. Ja mitä sitten! Esitys oli nauhoitettu Enontekiön kirkossa. Se kirkko on vihitty käyttöön v. 1952, kaksi vuotta myöhemmin kuin Värtsilän kirkko. Molemmat ovat Veikko Larkaksen suunnittelemia ja sotien jälkeisen jälleen rakennustyön hedelmiä. Kirkko on rakennettu Lapin sodassa v. 1944 tuhoutuneen kirkon tilalle. Värtsilän kirkko v. 1950 – v. 1941 keskustan takaisin valtauksen yhteydessä palaneen tilalle, tosin rajan tälle puolelle.
Enontekiön eli Hetan kirkko on eräs Museoviraston määrittelemistä Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Kirkko on Hetan kirkonkylän maisemallisia maamerkkejä.
Kirkon rakentamisen on tehnyt mahdolliseksi Amerikan luterilaisten lahjoitukset. Urut on v. 1958 lahjoittanut Länsi-Saksa. Kirkkoa on kunnostettu ulkoa v. 2005 ja sisäpuolelta v. 2006.
Veikko Larkaksen tyttärentytär Ninni Poijärvi lauloi Värtsilän kirkossa 19.7.2015, ja sitä ennen Enontekiön kirkossa. Siksikin kuuntelin viulun ja harmonikan soittoa herkin korvin muistelleen samalla Ninniä, Mikaa ja pikkuista Helmiä Värtsilän kirkon kuorissa.
Mutta kyllä minä haluaisin kuunnella täällä Kaustajärven hiljaisuudessa myös sitä Mari Rantasilan Vanhaa miestä. Hiljainen on kylätie, ei yhtään kulkijaa…
Kokeilepa Erkki vielä kerran Pasin linkkiä. Minulla se toimi hyvin.
Korvikkeeksi voi kuunnella vaikkapa Veskun tulkintaa Peltoniemen Hintriikistä josta siitäkin on versioita pilvin pimein. Veskulla on esityksessään mielestäni traditionaalinen tempo eikä tässä ole ylitulkintaa, laulamista laulamisen vuoksi.
http://www.youtube.com/watch?v=RySz8eUMPuk
Niin. Jos haluaa kuulla vieläkin monivivahteisempaa Hintriikkiä, pitää hypätä taidemusiikin puolelle, Aulis Sallisen muunnelmiin teemasta.
http://www.youtube.com/watch?v=I5x1w7yK6zQ&feature=relmfu
Kimmo Ohtonen läksi Nenäpäivän pottia kartuttaakseen ajamään pyörällä Rovaniemeltä Tampereelle. Hieno homma, Tänä aamuna telkkarissa näytettiin kun mies suuntasi matkansa Kuopiota kohti. Mää ihmettelin kauhiasti, niinkuin joku ”Tuntemattomassa sotilaassa” kun mies on laitettu pitkälle reissulle tuollaisella pyörällä ja ilman mitään varusteita. Ja eihän tuon pyörän kyytiin olisi mitään varusteita voinut ottaakaan kun ei ollut edes tavaratelinettä. Ja rapasiipikin oli unohtunut. Kyllä tuollaiset puutteet olisi pitänyt huomata pyörän lopputarkastuksessa. Mää vaan kauhiast ihmettelen
Erkki kokeile Google Kirjoita Mari Rantasila Vanha Mies
Tulee Googleen You-Tupe siitä ainakin minä pääsen suoraan.myös hänen muihin lauluihin
Kiitos kauhiasti avusta!!! Minulla on kyllä – luultavasti – kaikki Marin biisit cd-levyillä, ja kuuntelen niitä silloin tällöin. ”Vanhaa miestä” nyt erityisen usein. Kun pyysin sitä Värtsiin, ajattelin teitä, lukijat, eri puolilla maailmaa. On vain niin merkillistä, että Porin tyttö on löytänyt Kaustajärven hiljaisen tien!
Kävin viikonloppuna perinteikkään yli puolivusisataa toimineen kansankuppilan illanvietossa, joka lopetetaan vuodenvaihteessa. Trubaduuri viihdytti ja sai häneltä toivoa lempikappaleita.Toivoin esitettäväksi Leevi & Leevingsin kappaletta Turkmenialainen tyttöystävä. Niitä sanoja kun kuntelee ei voi olla ihmettelemättä sanasepän taitoja. Illansolisti ei kappaletta osannut, mutta kertoi kappaleen olevan taidokas. Tämän tovomuksen hän korvasi esittämällä kappaleen Pohjois-Karjalaan.
Yle Pohjois-Karjalan uutiset/kotimaa
sivustalta löytyy artikkeli Veijo Sykön
uunituoreesta kirjasta. Kirjan nimi on
”Elämä kuin elokuva”.
Veijo Sykön nimi on vilahdellut muutaman
kerran Värtsissäkin vuosien varrella.
Ehkä joku tekee kirjasta vielä meille
tarkemman esittelynkin……
Hienoa kulturellia keskustelua on käyty Värtsin sivulla! Minäpä menen arkisempiin asioihin.
Hei, karhustajat! Kun virittelette niitä ohuita lankoja ennen metsästystä pitkin tien varsia ja ties mihin, niin olisitteko ystävälliset ja keräisitte ne myös pois. On sattunut, että lintuja on sotkeutunut niihin . Pois on päästetty. Olen myös lenkkeillessäni niitä lankoja keräillyt.Te kuitenkin paremmin tiedätte, missä niitä on.
Värtsilän kylällä liikkuu 3 sutta. Äiti ja lapsi. Isäkin liittyy joskus joukkoon. Säälittää ne kauriit!
Telle mainitsee Veijo Sykön kirjan ”Elämä kuin elokuva.”
Kirjan koko tuotto menee Pohjois- Karjalan Syöpäyhdistykselle, josta
kirjaa voi ostaa Karjalankatu 1, Joensuu. Hinta 20 euroa.
Huomenna olemme myös klo 10- 13 Ison Myyn aulassa, jossa paikalla
Valtioneuvos Matti Väistö klo 10- 11 (Karjalaisen toimipisteen edessä)
Liitätkö Lissu tai Mikko sen linkin tähän, se avaa vähän kirjan sisältöä?
Tässä linkki Veijo Sykön haastatteluun
http://yle.fi/uutiset/menestysta_ja_uupumusta_ystavia_ja_pettureita__yrittajan_muistelmat_kovasta_arjesta/8416871
Lapsuuden kotikyläni pojan, Veijo Sykön elämä on todella ollut kuin elokuvaa. Olin eilen useampaan otteeseen liikenteessä ja luin kirjaa bussissa, metrossa, ratikassa, liukuportaissa ja pysäkeillä. Illalla vielä ennen nukkumaan menoa kotona.
Veijo Syköllä on ollut sormensa pelissä myös Niiralan raja-aseman avaamisessa.
Kiitos Lissulle linkistä!
Kirjassa on omistettu kuusi sivua valokuvilla höystettynä Niiralan raja- aseman
avaamiselle.
Kirjaa voi tilata myös postiennakolla 20 euroa + postimaksu 5 euroa sähköpostitse
veijo.sykko@gmail.com
Kirjaa on myynnissä myös Roukalahden kyläkaupalla (Svetlanan kauppa)
Tässä linkki Veijo Sykön – Matkailua itärajan takana Neuvostoliiton aikana.
http://www.palkjarvi.fi/sisalto.php?id=111
Monet ovat varmaan lukeneet tämän, mutta tässä on esimakua myös kirjasta.
Nostan hattua Veijolle, että on tuonut kipeätkin asiat esille. Toivon kirjalle menestystä!
Kustaa Aadolfin päivänä: Suosittelen, että lukisitte joskus KARJALAN SANOMIA. Sinne löytää klikkaamalla oikeasta laidasta. Mielenkiintoinen juttu Tampereella olevasta näyttelystä.
Mökkeilijä taas haluaisi kuunnella biisin: Taas kutsuu Karjala
Reijo Taipale
Totetutan mökkeilijän toiveen linkittämällä tähän hänen toivomansa biisin.
https://www.youtube.com/watch?v=iqCPHlJ55HE
Kiitos Lissu!
Ite kun en osaa linkittää Värtsin sivuille.
Ps. Toinen samanlainen biisi on myös, sitä on katsottu 95 kertaa, 3:01 pituus.
Hyvin pelittää. Kiitos vielä kerran Lissu!
Moottoripyörällä kun ajelin Pohjois-Karjalan hiekkateitä jäi mieleeni monet syksyn pimeät yöt tyttökyliltä palatessa. Joskus yksin ajellessani kotiakohden pysäytin syksyisensuon kohdalla kun täysikuu loisti taivaalla ja valaisi aavansuon. Ihailin maisemaa nautin hetkestä. Siinä hetkessä tuli mieleeni myös Tuula Amberlan kappale, jossa kerrotaan tähän tilanteeseen sopivasti: Autosammui maantienlaitaan keskelle korpisuoraa se on kuin kuolema joka tarttuu miehen arkipaitaan ja sanoo että terve vaan ja kohta me kohdataan ja kokouksetkin kulkee ilman sinua. Silloin elettiin lankapuhelimien aikaa.
Lauantain toivotut levyt 80 vuotta!
Neljän tunnin mittaisista toivotuista on parhaillaan menossa osio kaikkein toivotuimmista levyistä. Ylen sivuilta löytyy aiheesta muistelmia toivotuista ym. aiheeseen liittyvää.
http://yle.fi/radio/yleradio1/ohjelmat/lauantaintoivotutlevyt/kuuntelijoiden_aanilevytoiveet_ovat_soineet_radiossa_jo_vuodesta_1935/8404414
Ennen vanhaan toivottuja taidettiin kuunnella joka torpassa sen jälkeen, kun radio oli hankittu.
Hyvät Värtsin lukijat, millaisia muistoja teillä liittyy toivottuihin? Mitä kappaleita on jäänyt mieliinne? Entä kuunteletteko toivottuja edelleenkin?
Toivottuja kuunnellaan edelleen. Siinä meni rattoisasti eilinen ilta.
Lauantain toivotuissa Anna Mutanen laukoi joka lauantai Karjalan kunnailla laulun.
Olin lapsi silloin, kun Tapio Rautavaaran ”Sininen uni”soi radiossa myös joka lauantai,
se oli pakko kuulla.
Isän suosikki oli ”Kyllikki valssi”, Esko Könösen soittamana. Ei huono.
Kyllikki valssista tykkäsi minunkin äiti.
Mulla ei ole mitään erityistä suosikkia ollut koskaan.
Nykyään tulee kuunneltua musiikkia aika harvoin ajanpuutteen vuoksi.
Lauantain toivotut oli viikon kohokohta. Saunassa piti käydä ennen tai jälkeen, mutta ei samaan aikaan. Ihmininen (minä ainakin) on varmaan sellainen että tärkeimmät asiat pitää olla niinkuin ne on aina olleet. Lauantain toivotut aina samaan aikaan.. Aamu -ja ilta-uutiset samaan aikaan. Aamu- ja iltahartaus samaan aikaan. Vielä nytkin kun kun vilkaisen seinäkelloon, tulee mieleen; puoli kahdeksan, iltahartauden aika.
Toivotut levyt on hyvä ajatus vielä nykyisinkin. Minun kelloradio aukeaa alueohjelmiin 6.30. On velvollisuus kuunnella paikalliset uutiset. Sitten alkaa musiikkiosuus. En tiedä millä perusteella kipaleet valitaan, mutta minun mielestäni ne eivät ole ainakaan ”toivelauluja”. Ja kuunteluvelvollisuuteni tavallisesti päättyy uutisiin.
Kannattaa vaihtaa kanavaa aamumusiikkiin. Löytyy hyvääkin. Ja jopa erittäin hyvää.
Erkille vihjeeksi..
Mari Rantasilan levyn voisi myös ostaa. Sitä vartenhan niitä tehdään.
”Vanha mies” löytyy mm tupla cd levyltä nimeltä ”Aikamatka – 36 Laulua Vuosien Varrelta”
Tässä maistiaisiksi rakkautta tihkuva laulu Vain rakkaus.
https://www.youtube.com/watch?v=YBOVKu8ywgI
Hyvää Isänpäivää
Näyttää nämä ”Värtsin toivotut” jatkuvan, joten voiskos
isänpäivän kuostiin toivoa joko Paul Ankan ”Papa”,
tai Tapani Nuutisen ”Tuli kirkkoon mies ja lapsi”.
Pielisensuun kirkonkellot (toinen niistä Pälkjärven)
siivittivät asekeleita aamulenkillä. Tästä tuli mieleeni
Pielisensuun kirkkoherran Tapani Nuutisen sävellys
jonka sanat Mirjami Lähteenkorva on tehnyt ajallaan ja
jossa lapsi on kaikkien myöhemmin tuntema Pekka Puska.
Paul Anka on ollut suosikkini kautta aikojen, laulun sanat
kertovat muistaakseni hänen omasta isästään.
Tosin löytäähän ne jokainen netistäkin em. hakusanoilla
halutessaan.
Tässä Tellelle Samuli Edelmanin tulkinta kappaleesta ”Tuli kirkkoon mies ja lapsi”
https://www.youtube.com/watch?v=L-luhaadPNw
Ja tässä Paul Anka ja Papa
https://www.youtube.com/watch?v=CPT3s2RwF2o
Palaan vielä eiliseen Lauantain toivottujen juhlalähetykseen. Yleisöäänestyksen perusteella kaikkien aikojen toivotuimmaksi levyksi tuli valituksi Anna Mutasen laulama ”Karjalan kunnailla”.
Yhdentoista suositumman kappaleen lista aukeaa seuraavasta linkistä ja sieltä ne ovat myös halukkaiden kuunneltavissa. Niin nostalgisia kaikki!
http://areena.yle.fi/1-3074659
Itse kuuntelen toivotut nykyäänkin aina. Jos joskus olen kotoa pois toivottujen aikaan, kuuntelen ne Areenasta.
Minä se jo vähän aavistelinkin että Karjalan kunnailla Anna Mutasen laulamana voittaa ko. kisan.
Onhan niitä paljonkin vanhan ajan hyviä lauluja (iskelmiä).
Kun vain tulisi kuunneltua ja olisi sitä aikaa…
En kuuntele radiota enkä katsele teeveetä.
Jos sitä nyt joulun aikaan seurais vähän molempia.
Saa nähdä…
Mökkeilijä haluaisi vielä kuulla: Veikko Tuomi – Kotiseutuni
Mökkeilijä, toiveesi toteutuu, kun klikkaat linkkiä
https://www.youtube.com/watch?v=kmqL1LjmmJI
Hyvää alkanutta viikkoa Sinulle ja kaikille muille Värtsin lukijoille!
Kiitos! Samoin.
Viikko 45 oli Värtsin toivelauluviikko.
Linkittäisikö Joku nyt
”Krokotiili Genan syntymäpäivälaulun”
M A Nummisen esittämänä?
Toiveeseen on kaksikin syytä. Löytäähän sen
tosin netistä itsekin, mutta mukava olis
kuunnella yhdessä Värtsin väen kanssa.
Olispa kiva kuunnella Tellen toivoma syntymäpäivälaulu – hänen syntymäpäivänään! Onnittelumme! EU.
M. A. Numminen – Minä soitan harmonikkaa
https://www.youtube.com/watch?v=CwEAfm3A1_U
Vaihtoehtoja oli paljon, mutta Tellen toivomus toteutuu.