Värtsilän metsästysmajalle oli kokoontunut melkein tupa täyteen kuulemaan Vapaaehtoisesta pelastuspalvelusta. Laajamittaiset kutsut oli lähetetty mm reserviläisille ja metsästäjille. Myös kaikki muut kiinnostuneet toivotettiin tervetulleeksi, joten minäkin työnnyin kuokkavieraaksi kuuntelemaan.
Hitaasi hyvä tulee
Kari Sarkkinen teki vankalla rutiinilla Vapepaa tututuksi. Eihän asia yhdessä illassa tule tutuksi, mutta antaa askelmerkkejä siihen mistä on kysymys.
Asia ole värtsilässä ihan uusi koska 1980 luvun vieraskirjasta löytyi sivu, jossa pohdittiin samaa asiaa. Taisivat jo päättääkin, että tällainen Vapepa ryhmä perustetaan Värtsilään. Tästä olikin hyvä jatkaa tällaisen ”pienen” tuumaustauon jälkeen.
Se oli ennen, entäs nyt..
Silloin nimismiespiirien vanhaan aikaan ”seriffi” Tohmajärveltä varmaankin soitti Svenskille Värtsilään, Mustoselle Saarioon ja Huuskoselle Uuteen Värtsilään ja käski keräämään kaikki kynnellekykenevät taloista ja tien varsilta vaikkapa metsäpalon sammutukseen. Vapaaehtoisuutta ei tarvinnut kysellä. 1964 perustettiin Suomeen Vapepa ja jokaiseen kuntaan oli tarkoitus perustaa tällainen ryhmä nimismiehen työrukkaseksi. Kirjoitettiin pahvinen hälytyskortti jossa oli ryhmän hälytystiedot. Kortti sijoitettiin nimismiehen kaappiin. Nyt ei ole nimismiehiä eikä korttikaappeja.
Kaksi hälytysryhmää nimettiin.
Riistamajalla päätettiin perustaa kaksi hälytysryhmää ”nimismiehen työrukkaseksi” eli karkeasti ottaen toinen reserviläisistä ja toinen metsästäjistä. Ryhmien nimeksi kirjattiin Tohmajärven reserviläiset ja Värtsilän riistamiehet. Hälytyskortit kirjoitettiin näillä nimillä ja liitetään Vapepan tietokantaan, josta viranomainen saa ne käyttöönsä tarvittaessa.
Ryhmät muotoutuvat
Hälytysryhmä ei tietenkään synny kortin kirjoittamisella. Nyt on päästy vasta alkuun. Kortteissa luvattiin, että noin viisi (5) henkilöä kummastakin ryhmästä lähtee 13 tunnin sisällä tiedon saatuaan.
Ryhmille on nimetty hälyttäjät ja heidän yhteystiedot on hälytyskorteissa. Nyt aletaan kerätä niitä hälytettäviä. Keskusteluista ymmärsin, että ryhmiin voi ilmoittautua kuka tahansa asiasta kiinnostunut. Auttamishalua pitäisin tärkeimpänä kriteerinä. ”Joutoaika” olisi hyvä, mutta sellaistahan ei ole juuri kellään. Mikään aika ei sovi kaikille. Siksi olisi hyvä, että ilmoittautuneiden ryhmä olisi kohtalaisen suuri, esimerkiksi 20 henkeä niin silloin todennäköisesti tuo luvattu määrä löytyy mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Joskus tarvitaan ensimmäiset partiot hyvin nopeasti liikkeelle.
Koulutusta
Etsintäkurssi on Vapepan alkeiskurssi. Sillä annetaan toiminnan teoriatiedot sekä pidetään käytännön harjoitus. Tämän jälkeen koulutukset jakaantuvat kiinnostuksen mukaan eri osaalueille.
Aina valmiina
Tuttua partiolaisille. Se ryhmä mihin minä kuulun oli alkuaikoina myös aina valmiina. Alkuun melkein nukuttiin ”sukset jalassa ja reppu selässä”, mutta meitä ei tarvittu. Ensimmäisen vuoden jälkeen heitettiin” sukset jalasta” ja toisen vuoden jälkeen jo ”reppukin selästä”. Meitä ei silti hälytetty mihinkään. Meni viisi vuotta ”tyhjän panttina”. Jokainen ymmärtää, että nuo minun ”sukset ja reput” on reilusti liioittelua. Tämä sattui siihen aikaan kun nimismiehet hälytyskortteineen poistettiin eikä tieto kulkenut. Nyt tieto kulkee, ehkä liiankin nopeasti.
Kaikkea hyvää uusille Tohmajärvi Värtsilän hälytysryhmille!
Terveisin Alpoaatos
Liperin Etsintäryhmästä
Hauskasti kirjoitettu juttu. Jos olisin parikymmentä vuotta nuorempi, ilmoittautuisin heti. Taitaa vaan olla niin, että saatan olla jonain kauniina kertana etsittävien joukossa. Toivottavasti kuitenkaan en.
Minulta on tullut paha virhe kappaleeseen ”Ryhmät muotoutuvat”
Siellä sanotaan että ”13 tunnin kuluessa” luvataan lähteä. Se on väärin !
Viiva puuttuu numeroiden välistä. Pitää siis olla 1-3 tunnin kuluessa. Kortissa on myös ruksin paikka nopeille lähtijöille. He lupaavat lähteä 1 tunnissa. Sitä ruutua ei Värtsilässä ruksattu (vielä)
Pahoittelen virhettä.
AlpoR
Karjalaisesa oli 28.10.15 harvinainen kirjoitus miltä tuntuu olla kadonnut ja odottaa apua.
”80 -vuotias Erkki odotti apua 15 tuntia… ” Alla linkki Karjalaisen artikkeliin. Tämän artikkelin ”päähenkilö” outokumpulainen Erkki Jormanainen lienee itse Karjalaiselle antanut.
Metsä on tähän aikaan vuodesta kylmä ja musta. Luulenpa, että tämän artikkelin Erkki olisi iloinnut sydämensä pohjasta jos hänen luokseen olisi tullut vaikka Irene, minä tai joku muu puolikuntoinen. Kunhan vain olisi tullut.
http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/88546-80-vuotias-erkki-odotti-15-tuntia-apua-metsassa-jatkossa-en-taatusti-unohda-kannykkaa-kotiin