Hesan vierailulla menimme eräänä syksynä
Etelä-Haagaan, siellä asuva mieshenkilö halusi
esitellä meille komeat kurpitsansa joita hän oli
koko kesän vaalinut kuin silmäteräänsä.
Kun saavuimme paikalle, molemmat kurpitsat
olivat poissa! Ilmeisesti lähellä kulkevalla pyörätiellä
liikkuneet ”haisulit” olivat olleet asialla.
*
Työkaverillani oli kotipihallaan lasiseinäinen kasvihuone.
Eräänä kesänä sisään istutettu kurpitsa intoutui kasvamaan niin,
että sen lehdet pursuilivat ulos raollaan olevista luukuista ja
kattoikkunoistakin. Oli se vaan varsinainen näky! Melkein
peloittava!
Mielestäni noita kurpitsoja ei tarvitse ihmeemmin lannoittaa. Meillä ei niille lisävitamiineja anneta. Tuo alla happaneva ruskalehtien komposti näyttää riittävän. Mutta vettä ne vaativat paljon.
Tuo yläkuvassa oleva uunipaistos, mikä lie nimeltään, on minun eka kokeilu jostain kurpitsa-vuokasta. Se on mukaeltu jonkun netti ohjeen pohjalta.
Tuossa on sipulia jauhelihaa tomaattiia turkkilaista yokurttia juustoraastetta.
Ohjeessa kurpitsat piti ensin keittää, soseuttaa ja laittaa sitten vuokaan. Ne neuvot minä ohitin ja paistoin pannulla.
Tuolla Etelä-Haagan ”Haisulilla” on pitänyt olla aikuisen voimat.
Kylläpä pättii noista köllyköistä herkkuja luatii. – Itsellä ei kurpitsat tänä vuonna onnistunut, vaikka kerrankin siemenestä yritin kasvattaa, mutta se kylmä alkukesä… ja sitten jo rupes intokin laantumaan, kun lopulta sain ulos ja harson alle, niin ryökäleet alkoi hapata. No, eipähän ollut rahallisesti iso menetys.
Mutta käly nauroi, että osti kalliit taimet ja lopputulos syksyllä oli n. 4cm halkaisijaltaan oleva pyörylä.
Tåmå kesä meni tälleen, ja ensi kesälle uudet haasteet, pääasia, että tulee liikuntaa, ettei ihan kötisty paikalleen.
Ja lähiruokaa oli äsken kalasoppa viereisestä Jänisjoesta..
Jos haluaa terveellisen version niin tekee ilman turkkilaista jugurttia…itse en laita edes lihaa enkä tomaattia. Kurpitsan päälle ns.maitokastike ja vähän juustoa. Mutta jos ei paino ongelmia ni jugurtti hyvää. Toki kevyempikin versio löytyy…
Tämä on äkkinäisellä opettelua. Kun sattuu olemaan syötävää niin sitä pitää käyttää. Kuvan takimmaisen mollukan puolikas on tänään menossa uuniin eri muodoissaan. Sitten pitäisi jaksaa syödä nuo kaksi ennen kuin pilaantuvat itsestään. Tomaatit paistoksessa johtuivat siitä, että niitä meillä vielä kypsyy vähän aikaa. Kohta joutuu talviruokintaan.
Saako Kur-Pitsan 6 eurolla?
Tuon ylläolevan paistoksen jälkeen on kokeiltu paria muutakin uunivuokaa kurpitsasta. Sieni -kurpitsavuoka kanttarelleista ja suppilovahveroista sekä pakaste gratiinivihanneksista ja kurpitsasta.
Tämä viimeksi mainittu oli mielestäni paras tähänastisista kokeiluista.
Leolle tiedoksi; kyllä saa. Tule hakemaan.
Ensi kesänä sitten – jos sitä jostain saa.
Mutta ihan vakavasti ottaen: kun on kaikenlaisia Värtsilä-tuotteita potuista alkaen heitelty niin eikö Kaustajärven KurPitsa siihen kategoriaan hyvin istuisi? Ties vaikka löisi laudalta Hanna Partasen kalakukot.
Vielä näistä paikallisherkuista. Kun toin sinne itärajalle täältä länsirajalta tuliaisina lapplilaista leipäjuustoa niin eiköhän eräs hyväkäs todennut että sehän on kuin purukumia jauhaisi. Edes lakkahillo ei auttanut kun siinä on riesana niitä siememiä.
Usko kyllä että KurPizza on myös pohjoisen makuun.
Kyllä nuo lappilaiset ja muutkin leipäjuustot on minun makuun. Ei niihin lakka hilloa kaipaa. Tykkään murottaa kahviin ja purra narskutella niin että kuuluu naapuriin asti.
Siellä Länsisuomen yläreunoilla Vihannissa päin oli pieni Martin leipomo. Siinä tehdyt rieskat olivat minusta maailman parhaita. Kyllä näitä hyviksi koettuja paikallisia herkkuja passaa kehua maailmalla. Vaikka eivät omalta kylältä olisikaan.
Huomasin, että kurpitsa on maukasta syötävää pelkästään raakana ja paloiteltuna.
Käyn tämän tästä jääkapilla niitä napsimassa.
Kurpitsa onkin näköjään päässyt valtakunnallisiin uutisiin. Jotkut ovat saaneet ahaa elämyksen; hei tätähän voi syödäkin.
Olen tässä muutaman viikon aikana syönyt oma-aloitteisesti runsaasti kurpitsaa, ja koin yllätyksen; olin keventynyt kokonaisen kilon tietämättäni !
Pyhäinpäivänä on myös kurpitsajuhla halloween. Maailma muuttuu eskoseni. Pidetään omat perinteemme ja rakennetaan elämää niihin pohjautuen. Nykylapset kiertävät asuihin pukeutuen ovelta ovelle syksynpimeydessä kysyen karkki vai kepponen.
Samat lapset keväällä kiertävät pukeutuneina virpoen ja toivottaen onnea tulevalle vuodelle.
Kurpitsoja kasvatettiin Kaustajärvellä kompostikeossa ja suojeltiin matoilla syksyn ensipakkasilta. Kurpitsoista tehtiin hilloa keittämällä viipaloidut kurpitsat survottujen puolukoiden kanssa sokerin kera. Lasipurkeissa hillo säilytettiin kellarin hyllyillä. Hilloa syötiin liharuokien ja pullataikina pohjaan tehdyn marjapiirakan kera.
Onpa järkäleitä!
Millä sinä Alpo noita kurpitsoita lannoitat?
Muumi-tarinoissa Haisuli varastaa kurpisan.
Hesan vierailulla menimme eräänä syksynä
Etelä-Haagaan, siellä asuva mieshenkilö halusi
esitellä meille komeat kurpitsansa joita hän oli
koko kesän vaalinut kuin silmäteräänsä.
Kun saavuimme paikalle, molemmat kurpitsat
olivat poissa! Ilmeisesti lähellä kulkevalla pyörätiellä
liikkuneet ”haisulit” olivat olleet asialla.
*
Työkaverillani oli kotipihallaan lasiseinäinen kasvihuone.
Eräänä kesänä sisään istutettu kurpitsa intoutui kasvamaan niin,
että sen lehdet pursuilivat ulos raollaan olevista luukuista ja
kattoikkunoistakin. Oli se vaan varsinainen näky! Melkein
peloittava!
Mielestäni noita kurpitsoja ei tarvitse ihmeemmin lannoittaa. Meillä ei niille lisävitamiineja anneta. Tuo alla happaneva ruskalehtien komposti näyttää riittävän. Mutta vettä ne vaativat paljon.
Tuo yläkuvassa oleva uunipaistos, mikä lie nimeltään, on minun eka kokeilu jostain kurpitsa-vuokasta. Se on mukaeltu jonkun netti ohjeen pohjalta.
Tuossa on sipulia jauhelihaa tomaattiia turkkilaista yokurttia juustoraastetta.
Ohjeessa kurpitsat piti ensin keittää, soseuttaa ja laittaa sitten vuokaan. Ne neuvot minä ohitin ja paistoin pannulla.
Tuolla Etelä-Haagan ”Haisulilla” on pitänyt olla aikuisen voimat.
Kylläpä pättii noista köllyköistä herkkuja luatii. – Itsellä ei kurpitsat tänä vuonna onnistunut, vaikka kerrankin siemenestä yritin kasvattaa, mutta se kylmä alkukesä… ja sitten jo rupes intokin laantumaan, kun lopulta sain ulos ja harson alle, niin ryökäleet alkoi hapata. No, eipähän ollut rahallisesti iso menetys.
Mutta käly nauroi, että osti kalliit taimet ja lopputulos syksyllä oli n. 4cm halkaisijaltaan oleva pyörylä.
Tåmå kesä meni tälleen, ja ensi kesälle uudet haasteet, pääasia, että tulee liikuntaa, ettei ihan kötisty paikalleen.
Ja lähiruokaa oli äsken kalasoppa viereisestä Jänisjoesta..
Jos haluaa terveellisen version niin tekee ilman turkkilaista jugurttia…itse en laita edes lihaa enkä tomaattia. Kurpitsan päälle ns.maitokastike ja vähän juustoa. Mutta jos ei paino ongelmia ni jugurtti hyvää. Toki kevyempikin versio löytyy…
Tämä on äkkinäisellä opettelua. Kun sattuu olemaan syötävää niin sitä pitää käyttää. Kuvan takimmaisen mollukan puolikas on tänään menossa uuniin eri muodoissaan. Sitten pitäisi jaksaa syödä nuo kaksi ennen kuin pilaantuvat itsestään. Tomaatit paistoksessa johtuivat siitä, että niitä meillä vielä kypsyy vähän aikaa. Kohta joutuu talviruokintaan.
Saako Kur-Pitsan 6 eurolla?
Tuon ylläolevan paistoksen jälkeen on kokeiltu paria muutakin uunivuokaa kurpitsasta. Sieni -kurpitsavuoka kanttarelleista ja suppilovahveroista sekä pakaste gratiinivihanneksista ja kurpitsasta.
Tämä viimeksi mainittu oli mielestäni paras tähänastisista kokeiluista.
Leolle tiedoksi; kyllä saa. Tule hakemaan.
Ensi kesänä sitten – jos sitä jostain saa.
Mutta ihan vakavasti ottaen: kun on kaikenlaisia Värtsilä-tuotteita potuista alkaen heitelty niin eikö Kaustajärven KurPitsa siihen kategoriaan hyvin istuisi? Ties vaikka löisi laudalta Hanna Partasen kalakukot.
Vielä näistä paikallisherkuista. Kun toin sinne itärajalle täältä länsirajalta tuliaisina lapplilaista leipäjuustoa niin eiköhän eräs hyväkäs todennut että sehän on kuin purukumia jauhaisi. Edes lakkahillo ei auttanut kun siinä on riesana niitä siememiä.
Usko kyllä että KurPizza on myös pohjoisen makuun.
Kyllä nuo lappilaiset ja muutkin leipäjuustot on minun makuun. Ei niihin lakka hilloa kaipaa. Tykkään murottaa kahviin ja purra narskutella niin että kuuluu naapuriin asti.
Siellä Länsisuomen yläreunoilla Vihannissa päin oli pieni Martin leipomo. Siinä tehdyt rieskat olivat minusta maailman parhaita. Kyllä näitä hyviksi koettuja paikallisia herkkuja passaa kehua maailmalla. Vaikka eivät omalta kylältä olisikaan.
Huomasin, että kurpitsa on maukasta syötävää pelkästään raakana ja paloiteltuna.
Käyn tämän tästä jääkapilla niitä napsimassa.
Kurpitsa onkin näköjään päässyt valtakunnallisiin uutisiin. Jotkut ovat saaneet ahaa elämyksen; hei tätähän voi syödäkin.
Olen tässä muutaman viikon aikana syönyt oma-aloitteisesti runsaasti kurpitsaa, ja koin yllätyksen; olin keventynyt kokonaisen kilon tietämättäni !
Pyhäinpäivänä on myös kurpitsajuhla halloween. Maailma muuttuu eskoseni. Pidetään omat perinteemme ja rakennetaan elämää niihin pohjautuen. Nykylapset kiertävät asuihin pukeutuen ovelta ovelle syksynpimeydessä kysyen karkki vai kepponen.
Samat lapset keväällä kiertävät pukeutuneina virpoen ja toivottaen onnea tulevalle vuodelle.
Kurpitsoja kasvatettiin Kaustajärvellä kompostikeossa ja suojeltiin matoilla syksyn ensipakkasilta. Kurpitsoista tehtiin hilloa keittämällä viipaloidut kurpitsat survottujen puolukoiden kanssa sokerin kera. Lasipurkeissa hillo säilytettiin kellarin hyllyillä. Hilloa syötiin liharuokien ja pullataikina pohjaan tehdyn marjapiirakan kera.