Mitähän kirkon metsiin tutustuneet näkivät toukokuussa 2015 esim papinniemi 56ha
Liekkö ollut retkellä ketään Värtsilästä. Hiljasta on niinkun aijemminkin ,kun puhutaan
entisen Värtsilän SRK:n metästä.
Papintilalla 7:12 ryskää kovasti, motot kaataneet puuta monta viikkoa. Varmaan useita tuhansia motteja lähtee leimikosta puuta, pylväspuutakin näyttää olevan paljon. Mitä ”puurahoilla” tehtäneen, vai menevätkö syömävelkoihin ?
Missä tämä Papintila on? Voisihan tuota vilkaista ihan muuten vaan. Olin 60-70 luvun vaihteessa vähän aikaa kirkkovaltuustossa ja silloinkin puhuttiin seurakunnan merkittävästä metsäomaisuudesta. Taukotarinoissa sovittiin, että käydään katsomassa niitä metsiä kun joku puhui, että siellä on vain ”lavetintappimetsää”, joku oli sitä mieltä, että on ne ihan hyviä aisakoivikoita. Jäi metsät silloin katsastamatta kun tuli siirto toiselle paikkakunnalle.
Taidetaan tulla asian ytimeen. Värtsilän seurakunnan liittäminen Tohmajärven seurakuntaan ei ole ollut vain rasite. Kiinteistö- ja metsäomaisuuden siirtyminen Tohmajärvelle on vankka perusta sille, että Värtsilän kirkko voidaan pitää käytössä ja kunnostaa riittävällä tavalla. Entisen Värtsilän seurakunnan alueella nykyisin asuvat eivät ole ruikuttamassa mitään ylimääräistä. Kustannuksista on säästetty kirkkoherran palkka, pappilan ylläpito, sivutoimisen kanttorin palkka, kirkkoherranviraston kustannukset, suntio-diakoniatyöntekijän palkka . Pappila on muutettu rahaksi. Rivitalokaksio on potentiaalia. On turha väittää, että entisen Värtsilän seurakunnan ihmiset ja heidän tarpeensa ovat vain rasite.
Muutamat asiat, jotka ovat olleet Värtsilässä muusta Tohmajärvestä poikkeavia, eivät ole poistettavia, vaan rikkautta kokonaisuudessa. Esimerkisi kirkon ja hautausmaan keskusristin valot! Myös kirkon valaistus! On hölynpölyä niiden sammuttamisen selitykset!
Jos ei järki löydy päätösten taakse, niin pitääkö haastaa päättäjät julkiseen väittelyyn? Olen siihen valmis!
Mahdollisesti Jussi Raerinne tietää enemmän mitä haluaa kertoa
Katelkaahan mitä kirkkoherra kertoi 2 vuotta sitten Tuunasen kanssa Kylätalolla.
Alpoaatos papintila Nenosenlammen uimarannalle menevästä tiestä kaurilaan päin n
kilometri
Ihan tiedoksi, että seurakunta on nyt pistänyt vanhan metsän ”lihoiksi” Nenosenlammen tien varresta Kaurilaan päin. Kävin viime viikonloppuna tekemässä lähinnä ohimarssin siellä.
Saiskohan ne Wärtsiläyhtymän lahjoittamat kaatuneiden muistolaatat kylätalolle.
värtsilän seurakuntaan kuuluvaa asiaa tämän metsäteeman loppuun:
olimme taannoin värtsilän kirkon seurakuntatilassa pitämässä muistorikasta virsisessiota lintusen erkin & co kanssa. kiinnitin huomioni tuolloin keittiön tarjoilukalustuksen puutteisiin. emäntien piti pestä kahvituksen aikana välillä kahvikuppeja suuren väkimäärän vuoksi. saamani käsityksen mukaan värtsilästä on roudailtu kupposia ja kipposia tohmajärven vastaaviin tiloihin. osa lienee myös särkynyt. eikö ole kuitenkin niin, että tarjoiluastioita tulisi olla ainakin sadalle ihmiselle… värtsilässähän tullaan joka tapauksessa pitämään yleisötilaisuuksia myös jatkossakin, ja emäntien pitäisi selvitä sessioista ilman tiskiharjan heilutusta kesken kaiken.
mainitsin asiasta jo erkille, mutta värtsiläisten pohdittavaksi jätän ehdotukseni:
jos halukkuutta riittää, voisimme jossakin välissä pyöräyttää esimerkiksi musiikki-tms-tilaisuuden riittävän astiaston hankintaa varten seurakunnan tiloihin. ajankohta voisi hyvin olla vaikkapa pikkujouluaikaan, tai sitten kevätpuolella. osallistuisin mielelläni sessioon, sillä edellytyksellä että kaappeihin tulevaan kalustukseen liitettäsiin maininta ”näpit irti wieraasta tawarasta”. jos varoja kertyisi tarpeeksi, voitaisiin entiset kipot lahjoittaa kokonaan jo ennakkoon nyysittyjen kaveriksi jähmätorvelle.
Aika epäkunnioittavaa on kyllä puhe täällä…jos olisi päätäntävaltaa ja olisin Tohmajärvellä ni sanoisin että pitäkää kirkkonne ja seurakunta ne..yhdellä päähänpinttymä yhdestä ja toisella toisesta asiasta. ..hyvä kun vanha metsä laitetaan rahoiksi. Ja rahat voisi laittaa yhteiseen kassaan jossa autetaan ihmisiä eikä rakennuksia. Kannattaisko vaihtaa asennetta….voisi onnistua yhteistyö parempi. Tämä on noloa…
Mukava on matkankin takaa seurata tätä sanailua. Esa Luukkaiselta asiallinen ehdotus. Kannatan, ja lupaan sponssata jos kelepaa! Ja ei se haittaa jos joillakin on päähänpinttymiä joistakin asioista, kaikillahan on joku asia, jota pitää tärkeänä, vaikka se ei toiselle merkitse mitään. Ja ns. ”yhteisen omaisuuden” hoito ja kunnosapitäminen on velvollisuus, ei siitä mihinkään pääse. Se on sitä omistamisen riemua..
Viimeksi tänään näitä Tohmajärven seurakunnan asioita olemme johtoryhmässä pohdiskelleet. Antakaa hyvät seurakuntalaiset aivan konkreettisia ja oikeasti toteuttamiskelpoisia vinkkejä, kuinka katamme tai edes pystymme pienentämään kertynyttä yli 250 000 €:n alijäämää ja samalla turvaamaan ydintoiminnot vähintäänkin tyydyttävästi.
Edelleenkin olen tapani mukaisesti varsin nihkeä enemmässä määrin keskustelemaan kasvottomien nimimerkkien kanssa. Kysyn kuitenkin näin julkisesti voiko esim. ”pera” tai kuka tahansa muu iskeä pöytään absoluuttiset faktat siitä mitä Värtsilän seurakunnalle kuulunutta omaisuutta on jollakin tavalla virallisesti korvamerkitty. Korostan sanaa faktat, huhujen varaan emme ryhdy mitään rakentelemaan.
Värtsilän seurakunnan luottamushenkilönä vastustin seurakuntien yhdistymistä, eikä mielipiteeni ole sinänsä mihinkään muuttunut; nyt vain olemme osa Tohmajärveä, halusimmepa sitä tai emme.
Seurakunnan metsäretkellä olin mukana.
Mehänkaato -veisu
”Miks lie luuta louskutatte
reunoja revittelette,
suupielissänne supatatte,
poskpielis pulisette,
kun on käsky käynynnä
kirkolta korkialta
kellojen katveesta
suulla neuvoston suuremmalla,
että
kaatukoot puut, hongat ikiset,
käkösen kukkupuut
leppeät lehmukaiset!
Seteliks rahisevaks,
kolikoiks kolisevaks,
kullaks kumisevaks
täytteheks
ja tallukaks
reikäisehen kirkon kirstuhun
koloihin kappelin kaunokaisen,
ett se kaunosena, puhtosena
mäellä mällötäis
kummmulla kumottais,
iloks ihmisille,
rauhaks raatajille!”
Eli seurakunnan metsänhoitosuunnitelman mukaisesta hakkuusta on kysymys. Reikäisen budjetin täytteeksi niin kuin on suunniteltu ja päätetty. Jussi R on oikeassa, että srk:n taloudessa on paljon paikattavaa, varsinkin tuo alijäämä, josta hän jo mainitsi. Katsotaan nyt, toteutuuko tuo ”runoni” tavoite eli tulleeko tuosta rahasta jotain Värtsilän kirkonkin hyväksi. Ehkä tulee, ehkä ei. Määrätietoinen työskentely Värtsilän kirkon korjaamiseksi on kuitenkin edelleen meneillään. Jos srk keskittyisi vain alijäämän kattamiseen, ei mitään remonttia tehtäisi viiteen vuoteen. Mutta jotain tarttis kuitenkin tehrä.
Mikko Lappalainen
kirkkoherra
Tohmajärven evl srk
Ps yleensä en osallistu tällaiseen keskusteluun, mutta nyt oli sen verran ”pilikettä” silmäkulmassa ja runomieltä kun kuuntelin radiosta suomalais-ugrilaisia itkuvirsiä!
Sanompa, että ”ei paha”.
”Ehkä tulee, ehkä ei. Määrätietoinen työskentely Värtsilän kirkon korjaamiseksi on kuitenkin edelleen meneillään”
Kirkkoherran kommentti on huolestuttava. Kotiuduin eilen eräästä kaksipäiväisestä kokouksesta, jossa pohdittiin mm. kirkon tulevaisuutta. Kun keskustelua käytiin paikallisten seurakuntien nyky ongelmista, eräs läsnäolija lausahti, että talousasioiden käsittely ja hoito pitäisi ottaa kokonaan pois kirkkoherrojen virkavelvollisuuksista ja heidän pitäisi keskittyä kirkon perimmäisen tehtävän hoitoon. Kahdessa seurakunnassa kirkkoherran virkaa hoitaneena ja siitä kokemuksia hankkineena kannatin ajatusta.
Kirkkoherran pitäisi keskittyä jumalanpalveluselämän ja siihen elimellisesti liittyvien toimintojen johtamiseen: kasteet, vihkimiset, hautaukset, kasteopetus, diakonia, lähetys. Jos tähän saa Jumalan itsensä siunauksen, kaikki muu tarvittava hoituu.
Toivon, että luottamushenkilöille tarkoitetut ”tuumaustalkoot” piispantarkastuksen jatkona onnistuvat. On hyvä, että ne ovat jatkona jumalanpalvelukselle, jossa Sanan saarna ja ehtoollinen tuovat viestiä Kolmiyhteisen Jumalan – Luojan, Pelastajan ja Pyhittäjän – ”virastosta”.
Yksi lause kirkkoherran kommentissa herättää toivoa: ”Jos srk keskittyisi vain alijäämän kattamiseen, ei mitään remonttia tehtäisi viiteen vuoteen.” Nuo kaksi viimeistä sanaa olisi tosin voinut jättää kirkkoherran sanoista pois tai vaihtaa ne sanoihin: ”koskaan”. Viisi vuotta on luottamushenkilöiden näkemys, ja se voi olla hyvä toiminnan ja päätösten raami. Kirkkoherran pitää huolehtia siitä, että lähetyskäskyn (Matt.28:16-20) sanat ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” toteutuu seurakunnan elämässä – käytännön tasolla, käytännön tasolla, kirkollisissa ilmoituksissa kerrotulla tavalla.
Kun en ole enää kirkkoherran viran längissä, niin voinen heittää ilmaan seuraavan vision:
Kirkon rakenne kehittyy siihen suuntaan, että nykyiset paikallisseurakunnat keskittävät isompiin kokonaisuuksiin kiinteistöjen, väestörekisterin ja hautausmaiden hallinnon ja hoidon. Seurakunnat muuttuvat yhä enemmän jumalanpalvelusyhteisöiksi, joissa työntekijät – ja heidän rinnallaan lisääntyvä vapaaehtoisten joukko – hoitavat messun, sanajumalanpalveluksen, kasteet, vihkimiset, hautaukset, kasteopetuksen eri muodoissaan, diakonian ja lähetyksen. Hallinnollisesti raskaiden ja monimutkaisten johtokuntien tilalle tulee dynaamisia, tehtävästään innostuneiden työryhmiä.
Visiossani häviäisi myös virkanimike kirkkoherra, jota aina pidin itselleni rasitteena. Jumalanpalvelusseurakunnissa olisi pastoreita. Kappalainenkin jäisi historiaan. Rovasti olisi arvonimi, samalla tavalla kuin kotiseutuneuvos, ei kuitenkaan vain siksi, että on ylittänyt iässään 50 vuotta.
Piispan virka on tarpeellinen, jotta olisi jokin taho, missä päätetään pappisvihkimyksestä. Piispa on myös tarpeellinen seurakunnan kaikkien työntekijöiden ”kaitsija”, jota kannattaa myös luottamushenkilöiden kuunnella.
Kun rovasti Juhana Varonen oli Värtsilässä pappina niin hän julisti, ettei hänen aikanaan Värtsilässä ole ”kirkkoherraa”, Kirkon Herra on. Eikä Värtsilässä ole kirkkoherran virastoa, vaan se on seurakunnan toimisto. En muista saiko rovasti tahtonsa läpi tienviitan muuttamiseksi ”Seurakunnan toimistoksi” .
Nuo Nenosenlammen metsäthän olivat aikuisia metsiä jo silloin kun 60 luvulla kun siellä lammella seurakunnan nuotioiltoja pidettiin. Metsäomaisuutta hankitaan ja hakkuita säästetään usein ”pahanpäivänpäivän” varalle. Nyt lienee se ”paha päivä”.
Mikko Lappalainen kirjoitti marraskuussa 2013 uutisalasimessa mm.
Henkilöstökulut 70% menoista. ( Olivat aivan liian suuret)
Aikoi vähentää henkilökuntaa seuraavalle vuodelle: Kysyn vähenikömäärä ja kuinka monella.
Virasto on kiinni perjantaisin Kysyn vähennetäänkö henkilökunnan palkasta 4pv kuukaudesta, tai mitään.
Kysyn paljonko alijäämä oli vuonna 2013. Nyt ilmoitettu 250000e
Värtsilän kirkko ei ole aiheuttanut ko summaa,eikä kirkon /hautausmaan valot vaikuta siihen.
Erkin kirjoituksesta käy ilmi, että moni kirkkoherra ei ole talouspuolen hallitsija.
Jos Jussi aloittaisit tästä edellä kirjoitetusta laskea kulusäästöjä per henkilö.
Ja kuljetaanko liian monen henkilön kanssa viikoittain eri tilaisuuksissa.
Mitä minun nimimerkkiin tulee se paljastuu monessa kirjoituksessa.
Mitä Värtsiän SRK:n aikaisiin metsiin tulee niin sen aikaiset toimineet elimet varmasti tiesivät ko metsäomaisuudesta.
Nyt siirtynyt metsäomaisuus on enää kyse moraalisesta toiminnasta Tohmajärven SRK:n osalta.
Olen kysynyt ko metsätilan hakkuun osalta v2005 euromäärää, joka siitä hakattiin ja mitä nyt hakataan.
Vastausta ei ole annettu: Pitäisikö Tohmajärven SRK;n miettiä mitä vastuu moraalisesti toiminnasta tarkoittaa.
Koska nyt on sanavapaus viikko kirjoitin tämän.
Minua nolottaa. Arvatkaapa mikä?
No sellainen seikka, että meikäkin väsää
Värtsiin juttujaan viikosta viikkoon, vaikka
hyvin tietää, ettei lukijoita kiinnosta mikään
muu kuin tämä viikon puheenaiheet -palsta.
Aikojen alussa saimme tietoa kuinka paljon ja
kuinka monella paikkakunnalla Värtsiä luetaan,
nyt sellaista laskuria ei taida enää ollakaan.
Kesällä mekkaloitiin siitä, että ”vanhat” on aina äänessä.
Hartaasti olen odotellut niitä ”uusia”, vaan eipä ole näkynyt
ei kuulunut. Varsinaisten päivän juttujen kommentoijiakin
syyllistettiin ja syvästi kumarreltiin omien suosikkien
puoleen.
Käsi sydämellä. Mihin suuntaan Värtsi on menossa?
Tarvitaanko enää ns Päivän juttua lainkaan? Eira
ilmoitti kesällä luopumisiakeistaan, mitä kuulunee sille
rintamalle?
Tämä taisi nyt lipsahtaa sivuun varsinaisesta viikon kuumasta
perunasta, mutta kysynpähän vaan…..
Minä olen Tellervon tavoin miettinyt monta kertaa juttua
Värtsiin lähettäessäni, että onko sille todella tarvetta?
Lukeeko sitä monikaan?
Se edellinen Värtsin laskuri ei mielestäni näyttänyt oikeita lukemia,
koska itse laskemalla sain tuplamäärän tulleita kommentteja omiin
juttuihini viralliseen laskuriin verrattuna. Entä runot, joka on vaikeampi
genre?
Kerrotko Eira, mikä on tilanne tällä saralla?
Kyllä Värtsiä tulee luettua. Erkki, täällä Keski-Suomessa on monella seurakunnalla aika mittavia metsäomaisuukksia, yhdellä peräti yli
1000 hehtaaria. Seurakuntien yhdistymisien myötä on pappiloita, järvenrannalla olevia leirikeskuksia ym. omaisuutta realisoitu. Tietenkin lama-aikana kauppa käy nihkeästi.
Tässä on nyt jokin ristiriita; Värtsilän kirkon/seurakuntapiirin nykytilaa ja tulevaisuutta ei passaisi perustella taloudellisilla kysymyksillä, mutta itsenäisenä seurakuntana ollessa talousluvut määrittelivät toimintakehykset hyvin (liiankin) tarkasti. Muistan kyllä luottamushenkilöajoiltani mm. nuorisotyöstä käydyt väännöt. Sain elää oman nuoruuteni sellaisessa Värtsilässä, jossa tämä asia hoidettiin nuorten tarpeiden mukaisesti. Kun esitin vastaavaa mallia eli esim. Raamattukoulun nuorisotyöohjaajaharjoittelijan palkkaamista kesäkaudelle niin tämä torpattiin tehokkaasti säästösyihin vedoten. Tämäkin ja itse asiassa juuri tämä olisi ollut lähetys-eli kastekäskyn toteuttamista paikallistasolla aidoimmillaan.
Mielestäni Värtsilän seurakunta hoiti ”tonttinsa” muuten hyvin, jopa erinomaisesti mutta nuorisotyön laiminlyönti on luonnollisesti kantanut heikkoa satoa. Nykyisellä Tohmajärven seurakunnalla olisi tällä saralla myös paljon parannettavaa. Säännöllinen isoskoulutus on hyvä asia, mutta sinänsä riittämätön. 15-20 vuotiaita tyttöjä sekä poikia pitäisi ehdottomasti kutsua myös viikottain ympäri vuoden oikeisiin nuorten iltoihin Jumalan Sanan ääreen.
Tohmajärven seurakunnan värtsiläisenä kirkkovaltuutettuna ja varapuheenjohtajuuden perusteella jopa vielä piirun paremmalla näköalapaikalla olevana koetan ehdottomasti tehdä voitavani Värtsilän kirkon ja seurakuntayhteisön hyväksi. Tämän on kuitenkin ymmärrettävästi tapahduttava koko seurakunnalle asetetetuissa puitteissa. Värtsilän asioita pohtimaan/järjestelemään perustettaneen vielä mahdollisesti jo tämän vuoden puolella myös erityinen muutaman henkilön vahvuinen työryhmä. Mahdolliset seurakuntayhtymät voivat luonnollisesti tuoda vielä omat mausteensa tähänkin soppaan, mutta eivät suinkaan välttämättä negatiivisessa mielessä.
Kielteisetkin tosiasiat, ovatpa ne menneitä tai nykyisiä, täytyy ehdottomasti uskaltaa tuoda esiin. Seurakuntalaisten keskinäisellä riitelemisellä emme kuitenkaan pysty mitään rakentamaan. Hyvätkin ideat voidaan pilata jo alkuunsa huonolla esittämisellä. Kirkon Herralla on meissä kaikissa totisesti sietämistä, oma ylpeytemme estää tehokkaasti meitä sekä seurakuntana että yksityisinä ihmisinä nauttimasta Hänen siunauksensa hedelmistä!
Niin ikään sananvapausviikon terveisin J.R.
Kyllä Värtsiä luetaan, muitakin juttuja kuin niitä, joita julkaistaan viikon puheenaiheina.
”Viikon kuuma peruna” on Värtsilän kirkon kunnostaminen ja käyttö sekä Leminrinteen hautausmaan keskusristin kolme valolyhtyä. Tämä kuuma peruna kiehuu muuallakin kuin Värtsin kattilassa. Kirkon kunnostaminen maksaa muutaman kymmenen tuhatta euroa. Sitä on aika merkittävästi koottu Kotiseutyhdistyksen tilille ja lisää on saatavissa. Kirkon Keskusrahasto on selvittänyt tilannetta, ja seurakunnan luottamushenkilöt valmistautuvat tekemään päätöksiä. Toivon, että seurakunta antaa tietoa Helsingin taholle, eikä vaikene, kuten esimerkiksi kirkkomme alttaritauluista. Kirjassani Värtsilän kirkot on seikkaperäinen selvitys molemmista tauluista ja monesta muustakin. Museovirastossa ollaan kuitenkin siinä käsityksessä, että Värtsilän kirkossa on Ruskealasta lähtöisin oleva taulu! Tämä olisi selvinnyt, jos tarkastelijoille olisi annettu mainittu kirja käteen.
Olisi paikallaan, että seurakunta kertoisi julkisesti, paljonko maksaa sähkön kulutus kirkkopihan kahden led-lampun ja Leminrinteen kolmen keskusristin ympärillä olevan valon käytöstä, ja paljonko maksaa uusin lamppu seurakuntakodin sisääntulon yllä silloin, kun se palaa yötä päivää, niinkuin nyt näkyy palavan.
Perusteluiksi ei tarvitse kertoa, ettei mainittuja valoja ole muualla Tohmajärvellä. Senkin voisi selvittää, miten Leminrinteen lyhdyt voitaisiin muuttaa led-valolle ja mitä se muutos maksaa. Hämäräkytkimen käytön voi muuttaa ajastinkytkennäksi ja säätää valoaika sellaiseksi, että se riittää eikä turhaa kulutusta ole.
Ja toistettakoon se, etteivät ne kolme valoa ole hautausmaan vaan sen ristin valaisemista varten. Eikä ristiä pidä vähätellä. Valot aikoinaan sytytettiin, jotta virren 79 sanat niiden avulla alkaisivat kaikua korvissa: ”Sun ristis olkoon ainoa / tienviittaajani matkalla / ain aurinkona päivällä / ja yöllä kuuna, tähtenä.” ”… maan päällä suurin iloni / ja kuollessakin toivoni.”
Värtsin sivut eivät ole oikea paikka keskustella näin tärkeistä asioista. Päättävien elinten pitäisi tämä ymmärtää. Digitaalinen media on tätä päivää, mutta sitä ei voi korvata kansalaisten kanssa kasvokkain keskustelu. Ollaan menossa lepikkoon, jos keskustelun väline on vain media ja netti monine keskustelupalstoineen. Kohtaa aina lähimmäinen ja keskustele hänen kanssaan kasvotusten.
Kyllä tämä on oikea paikka saada ja levittää tietoa! Myös pöytäkirjojen pitäisi löytyä netistä elleivät ne jo ole siellä.
Hyvä että myös päättäjät lukevat ja ovat täällä. Erikoiskiitos kirkkoherralle!
Esko Tarvaisen mielipide Värtsin palstojen käytöstä on päin mäntyä. Olen Turist 2:n kanssa tässä kysymyksessä samaa mieltä. Jussi Raerinteen kritiikki Värtsilän seurakunnan nuorisotyötä kohtaan on paikallaan. Pitkän uran kirkon nuorisotyössä puurtaneena tiedän sen, ja olen katunut saamattomuuttani. Toisaalta kesätöissä Värtsilässä toimineiden jäljistä on kuulunut myös huonoja uutisia. Mutta tästä ei enää kannata käydä keskustelua. Jotkut löysivät seurakunnan, jotkut menivät pois seurakuntayhteydestä, eikä bunkkeriin ollut tunkua. Työryhmä Värtsilän kirkon ympärille – Tohmajärven seurakunnassa – on tätä aikaa ja olisi pitänyt panna alulle jo v. 2003 eikä ryhtyä vain hallinnoimaan.
Älähän lannistuTelle ! Otit esille hyvin tärkeän aiheen. Olen miettinyt samaa asiaa paljonkin. Joskus tulee sellainen tunne tätä kukaan lue. Jos ei ole kirjoituksia niin ei ole kommenttejakaan. Ja jos ei ole kommentteja niin tuntuu että kirjoittaa turhaan. Mutta eihän asia ihan näin ole. Tietysti voin sanoa vain omalta kannaltani. Varsinkin kesä on on niin kiireistä aikaa, ettei yksinkertaisesti ehdi kirjoittaa juuri mitään. Aina ei kommentoimaankaan. Joskus ei edes lukemaan.
Uusi riesa on matkapuhelin (siis minulla). Värtsi avautuu siihen mobiiliversiona ja kesällä siihen avautui vain muutama viimeisen jutun alku. Helposti jäi näkemättä mitä juttuja oli ollut. Ja kirjoittaminen nakkisormilla on niin työlästä, että jättää sen usein tekemättä.
Hei olen innokas Värtsin lukija,aamulla melkein ensitöikseni katson mitä on uutta.Tellen kirjoitukset ovat erittäin mielenkiintoista luettavaa.Kirjoittelisin minäkin,mutta en ole mikään hyvä ulosanniltani.
”Kaustalaiselle” kauniit kiitokset. Tuollainen ”ulosanti” onkin sitä minkä vuoksi kannattaa kirjoitella.
Kaikkea hyvää Teille !
Kun aikoinaan aloittelin Värtsiin kirjoittamista, ajattelin ettei nämä tämmöiset pienet tarinat varmaan kelpaa. Hyvin häoeillen niitä jonkin lähetin. Kun huomasin, ettei toimituksessa rankattu kirjoituksia hyviin ja huonoihin, alkoi rohkeutta kirjoittamiseen tulla lisää.Siis siitä vaan Kaustalainenkin! Eihän tämä mikään kaunokirjallisuuspiiri ole.
Mitä useampi kirjoittaja, sen monipuolisempi lehti!
Niin, kerrothan Sauli itsestäsi jotain!
Aikoinaan tällä kylällä eleli Kerttu Sistonen, jolla oli tapana hyvin nopeasti puhuen esittää vieraalle kysymyksiä. Rallatus meni jotenkin näin:”Mistä kaukaa vieras on? Montako lehmää teillä on? Onko siat porsineet? jne” Muistaisiko kukaan Kertun lähipiiristä, miten ne kysymykset oikein menivät?
Entisen Värtsilän kunnan alueella näyttää olevan rekisteröitynä
26 kpl erilaista yhdistystä.
Mutta vain niistä muutama on käyttänyt Värtsin sivuja
tiedotus mielessä hyväkseen.
Tätä kautta me junan viemät saisimme paremman kuvan
nyky Värtsilästä , koska suurin osa kirjoittajista on
toistpuolt-jokkee. Ps: osa näistä yhdistyksistä taitaa olla
jo nykyisin ns: maan hiljaisia , toiminta on nolla tasoa.
Mutta näistä voisi muutaman herätellä ruususen unesta
uudelleen henkiin.
Mukava, että virittelemästäni aiheesta virisi
rakentava keskustelu. Hyvä on tehdä
inventaariota aika ajoittain.
Ilmarin kanssa samaa mieltä, eri yhdistysten
infot olisivat tervetulleita.Ja kuten Irene mainitsee,
ei tämä mikään kaunokirjallisuuspiiri ole, vaan
kaikille avoin foorumi. Olemme saaneet jo
erinäisiä kirjoituksia Kaustakirjaakin varten,
siitäpä olen taas kerran todeksi todennut sen seikan,
että jokainen meistä osaa kun vaan uskaltaa.
Mutta puhalletaan taas yhteen hiileen ja
tehdään Vireää Värtsiä, kun meillä on tälläinen
harvinaislaatuinen tilaisuus.
Täällä yks mökkiläinen selailee ja lukee aika paljon Värtsilän verkkolehteä milloin on aikaa, kun loppui sekin Uutis-Alasimen (Tohmajärvi-Värtsilän lehti)
tulo. Olin ko. lehden kestotilaaja.
Mitähän kirkon metsiin tutustuneet näkivät toukokuussa 2015 esim papinniemi 56ha
Liekkö ollut retkellä ketään Värtsilästä. Hiljasta on niinkun aijemminkin ,kun puhutaan
entisen Värtsilän SRK:n metästä.
Papintilalla 7:12 ryskää kovasti, motot kaataneet puuta monta viikkoa. Varmaan useita tuhansia motteja lähtee leimikosta puuta, pylväspuutakin näyttää olevan paljon. Mitä ”puurahoilla” tehtäneen, vai menevätkö syömävelkoihin ?
Missä tämä Papintila on? Voisihan tuota vilkaista ihan muuten vaan. Olin 60-70 luvun vaihteessa vähän aikaa kirkkovaltuustossa ja silloinkin puhuttiin seurakunnan merkittävästä metsäomaisuudesta. Taukotarinoissa sovittiin, että käydään katsomassa niitä metsiä kun joku puhui, että siellä on vain ”lavetintappimetsää”, joku oli sitä mieltä, että on ne ihan hyviä aisakoivikoita. Jäi metsät silloin katsastamatta kun tuli siirto toiselle paikkakunnalle.
Taidetaan tulla asian ytimeen. Värtsilän seurakunnan liittäminen Tohmajärven seurakuntaan ei ole ollut vain rasite. Kiinteistö- ja metsäomaisuuden siirtyminen Tohmajärvelle on vankka perusta sille, että Värtsilän kirkko voidaan pitää käytössä ja kunnostaa riittävällä tavalla. Entisen Värtsilän seurakunnan alueella nykyisin asuvat eivät ole ruikuttamassa mitään ylimääräistä. Kustannuksista on säästetty kirkkoherran palkka, pappilan ylläpito, sivutoimisen kanttorin palkka, kirkkoherranviraston kustannukset, suntio-diakoniatyöntekijän palkka . Pappila on muutettu rahaksi. Rivitalokaksio on potentiaalia. On turha väittää, että entisen Värtsilän seurakunnan ihmiset ja heidän tarpeensa ovat vain rasite.
Muutamat asiat, jotka ovat olleet Värtsilässä muusta Tohmajärvestä poikkeavia, eivät ole poistettavia, vaan rikkautta kokonaisuudessa. Esimerkisi kirkon ja hautausmaan keskusristin valot! Myös kirkon valaistus! On hölynpölyä niiden sammuttamisen selitykset!
Jos ei järki löydy päätösten taakse, niin pitääkö haastaa päättäjät julkiseen väittelyyn? Olen siihen valmis!
Mahdollisesti Jussi Raerinne tietää enemmän mitä haluaa kertoa
Katelkaahan mitä kirkkoherra kertoi 2 vuotta sitten Tuunasen kanssa Kylätalolla.
Alpoaatos papintila Nenosenlammen uimarannalle menevästä tiestä kaurilaan päin n
kilometri
Ihan tiedoksi, että seurakunta on nyt pistänyt vanhan metsän ”lihoiksi” Nenosenlammen tien varresta Kaurilaan päin. Kävin viime viikonloppuna tekemässä lähinnä ohimarssin siellä.
Saiskohan ne Wärtsiläyhtymän lahjoittamat kaatuneiden muistolaatat kylätalolle.
värtsilän seurakuntaan kuuluvaa asiaa tämän metsäteeman loppuun:
olimme taannoin värtsilän kirkon seurakuntatilassa pitämässä muistorikasta virsisessiota lintusen erkin & co kanssa. kiinnitin huomioni tuolloin keittiön tarjoilukalustuksen puutteisiin. emäntien piti pestä kahvituksen aikana välillä kahvikuppeja suuren väkimäärän vuoksi. saamani käsityksen mukaan värtsilästä on roudailtu kupposia ja kipposia tohmajärven vastaaviin tiloihin. osa lienee myös särkynyt. eikö ole kuitenkin niin, että tarjoiluastioita tulisi olla ainakin sadalle ihmiselle… värtsilässähän tullaan joka tapauksessa pitämään yleisötilaisuuksia myös jatkossakin, ja emäntien pitäisi selvitä sessioista ilman tiskiharjan heilutusta kesken kaiken.
mainitsin asiasta jo erkille, mutta värtsiläisten pohdittavaksi jätän ehdotukseni:
jos halukkuutta riittää, voisimme jossakin välissä pyöräyttää esimerkiksi musiikki-tms-tilaisuuden riittävän astiaston hankintaa varten seurakunnan tiloihin. ajankohta voisi hyvin olla vaikkapa pikkujouluaikaan, tai sitten kevätpuolella. osallistuisin mielelläni sessioon, sillä edellytyksellä että kaappeihin tulevaan kalustukseen liitettäsiin maininta ”näpit irti wieraasta tawarasta”. jos varoja kertyisi tarpeeksi, voitaisiin entiset kipot lahjoittaa kokonaan jo ennakkoon nyysittyjen kaveriksi jähmätorvelle.
Aika epäkunnioittavaa on kyllä puhe täällä…jos olisi päätäntävaltaa ja olisin Tohmajärvellä ni sanoisin että pitäkää kirkkonne ja seurakunta ne..yhdellä päähänpinttymä yhdestä ja toisella toisesta asiasta. ..hyvä kun vanha metsä laitetaan rahoiksi. Ja rahat voisi laittaa yhteiseen kassaan jossa autetaan ihmisiä eikä rakennuksia. Kannattaisko vaihtaa asennetta….voisi onnistua yhteistyö parempi. Tämä on noloa…
Mukava on matkankin takaa seurata tätä sanailua. Esa Luukkaiselta asiallinen ehdotus. Kannatan, ja lupaan sponssata jos kelepaa! Ja ei se haittaa jos joillakin on päähänpinttymiä joistakin asioista, kaikillahan on joku asia, jota pitää tärkeänä, vaikka se ei toiselle merkitse mitään. Ja ns. ”yhteisen omaisuuden” hoito ja kunnosapitäminen on velvollisuus, ei siitä mihinkään pääse. Se on sitä omistamisen riemua..
Viimeksi tänään näitä Tohmajärven seurakunnan asioita olemme johtoryhmässä pohdiskelleet. Antakaa hyvät seurakuntalaiset aivan konkreettisia ja oikeasti toteuttamiskelpoisia vinkkejä, kuinka katamme tai edes pystymme pienentämään kertynyttä yli 250 000 €:n alijäämää ja samalla turvaamaan ydintoiminnot vähintäänkin tyydyttävästi.
Edelleenkin olen tapani mukaisesti varsin nihkeä enemmässä määrin keskustelemaan kasvottomien nimimerkkien kanssa. Kysyn kuitenkin näin julkisesti voiko esim. ”pera” tai kuka tahansa muu iskeä pöytään absoluuttiset faktat siitä mitä Värtsilän seurakunnalle kuulunutta omaisuutta on jollakin tavalla virallisesti korvamerkitty. Korostan sanaa faktat, huhujen varaan emme ryhdy mitään rakentelemaan.
Värtsilän seurakunnan luottamushenkilönä vastustin seurakuntien yhdistymistä, eikä mielipiteeni ole sinänsä mihinkään muuttunut; nyt vain olemme osa Tohmajärveä, halusimmepa sitä tai emme.
Seurakunnan metsäretkellä olin mukana.
Mehänkaato -veisu
”Miks lie luuta louskutatte
reunoja revittelette,
suupielissänne supatatte,
poskpielis pulisette,
kun on käsky käynynnä
kirkolta korkialta
kellojen katveesta
suulla neuvoston suuremmalla,
että
kaatukoot puut, hongat ikiset,
käkösen kukkupuut
leppeät lehmukaiset!
Seteliks rahisevaks,
kolikoiks kolisevaks,
kullaks kumisevaks
täytteheks
ja tallukaks
reikäisehen kirkon kirstuhun
koloihin kappelin kaunokaisen,
ett se kaunosena, puhtosena
mäellä mällötäis
kummmulla kumottais,
iloks ihmisille,
rauhaks raatajille!”
Eli seurakunnan metsänhoitosuunnitelman mukaisesta hakkuusta on kysymys. Reikäisen budjetin täytteeksi niin kuin on suunniteltu ja päätetty. Jussi R on oikeassa, että srk:n taloudessa on paljon paikattavaa, varsinkin tuo alijäämä, josta hän jo mainitsi. Katsotaan nyt, toteutuuko tuo ”runoni” tavoite eli tulleeko tuosta rahasta jotain Värtsilän kirkonkin hyväksi. Ehkä tulee, ehkä ei. Määrätietoinen työskentely Värtsilän kirkon korjaamiseksi on kuitenkin edelleen meneillään. Jos srk keskittyisi vain alijäämän kattamiseen, ei mitään remonttia tehtäisi viiteen vuoteen. Mutta jotain tarttis kuitenkin tehrä.
Mikko Lappalainen
kirkkoherra
Tohmajärven evl srk
Ps yleensä en osallistu tällaiseen keskusteluun, mutta nyt oli sen verran ”pilikettä” silmäkulmassa ja runomieltä kun kuuntelin radiosta suomalais-ugrilaisia itkuvirsiä!
Sanompa, että ”ei paha”.
”Ehkä tulee, ehkä ei. Määrätietoinen työskentely Värtsilän kirkon korjaamiseksi on kuitenkin edelleen meneillään”
Kirkkoherran kommentti on huolestuttava. Kotiuduin eilen eräästä kaksipäiväisestä kokouksesta, jossa pohdittiin mm. kirkon tulevaisuutta. Kun keskustelua käytiin paikallisten seurakuntien nyky ongelmista, eräs läsnäolija lausahti, että talousasioiden käsittely ja hoito pitäisi ottaa kokonaan pois kirkkoherrojen virkavelvollisuuksista ja heidän pitäisi keskittyä kirkon perimmäisen tehtävän hoitoon. Kahdessa seurakunnassa kirkkoherran virkaa hoitaneena ja siitä kokemuksia hankkineena kannatin ajatusta.
Kirkkoherran pitäisi keskittyä jumalanpalveluselämän ja siihen elimellisesti liittyvien toimintojen johtamiseen: kasteet, vihkimiset, hautaukset, kasteopetus, diakonia, lähetys. Jos tähän saa Jumalan itsensä siunauksen, kaikki muu tarvittava hoituu.
Toivon, että luottamushenkilöille tarkoitetut ”tuumaustalkoot” piispantarkastuksen jatkona onnistuvat. On hyvä, että ne ovat jatkona jumalanpalvelukselle, jossa Sanan saarna ja ehtoollinen tuovat viestiä Kolmiyhteisen Jumalan – Luojan, Pelastajan ja Pyhittäjän – ”virastosta”.
Yksi lause kirkkoherran kommentissa herättää toivoa: ”Jos srk keskittyisi vain alijäämän kattamiseen, ei mitään remonttia tehtäisi viiteen vuoteen.” Nuo kaksi viimeistä sanaa olisi tosin voinut jättää kirkkoherran sanoista pois tai vaihtaa ne sanoihin: ”koskaan”. Viisi vuotta on luottamushenkilöiden näkemys, ja se voi olla hyvä toiminnan ja päätösten raami. Kirkkoherran pitää huolehtia siitä, että lähetyskäskyn (Matt.28:16-20) sanat ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” toteutuu seurakunnan elämässä – käytännön tasolla, käytännön tasolla, kirkollisissa ilmoituksissa kerrotulla tavalla.
Kun en ole enää kirkkoherran viran längissä, niin voinen heittää ilmaan seuraavan vision:
Kirkon rakenne kehittyy siihen suuntaan, että nykyiset paikallisseurakunnat keskittävät isompiin kokonaisuuksiin kiinteistöjen, väestörekisterin ja hautausmaiden hallinnon ja hoidon. Seurakunnat muuttuvat yhä enemmän jumalanpalvelusyhteisöiksi, joissa työntekijät – ja heidän rinnallaan lisääntyvä vapaaehtoisten joukko – hoitavat messun, sanajumalanpalveluksen, kasteet, vihkimiset, hautaukset, kasteopetuksen eri muodoissaan, diakonian ja lähetyksen. Hallinnollisesti raskaiden ja monimutkaisten johtokuntien tilalle tulee dynaamisia, tehtävästään innostuneiden työryhmiä.
Visiossani häviäisi myös virkanimike kirkkoherra, jota aina pidin itselleni rasitteena. Jumalanpalvelusseurakunnissa olisi pastoreita. Kappalainenkin jäisi historiaan. Rovasti olisi arvonimi, samalla tavalla kuin kotiseutuneuvos, ei kuitenkaan vain siksi, että on ylittänyt iässään 50 vuotta.
Piispan virka on tarpeellinen, jotta olisi jokin taho, missä päätetään pappisvihkimyksestä. Piispa on myös tarpeellinen seurakunnan kaikkien työntekijöiden ”kaitsija”, jota kannattaa myös luottamushenkilöiden kuunnella.
Kun rovasti Juhana Varonen oli Värtsilässä pappina niin hän julisti, ettei hänen aikanaan Värtsilässä ole ”kirkkoherraa”, Kirkon Herra on. Eikä Värtsilässä ole kirkkoherran virastoa, vaan se on seurakunnan toimisto. En muista saiko rovasti tahtonsa läpi tienviitan muuttamiseksi ”Seurakunnan toimistoksi” .
Nuo Nenosenlammen metsäthän olivat aikuisia metsiä jo silloin kun 60 luvulla kun siellä lammella seurakunnan nuotioiltoja pidettiin. Metsäomaisuutta hankitaan ja hakkuita säästetään usein ”pahanpäivänpäivän” varalle. Nyt lienee se ”paha päivä”.
Mikko Lappalainen kirjoitti marraskuussa 2013 uutisalasimessa mm.
Henkilöstökulut 70% menoista. ( Olivat aivan liian suuret)
Aikoi vähentää henkilökuntaa seuraavalle vuodelle: Kysyn vähenikömäärä ja kuinka monella.
Virasto on kiinni perjantaisin Kysyn vähennetäänkö henkilökunnan palkasta 4pv kuukaudesta, tai mitään.
Kysyn paljonko alijäämä oli vuonna 2013. Nyt ilmoitettu 250000e
Värtsilän kirkko ei ole aiheuttanut ko summaa,eikä kirkon /hautausmaan valot vaikuta siihen.
Erkin kirjoituksesta käy ilmi, että moni kirkkoherra ei ole talouspuolen hallitsija.
Jos Jussi aloittaisit tästä edellä kirjoitetusta laskea kulusäästöjä per henkilö.
Ja kuljetaanko liian monen henkilön kanssa viikoittain eri tilaisuuksissa.
Mitä minun nimimerkkiin tulee se paljastuu monessa kirjoituksessa.
Mitä Värtsiän SRK:n aikaisiin metsiin tulee niin sen aikaiset toimineet elimet varmasti tiesivät ko metsäomaisuudesta.
Nyt siirtynyt metsäomaisuus on enää kyse moraalisesta toiminnasta Tohmajärven SRK:n osalta.
Olen kysynyt ko metsätilan hakkuun osalta v2005 euromäärää, joka siitä hakattiin ja mitä nyt hakataan.
Vastausta ei ole annettu: Pitäisikö Tohmajärven SRK;n miettiä mitä vastuu moraalisesti toiminnasta tarkoittaa.
Koska nyt on sanavapaus viikko kirjoitin tämän.
Minua nolottaa. Arvatkaapa mikä?
No sellainen seikka, että meikäkin väsää
Värtsiin juttujaan viikosta viikkoon, vaikka
hyvin tietää, ettei lukijoita kiinnosta mikään
muu kuin tämä viikon puheenaiheet -palsta.
Aikojen alussa saimme tietoa kuinka paljon ja
kuinka monella paikkakunnalla Värtsiä luetaan,
nyt sellaista laskuria ei taida enää ollakaan.
Kesällä mekkaloitiin siitä, että ”vanhat” on aina äänessä.
Hartaasti olen odotellut niitä ”uusia”, vaan eipä ole näkynyt
ei kuulunut. Varsinaisten päivän juttujen kommentoijiakin
syyllistettiin ja syvästi kumarreltiin omien suosikkien
puoleen.
Käsi sydämellä. Mihin suuntaan Värtsi on menossa?
Tarvitaanko enää ns Päivän juttua lainkaan? Eira
ilmoitti kesällä luopumisiakeistaan, mitä kuulunee sille
rintamalle?
Tämä taisi nyt lipsahtaa sivuun varsinaisesta viikon kuumasta
perunasta, mutta kysynpähän vaan…..
Minä olen Tellervon tavoin miettinyt monta kertaa juttua
Värtsiin lähettäessäni, että onko sille todella tarvetta?
Lukeeko sitä monikaan?
Se edellinen Värtsin laskuri ei mielestäni näyttänyt oikeita lukemia,
koska itse laskemalla sain tuplamäärän tulleita kommentteja omiin
juttuihini viralliseen laskuriin verrattuna. Entä runot, joka on vaikeampi
genre?
Kerrotko Eira, mikä on tilanne tällä saralla?
Kyllä Värtsiä tulee luettua. Erkki, täällä Keski-Suomessa on monella seurakunnalla aika mittavia metsäomaisuukksia, yhdellä peräti yli
1000 hehtaaria. Seurakuntien yhdistymisien myötä on pappiloita, järvenrannalla olevia leirikeskuksia ym. omaisuutta realisoitu. Tietenkin lama-aikana kauppa käy nihkeästi.
Tässä on nyt jokin ristiriita; Värtsilän kirkon/seurakuntapiirin nykytilaa ja tulevaisuutta ei passaisi perustella taloudellisilla kysymyksillä, mutta itsenäisenä seurakuntana ollessa talousluvut määrittelivät toimintakehykset hyvin (liiankin) tarkasti. Muistan kyllä luottamushenkilöajoiltani mm. nuorisotyöstä käydyt väännöt. Sain elää oman nuoruuteni sellaisessa Värtsilässä, jossa tämä asia hoidettiin nuorten tarpeiden mukaisesti. Kun esitin vastaavaa mallia eli esim. Raamattukoulun nuorisotyöohjaajaharjoittelijan palkkaamista kesäkaudelle niin tämä torpattiin tehokkaasti säästösyihin vedoten. Tämäkin ja itse asiassa juuri tämä olisi ollut lähetys-eli kastekäskyn toteuttamista paikallistasolla aidoimmillaan.
Mielestäni Värtsilän seurakunta hoiti ”tonttinsa” muuten hyvin, jopa erinomaisesti mutta nuorisotyön laiminlyönti on luonnollisesti kantanut heikkoa satoa. Nykyisellä Tohmajärven seurakunnalla olisi tällä saralla myös paljon parannettavaa. Säännöllinen isoskoulutus on hyvä asia, mutta sinänsä riittämätön. 15-20 vuotiaita tyttöjä sekä poikia pitäisi ehdottomasti kutsua myös viikottain ympäri vuoden oikeisiin nuorten iltoihin Jumalan Sanan ääreen.
Tohmajärven seurakunnan värtsiläisenä kirkkovaltuutettuna ja varapuheenjohtajuuden perusteella jopa vielä piirun paremmalla näköalapaikalla olevana koetan ehdottomasti tehdä voitavani Värtsilän kirkon ja seurakuntayhteisön hyväksi. Tämän on kuitenkin ymmärrettävästi tapahduttava koko seurakunnalle asetetetuissa puitteissa. Värtsilän asioita pohtimaan/järjestelemään perustettaneen vielä mahdollisesti jo tämän vuoden puolella myös erityinen muutaman henkilön vahvuinen työryhmä. Mahdolliset seurakuntayhtymät voivat luonnollisesti tuoda vielä omat mausteensa tähänkin soppaan, mutta eivät suinkaan välttämättä negatiivisessa mielessä.
Kielteisetkin tosiasiat, ovatpa ne menneitä tai nykyisiä, täytyy ehdottomasti uskaltaa tuoda esiin. Seurakuntalaisten keskinäisellä riitelemisellä emme kuitenkaan pysty mitään rakentamaan. Hyvätkin ideat voidaan pilata jo alkuunsa huonolla esittämisellä. Kirkon Herralla on meissä kaikissa totisesti sietämistä, oma ylpeytemme estää tehokkaasti meitä sekä seurakuntana että yksityisinä ihmisinä nauttimasta Hänen siunauksensa hedelmistä!
Niin ikään sananvapausviikon terveisin J.R.
Kyllä Värtsiä luetaan, muitakin juttuja kuin niitä, joita julkaistaan viikon puheenaiheina.
”Viikon kuuma peruna” on Värtsilän kirkon kunnostaminen ja käyttö sekä Leminrinteen hautausmaan keskusristin kolme valolyhtyä. Tämä kuuma peruna kiehuu muuallakin kuin Värtsin kattilassa. Kirkon kunnostaminen maksaa muutaman kymmenen tuhatta euroa. Sitä on aika merkittävästi koottu Kotiseutyhdistyksen tilille ja lisää on saatavissa. Kirkon Keskusrahasto on selvittänyt tilannetta, ja seurakunnan luottamushenkilöt valmistautuvat tekemään päätöksiä. Toivon, että seurakunta antaa tietoa Helsingin taholle, eikä vaikene, kuten esimerkiksi kirkkomme alttaritauluista. Kirjassani Värtsilän kirkot on seikkaperäinen selvitys molemmista tauluista ja monesta muustakin. Museovirastossa ollaan kuitenkin siinä käsityksessä, että Värtsilän kirkossa on Ruskealasta lähtöisin oleva taulu! Tämä olisi selvinnyt, jos tarkastelijoille olisi annettu mainittu kirja käteen.
Olisi paikallaan, että seurakunta kertoisi julkisesti, paljonko maksaa sähkön kulutus kirkkopihan kahden led-lampun ja Leminrinteen kolmen keskusristin ympärillä olevan valon käytöstä, ja paljonko maksaa uusin lamppu seurakuntakodin sisääntulon yllä silloin, kun se palaa yötä päivää, niinkuin nyt näkyy palavan.
Perusteluiksi ei tarvitse kertoa, ettei mainittuja valoja ole muualla Tohmajärvellä. Senkin voisi selvittää, miten Leminrinteen lyhdyt voitaisiin muuttaa led-valolle ja mitä se muutos maksaa. Hämäräkytkimen käytön voi muuttaa ajastinkytkennäksi ja säätää valoaika sellaiseksi, että se riittää eikä turhaa kulutusta ole.
Ja toistettakoon se, etteivät ne kolme valoa ole hautausmaan vaan sen ristin valaisemista varten. Eikä ristiä pidä vähätellä. Valot aikoinaan sytytettiin, jotta virren 79 sanat niiden avulla alkaisivat kaikua korvissa: ”Sun ristis olkoon ainoa / tienviittaajani matkalla / ain aurinkona päivällä / ja yöllä kuuna, tähtenä.” ”… maan päällä suurin iloni / ja kuollessakin toivoni.”
Värtsin sivut eivät ole oikea paikka keskustella näin tärkeistä asioista. Päättävien elinten pitäisi tämä ymmärtää. Digitaalinen media on tätä päivää, mutta sitä ei voi korvata kansalaisten kanssa kasvokkain keskustelu. Ollaan menossa lepikkoon, jos keskustelun väline on vain media ja netti monine keskustelupalstoineen. Kohtaa aina lähimmäinen ja keskustele hänen kanssaan kasvotusten.
Kyllä tämä on oikea paikka saada ja levittää tietoa! Myös pöytäkirjojen pitäisi löytyä netistä elleivät ne jo ole siellä.
Hyvä että myös päättäjät lukevat ja ovat täällä. Erikoiskiitos kirkkoherralle!
Esko Tarvaisen mielipide Värtsin palstojen käytöstä on päin mäntyä. Olen Turist 2:n kanssa tässä kysymyksessä samaa mieltä. Jussi Raerinteen kritiikki Värtsilän seurakunnan nuorisotyötä kohtaan on paikallaan. Pitkän uran kirkon nuorisotyössä puurtaneena tiedän sen, ja olen katunut saamattomuuttani. Toisaalta kesätöissä Värtsilässä toimineiden jäljistä on kuulunut myös huonoja uutisia. Mutta tästä ei enää kannata käydä keskustelua. Jotkut löysivät seurakunnan, jotkut menivät pois seurakuntayhteydestä, eikä bunkkeriin ollut tunkua. Työryhmä Värtsilän kirkon ympärille – Tohmajärven seurakunnassa – on tätä aikaa ja olisi pitänyt panna alulle jo v. 2003 eikä ryhtyä vain hallinnoimaan.
Älähän lannistuTelle ! Otit esille hyvin tärkeän aiheen. Olen miettinyt samaa asiaa paljonkin. Joskus tulee sellainen tunne tätä kukaan lue. Jos ei ole kirjoituksia niin ei ole kommenttejakaan. Ja jos ei ole kommentteja niin tuntuu että kirjoittaa turhaan. Mutta eihän asia ihan näin ole. Tietysti voin sanoa vain omalta kannaltani. Varsinkin kesä on on niin kiireistä aikaa, ettei yksinkertaisesti ehdi kirjoittaa juuri mitään. Aina ei kommentoimaankaan. Joskus ei edes lukemaan.
Uusi riesa on matkapuhelin (siis minulla). Värtsi avautuu siihen mobiiliversiona ja kesällä siihen avautui vain muutama viimeisen jutun alku. Helposti jäi näkemättä mitä juttuja oli ollut. Ja kirjoittaminen nakkisormilla on niin työlästä, että jättää sen usein tekemättä.
Hei olen innokas Värtsin lukija,aamulla melkein ensitöikseni katson mitä on uutta.Tellen kirjoitukset ovat erittäin mielenkiintoista luettavaa.Kirjoittelisin minäkin,mutta en ole mikään hyvä ulosanniltani.
”Kaustalaiselle” kauniit kiitokset. Tuollainen ”ulosanti” onkin sitä minkä vuoksi kannattaa kirjoitella.
Kaikkea hyvää Teille !
Kun aikoinaan aloittelin Värtsiin kirjoittamista, ajattelin ettei nämä tämmöiset pienet tarinat varmaan kelpaa. Hyvin häoeillen niitä jonkin lähetin. Kun huomasin, ettei toimituksessa rankattu kirjoituksia hyviin ja huonoihin, alkoi rohkeutta kirjoittamiseen tulla lisää.Siis siitä vaan Kaustalainenkin! Eihän tämä mikään kaunokirjallisuuspiiri ole.
Mitä useampi kirjoittaja, sen monipuolisempi lehti!
Niin, kerrothan Sauli itsestäsi jotain!
Aikoinaan tällä kylällä eleli Kerttu Sistonen, jolla oli tapana hyvin nopeasti puhuen esittää vieraalle kysymyksiä. Rallatus meni jotenkin näin:”Mistä kaukaa vieras on? Montako lehmää teillä on? Onko siat porsineet? jne” Muistaisiko kukaan Kertun lähipiiristä, miten ne kysymykset oikein menivät?
Entisen Värtsilän kunnan alueella näyttää olevan rekisteröitynä
26 kpl erilaista yhdistystä.
Mutta vain niistä muutama on käyttänyt Värtsin sivuja
tiedotus mielessä hyväkseen.
Tätä kautta me junan viemät saisimme paremman kuvan
nyky Värtsilästä , koska suurin osa kirjoittajista on
toistpuolt-jokkee. Ps: osa näistä yhdistyksistä taitaa olla
jo nykyisin ns: maan hiljaisia , toiminta on nolla tasoa.
Mutta näistä voisi muutaman herätellä ruususen unesta
uudelleen henkiin.
Mukava, että virittelemästäni aiheesta virisi
rakentava keskustelu. Hyvä on tehdä
inventaariota aika ajoittain.
Ilmarin kanssa samaa mieltä, eri yhdistysten
infot olisivat tervetulleita.Ja kuten Irene mainitsee,
ei tämä mikään kaunokirjallisuuspiiri ole, vaan
kaikille avoin foorumi. Olemme saaneet jo
erinäisiä kirjoituksia Kaustakirjaakin varten,
siitäpä olen taas kerran todeksi todennut sen seikan,
että jokainen meistä osaa kun vaan uskaltaa.
Mutta puhalletaan taas yhteen hiileen ja
tehdään Vireää Värtsiä, kun meillä on tälläinen
harvinaislaatuinen tilaisuus.
Täällä yks mökkiläinen selailee ja lukee aika paljon Värtsilän verkkolehteä milloin on aikaa, kun loppui sekin Uutis-Alasimen (Tohmajärvi-Värtsilän lehti)
tulo. Olin ko. lehden kestotilaaja.