Sukututkimuksen aakkoset

Muistatko isän isoisän?
Mielenkiintoista mutta vaativaa

Sukujuuria etsimässä, Valitut Palat

Muistan joskus saaneeni muutaman liuskan pituisen selvityksen isäni suvusta. Siellä jo tuli esille vähemmän tuttua väkeä, mutta kiinnostuneena katselin ”tutkimusta” ja pistin sen varmaan talteen, jota en enää muista. Isän äidistä jäi mieleen isän mainitsema kuolinpäivä.  Äiti nousi perunakuopasta, katseli taivaalle ja tuumi: ” Kylläpä pääskyset lentävät matalalla.” Ne jäivät isän äidin viimeisiksi sanoiksi. Isän isällä oli koira, joka näkyy valkeana varjona seinälläni olevassa suurennetussa mustavalkokuvassa. Koira seurasi isäntäänsä joka paikkaan ja kun isäntä kuoli, kuoli koirakin parin päivän päästä – suruun – niin kerrottiin. Minun muistoni rajoittuvat muutamiin lauseisiin. Paljon ei ehditty isän kanssa jutella.

Mutta asiaan. Tämä kirja sisältää seikkaperäisiä ohjeita mm. maakunta-arkistoista, joista tietoa voi hakea. Tietysti vanhojen ihmisten haastattelu on tärkeä vaihe sukututkijalle ja siinäkin on noudatettava pieteettiä. Kaikkea ei saa kirjata muistiin. Vanhoissa asiakirjoissa on tietoa enemmän ja niistä kirkonkirjat ( jos eivät ole palaneet) ovat ensiarvoisia. On myös muita arkistoja joista voi löytää tietoa ja aina on hyvä muistaa vanhat albumit ja internet, jonne kuvat voi vaikka skannata. Kirja herättelee jonkinlaista sukurakkautta ja antaa tietysti myös tärkeitä tietoja, mistä sukututkijan on syytä aloittaa ja mitä mahdollisesti löytyy netiltä Sukututkimus on palapeliä, jossa yllätykset ja ”löydöt” saavat mielen iloiseksi ja innostavat jatkamaan. Sukututkija tutkii tavallaan itseään, sillä suvun mukana on tullut kirjava määrä ominaisuuksia, joiden alkuperäkin voi hahmottua.

Jouko Varonen

 

1 comment for “Sukututkimuksen aakkoset

  1. Sukututkimus on mielenkiintoinen harrastus. On myös paljon ihmisiä, joilla suku on tietämättömissä.
    Muistan isäni kertomuksen eräästä siunaustilaisuudesta. Siunaustilaisuus oli vaatimaton ja läsnä oli muutama henkilö. Eräs tilaisuuteen osallistunut kysyi vainajan mieheltä: jäikö Annas-Tiinasta valokuvaa. Puoliso vastasi. Ei jäänyt, mutta kyllä muistan kyllä muistan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *