Jengi

Aikoinaan oli Värtsilän kylällä mainio tapa käydä kylässä. Joittenkin kesken syntyi ihan vakioporukka, joka kokoontui milloin mihinkin kissanristiäisiin. Meidän porukkaan kuului Raili ja Manu, Kerttu ja Topi, Aili ja Matti sekä Irene ja Pentti. Joukkoon mahtui muutama armoitettu humoristi kuten Kerttu , Matti ja Aili. Me muut veistelimme myös, mutta kuuluimme enimmäkseen naurukuoroon. Hulluteltiin sydämen halusta eikä kukaan meistä epäillyt toisen mielenterveyttä. Elimme siihen aikaan elämän kukoistavinta aikaa ja virtaa riitti. Vai olisiko ollut niin, että virtaa tuli nimenomaan näistä hauskoista illoista.

Sittemmin kylälle levisi tieto, että kokoontumisissamme oli aina hirveän hauskaa. Eihän kokoontumisemme mikään salaseura ollut! Niin liittyi joukkoomme satunnaiskävijöitäkin. Silloin tahtoi joukko vain tulla liian suureksi. Yhdet keskustelivat yhdessä nurkassa ja toiset toisessa. Keskinäinen yhteys katosi. Totesimme pian, että perusjengi on paras.

Kului monta vuotta. Ikäännyttiin. Tuli paikkakunnan vaihdoskin. Ikääntymisen myötä saatiin sairaudet kavereiksi. Mutta yhteys ei katkennut. Käytiin sairaita katsomassa ja puhelinlangat lauloivat.

Lopullisen poismuuton aloitti Matti. Viimeisin oli tässä kuussa vaimonsa Aili.

summanen

Ailin uurna laskettiin Matin viereen.

Siellä ne nyt jengiläiset istuvat pilven reunalla ja ihmettelevät, missä viimeinen pari viipyy. Oottakaahan!

Kyllä tulossa ollaan, kunhan kutsu kuuluu.

Share

1 comment for “Jengi

  1. Nauru pidentää ikää, sanotaan.
    Meilläkin muodostui aikoinaan työpaikalla jengi, ” 7 seinähullua sisarta”, joilla oli tapana juonia yllätys sille jengin kahdeksannelle, jolle oli synttärit tms merkkipäivä tulossa. Voi sitä luovuutta ja hulluutta! En ole ennen enkä jälkeen nauranut niin maha kippuralla, kuin näissä pippaloissa. Kaikki olemme vielä napakasti elämässä kiinni, joten lienee e.m. sanonta paikallaan.

    Lämmin osanottoni Ailin omaisille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *