Olet vähän myöhässä,me säilöttiin talven sienet heinäkuun lopulla
ja elokuun alussa.
Oho..
Vai niin siinä kävi. Miten lienee käynyt siellä tattikilpailuissa.
Pakaristen malliin meilläkin on talvisienet kauan sitten poimittu. Haapasienet suolassa, kantarellit pakkasessa ja pikkuisen suppilovahveroita kuivattuna. Tänä aamuna löytyi vielä vähän haapasieniä, karvalaukkuja ja kantarelleja. Voi olla, että loppuviikoksi luvatut lämpimät käynnistävät vielä uuden kasvukauden. Tai sitten ei.
Löytyihän niitä sienä. Vaaleita orakkaita Kukkovaralta. Ensimmäiset näkemäni hanhiparvetkin Sääperin aukean yllä etsivät laskeutumispaikkaa.
Postin palveluihin on tottunut luottamaan, mutta
nyt on sattunut vähälle ajalle seuraavaa:
1) Viikko sitten lähetin ykköspostina kirjeen joka ei
ole vieläkään mennyt perille. Postitin sen postitoimipaikan
sisätiloista, vastaanottajalla on lukollinen postilaatikko.
Mihin se siis katosi?
2) Reissussa ollessani oli mökin postilaatikkoon tullut ilmoitus:
”Teille on saapunut ylisuuri kirjelähetys postiin. Voitte noutaa
lähetyksen postista, jonka osoite on alla olevassa leimassa.”
Leiman päälle oli lätkäisty kesäosoittemme tarra. Juuri ja juuri
sain sen alta selville leiman joka on Joensuun Niinivaaralla.
Jonotin puoli tuntia linjoilla kun yritin selvittää asiaa Postin
asiakaspalvelusta. Minulta kysyttiin kortin kuvapuolella
olevan tarran numero. Luettelin sen. Koneelta ei löydy tietoa
mistä se on lähetetty ja missä se on tällä hetkellä.
En ole tilannut mitään eikä kukaan ole kertonut lähettävänsä
minulle ylisuurta kirjettä. Posti asiakaspalvelusta luvattiin
ottaa yhteyttä Niinivaaralle, vaan jos siellä ei ole mitään, kukaan
ei tiedä mistä lähetyksestä on kyse ja missä se tällä hetkellä
on. Kuulemma eivät voi tehdä enempää!
Näin arkijärjellä luulisi, että Kaustajärvelle tuleva
ylisuuri lähetys olisi Niiralan postissa. Eikös tämä postinumero
82 770 hankittu aikoinaan juuri sen takia?
Ennen hoettiin.. Kusti polkee, posti kulkee
Ei ole Kustia näkynyt mutta posti kulkee.. enimmäkseen ihan oikein.
Kun katselee pikkukauppojen Posti-osastoa niin siellä näkyy hyllyt täynnä paketteja ja oudoista kirjaimista voi päätellä että ne ovat osanneet tänne hyvin kaukaa, luultavasti Kiinasta asti.
Tänä aamuna aika suuri hanhiparvi teki laskua Sääperin aukealle Savikon viljapelloille. Kiersivät muutaman kerran ympyrää kuten tavallisesti laskeitumis lupaa odottaessaan. Kun laskutelineet alkoivat hipoa maata linnut kuitenkin kohosivat lentoon.
Kävin katsomassa mikä ne hätisteli pois. Asia selvisi. Peltoja ei oltu vielä puitu.
Kiteellä odotin vaimoani junasta. Juna oli myöhässä noin tunnin verran. Juttelin siinä miehien kanssa, jotka odottivat junassa tulijoita. Juteltiin tämän päivän asioista ja vähän jäi aikaa tulevaisuuteenkin. Oli kiva jutella omalla murteella ja kokea samanlaisen elämän kokeneiden ihmisten kanssa. Yksi meidän puheaihe oli kesälavat ja kokemuksemme niiden suhteen. Monet lavat on lakkautettu ja jäljellejääneet ovat mielestäni kansallis historiaa.
Tänä syksynä sieniä ei taida tullakaan.
Olet vähän myöhässä,me säilöttiin talven sienet heinäkuun lopulla
ja elokuun alussa.
Oho..
Vai niin siinä kävi. Miten lienee käynyt siellä tattikilpailuissa.
Pakaristen malliin meilläkin on talvisienet kauan sitten poimittu. Haapasienet suolassa, kantarellit pakkasessa ja pikkuisen suppilovahveroita kuivattuna. Tänä aamuna löytyi vielä vähän haapasieniä, karvalaukkuja ja kantarelleja. Voi olla, että loppuviikoksi luvatut lämpimät käynnistävät vielä uuden kasvukauden. Tai sitten ei.
Löytyihän niitä sienä. Vaaleita orakkaita Kukkovaralta. Ensimmäiset näkemäni hanhiparvetkin Sääperin aukean yllä etsivät laskeutumispaikkaa.
Postin palveluihin on tottunut luottamaan, mutta
nyt on sattunut vähälle ajalle seuraavaa:
1) Viikko sitten lähetin ykköspostina kirjeen joka ei
ole vieläkään mennyt perille. Postitin sen postitoimipaikan
sisätiloista, vastaanottajalla on lukollinen postilaatikko.
Mihin se siis katosi?
2) Reissussa ollessani oli mökin postilaatikkoon tullut ilmoitus:
”Teille on saapunut ylisuuri kirjelähetys postiin. Voitte noutaa
lähetyksen postista, jonka osoite on alla olevassa leimassa.”
Leiman päälle oli lätkäisty kesäosoittemme tarra. Juuri ja juuri
sain sen alta selville leiman joka on Joensuun Niinivaaralla.
Jonotin puoli tuntia linjoilla kun yritin selvittää asiaa Postin
asiakaspalvelusta. Minulta kysyttiin kortin kuvapuolella
olevan tarran numero. Luettelin sen. Koneelta ei löydy tietoa
mistä se on lähetetty ja missä se on tällä hetkellä.
En ole tilannut mitään eikä kukaan ole kertonut lähettävänsä
minulle ylisuurta kirjettä. Posti asiakaspalvelusta luvattiin
ottaa yhteyttä Niinivaaralle, vaan jos siellä ei ole mitään, kukaan
ei tiedä mistä lähetyksestä on kyse ja missä se tällä hetkellä
on. Kuulemma eivät voi tehdä enempää!
Näin arkijärjellä luulisi, että Kaustajärvelle tuleva
ylisuuri lähetys olisi Niiralan postissa. Eikös tämä postinumero
82 770 hankittu aikoinaan juuri sen takia?
Ennen hoettiin.. Kusti polkee, posti kulkee
Ei ole Kustia näkynyt mutta posti kulkee.. enimmäkseen ihan oikein.
Kun katselee pikkukauppojen Posti-osastoa niin siellä näkyy hyllyt täynnä paketteja ja oudoista kirjaimista voi päätellä että ne ovat osanneet tänne hyvin kaukaa, luultavasti Kiinasta asti.
Tänä aamuna aika suuri hanhiparvi teki laskua Sääperin aukealle Savikon viljapelloille. Kiersivät muutaman kerran ympyrää kuten tavallisesti laskeitumis lupaa odottaessaan. Kun laskutelineet alkoivat hipoa maata linnut kuitenkin kohosivat lentoon.
Kävin katsomassa mikä ne hätisteli pois. Asia selvisi. Peltoja ei oltu vielä puitu.
Kiteellä odotin vaimoani junasta. Juna oli myöhässä noin tunnin verran. Juttelin siinä miehien kanssa, jotka odottivat junassa tulijoita. Juteltiin tämän päivän asioista ja vähän jäi aikaa tulevaisuuteenkin. Oli kiva jutella omalla murteella ja kokea samanlaisen elämän kokeneiden ihmisten kanssa. Yksi meidän puheaihe oli kesälavat ja kokemuksemme niiden suhteen. Monet lavat on lakkautettu ja jäljellejääneet ovat mielestäni kansallis historiaa.