Hyvän sään aikaan

hyvän sään aikaanKokemus on osoittanut, että mökin talviteloilleen laitto on aloitettava hyvän sään aikaan. Monena syksynä on sattunut, että kun on ajatellut, että vielä on kesää jäljellä, niin eipä sitä sitten enää olekaan. Tai jos on, itselle tai puolisolle on tullut jokin ylipääsemätön – vaikkapa terveydellinen – este juuri h-hetkellä.

Kun aamusumu oli hälvennyt elokuun viimeisen päivän aamuna, tulin tulokseen, että nyt on sopivan aurinkoinen päivä ryhtyä pesemään ja talvisuojaan kantamaan kaikkea sellaista mitä on suven mittaan tullut levitellyksi vähän joka puolelle pihapiiriä.

Venettä kääntäessään puoliso huomasi, että lasikuituveneen pohjassa on reikä. Näin ollen hän vapautuikin kalusteiden kantopuuhista ja ryhtyi etsiskelemään paikkaustarvikkeita. Minäkin jätin pesupuuhani ja menin avustavaksi assistentiksi. Kotvanen siinä leikittiin ”kuurupiiloa” kunnes kaikki tarvittavat työkalut ja aineet olivat kottikärryssä. Ei kai sitä vanha immeinen voi muistaa ovatko akkuporakoneen terät työkalupakissa, kuistin kolopissa, liiterissä tai jonnekin väliaikasivarastoon tökättyinä.

Siitä on jo vuosia kun Tee-se-itse mies teki meille omin käsin lasikuitukanootin. Taito saattaa olla ruostunut ja niinpä ehdotinkin kainosti, josko kutsuisimme nyt naapurin Moniosaajan arvioimaan tilannetta. ”Tohtori” lupasikin tulla tunnin sisällä ja niin minä pääsin jatkamaan aamulla aloittamaani raivausurakkaa.

Vesiletkun suhinassa juolahti mieleen, että saammekohan ennen syysmuuttoa uuden ikkunan kevään suursiivouksessa särkyneen tilalle. Kun vahinko tapahtui, veimme pokat heti luotto-myyjällemme rautakauppaan. Mutta sitten sattuikin sellaista, että tilatut lasit kyllä tulivat, mutta katosivat sen siliän tien. Sattui inhimillinen erehdys, ne sotkeutuivat jonkin toisen asiakkaan rakennustarvikekuormaan. Nyt lasit ovat kuulemma löytyneet, mutta ovat vielä vaiheessa…..

Evakkoaikoina ihmisten tavarat saattoivat sotkeutua lopullisestikin. Niin ei kuitenkaan käynyt ikkunoille jotka oli tilattu johonkin kotiimme aiottuun remonttiin Pälkjärven Ilmakkaan, ehkä vuonna 1944. Sitä suurempi oli hämmästys, kun ikkunapaketit ilmaantuivat ehjinä viisi vuotta myöhemmin uudisrakennuksellemme Pielisensuun Utran osoitteeseen. Tulivat sopivasti postyyminä rakenteilla olevan saunan ja ulkorakennuksen ikkunoiksi!

Mutta nyt lähden kysymään veneenpaikkaajilta maistuisiko heille päiväkaffeet Rajan Rysäyksestä ostettujen kanelipullien kera.

Teksti: Tellervo

Share

3 comments for “Hyvän sään aikaan

  1. Sanonnalla ”Hyvän sään aikaan” saatettiin
    hieman peloitellakin, vaikkapa lapsia:
    ”Tietkö sen hyvän siän aikaan, tai muuten
    tulloo tupenrapinat!”

  2. Lapsuus aikana, sekä paljon myöhemminkin äiti muisti aina sanoa, että työt pitää tehdä ”aikanaan”. Tosin minusta joskus tuntui että äiti tarkoitti ”ennen aikojaan” eli paljon aikaisemmin mitä minä olisin halunnut. Minä olisin tehnyt paljon myöhemmin, jos silloinkaan.

    Nyt vanhempana motokseni onkin tullut mr Murphyn lain kohta: ”Jos viime hetkiä ei olisi niin mitään ei tulisi tehdyksi”

    Tuo Johanneksen mainitsema ”hyvä sää” lieneekin tarkoitettu vähintäänkin uhkaukseksi.
    Esa Pakarinen mainitsee ”hyvän sään” hauskasti laulussaan ”Laulu Marj Loviisasta”

    … sillon minä suutuin ja kolokutin oveen ja huusin jotta minnoun tiällä
    aukase joutuin se aittas ov ja aakase kaaniilla siällä !

    Vain Toloppasen Juoso sieltä viäntäytyiki ja loksautti vasten nenee
    Meinas vielä luuvanvartta kätteesä ottoo van sitä minen oottanna ennee..

    Kuuntele koko hauska laulu
    https://www.youtube.com/watch?v=ifEhKHEJUFo

  3. Saarion kautta Tohmikseen ajellessa
    ja Niiralan kautta palatessa tuli katseltua
    ”kypsiä” viljapeltoja. Todella toivoisi, että
    sää suosisi sadonkorjaajia! Sateet olivat
    lakoonnuttaneet kauraa paikka paikoin,
    näinköhän siitä saa satoa konekorjuulla?
    *
    Marj Lovviisan uusi sulhanen on näyttänyt
    Pakaris Esalle myrskyn merkit!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *