Elokuun aamu

elokuunaamu
Verkot laskettiin illalla veteen. Aamun sumujen hälvettyä lähti vene rannasta. Järven pinta oli rasvatyyni. Airojen uppoaminen veteen ei juurikaan aiheuttanut veden loiskintaa. Verkkojen luo tultaessa soutaminen vaihtui huopaamiseen.

Lahden toinen ranta oli varjon puolella, mutta toiselle puolelle paistoi ihana aurinko. Puut seisoivat jäykkinä rannalla. Hiljaisuus oli hiiskumaton. Sorsaparvi säikähti venettä ja lähti lahden perältä lentoon. Ne eivät päästäneet ääntäkään. Varmaan kunnioittivat aamuista luonnon rauhaa. ”Viisi”, sanoi verkonkokija.

Rauhallisesti edettiin jataa pitkin. Verkon silmässä vilahti välillä sateenkaaren värit. Vilahti siellä toisinaan kiiltäväsuomuinen kalakin. Lähestyttiin jo rannan lumpeikkoa. Puntakivi nostettiin ylös. Vene kihersi ruovikon kutittaessa sen kylkiä. Kohta kokka kolahti kotirantaan.

Onnellinen aamu johdatteli kauniiseen loppukesän päivään.

Teksti ja kuva: Irene Peuhkurinen

Share

5 comments for “Elokuun aamu

  1. erkki lintunen
    24.8.2015 at 8:12

    Ja mikä oli P:n kalansaalis?

  2. jore
    24.8.2015 at 9:03

    Hieno tarina.Lyyrinen kuin Elokuun aamu:)

    Auttakaa uusavutonta.Mikä on puntakivi?

  3. Puntakivi
    24.8.2015 at 9:58

    Punta oli vanhassa suomessa ankkurikivi tai nuotan painokivi (puntakivi).

    Etymologia johtaa muinaisskandinaaviskan kautta latinaan: suomen puntari oli muinaisruotsin pundari, joka on tullut myöhäislatinan sanasta pondarium, joka tulee sanasta pondus tai pondum (paino).

  4. Alpoaatos
    24.8.2015 at 12:28

    Kyllä tasainen vesi voikin olla kaunis. Silloin luonto on muutenkin hiljaa ja kunnioittaa jotain. Metsässä ei liikahda lehtikään.. Kiva kun Irene ehtii jotain Värtsiin laittamaan…vieläpä noin kaunista tekstiä. Tämä aika on meille maalaisille niin työlästä aikaa että ihan hävettää. Täälläkin on pari viikkoa kaikki päivät mennyt marjoja kerätessä ja illat säilöessä. Yöllä ei enää jaksa kirjoitella.

    Puntakivi onkin ihan outo sana minulle. Puntari on kyllä tuttu.

  5. Telle
    24.8.2015 at 13:20

    “Kosteasta kolostaan
    nous’ hauki puuhun laulamaan
    kun puhki pilvein harmajain
    jo himersi päivän kajo
    ja järvellä heräsi nauravain
    lainehitten ajo.”

    Hauen laulu/Aaro Hellaakoski

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *