Lepakolla oli hukkumiskuolema lähellä kun oli harhautunut kasvimaalla vesikorvoon. Kaveri oli kovin viluissaan ja peloissaan, mutta nippa nappa hengissä kuitenkin. Märkänäkin se yritti purra terävillä hampaillaan kaikkea lähelle tulevaa. Kuivattelin sitä talouspaperilla ja puhaltelin lämmintä ilmaa. Siitä se tuntui tykkäävän. Kun pään ja selkäkarvat alkoivat kuivua niin silittely alkoi varmaan tuntua jo mukavalta eikä se enää pyristellyt eikä pureskellut. No, kukapa meistä ei tukan silittelystä tykkäisi.
Noin varttitunnin kouran lämmössä kuivateltuaan hän ilmaisi olevansa valmis takaisin luontoon.
Vilkutimme ja toivotimme hänelle hyvää matkaa.
Pian voi olla lepakoista ruuhkaa vesikorvossa, kunhan levittävät juttua, että sinne menemällä saa hyvinvointipalveluja.