Kuusi vuotta sitten Kaustajärvi sai upean hautausmaan portin Mantsinen Groupin lahjoituksena. Samalla myös keskusristin jalustan. Sittemin on hautausmaata talkoilla kunnostettu. Myös seurakunta on huolehtinut siitä säännöllisesti. Kuvat kertovat hyvin merkittävästä tapahtumasta.
Kuvat ja teksti: Erkki Lintunen
[Best_Wordpress_Gallery id=”8″ gal_title=”Kaustajärven hautausmaan portin pystytys”]
Olen kuullut nurkkaan jääneistä lattiamaalareista. Hautausmaan puolelle jääneet porttitalkoolaiset ovatkin uudempi versio.
Isäni Johannes Tarvainen Kollaan sotaveteraani lepää Kaustajärven hautausmaassa. Isäni huolehti korpihautausmaan kunnosta eläessään. Olin monesti isäni kanssa hautausmaan-aitaa korjaamassa ja lahonneita aitatolppia vaihtamassa. Myrkyn kaatamat puut myös poistettiin ja kanto kaadettiin kasvupaikalleen. Isäni mukana sain myös olla Kaustajärven koulun kunnossapidossa. Kuusivuotiaana kun isäni tarkasti koulun kattoa sain kiivetä ensimmäisen opinahjoni päälle maisemia katsomaan.
Palasin vuosi sitten kirjoittamani jutun äärelle. Miksi? Siksi että yhä enemmän olen alkanut arvostaa talkootyötä ja lahjoituksia seurakunnan hyväksi. Lisäyksenä ja tarkennuksena tämä, että Kaustajärven – samoin kuin Leminrinteenkin – rautaiset keskusristit on tehty Värtsiläisten Seuran lahjavaroilla.
Iso risti pienempien ristien keskellä kertoo siitä, mitä kerran tapahtui Golgatan kalliolla, siitä miksi kirkko vaalii hautausmaita risteineen.
Kaustajärven hautausmaa on erityisen suuren rakkauden kohde portteineen, risteineen ja hautakumpuineen.
Lumet ovat lopultakin sulaneet niin, että melkein
kaikki haudanpäällykset ovat paljastuneet. Niinpä
talven aikana viedyt muistokynttilät olisi nyt helppo
kerätä pois.
Hautausmaa on ollut hyvässä kunnossa viime vuodet, kiitos
seurakunnan ja talkoolaisten. Nyt olisi kaino toive: Jos sinne
entisen paarihuoneen kulmille saataisiin sellaiset astiat, joihin
voisi toiseen panna muovikuoret ja toiseen metallikannet. Nyt
ihmiset ovat hätäpäissään heittäneet niitä rakennuksen
nurkalle.
Missään tapauksessa en halua olla mikään kontrollööri,
kerron vain mikä siellä nyt on tilanne. Männyistä on katkeillut
paksujakin oksia, onneksi mikään ei ole tainnut pudota
suoraan hautakivien päälle.
Hautasmaalle menevällä tiellä on kelirikkoa, mutta ei niin
pahaa kuin viime keväänä.
Kynttilöiden keräyslaatikot ovat rakennuksen sisällä.
Paksun lumitalven aikana katolta on pudonnut portaille ja
oven eteen paljon lunta, joten ovet eivät auenneet.
Ihmiset eivät saaneet keräämiään kyttilöitä niihin varattuihin laatikoihin.
Minäkin kävin aiemmin keväällä hautausmaalla, lunta oli vielä paljon.
Keräilin kynttilöitä yhteen paikkaan, rakennuksen nurkalla
olleisiin ämpäreihin ja osa jäi maahan kasaan.
Useammallakin hautausmaalla on näin keväisin hautakynttiöitä
hajallaan siellä täällä.
Eiköhän ne sieltä kevään mittaan raivaantune pois.