14 comments for “Viikon puheenaiheet, vko 24

  1. Tässä muutama päivä sitten menneellä viikolla huomasin, että kirkon parkkipaikan ja kirkkopihan välisestä aidasta oli yksi parin metrin mittainen elementti lentänyt maahan. Ruuvit olivat pettäneet joko tuulen voimasta tai terroristien. Siinä tuumailin, mitä tehdä. Kun mukana ei ollut sopivia työkaluja, arvelin, että soitan seurakuntaan. Se tuntui kuitenkin turhan juhlalliselta. Niinpä soitin kyläpäällikölle ja tiedustelin, että voiskohan sieltä joku tai jotkut käydä nostamassa aitaelementin paikalleen ja ruuvata sen kiinni. Matti sanoi, että eiköhän. Ja niinpä sunnuntaina juhlan alkaessa aita oli kunnossa.

    Tässä esimerkki oma-aloitteellisuudesta ja ns. kolmannen sektorin mahdollisuudesta hoidella asioita ripeästi ilman virallisia pyyntöjä tai anomuksia tai hallinnollisia koukeroita. Olishan ollutki aika noloa, jos sunnuntaina ihmiset olisivat parkkeeranneet autonsa rikkonaisen aidan viereen.

    Kannattaa miettiä, olisiko joskus ja jostain muusta syystä silloin tällöin toimittava samalla tavalla oma-aloitteisesti, talkoohengessä yhteisen edun nimissä. Esimerkkejä voisi kirjoitella vaikkapa tähän Värtsiin.

  2. VÄRTSILÄN NUORISOSEURAN VUOSIKOKOUS KE 10.06 KLO 19.00 KYLÄTALOLLA.
    1. Vuosikous asiat. 2. Keskusliitosta eroaminen.

    HERÄTYS !!!!!!
    Tarvitaanko värtsilään enää NUORISOSEURAA ????
    Seuran johtokunnan keski-ikä on niin suuri, ettei sitä julkisesti ilkeä ilmoittaa
    Seuran toimintaakin pyörittää virallisesti yhdenmiehen Puheenjohtaja/Sihteeri yhdistelmä muiden harvojen vakioaktivistien voimi, koska sihteerin paikalle ei ole edes puolivapaaehtoisiakaan löytynyt.

    Missä se värtsiläinen ennen niin aktiivinen nuoriso/nuorisoseuralainen piileksii?

    Entiset Nuokkari tilatkin laitteineen on menetetty käyttäjien puutteen takia, koska vajaakäyttöisille tiloille kunta keksii aina parempaa käyttöä.
    Tosin aiempi Pajatointa lakkautui, joka vei myös paljon maksaneita jäseniäkin.

    MUTTA onhanmeilläsentään Itäsuomenparhaimpia Kesäteattereita ym.
    TULKAAPA KESKUSTELEMAAN JA KUULEMAAN VUOSIKOKOUKSEEN MITÄ PITÄISI TEHDÄ, TAI HALUAISITTE JONKUN PUOLESTANNE TEKEVÄN.
    Aktiivisuutta innokkutta tekemiseen kaivaten pJ. HT

  3. Sähkölinja poikki Värtsilän pururadalla ! ( Siis entisen urheilutalon luona )

    Suuri puu on kaatunut pururadan valaistuksen sähkölinjan päälle. Puu sekä sähkölinja olivat ainakin vielä eilen 8.6. maassa pururadalla.

    Jos joku tietää kenen vastuualueeseen linjan korjaus kuuluu niin olkaa hyvä ja ilmoittakaa. Luulisin, että Tohmajärven kunnalle.

    Alpo Rummukainen

  4. Kiitos Alpo!

    Välitin facebookin kautta tiedon suoraan kunnanjohtajalle… eiköhän sieltä informaatio kulje sitten asianomaisille tekniseen virastoon.

  5. Eikö sähköasiat kuulu P-K:n Sähkölle ? Kunnanjohtaja ei varmaan sähkölinjoja maastossa korjaile ?

  6. Varmasti kuuluvat… tämä oli nyt näin aamutuimaan vaan tapa saattaa tietoa tapahtuneesta eteenpäin (facebookin kautta).

    Mutta eipähän Ollistakaan tiedä… on se niin monitaitoinen kunnanjohtaja, yllättänyt monesti aiemminkin 🙂

  7. P-KS:lle olisin osannut ilmoittaa itsekin, mutta oletan tämän kuuluvan kunnan tekniselle toimelle.

    Kannatinköysi eli ”nolla-johto” on siellä poikki, mutta vaihejohtimet ehjät, joten johdot voivat olla jännitteiset vaikka valot eivät palakaan. Kiitos Eero-Matille tiedon välityksestä.

  8. Sähkömittarin etupuolella voisi olla verkkoyhtiö, esim P-K Sähkö ja jälkipuolella liittyjä, esim Tohmajärven kunta.

  9. Näin on kuin Sakari sanoo. Pääasia, että havaitut viat tulevat jollain tavalla vastuuhenkilöiden tietoon. Moni ilmoitus jääkin tekemättä sillä olettamuksella että kyllä sen joku muu ilmoittaa tai on jo ilmoittanut.

  10. Nuorisoseurat ovat olleet tärkeitä aikanaan.. Mutta saatetaan Hempan kanssa olla niitä nuorimpia, vaikka minä en ole ollut jäsen varmaan koskaan. Lähempänä asuvat menkää ihmeessä keskustelemaan aiheesta.

    Kaikki tarpeettomat ja toimimattomat yhdistykset joutaisi lopettaa. Jos tarve uudelleen perustamiseen tulee, niin se on erittäin helppoa. Jos katselee yhdistysrekisteriä vaikkapa oman kuntansa kohdalta, niin löytää kymmenittäin yhdistyksiä, jotka ovat unohtuneet ja toimihenkilötkin jo lähteneet tuonilmaisiin. Yhdistykset vain jäävät roikkumaan kymmeniksi vuosiksi.

  11. Tuossapa vielä pururadan kaatuneesta puusta:

    ”Otettiin homma hoitoon. Tuossa on kiinteistöpäällikkö Mika Ilvosen vastaus viestiini. Informaatiota saa levittää! Kiitos ilmoituksestasi. Yt. Olli”

    Puu kaatunut alas asti, Janne raivaa pois. Ensi valaistuskauteen mennessä linja nostetaan nostokoriautoa käyttäen takaisin
    paikoilleen kuin myös ”siipeensä” saanut valaisin. Näin sovittu hetki sitten Arjan kanssa. Vaaraahan siellä ei ole koska
    linjassa ei ole virtaa.

    Terveisin Mika”

  12. Tänään kävi pääskyspariskunta tarkistamassa pesäpaikat.
    Toivottavasti lämpenee ja loppuu myrskyt,pääsisivät pesintä
    hommiin.

  13. Terveisiä Savosta!
    Se on kuulkaa lomarauha nyt! Olin nimittäin itse sen julistamista todistamassa Kerimäen kirkon pihalla. Puruvesi-Seitsikko kärsi soittajapulaa ja niinpä tutut soittokaverit kyselivät miuta musisoimaan lomarauhanjulistukseen. Lupauduin oitis keikalle, sillä sotaväen lisäksi puhallinsoittajien keskuudessa – ja varmasti monessa muussakin yhteisössä, sen on Värtsilän yhdistykset muun muassa osoittaneet – elää kaveria ei jätetä-henki. Itse olen erityisen onnellinen heimorajojen ylittämisestä eli karjalais-savolaisesta yhteistyöstä esimerkiksi. Samaa on mielestäni suomalais-venäläinen ruohonjuuritason yhteistyö. Vierailut Venäjän Värtsilään ja muulle raja-alueelle ja vasta vuoroisesti venäläisten käyminen Keski-Karjalassa luo yhteistä hyvää rajan molemmin puolin. Rajanylityspaikka Niiralassa luo työtä Suomeen ja Venäjälle. Venäjän Värtsilä on Äiti-Venäjän syrjäseutua. Sinne on tulleet työpaikat ovat nostaneet elintasoa ja vähintäneet sosiaalisen tuen, kuten Suomen antaman tuen, tarvetta. Lisäksi tavallisten ihmisten luomat suhteet ovat arkipäivän rauhantyötä. Jos unohdamme tuon rajan, niin olemme yhdessä Venäjän Värtsilän ja lähialueiden ihmisten kanssa saman alueen asukkaita. On erittäin isänmaallinen teko jatkaa tätä rajojen ylittävää kanssakäymistä.
    Mutta savolaesistahan miun pitj huastoo. Savo-Karjala lienee meidänkin asuinalueemme. Ihan mukavia immeisii ovat nuo savolaiset. Ainahan sitä pientä omaa ylpeyttäkin pitää olla, mutta itse olen yhteistyön kannalla. Ja huumorin. Hyvätahtoisen naljailun voi kuitata samanlaisella. Heimoveljeys eikun kohenee. Myös tuolla sotilaspuolella olen huomannut tämän yhteistyön hyvät puolet. Kun alkuun päästiin, niin Kuopion suuntaan on mukava mennä yhteisiin harjoituksiin ja toisaalta toivottaa savolaiset tervetulleiksi Karjalaan.
    Tämän päivän soittokeikkakin oli osoitus hyvästä hengestä: puolin ja toisin toivoteltiin yhteistyön jatkoa. Mukava olo jäi keikasta.
    Sitten vielä eräs yksityiskohta; kun sain ohjelman, ihmettelin erästä asiaa. Esiintymispaikka oli siis Kerimäen kirkon portaiden vieressä. Miulle ilmoitettu ohjelmisto alkoi seuraavasti, suluissa omat ajatukseni kun luin listaa: Suvivirsi (ok), Maamme-laulu (ok), Aamulaulu (kaunis suomalainen kappale), Reppurin laulu (baritonistin unelma, karjalainen laulu, hienoa!), Ota löysin rantein ( Mitä? Kirkollako??), Käyn ahon laitaa ( Tämäkinkö??)
    No, osa kappaleista jäi esittämättä ajanpuutten vuoksi. Mutta olen soittanut ja laulanut Veikko Lavin Ota löysin rantein-biisin lähes nojaten Kerimäen kirkon seinään. Kertooko tämä kirkon ja maallisen taiteen solidaarisuudesta, tiedä häntä. Mutta kaekke ne savolaeset keksii..

  14. Kimmo, kirkkohan on lepopäivän pyhittämisen paikka. Ota siis löysin rantein silloin, kun sinne menet, että jaksat viäntee sillon, kun pittää viäntee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *