Taas on se aika vuodesta kun miehet parveilevat kukkakauppojen kulmilla. Nykyisin näky ei liene harvinainen, toista se oli minun nuoruudessani. Kuinka hellyttäviä olivatkaan nuo Tosimiehet jotka töistä tullessaan roikottivat nyörillä sidottua, pulleaa äitienpäivän kukkapukettia joko ruskean, kaksisolkisen nahkasalkun takana piilotellen tai pyörän sarvessa keikkuen. Monesti mietin näinköhän kukkaparka selviää ehjänä perille saakka?
Sulle luvannut en ruusutarhaa
Kalenterin mukaan tänään päivänsankareita ovat Rosa, Roosa ja Ruusu. Kun kaikki kesäkauden kimpsut ja kampsut oli saatu onnellisesti mökkiin, riensin aivan ensimmäiseksi tutkailemaan josko entisen perunamaan voisi muuttaa ruusutarhaksi. Sattui vielä sopivasti postilaatikkoonkin Puutarhan esite eri ruuslajikkeista. Harmi, että näillä kasvuvyöhykkeillä eivät kaikki lajit menesty. Vaan ei enää menesty tuossa samassa pläntissä perunakaan, varsin oli rupista viime syksyn sato.
Puoliso ei lämmennyt ajatukselle, ainakaan ensiesittelyssä. Muisti varmaan Lehmon kotimme hansaruusuaidan joka oli kukkiessaan aivan ihana mutta hoidettavana aivan kamala. En ollut huomaavinani vastahakoisuutta, vaan suunnittelin jo täyttäpäätä kuinka loikoilen puutarhatuolissa, ilmassa leijuu vieno ruusuntuoksu ja mehiläiset ja perhoset lentelevät kukasta kukkaan.
Liiterin seinustalta löytyy käyttämätön, ruosteinen rautaristikkokin. Ylijäämä jostain betoniraudoituksesta. Jos raahaisi sen ruusutarhan reunaan? Sellaiset kehikot ovat nyt in. Näinköhän jokin köynnösruusulajike intoutuisi kiipeilemään sitä pitkin? Tai ehkä jokin sininen kärhö? Näin haaveilen. Vaan eipä puoliso ollutkaan enää kuulolla. Seisoi saappaineen jääsohjoisessa rantavedessä ja huuteli, että tuo se haavi, katiskassa on hauki!
Sä olet villiruusu, ruusuista kaunehin
Ennen vanhaan kukoisti valkoinen juhannusruusu tai pinkki mökinruusu melkein joka torpan pihamaalla. Mökkitontillemme sattui sopivasti villinä kasvavaa orjanruusua näreikkörivin katveeseen. Myös karjalanruusua kasvoi Kaustalla osuusliike Sisä-Karjalan tienoilla. Kauppa paloi sitten eräänä juhannuksena ja ruusukin on kadonnut, ainakin tien varresta.
Läpipääsemättömäksi tiheiköksi oli villiintynyt kurtturuusukin synnyinkotini pihapiirissa Pälkjärven Ilmakassa. Oli se vaan aivan uskomaton näky kun sinne pääsin ensimmäisen kerran syksyllä 1990. Rakennuksista ei ollut jäljellä muuta kuin kivikasat, mutta pihapiiri uinui parhaillaan kukkivassa ja tuoksuvassa ruususen unessa. Nyt sekin unelma on poissa. Pari vuotta sitten siellä oli tehty mittavia metsän hakkuita, siinä olivat tuhoutuneet viimeisetkin ruusupuskat kuin myös pystyssä törröttäneet uunin rauniot.
Ruusunpunaiset silmälasit?
Vaikka näenkin jo silmissäni varsinaisen ruusutarhan rantasaunamme kupeessa, saattaapi se jäädä vain unelmaksi. Näinköhän ruusupensas edes viihtyisi entisessä perunapellossa? Enkä minä ole mikään multasormi tai viherpeukalo! Taitaa olla helpompi katsella vain puutarhalehtiä ja toivoa Lissulta runsaasti ruusukuvia tarinaani täydentämään.
Ilman hulluja unelmia ei synny viisaita päätöksiä, sanoi rakkausrunoilja Tommy Taberman.
Ruusuista Äitienpäivää!
Teksti: Tellervo
Kuvat: Lissu Kaivolehto
Ruusuisella videolla Katri Helena ja Miljoona ruusua
https://www.youtube.com/watch?v=Qoa-gg2vgzA
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja mummoille.
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan
1 luokan merkki kultaristein jaetaan tänäkin
vuonna ansioituneille äideille.
Kaikki muistamme, että kaksi kaustajärveläistä
äitiä sai kyseisen huomionosoituksen vuosia
sitten.
*
Lueskelin Värtsistä vanhoja äitienpäiväjuttuja,
kommenteissa oltiin päivästä niin montaa mieltä
kuin on miestäkin (naistakin).
Joka tapauksesessa kaikilla meillä on ollut äiti,
monella jo Tuonpuoleisissa.
*
Lissun digitaalisessa ruusutarhassa riittää ruusuja.
Poimin niistä neljä lajiketta jotka on tarinassakin
mainittu.
Kyllä ovat kauniita nuo Lissun ruusukuvat. Kaikki ruusut ovat kauniita mutta juhannusruusu on minun suosikkini.
Kiitokset Tellervolle ruusuisesta kertomuksesta sekä
Lissulle kuvista ja musiikkivalinnasta.
Tuo linkki mahdollisti myös alkuperäisen tulkinnan kuuntelemisen
Katrin lisäksi. Siellä mies lupasi tuhlailevasti kukkameren ostaa
kaikilla rahoillaan.
Minulla on noita kurttulehtisiä ruusuja tässä liiaksikin, voisi vähentää.
Juhannusruusu löytyy ja pari ruukuissa kukkivaa jaloruusua, jotka
hautaan aina syksyllä ruukkuineen lehtikompostikasaan talvehtimaan.
Näyttävät selvinneen viime talvestakin.
Olen tässä muistellut mummoani ja äitiäni, jotka olivat molemmat
evakkoäitejä. Evakkoäidithän saavat sen patsaan suomenhevosen
jälkeen!
Tellervo, nyt on Ainon ja Ainin nimipäivä, mutta varmaan juttua kirjoittaessasi
on ollut Ruusun päivä, näin ajattelin.
Totta, Ruusun nimipäivä on 4.5. jolloin kirjoitin
tarinaa enkä ajatellut nokkaani pidemmälle.
Tänään on siis Ainon-nimipäivä. Kalevalan Aino tuli
mieleeni esiintyjästä joka lauloi ja soitti kannelta
Öllölän Paimentytön tuvalla äitienpäivälounaan
viihteenä. ”Jäi toiset aamulla nukkumaan,
kun otin konttini naulaltaan, ja kiiruhdin karjateille”….
sai melkein kyynelen silmäkulmaan.