4 comments for “Valokuvia Otto Rummukaisen hautajaisista

  1. Valokuvien katseluun tarvitaan Adobe Flash Player lisäohjelma Windows tietokoneelle. Sen voi ladata tarvittaessa täältä https://get.adobe.com/flashplayer/

    Omalla tabletillani ja älypuhelimellani jossa on Android järjestelmä kuvia en saa näkymään, koska ladatessani laitteeseen em. lisäohjelmaa tulee ilmoitus, että sitä ei ole saatavilla Android systeemiin.

    Tietokoneella näkyy hyvin.

  2. Sama puute on myös iOS-laitteissa (iPhone yms). Saahan niihin jotain appseja ladattua, mutta en suosittele ainakaan itselleni. Läppärissä pelaa hyvin.

    Kiitos hienosta kuvakoosteesta ja osanottoni suruun omaisille. Pyöräilevän Oton viime näkemisestäni lieneekin lähes 60 vuotta.

  3. Värtsilän suuri poika on poissa. Muistan Ottoa suurella kunnioituksella. Joitakin vuosia sitten luin koulumaailmaa koskevan tutkimuksen, jossa käsiteltiin aikuisten parhaita koulumuistoja. Tulokset olivat mielestäni yllättäviä, sillä parhaimmat muistot eivät liittyneetkään ns. suuriin tapahtumiin, kuten meikäläisittäin vierailuihin Helsinkiin, Linnanmäelle ja Korkeasaareen, vaan lähinnä onkiretkiin ja makkaranpaistoon nuotion äärellä. Eli hienoihin elämyksiin ei välttämättä tarvitakaan kasvatuksellisia kommervenkkejä. Mutta Otto. Hän oli samalla pieni ja suuri tapahtuma tullessaan näyttämään elokuvia koululle. En takuulla ole ainoa värtsiläläinen, joka muistaa Oton saapumisen koululle elokuvaprojektoreineen ja filmikeloineen. Pieni mies, mutta suuri juttu meille oppilaille. Oton muu toiminta onkin sitten jo eri juttu. Ja se juttu olisikin pitkä, kuten Oton elämäkin.
    Oton elämän pituuskin on ainutlaatuinen. Muistan kun hän tuli polkupyörällä koululle myymään kirjoja. Ikää taisi siinä vaiheessa olla siellä 95 ja 100 välillä. Ryhdyin muistelemaan jotakin Oton syntymäpäivää. Menimme Pykälävaaraan koko perheen voimin. Ensin kävi mielessä, että kyseessä täytyi olla Oton 50-vuotis juhlat. Pian kuitenkin matikkapää heräsi ja huomasin, että silloin kun Otto täytti 50 en ollut vielä syntynytkään.. Eli kyseessä oli varmaankin vuosi 1970 tai 1975. Aivan varma en asiasta ole. Pitänee kysyä isä-Pentiltä. Silloin Oton syntymäpäivillä kuulin kanteleen soittoa itseltään sankarilta. Ja se oli tosi sankarin soitantaa.
    Otto saa varmasti keppeet mullat.
    Suurella kunnioituksella Ottoa muistellen,
    Kimmo Hurri

  4. Mutta unohdin mainita erään asian joka ei ollut aivan tavallinen Oton elämässä. Oli harvinaista, että mies oli yksinhuoltajana tuohon aikaan. Siitä hattuni nousee vielä korkeammalle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *