Rollaattoriralli

Maija Paavilaisen mietteitä
Ei rollaattori ole kaiken loppu
Katso aurinkoon, älä varjoosi

Maija Paavilainen: Rollaattoriralli, Kirjapaja 2015

Maija Paavilainen on filosofian maisteri ja hän on julkaissut aforistisia piirroksia vuodesta 1971 lähtien, ensin Kotimaa-lehdessä ja myöhemmin kirjoina. Vuonna 2005 hän sai Kirkon tiedonvälityspalkinnon.

Paavilaisella välähtää ja hänen mietteensä voivat nousta kukkaansa vasta toisella tai kolmannella lukemalla. Itselleni jäi mieleen miete, jossa hän kehottaa meitä katsomaan aurinkoon eikä varjoomme. Miten usein märehdimmekään synkissä mietteissä, jotka voivat suuntautua lähimenneisyyteen tai jopa
lapsuusaikaan, joka ei sodan käyneiden isien lapsilla ollut aina ruusuilla tanssimista. Miten kaunis ajatus olisi, että vielä vanhoilla päivillä näkisimme auringon edessämme ja menneisyyden varjoista viis veisaisimme.
Vanhusasiaan Paavilainen puuttuu myös mietteessään, jossa hän tuuumii: ” Sängyssä viruu ihminen, eikä pikaisen toimenpiteen kohde.” Jospa hoitajat ja lääkärit muistaisivatkin että tärkeää ei ole aina oireen hoito, vaan vanhan potilaan kokonaisvaltainen ymmärtäminen. Tähän samaan kategoriaan liittyy miete: ” Ihoni odotti hellää kosketusta mutta ei kertakäyttöhanskoilla.” Tämäkin miete vie ajatukset pidemmälle, vanhuksen käsittämiseen tuntevana ja haavoittuvana henkilönä, jolla ystävällinen sana tai hymy merkitsee enemmän kuin steriili suhtautuminen ja pikainen siirtyminen seuraavan ”potilaan”
ääreen.
Mielestäni Paavilaisen mietteet vain paranevat kerta toisensa jälkeen. Turhaan ei hänen kirjapinonsa ole noussut useisiin kymmeniin. Paavilainen kehottaa menemään marttoihin, jos haluaa kokea yhdessäolon hurmaa tai virkkaamaan ns. mummoneliöitä mummoseurassa. Olin taas ihan myyty Paavilaista lukiessani. Joskus on minua häirinnyt Paavilaisen paksu tussi. Ennen hän teki piirroksiaan ohuemmalla tussilla ja ne vaikuttivat enemmän taidegrafiikalta kuin sutaisuilta sillä tavalla.

Jouko Varonen