Kyldyyria

Kyldyyria, kyldyyria sanottiin ennen hienostelevasti vaikkapa iltamista joissa oli mukana torvisoittoa, runonlausuntaa, laulua, näytelmäesityksiä ja jopa puheita. Kulttuurin määritelmää en käy sen tarkemmin selvittelemään, joutuisin pian suohon kuin Joukahainen ikään.

Kalevalanpäivä on samalla myös suomalaisen kulttuurin päivä. Siniristi- liput ovat liehuneet tuona päivänä tangoissa jo 1920-luvulta saakka. Vapaaehetoisjärjestöt järjestävät talkoovoimin monenlaisia tilaisuuksia -varsinkin tänä vuonna kun Kalevala täyttää 180 vuotta ja Kanteletarkin 175 vuotta. Kumma kyllä, päivälle ei ole kehitelty nimikkoruokaa, kyllähän meillä olisi paljonkin perinneruokia joista jonkun voisi nostaa Kalevalanpäivn herkuksi. Kukahan tekisi aloitteen, vaikkapa virsunmuotoisesta leivonnaisesta.

Päivänä muutamana sain sähköpostissa kuvia Joensuun pääkirjastossa parhaillaan olevasta kirjanäyttelystä “Karjalaista sanankäyttöä ja historiaa”. Tiedustelin Värtsin toimitukselta josko kuvat ehtisivät mukaan Kalevalanpäiväksi? Jos ja kun näette ne nyt edessänne niin ovat ehtineet. En ole vielä tutustunut itse näyttelyyn, mutta se sisältää Laatokan Karjalan paikallishistoriaa, luovutettujen alueiden pitäjien ja kylien historiaa sekä henkilöhistoriaa ja sukukirjoja.

karjalanayttely

Aineisto on koottu Joensuun kaupunginkirjaston Pohjois-Karjala -kokoelmasta ja se on toteutettu yhdessä P-K:n Karjalaisseurojen piirin kanssa. Idean isänä on ollut piirin puheenjohtaja, rovasti Ensio Larema. Näyttelyyn voi tutustua kirjaston aukioloaikoina 23.2. – 15.3.2015.

Edellä mainitussa näyttelyssä on mukana myös karjalankielisiä kirjoja. En ollut uskoa silmiäni ja korviani kun aamun mediat kertoivat, että “Yleltä uutiset nyt myös karjalaksi”. Vähemmistökielen aseman karjala sai Suomessa 2000-luvulla. laatokan karjalan paikallishistoriaaKarjalaa päivittäin puhuvia on Suomessa arviolta n 5000. Paljonkohan heitä lie ollut heti sotien jälkeen? Suojärven murteeksihan sitä tuolloin kutsuttiin. Tässä iässä voin jo sanoa, että on varsinaista rikkautta, että kuulimme karjalan kieltä aina mummolassa käydessämme.

Emeritusprofessori Rauno Hämäläinen (Pälkjärviseuran kunniapuheenjohtaja) totesi jo vuosia sitten, että jos eläkeläisellä on kaksi menoa viikossa, ne ovat samana päivänä ja usein samaan kellon aikaankin. Totta se on. Ennakkotietona olen kuullut, että Joensuun pääkirjastolla on Karjalainen ilta maanantaina 9.3.2015. Esiintyjinä Sanni Tikka ja musiikkipuolella Johanna Koukkunen ja kumppanit. Mutta minä olen silloin Savossa muikkuja maistamassa.

Teksti: Tellervo
Kuvat: Seija Salminen

Share

5 comments for “Kyldyyria

  1. erkki lintunen
    28.2.2015 at 6:53

    Kiitos, Tellervo! Ennätin jo kommentoida Eiran antia. Kuunnella sieltä mieltä kohentavaa musiikkia. Ja nyt tämä Sinun jatkosi! On tämä uskomatonta, tämä Värtsin kulttuurituotanto! Koputin kalloa, olenkohan ihan oikeasti herännyt vai untako näen!? Oli miten oli, kuppi kahvia, pala rukiista ja lippu salkoon auringon alle! Sitten takaisin Kaustajärvelle, Universumin Helmeen, rauhoittumaan!

  2. Lissu
    28.2.2015 at 14:07

    Hienoa, että myös Pälkjärveläinen-lehti on päässyt näyttelyvitriiniin. Yläkuvassa oikealla alhaalla näkyy Armi Ratian 100-vuotis syntymäpäivän aikoihin ilmestynyt Armi-teemanumeromme.

    Karjalaista sanankäyttöä on Pälkjärveläinen lehden 12:ssa numerossa vuosina 2009-2014 julkaistu jo 860 sivua. Seuraava 80-sivuinen numero ilmestyy huhtikuussa.

  3. Tellervo
    28.2.2015 at 17:41

    Puhelimessa tuli kyse tuon Karjalaisen illan tarkemmasta
    ohjelmasta. Laitan sen tähän framille:

    Paikka: Joensuun pääkirjasto, Muikku sali
    ma 9.3.2015 klo 18 – 19.30

    Avasussanat: Piirin puheenjohtaja Ensio Larema
    Näyttelyn avaus: Erikoiskirjastonhoitaja Seija Salminen
    Karjala äidinkielenä: Opettaja Sanni Tikka
    Karjalaisia lauluja: Johanna Koukkunen, Anneli Olanto-Lasaroff, Simo Lasaroff

  4. erkki lintunen
    1.3.2015 at 19:13

    Todella hienoa kyldyyria Tohmajärven seurakuntatalossa su 1.3. klo 15. Kirkkokuoro Kaiku lauloi loistavasti. Ohjelmisto oli puhutteleva ja kuoron taso korkea. Paikalla runsaasti väkeä. Ohjelman voisi viedä Joensuuhunkin saakka ihailtavaksi.

    Kiitos Eini Perälälle ja koko porukalle! Ettäkö tällaista Tohmajärvellä! Onnistunutta konserttia voisi arvioida monestakin näkökulmasta. Mutta en ole alan asiantuntija. Onneksi sen puute ei estä nauttimasta hyvän musiikin äärellä.

    Kiitos!

  5. Telle
    7.3.2015 at 12:19

    Tänään menin piältäkauti tutustumaan tuohon
    näyttelyyn josta tässä “artikelissa” jo kerroin.
    Heti ensimmäisessä vitriinissä (ei näy näissä kuvissa)
    nököttivät vierekkäin kirjat Pälkjärvi oli pieni pitäjä
    ja Muistojen Värtsilä.

    Aulassa oli myös sermejä joissa oli esillä Enon Louhiojan
    kyläyhdistyksen vanhojen valokuvien näyttely.
    Kivenhakkaaja Pekka Knopp’n lasinegatiivit ovat kulkeutuneet
    kyläyhdistyksen haltuun ja niistä on teetetty kymmenittäni
    valokuvia joista ihmiset voivat nyt tunnistaa sukulaisiaan.

    Kävin myös kotiseutuosastolla vilkaisemassa lasivitriin pysyväis-
    näyttelyä. Siellä on esillä Pohjois-Karjala kokoelman vanhimmat
    aarteet. Enimmäkseen 1800 -luvun loppupuolelta.

    Kotiseutuosastolla kannattaa vilkaista myös historia- ja elämäkerta
    kirjojen hylly. Sieltä bongasin omaelämäkerran: Makkonen Heikki:
    Karjalaisesta pakolaispojasta papiksi ja professoriksi.

    Etusivulta luin, että Heikki Makkonen on syntyisin Suojärven Moisseinvaarasta.
    (Äidin äidin suku on juuri sieltä). Kotiin tultua tein kirjasta heti
    varauksen. Päätin samalla kerrata jo aiemmin ilmestyneen kirjan
    “Moisseinvaara, sinikuusamain kylä”.

    Näin ne vaan kadonneet menetetyt kylät ja paikat nousevat unhon yöstä,
    joko yksityisten tai yhdistysten nostamina.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *