Aina on liikaa kiirettä

Kaskisen riimi toimii/Kiire meidät kahlitsee/Kauniita runoja

Anna-Mari Kaskinen/ Minna L. Immonen: Kiireettömyyden lahja, Kirjapaja 2014

” Kiire meiltä varastaa
lahjaa kaikkein kalleimpaa.
Ilon ottaa, levon vie.
Petollinen on sen tie.” …

Riimirunossa on kaksi mahdollisuutta, joita olen kirjoittakouluttajana tähdentänyt. Riimi joko vie runoa eteenpäin, tarjoaa uuden näkökulman, tai herkuttelee loppusoinnuilla, jotka eivät sisällä ajatusta.

Kaskisella on riimisilmää, sillä riimisanat haukkaavat tyhjää vain harvoin. Joskus runoilija siirtyy vapaaseen mittaan ja runon arvo nykylukijan mielestä kohoaa ohi lastenrunolle tyypillisen pyöreyden.

Minna L. Immonen on kuvittajana lahjakkuus, joka on ilahduttanut mm. joulukorteilla ja enkelitauluilla, joita löytyy seinältänikin. Immosen tyyli sopii Kaskisen kiireettömyyttä ja luonnon tunnelmia huokuviin runoihin. Niissä on myös Kaskisen riimirunoille ominaista pyöreyttä ja tiettyä naiivisuutta.

Sinänsä on oikein, että korostetaan kiireiden jättämistä ja elämästä nauttimista, vaikka siihen ei perheellisellä työn raskaan raatajalla ole aina mahdollisuutta. Mutta elämään voi sisällyttää luovuutta, huumoria ja iloa, joka antaa työpaikallakin toteutettuna hymynvirnettä työtovereiden naamalle. Sinänsä näinä eläkeiän noston aikoina on ehkä liiankin raflaavaa runoilla työn jättämisestä ja heittäytymisestä kiireettömyyden ja vapaan olon huomaan. Olisipa kiva lukea Kaskiselta myös runoja siitä, miten työ- ja perhe-elämän keskelle saadaan iloa ja valoa.

10 comments for “Aina on liikaa kiirettä

  1. ”On aina liian vähän aikaa” lauletaan
    eräässä ikivihreässä.

    Joku viisas on sanonut, että myöhästyminen
    on toisten ajan varastamista. Ja kiirettähän sitä
    yleensä pitää, varsinkin elämän ruuhkavuosina.

    Anna-Mari Kaskisen runot ja Minna Immosen kuvitus
    ovat varmasti sopivan viihdyttävä ja rauhoittava yhdistelmä.

    Kuten Värtsistäkin huomaa, eläkeiässä olisi aikaa
    kirjoittamiseen ja muisteluksiin. Lueskelin juuri
    Avoimen Yliopiston ja Ikääntyvien yliopiston kirjoituksista
    koottuja julkaisuja. Harmi vain, että kyseiset kirjoitus-
    ryhmät eivät enää kuulu ohjelmistoon. Tuorein käsiini saama
    julkaisu on vuodelta 2000.

    Mutta nythän tämä mietiskely menikin jo asiasta yhdeksänteen…

  2. Miehän joutaisin pitämään kirjoittakoulutusta, vaikka netin avulla
    Värtsin lukijoille. Pidin joskus neljääkin kurssia viikossa aikuisille
    ja lapsille.

  3. Oppia ikä kaikki!

    Kalle Päätalo opiskeli kirjoittamista
    Mika Waltarin ”Aiotko kirjailijaksi?”
    kirjan avulla.

    Vaikka ei kirjailijaksi aikoisikaan, niin
    ainakin Telle Tavalliselle (puhun nyt vain itsestäni)
    Joukon tarjous sopisi paremmin kuin hyvin.

    En hallitse noita netti-termejä. Mutta eikös siellä
    ole reseptiblokkareita, muotiblokkareita sun muita joille
    tykkääjiä riittää ja joiden ohjeita noudatetaan ja reseptejä
    kokeillaan.

    Jouko Varosen tarjous on varsin varteenotettava.

    Sen verran vielä aikuisopiskelusta jos ja kun
    aikaa on. Kukaan ei kysy mitä olit ennen tai
    mitä meinaat seuraavaksi. Kaiken, minkä (vielä) omaksuu,
    saa omaksi ilokseen.

  4. Joukon esitys kirjoittajakoulutuksesta on erinomainen.
    Minä voisin ilmoittautua oppilaaksi myös.

  5. Ne oli ihania aikoja, kun pidettiin työväenopiston kirjoittajakoulua. Tuli lehtoroitua Joutsenon kesässä ja kulttuurikeskus Kiurussa, omien
    oppilaiden kerhoista puhumattakaan. Pistäkäähän runoja palstoille ja
    siihen kommenttipyyntö niin kommentoin kyllä.

  6. Runo lähtee sielun syvyydestä se ei oppeja tarvitse. Antaa kynän viiletellä paperinpintaa raapustella. Jos ei paperi mukaan ole lähtenynnä tuohi kelpaa alustaksi. Antaa kynän kirjoittaa tarina tuohen pintaan.

  7. Esko on oikeassa. Tunne on tärkeintä ja innoitus.

  8. Jatkuva on kiire
    on nykyajan piirre
    Aivan turhaa hoppua
    ei aika tee loppua
    Ennakkoa lähtöön vartti
    rauhallisesti sitten startti
    Aurinkokin kulkee rataa
    hiljalleen siinä mataa

  9. Ei ole aina liikaa kiirettä, ei edes pientä kiirettä. Ei ainakaan Karjalaisen julkaisemissa TV-ohjelmatiedoissa 7.11.2014. Hyvissä ajoin oli tiedotettu monissa yhteyksissä, että perjantaina 7.11.2014 on eduskunnassa luottamusäänestys.

    Mutta kun muistisairaana koetin löytää lehdestä TV-lähetyksen kellomäärää, en löytänyt mitään mainintaa. Sitten kuulin, että oli ollut lähetys klo 13 alkaen.

    Katselin lehdestä siihen aikaan ilmoitettuja ohjelmia. TV 1: 12.40 Sydämen asialla. Kuin hento kukka. – TV 2: 12.30 Muuttohaukantie, 13.20 Erätulilla, 13.50 Tartu mikkiin. – TV 3: en enää ollut kiinnostunut sitä tutkimaan.

    Niin jäivät minulta näkemättä Stubbin voitonjuhlat.
    Ehkä syy on vain oma. Olisihan se pitänyt arvata, ettei rupusakille tarvitse lehdessä kertoa isänmaan kohtalosta. Nörttikansa varmaankin oli tiedon saanut. Mutta kiinnostaako politiikka – siis vakavasti otettava – alle 25-vuotiaita?

    Mielipiteeni ei kaiu minkään puolueen äänitorvesta. Tämä on vain kansalaisen tekemä havainto. Ja ilmeisesti lehden tahaton laiminlyönti. Kuitenkin kiinnostava näyte paperisen median ja sähköisen vistinnän välisestä ”kilpailusta”. Ei tämän kummenpaa tästä aiheesta, ei ainakaan tällä kertaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *