Leo Partanen oli vahva kulttuuripersoona vanhasta Värtsilästä. Hän oli musiikillisesti lahjakas, tästä todisteena kuva 1. Soitinryhmä vuonna 1918, Leo Partanen on toinen oikealta. Tutuilta toisetkin vaikuttavat, en vain pysty saamaan nimiä esiin.
Soitinyhtye Värtsilässä 1918. Leo Partanen toinen oikealta.
Kanteleen soitto oli kuitenkin hänen bravuurinsa, hän esiintyi monenlaisissa tilaisuuksissa – aina radiota myöten. Leo oli hyvä laulaja, jonka näytelmäharrastus alkoi jo nuorena. Itse muistan hänet työväen näyttämön ajoilta hyvin erilaisissa rooleissa. Hän sai kiitettävät arvostelut suorituksistaan. Leo Partanen rakennutti myös komean funkkistalon keskustaan. Se on vielä tallella – asuttuna – ihme kyllä!
Leo Partanen harrasti intohimoisesti puutarhan hoitoa. Evakuoinnin jälkeen hän asui Tohmajärvellä ja jatkoi osuusliike Sisä-Karjalan myymälässä Kemiessä myymälän hoitajana. Leo rakennutti Tohmajärvelle samanlaisen funkkistalon niin kuin Värtsilässäkin oli. Puuhastelu puutarhassa jatkui entiseen malliin, kaunista katseltavaa riitti yllin kyllin. Leo Partanen on haudattu Tohmajärven vanhalle hautausmaalle.
Iloinen talonpoika. Itävaltalainen laulunäytelmä. Talonpoika Matheus, Leo Partanen keskellä.
Leo Partanen ja Kalle Viherpuu. ”Koetappas” sanoo Nummisuutain Esko ärhäkästi klaneetin soittaja Andreakselle.
Osulan pojat riehakkaina Tohmajärvellä. Leo Partanen, ”lady”, toinen oikealta.
Kuvat Hilkka Partasen albumista.
Nämä Hilkan tarinat ja valokuvat ovat aarteita.Ne ovat antaneet minulle selkeän kuvan elävästä vanhasta Värtsilästä.
Kuulin pikkupoikana kymmeniä tarinoita tuosta rajantakaisesta paratiisiista.Tarinoissa oli sirkusta,lentokenttää,maatalousnäyttelyitä,Presidentinvierailua, teatteria,tanssia,urheilua jne.Kaikki tämä jännittävä tuossa muutaman kilometrin päässä mihin ei ollut enää mitään asiaa.
Nyt voin jotenkin aavistella ne tunteet mitkä olivat näiden vanhan Värtsilän tarinoiden kertojilla tuolloin.
Nämä Hilkan mykistävän hienot kuvat ja tarinat ovat herättäneet eloon ne pikkupoikana kuulemani tarinat.Partaset ovat tehneet niistä totta.Olen syvästi kiitollinen.
Siinäpä kulttuurihistoriaa parhaimmillaan.
Lämmin kiitos halauksen myötä Hilkalle! Haikeuden ja ylpeyden tunteet sekaisin nykyisessä Värtsilän pitäjässä, Universumin Helmessä, nipin napin Suomen puolella!
Kiitos Hilkka! Odottelin mielenkiinnolla kirjoitustasi Partasen Leosta. Molemmat mainitsemasi näytelmät olen lapsena nähnyt.
Nostalgisia kuvia. Nummisuutareiden taustakulissi muistutti mielestäni näkymiä Tsiipakan Kiiskin ikkunasta. Lavastus on hyvin tärkeä osa teatteriesitystä. Joskus olen jopa enemmän nauttinut visuaalisesta puolesta kuin varsinaisesta näytelmästä.
Eilen olimme Porin Teatterissa katsomassa farssimaista ”Diivat”
esitystä. Lavastus oli hieno, mutta muuten esityksen anti oli
laihanlainen.
Koulupoikana olin muutamana kesänä Sisä-Karjalan juoksupoikana.
Sodan jälkeen Tohmajärven Kemieen rakennettiin Sisä-Karjalalle
uusi, komea liiketalo. Avajaispäiväksi minut laitettiin somistamaan näyteikkunoita. Silloin tutustuin Leo Partaseen.
Onnistuin siinä mainostajan hommassa sen verran hyvin, että
liikkeen silloinen johtaja Tossavainen aikoi lähettää minut
OTK:n mainoskouluun. Isä-Heikki oli kuitenkin sitä mieltä, että
parempi se on luonnollinen kuolema kuin nälkäkuolema. Hän saattoi
olla oikeassa.
Leo Partanen soitti kannelta Värtsilän vaakunanpaljastustilaisuudessa v. 1959. Tilaisuudessa oli myös Wilhelm Wahlfors ja johtaja Åhman. Olinhan siellä minäkin. Ks. http://www.vartsilaistenseura.fi/valokuvat
Vaatimattomuus kaunistaa! Liisa, mainitsemassasi kuvassa olet ihan airueena. Toisella puolella Tapani Turunen.
Viereinen kuva on vuodelta 1934 – 180 vuotta sitten – Wärtsilä-Yhtymän 100-vuotisjuhlasta. Pöydän oikealla puolella, kuudentena edestä lukien istuu ukki Erik Lintunen. Voisiko Värtsiläisten Seura järjestää paikalla olleiden tunnistamisen? WAHLFORSIN TUNTEVAT KAKKI.
Kiitoksia hienosta ja kultturihistoriallisesti arvokkaasta artikkelista Hilkka! Mainitsit näin: ”Leo rakennutti Tohmajärvelle samanlaisen funkkistalon niin kuin Värtsilässäkin oli. ” Missähän tuo upea rakennus sijaitsee ja onko se asuttuna enää?
Kotiseutuyhdistys on valmistamassa ensi kesäksi valokuvanäyttelya aiheesta teatteritoimintaa Värtsilässä ennen sotia. Kuvat löytyvät Hilkka Partasen upeasta arkistosta. Seppo Pusa on jo työssä aika pitkällä.
Ohoh.. Marja Tarvainen nosti esiin hienon jutun, jota en ole aikaisemmin lukenut. Ihan mukava nähdä ja lukea mitä kaikkea on kotiseudulla aikanaan puuhattu.