Puhtoista lähiruokaa
Suomessa on vuosi vuodelta alettu enempi arvostaa asiaa joka täällä maalla on aina ollut itsestäänselvyys – lähellä tuotettu ruoka on hyvää ja useimmiten se on terveellistä! Lähiruoka on nyt päivän sana kaupungeissa. Nykyisin kuluttajille on yhä kasvavammassa määrin tärkeämpää tietää mistä ruoka pöytään tulee, miten se on kasvatettu ja kuinka se on valmistettu. Laajalti viljellään termejä terveellinen lähiruoka sekä superfood.
Buumin ovat haistaneet myös suuret, teolliset elintarviketoimijat. Mutta siitä huolimatta edelleen, lähinnä taitavien mainosnikkareiden aivoitusten avustamana, tuotetaan entisellä tapaa teollisista elintarvikkeista samaa vanhaa mössöä – nyt vaan uusin nimikkein! Kuluttajan mielikuvan pehmentämiseksi kaupat pursuavat ”naapurin kanaa, mummon tekemää, kotikutoisen makuista” ja vastaavaa hauskaa.
Suomalainen järvikala on saanut myös uutta puhtia yllättävän tahon myötävaikutuksella. Saksalaisomisteinen kauppaketju Lidl toi rohkeasti laatikkomyymälöidensä valikoimiin suomalaisen luonnonkalan. Jatko näyttää kuinka kuluttaja valintansa tekee – löytyykö kuluttajan ostoskorista edelleen norjalainen pussilohi vai kotimainen järvi- ja merikala?
Sääperin hauesta thai-kalapihvejä
Löytyisikö onni omasta ryytimaasta?
Täällä maalla ovat sellaiset asiat aivan äärellämme mistä moni ”ruuhka-suomalainen” vain unelmoi; omasta, pikkuruisesta ryytimaasta, heti kotiovelta alkavista marjastus- ja sienestysmaista sekä kalaisista vesistöistä.
Monet kaupungissa asuvat, useimmiten nuoret, ovatkin aloittaneet kaupunki- tai palstaviljelyn. Monilla se tarkoittaa ehkä ainoastaan muutamaa puulaatikkoa parvekkeella missä yrtit ja tomaatit kasvavat. On perustettu yhteisiä palstaviljelmiä jopa aivan keskeisille paikoille kaupunkeja. Yksi erikoisimmista on varmaan Helsingin kalasataman alueella, vanhalla parkkialueella sijaitseva viljelypaikka. Säkeissä. pusseissa, laatikoissa kasvavat sulassa sovussa lukuisilla perheillä niin porkkanat, kesäkurpitsat, sipulit kuin yrtitkin!
Kaipaillessamme uusia asukkeja tänne alati tyhjeneviin torppiin, voisimmeko Värtsilän yhtenä houkuttimena tarjota monipuolisia mahdollisuuksia päästä itse keräämään ja kasvattamaan kukin omat särpimensä? Tai olisiko meillä vuokrattavana vaikka horsmaa kasvavaa peltotilkkua joensuulaiselle viikonloppuviljelijälle joka haluaisi kasvattaa itse omat kasvikset ja juurekset kaupunkipöytäänsä?
No kerro vielä miten nuo thai-kalapihvit on valmistettu. Friteerattu ja keitetty öljyssä??
Mailalle: Kalapihvit ovat ihan vaan paistettu rautapannulla runsaassa öljyssä.
Trendeistä en välitä hittojakaan, mutta kyllä uunissa paistetut bumba-kurpitsan lohkot ovat taivaallisen hyviä.
Alpoaatos, etkö välitä hittojakaan, jos uunissa paistetut Bumbu-kurpitsan taivaallisen hyvät lohkot ovat trendikkäitä?
Tänään Kylätalolla pistäytyessäni keksin
kysäistä josko pakasteesta löytyisi karjalanpiirakoita.
Pirtsakka naishenkilö sanoi että on niitä jääkaapissakin,
eilen paistettuja.
Lämmitin niitä juuri uunissa ja avot, kyllä olivat maukkaita!
Rapeat kuoret ja täytettäkin runsaasti. Rasva tippuu vieläkin
suupielistä….
Nämä karjalanpiirakat ovat olleet kautta aikojen Värtsilässä
maan mainioita, olvatpa ruokatrendit sitten millaiset hyvänsä.
Minua kiinnostaisi tietää miten näitä taivaallisen hyviä bumba-kurpitsoita valmistetaan.
Meillä kurpitsan kovasta osasta tehdään suurehkoja, noin parin sentin paksuisia lohkoja. Laakeaan uunivuokaan lorautetaan vähän ruokaöljyä. Lohkoja käännellään että ne saavan hiukan öljyä pintaan. Päälle ripotellaan esim aromisuolaa. Minusta kurpitsalohkot ovat parhaimmillaan kun saavat pintaan hiukan rusketusta. Makeat tai suolaiset mausteet käyvät hyvin.
Eikun kokeilemaan.
Täytyypä kokeilla. Kiitos reseptistä! Tänä vuonna kurpitsoita tulikin tosi paljon.
Parin vuoden takaa tämäkin juttu