Rakkauden lähettiläs

Kosken kuohu, rohkea ja raju/
Tommy Tabermannin jalanjäljissä

Jouko Harjunpää: Niin kuin vain naista voi rakastaa, Minerva Kustannus Oy

”Siinä ei ole sanoja, vain loputonta vimmaa,/ joka ajaa koskemaan,/ tuntemaan,/ haluamaan,/ himoitsemaan…”
Lueskellessani kertaillen Harjunpään runokokoelmaa, joka on ryyditetty Milja Salosen eroottisilla naisfiguureilla, tuli mieleen, että nyt ollaan tekemisissä Tabermannin hengenheimolaisen kanssa, tosin särmäisemmän ja paikoin naiivimman. Harjunpää on hyvän tuulen lähettiläs, joka käy yrityksissä luennoimassa hyvän elämän kulmakivistä: rakkaudesta, rohkeudesta ja heittäytymisestä.

Kirja vaikuttaa ensi lukemalta enemmänkin lukijaystäväliseltä kuin yksityiseltä ja vaikealta. Ehkä siksi Harjunpään runokieli saa aikaan tuntemuksia, joita useammalla meistä on ollut vastakkaisen sukupuolen kanssa, ehkä nuoruudessa, tai varttuneemmalla iällä. Harjunpään kuvaama rakkaus on paikoin järjetöntä. Ei tee mieli nukkua, syödä tai levätä. Tällainen rakkaus ei katso aikaa tai paikkaa, se vain vie. Toisaalta rakkauteen saattaa tulla särö, joka saa rakastavaiset miettimään mieltymyksiään, ajattelemaan, että onko silmitön rakkaus se oikea tapa muodostaa kestävä ihmissuhde. Mutta kun on pidetty taukoa, on tunne entistä voimakkaampi ja läheisyys vaatii täyttymystä.

Niin että mitä? Runot sykkivät rakkauden kieltä, selkeästi, joskus vähän onnahtaen ja pintaa raapaisten, mutta antavat oivaltaa, että kirjoittaja on tosissaan. ” Olet henkeäsalpaavan kaunis,/ missä on astmalääkkeeni?/Haukon ilmaa/ en saa henkeä,/ tukehdun sinusta./ Mutta onko sillä väliä, jos saan pitää sinut sylissäni/ viimeiseen hengenvetoon saakka. ”

Share

Post navigation

6 comments for “Rakkauden lähettiläs

  1. Kalevi Tikka
    24.7.2014 at 8:26

    Muutamia vuosia sitten löysin tämän runoelman, josta otan näytteen tähän. Samalla kysyn kuka tunnistaa sen mistä runo on otettu.

    “Miten kaunis, miteen ihana oletkaan, rakastettuni, riemuni! / Sinun vartalosi on kuin palmupuu, sinun rintasi ovat sen tertut. / Minä ajattelen: tuohon palmuun minä nousen, sen hedelmiin minä tartun! / Kuin rypäleet ovat sinun rintasi, hengityksessäsi on omenan tuoksu, sinun suusi maistuu jalolta viiniltä, joka kiihdyttää rakkauttani! ja kostuttaa uinuvien huulet.”

  2. Paula Raerinne
    24.7.2014 at 10:02

    Kalevin runoelman näyte on Korkean Veisun tekstiä.

  3. Tuula
    24.7.2014 at 10:06

    “Isosta Kirjasta” on Kalevin teksti.

  4. Vierailija
    24.7.2014 at 10:08

    Vanha testamentti Laulujen laulu, luku 7

  5. Maija- Liisa
    24.7.2014 at 13:00

    Tästä Laulujen laulusta on olemassa savolaisversio.

  6. Kalevi Tikka
    24.7.2014 at 13:16

    Kun luin tuon osan Raamatusta hämmästyin, että tämänkaltaista tekstiä sieltä löytyy. Ne ovat vanhoja häälauluja ja vahvasti aistillista elämän makuista kertomusta. Ihastuin tähän tekstiin ja silloin kun on huonompi päivä Tuulan kanssa palautan mieleeni näitä säkeitä. Näitäkö tuntoja tunsin siellä avioliiton alku aikoina. Näinkö ihana nainen se vaimoni oli silloin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *