Ruukinkylä

Minulle on muodostumassa Juhannusperinteeksi naapuri ruukissa eli Fiskarsissa vierailu. Värtsiin tästä voi kirjoittaa siksi että myös Wärtsilä on vanha ruukinkylä. Sujuva aasinsilta!
Elämänmeno näissä Suomen vanhoissa ruukinkylissä on ollut hyvin samankaltaista vielä 100 vuotta sitten.

RUUKIN KYLÄT

Puhelinkioski voi olla kaunis

Puhelinkioski voi olla kaunis

Billnäsin kirveet ja Fiskarsin sakset sanonta kertoo kaiken noiden ruukkien tunnetuimmista ykköstuotteista. Nämä ruukithan ovat naapureita ,matkaa niiden välillä on kymmenisen kilometriä. Billnäsin kirveethän ovat nykyisin Fiskarsin brändin alla mutta valmistetaan edelleen Billnäsissä.

Ruotsin vallan aikaan 1600-1700 luvulla läntiselle Uudellemaalle ja eteläiseen Varsinais-Suomeen perustettiin lukuisia ruukkeja Ruotsin kuninkaan toimesta. Fiskarsin ja Billnäsin lisäksi syntyivät mm. Antskogin, Mustion, Fagervikin, Teijon, Mathildedalin, Kirjakkalan ja Taalintehtaan ruukit hyvin lähelle toisiaan. Nämä olivat hyviä paikkoja ruukkien perustamiseen koska oli vesivoimaa ja metsiä puuhiilen valmistukseen. Lisäksi meren läheisyys teki kankiraudan ja muiden valmiiden tuotteiden viemisen Ruotsiin meriteitse helpoksi.

Suurin syy ruukkien perustamiseen Suomeen oli kuitenkin se että Ruotsin kuninkaat säästivät omia metsiään. Erityisesti Bergslagenin alueella missä monet Ruotsin ruukeista sijaitsevat, metsät hupenivat huolestuttavasti runsaan puuhiilen tekemisen seurauksena.

Elämä ruukinkylissä oli hyvin omavaraista. Ruukki ja sen patruuna esikuntineen piti huolen lähes kaikesta. Asunto, terveydenhuolto, koulut ja ruokahuolto ,kuten kananmunat, maito, jauhot ja voi tulivat ruukilta. Yhteisessä Pakarin tuvassa käytiin leipomassa. Saunominen ja pyykkäys tapahtui myös yhteisissä ruukin järjestämissä tiloissa.

FISKARS

Fiskars oli ja on näistä Suomen ruukeista suurin ja tunnetuin. Se täyttää tänä vuonna 365 vuotta. Hollintilainen Peter Thorwöste perusti ensimmäisen masuunin ja kankirautavasaran jo 1649.
Fiskarsissa on valmistettu paljon Suomen kotitalouksissa tunnettuja tuotteita saksien lisäksi. Nykyisin Fiskars on pörssiyhtiö ja valmistaa tuotteensa muualla kuin Fiskarsilla mutta yhtiö on kyllä edelleen ruukissa vahvasti näkyvillä ja myös kehittämässä sitä.

Kylästä on muodostunut käsityöläisten, muotoilijoiden ja kuvataiteilijoiden suuri yhteisö. Siellä asuu yli 100 näiden ammattien harjoittajaa. Koko kylän asukasluku on 600 kuten Värtsilän pitäjässäkin,eikö? Kesäisin näillä taitajilla on yhteinen näyttely ja tietenkin kylän keskusta on täynnä erilaisia putiikkeja joissa myydään alueen käsintekijöiden töitä.

Tällä kertaa mukaan tarttui mielettömän upea saarnista tehty jakkara, pellavainen pöytäliina ja pulloharja mitä ei mistään marketista enää tahdo löytyä.
Alueella on myös pieni suklaa tehdas. Se valmistaa tummaa suklaata jossa on kristallisuola rakeita. Kyllä on uskomattoman hyvä yhdistelmä.

Fiskars on nykyisin osa Raaseporin kaupunkia. Matkaa sinne on Helsingistä noin 100 km. Kesäisin Helsingistä tehdään jonkin bussiyhtiön toimesta päivämatkoja tänne taiteilijoiden paratiisiin. Paikka on kaunis ja tunnelma etten sanoisi viipyilevä.

Vesivoimaa tarvittiin ruukeissa

Vesivoimaa tarvittiin ruukeissa

Fiskarsin keskustaa

Fiskarsin keskustaa

Fiskarsin idylliä

Fiskarsin idylliä

Share

3 comments for “Ruukinkylä

  1. Tästä vaimon minulle syntymäpäivälahjaksi 17 vuotta sitten antaman bilnäsiläisen kirjoituspöydän äärestä lähetän Sinulle, Jore, lämpimän kiitoksen! Kirjoituksesi oli erittäin mielenkiintoinen. Monet Värtsilän menneisyyden asiat hyppivät mielenrauhaani sitä lukiessani.

    Värtsilässäkin on ollut ruukinaikansa. Esimerkiksi Tohmajärven ensimmäinen koulu aloitti täällä kymmenisen vuotta ennen muita. Rautatehdas rakensi kirkon. Tehdasseurakuntaurakunta toimi selektiivisesti Tohmajärven seurakunnan alueella. Järjestötoiminta oli vilkasta. Kaksi kansanedustajaakin lähetettin Arkadianmäelle. Jne. Pykälävaaran Päätalo on niitä pannut kansien väliin.

    Kehitys kulki vauhdilla monin tavoin kohti kaupunkiyhteisöä. Molotovin peukalo kartalla STT:n avustuksella katkaisi sen. Kunta halkaistiin. Suomen puolelle jäänyt tynkä alkoi sinnittelyn jälkeen kypsyä takaisin emäpitäjään. Myös nykyisen jäljellä olevan osan, jota nimitän määrätietoisesti Värtsilän pitäjäksi Tohmajärven kunnassa, yksi osa Kaustajärvi halkaistiin, ja nyt kuopiolainen vouti on pyyhkinyt sen pois Via Karelian varrelta.

    Tyhjä mäen nyppylä Mökkivaara on viitoitettu neljällä viitalla.

    Täällä ei ole edellytyksiä ottaa mallia Fiskarsista suuremmassa määrin. Mutta vähäsen kylläkin. En nyt ala taas siitä saarnaa pitää. Lukija lukekoon juttusi kertaalleen uudestaan ja noukkikoon siitä pieniä ideoita vireän Värtsilän kehittämiseksi. Niitä nimittäin siitä löytyy. Asiasta innostuneet voivat mennä vaikkapa Hotelli Jokeen ja aivastaa niitä ulos tuopin äärellä. Ideailtahan siitä muodostuisi.

    Tietysti kokoontumisen virallinen osa pidettäisiin kylätalon kokoushuoneessa. Mutta jatkoilla ja varsinkin saunassa ne parhaat oivallukset aina ovat syntyneet. Mikseivät nytkin!?

    Olen haistanut Värtsilän hajuja ja tuoksuja. Uskon vahvasti, ettei Värtsilän tyhjentämistä/tyhjentymistä kannata hiljaa vaieten sietää. Lisää kaasua siihen, mitä Hemppa, Rami, Matti, Eira, Vuokko ja monet muut ovat jo tehneet ja jaksavat vielä tehdä. Mutta lisävoimia on saatava mukaan.

    Tuijotetaan vähemmän Kauniita ja rohkeita! Haaveillaan enemmän Jänisjoen rantamilla ja kaipaillaan kirkolle ”kujuja” ja vakavampaakin menoa! Kynitään kyyninen kana ja kypsennetään kalakukko made in Värtsilä! Laitetaan lammasta uuniin, niinkuin Lemin kulttuuripitäjässä. Helinä ja nyt myös Heikki kasvattavat lisää lammasta. Ja oikeiden Karjalan piirakoiden taitajia on entuudestaan. Eero-Matti kouluttaa nuoria kokkeja. Hannu hoitaa lintutornien mainetta. Ja Vuokko kertoo nousevan nuorison iloisista ilmeistä. Värtsin Takojat vaalivat nimensä mukaan, että
    ”pajan kalke aina helää”. Karoliina – niin vaatimaton, viehättävä taiteilija – meinasi unohtua. Hotellin ”tyttöjä” kylläkin käyn aina kun kiireiltäni ehdin – halaamassa. Myös kiireissäni ohi mennen.

    Entä Wärtsilän musta! Kymmenen vartta nousee terveen näköisinä Arppen pihalla. Ovatko ne niitä – Wartsilän mustia maatiaisia? Se selviää muutaman viikon sisällä. Olen yrittänyt niitä vaalia, jotta kukillaan kiittäisivät saamastaan rakkaudesta.

    Mennäkseni Joren juttuun, on tietysti huomattava, että Värtsilästä on Helsinkiin pitempi matka kuin Fiskarsista. Mutta sinne, mistä aurinko aamuisin nousee, on vain muutaman virstan matka. Tohmajärvellä ja sen itälaidalla olevalla Värtsilän pitäjällä on etsikkoaikansa! Tätä tuolla Itähuolinnan pihalla ja hyllyjen äärellä aistin.

    Mutta se on kyllä ehdottomasti harhaoppia, että vaatimattomuus kaunistaa. Ei kaunista vaan kauhistaa.

  2. Sakset ovat erinomaiset. Erinomaiselta näyttää kylä, jossa
    niitä tehdään. Minulla on luontotaulu, joka on kaikkine
    pienine yksityiskohtineen leikattu Fiskarsin saksilla. Tämä
    taiteilija eli muistaakseni Rääkkylässä.

  3. Siinäpä Jorelta tiivis tietopaketti ruukkeihin. Piti varmistaa googlesta mikä se ruukki oikeasti on. Metallinkäsittelyyn liittyvä yhteisöhän se. Niinkuin Möhkö ja Wärtsilä.

    Kun Billnäs kehitteli parhaan mahdollisen yleiskirveen mallin, antoi sille ”nimeksi” Billnäs 12. Sen jälkeen mallia ei tarvinnutkaan muutella vaan sitä valmistettiin kymmenet vuodet toiminnan loppumiseen saakka. Fiskars on parannellut mallia moneen kertaan, mutta minusta Billnäs 12 on vieläkin paras varsinkin puiden pilkkomiseen. Käytän sitä niin kauan kun saan varren pysymään kiinni.

    Konevitsan luontarissa oli täältä Suomesta vieraita käymässä. Luostarista oli toivottu tuomiseksi suomalaista kirvestä koska paikallisilla kirveillä ei puu halkea. Olivat vieneet Fiskarsin kirveen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *