Hermannilta heinään…

Tämä on vanha sanonta. Silloin täytyi kivisten peltojen työvälineet, viikatevarret ja terät ja haravan kuluneet ja katkenneet piit oli korjattuna. ”Haravasta katkes pii, isäntä teki uuden piin, sitten sillä haravoitiin.”

Oli niitä niitto- ja haravakoneita, mutta kivisimmillä pelloilla niiden käyttö oli hankalaa. Monta kertaa kävi että teräveivin varsi kävi kiveen ja se murtui poikki. Tästä seurasi Värtsilän reissu. Tietä ei vielä ollut, yhteydet oli Sääperin itäpuolelta. Sitten Tauno Rantasen tai Toivo Hassisen pajalle, vartta hitsauttamaan. Ja sitten kotimatkalle. Kyllä se joskus niinsanotusti ”närästi.” Tämä on sirppikaudella syntyneen muistoja.

Kuvassa näkyvät välineet tein omien muistamisien mukaan.

Pentti Pakarinen 

heinantekovalineita

Share

2 comments for “Hermannilta heinään…

  1. Tuttua on kertomus kerkisin itsekin ajaa parit ”rampanvarret” eli teräveivin varren poikki. Meidän Wärtsilän koneessa oli siinä varressa puuta, joka säästi metalliosien katkeamista. Mutta tauko tuli kun sen puuvarren vaihtoi ja pahimmillaan haki ensin tuoreen pihlajan josta varren värkkäsi. Aika moni kirouskorppi pääsi ilmoille kun kivikkopeltoja hevosvetoisella koneella niitti. Muutoin heinänteko oli kevyempää työtä kuin pöllin teko.

    Alpo kysyy teräveiviä niitokoneesta ja se on osa joka liikuttaa sitä niittokoneen terää edestakaisin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *