Helmikuun 27. päivänä oli sanomalehti Karjalaisessa kokonainen etusivu uhrattu Suomen Kulttuurirahastolle, jonka perustamisesta on kulunut 75 vuotta. ”Yksi maailman suurimmista säätiöistä on lasten tekosia” otsikossa kerrotaan. Vuosi oli 1938. Oikeinpa sydäntä sykähdytti. Ajatukset lensivät taas sinne wanhaan Värtsilään, opettajani Lydia Nylundiin ja omaan kansakoululuokkaani. Opettajani kertoi meille tästä tulevasta tapahtumasta. Minäkin sain oman keräyslistan ja oman keräysalueeni, jonka olen jo autuaallisesti unohtanut. Samoin keräyksellä saamani summan. Isäni antoi tytölle läksiäisiksi ukaasin, että kuudelta pitää olla kotona. Kelloa en tietenkään muistanut.
Viisi yli kuuden olin kotioven takana. Ovi pysyi suljettuna. Jonkun ajan kuluttua ovi kuitenkin aukesi itkuiselle tytölle. Selkäsaunahan siitä tuli, kun en noudattanut annettua aikamääräystä. Se oli sen ajan kasvatusta se, joka tapauksessa olin silloin ikionnellinen että sain olla mukana tuon upean hankkeen alkuun panemisessa omalla pienellä ”murusellani”.
Hilkka Partanen
Tässäpä Hilkalle ja kaikille muillekin kiinnostuneille linkki, jonka kautta voi tehdä aikamatkan tuohon vuoden 1938 keräykseen ja löytää sieltä sukulaisia ja tuttuja
https://apurahat.skr.fi/perustamiskerays/Haku?sukunimi=&etunimi=&arvo=&paikkakunta=V%C3%A4rtsil%C3%A4n+kunta
Linkkiä klikkaamalla eteen aukeaa lista Värtsilän lahjoittajista. Klikkaamalla sivun oikeassa reunassa ”näytä”-kohdasta pääsee katsomaan lahjoittajan käsialanäytteen ja summan, jolla hän on osallistunut keräykseen.
Joidenkin henkilöiden kohdalla lahjoituksen määrä näkyy jo tuossa ”näytä”-sarakkeessa. Nämä henkilöt ovat tehneet lahjoituksensa erillisillä lahjakirjoilla. Mm. Hilkan opettaja miehineen on lahjoittanut keräykseen 1000 mk.
Paljon löytyi minullekin tuttuja nimiä niin Värtsilästä kuin Pälkjärveltäkin.
Onpa mukava lukea näitä juttuja lähihistoriasta.Kiitos Hilkalle ja Lissulle.Ukkini Matti näyttää ymmärtäneen kulttuurin päälle ja on lahjoittanut 10 mk.
Oli siellä listalla tuttuja nimiä ja joitakin heistä muistankin.
Olipa mielenkiintoinen linkki. Sieltä löytyi isänkin nimikirjoitus. Sama tyyli näkyy olleen listakeräyksessä silloinkin niinkuin nytkin. Eli jos lista aloitetaan ”sopivalla” summalla, esim 10 :llä, niin se yleensä pysyy siinä. Sitten kun joku pudottaa summan vitoseen, niin loppu lista onkin vitosia. Kokeneella kerääjällä onkin oltava useita ”tilanteeseen sopivia” listoja. 🙂
Jos Hilkka muistaisi yhdenkin listan nimen, niin täältä voisi löytyä Hilkan keräämä lista !
Hieno annos arvokasta historiaa, kiitos Hilkka ja Lissu! Minä kävin tietysti myös lapsuuskotikuntani Keuruun sivulla ja oli suorastaan liikuttavaa löytää sieltä oman Herman – papan tuttu huolellinen nimikirjoitus ja todeta, että hänkin on antanut oman panoksensa yhteiseksi hyväksi.
Ja sitten kun muistaa missä joku pappa on asunut ja seuraa nimilistaa, niin ne muut nimet samalla keräyslistalla ovat todennäköisesti siitä läheltä. Koska kerääjille on annettu tietyt alueet tai tiet. Aivan mahtavaa. Löytyi monta unohtunutta nimeä, naapureitakin.
Juuri noin, alpoaatos! Herman – papan edellä oli nimiä, joiden myötä saatoin seurata ajatuksissani tietä Haapamäen asemalta kotiani kohti. Juuri ennen pappaa oli lehtori Sirkku Heikkinen, jonka tiedän tuolloin olleen ”kortteerissa” kodissani, josta käsin hän hoiti historian opettajan virkaa Haapamäen yhteiskoulussa.
Minä olen nähnyt isäni nimikirjoituksen aikaisemmin vain tontin kauppakirjoissa seka evakkolaatikoissa, joiden osoitteena oli Kaurila.
Päivi, löytyi sieltä ukkisikin nimi, niinkuin arvelin etukäteenkin. Ja myös minun isäni ja Janne-setä. Ukkini kuoli keräysvuonna. Olisi varmasti ollut keräyksessä mukana.
Minua ilahdutti erityisesti se, että keräyslistoissa on paljon koululaisten nimiä. Silläkin tavoin ovat ”hilkat” olleet asialla. Koulun pulpetista on lähdetty liikkeelle ja taskurahoista annettu almua. Siinä näkyy suomalaisen sivistyksen juurta.
Oli kaksi eri keräystä: PERUSTAMISKIRJAKERÄYS, jonka toteutti noin 30 000 kansakoululaista syksyllä 1938. Listan kautta antoi lahjoituksensa 170 000 suomalaista. Varoja kertyi 2,7 miljoonaa markkaa. Listat ovat Kulttuurirahaston kokoushuoneessa 42 paksun niteen kokoelmana.
Erikseen oli 1937-38 toteutettu LAHJAKIRJAKERÄYS, johon osallistui 18 000 suomalaista. Näiden lahjoittajien antama markkamäärä on netissä suoraan näkyvissä.
Perustamiskirjakeräykseen nimensä ja lahjasumman omakätisesti merkinneet löytyvät klikkaamalla. Juuri tämä aineisto on mielenkiintoista, koska siitä näkee omakätiset allekirjoitukset.
Vaan on se ollut melkoinen suoritus juuri talvisodan kynnyksellä. Olisikohan tässä nähtävissä eräs selitys sille, että Suomi kesti sotien uhkan alla? Kyllä sivistystahto on osa puolustustahtoa.
On erittäin mielenkiintoista huomata, että Värtsilässä, Tohmajärvellä ja Pälkjärvellä kussakin on huomattavan paljon nimiä lahjakirjakeräyksessä, siis siinä mikä alkoi ennenkuin koululaiset lähtivät kiertämään talosta taloon. Kitee on jäänyt lähes kokonaan koululaisten keräämisen tasolle. – Niin on tapahtunut myös Lemillä, joka on aikamoinen kulttuuripitäjä ja minun erityisen mielenkiintoni kohde.
Tuosta on tehtävissä kaksi johtopäätöstä. Ensinnäkin Kiteellä ja Lemillä ei ole havaittavissa alkusysäystä, jota vasta seurasi talosta taloon kiertäminen. Toiseksi, tämä näkyy tuloksessa. Kiertävissä listoissa on edellisten lahjoittajien esimerkki. Kun edellä on pantu kymppi, niin se on ikäänkuin käsitetty esimerkiksi.
Tämä ei kuitenkaan ole moittimisen arvoinen havainto. Päinvastoin, talosta taloon kiertäminen teki mahdolliseksi, että niin monet saivat tulla mukaan. Asia ei jäänyt vain niille, joille oli ensimmäisenä herännyt halu rakentaa suomalaista kulttuuria ja ehkä enemmän markkojakin. Suomalaisen kulttuurin pohjalta löytyy paljon ”lesken ropoja”.
En tiedä, kuinka moni löytää tästä pakinasta kanssani samoja syvyyksiä. Minusta sitä on, ja se voi olla hyvä esimerkki tulevaisuudellemme. Pienen kansakunnan voima on sen kulttuurissa.
Olipa kiva kuulla tänään radiosta Jukka Arvassalon toimittama ohjelma Suomen Kulttuurirahastosta. Siinä kerrottiin samat tiedot, jotka olen tarjoillut tähän Värtsiin 16.3.14. Sen lisäksi kerrottiin, miten keräys ja rahaston perustaminen nousivat silloisesta yhteiskunnallisesta tilanteesta. Asiantuntija oli asialla.
Näytti siellä olevan isäni nimikin 10 mk lahjoituksella
mukana. Pieni kirjoitus virhe oli sukunimessä kun A paikalla
pitää olla O. Myös muita tuttuja nimä siellä vilahteli ihan
mukava määrä.
Sieltäpä löytyi ukkini Heikki Vepsäläinen pienviljelijä 10mk lahjoitus.Käsialasta tunnistin.Muutama muukin tuttu nimi tuli näkyviin.