Arkiston kätköistä

Hilkka Partanen on arkistoistaan löytänyt ja lähettänyt toimitukselle vuosia sitten talteen ottamansa Wärtsilä runon, joka lienee julkaistu kymmeniä vuosia sitten jossakin lehdessä.  Runo sopinee  julkaistavaksi talvisodan päättymisen muistopäivään  13.3.  liittyvänä.

Runon on kirjoittanut Mauno Pesonen.

Wärtsilä

On kunta pieni, köyhä Karjalassa,
se vartijana seisoo paikollaan.
Mi tunnettu on ammoin taisteloissa
ja uhrin kalliin antoi eestä maan.

Sun poikas lähti kerran taistonyöhön,
kun sodanlieskat ylläs’ salamoi.
Ei koskaan palanneet he rauhantyöhön
He verelläsä rauhan meille toi.

On menetykses’ raskas Wärtsilämme,
jäi rajantaakse maamme rakkahat.
Vain rippeet jäivät muistoks’ omaksemme
kuin viimein taukos taiston pauhinat.

Mis’ verta hyytäin laulaa sudenjoiku,
ja rajanuhka huokuu kylmyyttään.
Siel’ syttynyt on elon uusi soihtu
ja mielet palaa jälleen Wärtsilään.

Share

3 comments for “Arkiston kätköistä

  1. alpoaatos
    16.3.2014 at 10:02

    Siinäpä hyvä runo. Olisikohan kirjoittaja Anninvaaran Pesosia?

  2. Pentti Pakarinen
    16.3.2014 at 10:49

    Minä tunsin Värtsilästä kotoisin olevan Mauno Pesosen.
    Onko hän sama kun tämän runon kirjoittaja?
    1954-55 oli saman niminen kaveri varusmies palveluksessa
    Mikkelissä samassa komppaniassa.
    Hän oli mennyt palvelukseen helmikuussa,minä menin lokakuussa.
    Sielä hän kiusasi meitä mokuja,hän oli ensimmäisen joukkueen
    ryhmän johtaja,”ei huono”.
    Helmikuussa -55 hän käveli kersanttina vastaan.
    Juteltiin siinä ja hän sanoi täytyy kokeilla tätäkin tehtävää.
    Siitä tuli hänen työuransa.
    Jos on sama mies olis kiva kuulla!!

  3. Pauli Alakangas
    3.4.2014 at 19:51

    Mauno Pesonen
    Vastauksena Alpoaatokselle ja Pentti Pakariselle. Mauno Pesonen asui nuoruudessaan reilu kaksikilometriä linnuntietä mitattuna kotipaikaltani Anninvaarassa. Hän meni varusmiespalveluksen jälkeen armeijan töihin Mikkeliin. Hän oli siellä huoltopuolella ja eteni sotilasarvossaan ainakin ylivääpeliksi? Eläkkeelle päästyä hän kunnostautui Karjalapiirakan teko kilpailussa.Mauno oli erittäin lahjakas sanoittaja. Hän julkaisi runoja ja kirjoja. Olen lukenut yhden kirjan, jonka sain lainaksi edesmenneeltä naapurin Martilta. Mauno oli antanut sen Martille syntymäpäivä lahjaksi olivathan he samaa ikäluokkaa. Maunokin on poistunut ajasta ikuisuuteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *