Muumikirja japanin kielelle?
Uhan ja pelon tunteet tulivat sodasta
Tuula Karjalainen: Tove Jansson, Tee työtä ja rakasta, Tammi 2013
Tove Janssonin ja muumien ystäväpiiri laajeni, kun muumeista alettiin tehdä animaatioelokuvia Japanissa. Muumien joskus pelonsekaisten tunteiden värittämä maailma vetosi aikuisiin ja lapsiin. Nämä tummat tunteet tulivat esille talvisodan ahdistavina päivinä, jolloin muumimaailma-idea syntyi. Kustantajalle kirja päätyi jatkosodan aikana ja ilmestyi heti rauhan tultua.
Toven isä Viktor Jansson ( 1886-1958) oli sodan vaurioittama mies. Niin ainakin Toven äiti kertoi. Ennen iloisempi ja puheliaampi mies muuttui juroksi. Tunteiden ilmaisu oli hänelle hyvin vaikeaa. Ristiriitaiset olivat myös Toven ja isän suhteet, vaikka Tove kunnioitti isäänsä, joka oli kuvanveistäjä ja teki mm. valkoisille sankareille muistomerkkejä. Isä oli tyypillinen patriootti ja juomingeissa sotakavereiden kanssa käytiin läpi sotakokemuksia.
Tovekin oli hivenen asenteellinen. Hänen mielestään sellaiset, jotka eivät olleet taiteilijoita, olivat vähäarvoisempia. Tovessa oli paljon Pikku Myytä, joka sanoo asiat suoraan. Muumipeikko oli kuitenkin taiteilijan alter ego. Myy oli Janssonin mielestä välttämätön vastakohta muumiperheen avuttomalle ilmeelle.
Karjalaisen Jansson-kirjaa ollaan kääntämässä, tai se on jo käännetty, japanin kielelle. Kirja onkin monipuolinen ja valottaa Janssonin elämää useista perspektiiveistä. Siksi sitä lukiessa ei ehdi pitkästyä. Saarista ja rakentamisesta pitävä Jansson eli pitkään näissä miljöissä. Muumien ystävälle kirja antaa seikkaperäisen matkan paitsi Janssonin elämään, myös muumimaailmaan.
Jouko, kirjaesittelysi sai minut etsimään kirjahyllystä Tove Janssonin satukirjan Muumiperheen tarina. Siihen on koottu kolme kirjaa: Taikatalvi, Muumipappa ja meri sekä Muumilaakson marraskuu.
Alkulehdellä on painettuna Tove Janssonin omalla käsialallaan kirjoittamat saatesanat. Lainaan niistä osan: ” Aina ei ole itsestään selvää, että uudet lukijat olisivat kaikki lapsia. Varmaan on yhä enemmän myös aikuisia, jotka haluavat lähteä retkelle mielikuvituksen maahan, sinne missä arkipäivän säännöt ja pettymykset eivät ole vaanimassa, sinne missä todellisuuden rajoina ovat kertojan rehellisyys ja oikeudenmukaisuus.”
Silmäilin läpi Muumipapan ja meren, johon aikoinaan ihastuin.
Aion lukea uudelleen.
Tämän iän hyviä puolia on, että kun on sopivasti unohtanut, voi mielenkiinnolla ja nautiskellen kokea kaiken uutena uudelleen.
Oma lapsuuteni siellä -40 – 50 luvuilla ei sisältänyt Muumeja. Tutustuin Muumeihin omien lasten seuratessa piirrettyjä reilusti yli 20 vuotta sitten. Tykästyin Muumien tarinankerronnan tapaan. Niiden sanoma tavoittaa lapset ja aikuiset ja juuri tuo ominaisuus on kaikissa hyvissä saduissa. Ne eivät kysy kuuntelijansa ikää ja laittaa jopa mielikuvituksen liikkeelle tarinan mukana. Muumit ja pyrstötähti vai kuinka sen piirretyn kertomuksen nimi olikaan, niin se on oiva esimerkki mielenkiintoisesti toteutetusta sadusta.