Jaakobin pojat

Alakoulussa opettaja oli kertonut Jaakobista ja sen kahdestatoista pojasta. Se tarina jäi niin mieltäni askarruttamaan, että kotona illalla kyselin isältä, oliko hänelle tuttu se Raamatun kertomus. Tuttu tarinahan se oli isällekin. Niin minä halusin kuulla vielä lisää siitä Joosefista, jonka elämä minusta oli ollut hurjan jännää. Koska isä ei ihan tarkkaan muistanut sitä, hän haki kammarin kirjakaapista ” Kolmen muskettisoturin” vierestä äidiltä perimäni Biblian ja selailtuaan sitä kotvasen löysi kyseisen Raamatun kohdan. Isä pyysi minua lukemaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Se Biblia oli kirjoitettu sellaisilla kirjaimilla , joita meille ei vielä koulussa ollut opetettu. Hitaasti se lukeminen muuten isältäkin aluksi sujui.

Siinä isän lukiessa tuli mieleeni monenlaisia kysymyksiä.
-Eikö sillä Jaakobilla ollu tyttöjä?
-Oljhan sillä kai, mutta tässä ny vuan kerrotaan pojista.

Kun isä luki, että Jaakob rakasti Joosefia enemmän kuin muita poikiaan, jäin miettimään, minkä takia.
-Rakastiko se Jaakob Joosefia enemmän, ku se olj muita poikia kiltimp?
-Niihän se suatto olla.

Isä jatkoi lukemistaan.
-Millane se pitkäliepeinen ihokas olj?
-Se olj varmaan semmone jonkumoinen paita kait.

Minua ihmetytti se Joosefin unien selittämisentaito.
-Niätkös sie isä unnii?
-Kyllä, mutt ei niitä aina uamulla muista.

Niin isä taas pääsi jatkamaan lukemistaan.

– Se Ruuben olj sitte mahottoman kiltti mies, kun se halus pelastoo sen Joosefin hengen
– Oljhan se.

jaakobinpojatTunsin helpotusta, kun Joosef sitten selvisi kateellisten ja valehtelevien veljiensä kynsistä sinne Egyptin maahan. Sitten kun päästiin sinne Botifarin taloon, niin isä yht´äkkiä sulki Biblian ja sanoi:” Eiköhän ou aika jo käyvä yöpuulle.” Minä olisin kyllä jaksanut kuunnella vieläkin, mutta isä lupasi jatkaa huomenillalla. Niin Biblia pantiin kammarin pöydälle huomista odottelemaan ja väliin merkiksi vanha joulukortti.

Siitä isä sitten jatkoi lukemista seuraavana iltana. Botifarin talosta ei kerrottu enää mitään. Sitä minä ihmettelin, miksi se Botifari sen Joosefin vankilaan panetti. Ei isäkään sitä sen tarkemmin kertonut. Unien selittämisentaidollaan Joosef sitten pääsikin faaraon suosioon ja kohosi hänen palvelijakseen.

-Millane se nälänhätä on?
-Kun ei ou mitää syötävee, tuloo näläkä ja hätä, mistä sais ruokoo.
-Onkohan Suomessa ollu joskus semmone nälänhätä?
-Eihän sitä isänkään lapsuuvessa aina ollu ruokoo tarpeeks.

Seuraavaksi isä luki siitä, kun veljet tulivat viljanhakuun Egyptiin, ja Joosef pani heidät koetukselle ennen kuin kertoi olevansa heidän veljensä Joosef.

-Olj se Jaakob ilone, kun kuul Joosefin olevan elossa.
-Totta kai.

Isä lopetti lukemisen siihen, kun se Jaakobin koko suku muutti sinne Egyptiin Joosefin luokse.

-Millo se Joosef sitten kuolj?

Isä selasi vielä jonkun aikaa sitä Bibliaa ja sai tietää, että Joosef eli 110-vuotiaaksi.

– El se vanahaks !

Siihen päättyi Biblian tutkistelu, ja se pantiin entiselle paikalleen kammarin kirjakaappiin. Tämä sitten jäikin ainoaksi yhteiseksi Raamatun lukuhetkeksi isäni kanssa.

Myöhemminkin koulussa puhuttiin Jaakobin pojista, ja piti opetella nimet ulkoa. Vieläkin muistan hyvin sen nimirimpsun. Toinen tärkeä muistettava oli Paavalin kirjeet room, ko, ga,ef, fili, kol ja niin edelleen.

Ei se koulunkäynti ”nään mä” ole hukkaan mennyt.

Pussinpohjan Masa

P.s. Tämä tarina on totta mielikuvituksella höystettynä eli sivistyneemmin sanottuna faktaa ja fiktiota

Share

Post navigation

19 comments for “Jaakobin pojat

  1. Nykysille uusio- ja sateenkaariperheitten lapsille olisi varmaan luettu nekin Potifarin talon seikkailut.

  2. Kylläpä sieltä Masan pussinpohjalta löytyikin mukava juttu. Lisää vain sellaista! Sinne Egyptiin menee tämänkin nimirimpsu:

    ver – sam – sä – par – kar – pai – ra – hei – pi – esikoisten surmaaminen.

    Kreikan jumalten palvojien piti opetella: Zeus – Poseidon – Hades – Ares – Hermes – Foibos Apollon – Hefaistos – Baccus – Her – Afrodite – Artemis – Pallas Atene.

    Rooman palvojien kohteet jäivät opettelematta. Siinä vaiheessa historian opiskelussa alkoivat muut asiat kiinnostaa enemmän. Ja nythän pitääkin opetella kunnioittamaan Brysselin herroja ja rouvia.

    Kunpa vain näissä rakennemuutoksissa muistaisi vielä ne Jeesuksen oppilaidenkin nimet, myös Juudaksen seuraajan.

  3. Mukava tarina Masalla.. Yritin muistella, olisiko minulle jäänyt mitään mieleen koulun uskontotunneilta. Eipä muistu mieleen mitään muuta kuin pahviset kuvataulut. Miten lienee uskontonumero todistukseen annettu. Ehkäpä niin että on muistanut ulkoa nuo kreikkalaisten ja roomalaisten jumalten nimet sekä Raamatun kirjojen järjestyksen. Ja tietysti Jaakobin poikien nimet. Ja niitten isänkin nimi. Ne kyllä muistan vieläkin.

    Ulkoa opettelun tärkeydestä voidaan olla montaa mieltä. Minulle ulkoa opetellut asiat ovat pääasiassa arvokasta pääomaa. Nuo kreikkalaisten ja roomalaisten jumalien nimet ovat turhia, mutta eipä niistä ole liiemmin haittaakaan ollut.

    Moni on tiukkapaikassa muistanut yhden ainoan rukouksen “Levolle lasken Luojani..”

  4. Ulkoa oppimisen ja muistamisen asialistaan voisi suositella ennen kaikkia muita: kymmenen käskyä, Isä meidän -rukous ja Apostolinen uskontunnustus. – Liturgisten ohjeiden mukaan messussa olisi sopivinta lukea Nikean uskontunnustus. Onneksi sitä ei tarvitse osata ulkoa, koska tekstin löytää alta aikayksikön virsikirjan takaa. Ajan kanssa senkin voi kyllä – jos tuntuu tarpeelliselta – oppia kirkossa käymisen myötä ulkoa.

    Martti Luther – ihan nyt ulkomuistista kerrottuna – suositteli ulkoa oppimista vertauksella lehmän märehtimisestä. Ilmeisesti hän tarkoitti lyhyemmän kuin elinikäisen ulkoa muistamisen merkitystä. Lehmä syö ruohoaterian ja alkaa märehtiä. Sillä tavalla ateria vaikuttaa elämiseen ja – tietysti myös maidon tuotantoon.

    Jospa on sillä tavalla, että esimerkiksi aamulla luettu Isä meidän tai vaikkapa kymmenen käskyä, vaikuttaa päivän aikana uskon ja Hengen hedelmien kasvuun!? Mene tiedä! Pitäsikö kokeilla. Ei se olisi ainakaan mitään hurmahenkisyyttä. Ihan tavallista (?) elämää vain.

    Minulla on meneillään erään ulkoa laulamisen harjoitus. Rakastan laulua “Maksettu on velkani mun. Ylistys olkoon Ristinnaulitun”.
    En millään meinaa oppia sitä venäjänkielellä 1. säkeistöä lukuunottamatta. Mutta aion panna parastani asiantilan korjaamiseksi. Sillä laulu juuri venäjänkielellä tuli hyvin rakkaaksi silloin, kun järjestimme jumalanpalveluksia Venäjän puoleisessa Värtsilässä.

    Tuo äsken kerrottu tuli ulkomuistona mieleen, kun eilen ajelin Värtsilän keskustassa tuttavaa perhettä tapaamassa. Kirkonmäellä seisoi kaunis ortodoksinen kirkko ja sen alapuolella näkyi valkoisella aidalla suojattu sankarihautausmaa.

    Kivivuoren Päiville terveisiä! Laitapa Värtsiin “Maksettu on…” venäjänkielellä näitä latinalaisia kirjaimia käyttäen. Se auttaisi jossain määrin myös oikein ääntämistä.

  5. Merkillisen paljon vanhat keikkalaisten ja roomalaisten tarustojen nimet vaikuttavat tämänkin päivän elämään. Tähtientutkijoille ne ovat suorastaan jokapäiväistä kauraa. Merkurius, Venus, Tellus, Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus, Neptunus ja Pluto lienevät kaikki muinaisia Rooman valtakunnan jumalhahmoja. Kreikkalaistenkin tarustojen nimiä löytyy tähtitaivaalta aika lailla. Eikä tämä ilmiö rajoitu pelkästään taivaalle. Esimerkkejä löytyy miltei alalta kuin alalta. Mikkihiirikin tuntee Pluton. Joskus herkuttelemme Mars suklaalla. Mopokansa muistaa ehkä Jupiter-mopon. Venus on kautta aikain ollut arvostettu kauneusihanne. Myyttisillä nimillä on mainosarvoa ja niillä mainostajat meitä vedättävät hankkimaan tarpeettomiakin tuotteita. Ihmekös tuo onhan koko ajanlaskummekin roomalaista perintöä. Pari sikäläistä itsevaltiasta Julius ja Augustus ovat saaneet oikein nimikkokuukaudet useimpien länsimaisten kielien kalenteriin (ei kuitenkaan suomalaisiin, meillä on onneksi ikiomat kuukautemme). Näiden despoottien vuoksi koko loppuvuoden kuukausien järjestys menikin sitten ihan sekaisin. Syyskuu Sebtember (=seitsemäs), lokakuu October (=kahdeksas), marraskuu November (=yhdeksäs) ja joulukuu December (=kymmenes). Roomalaisten vuosi tosin loppui helmikuuhun, siinä selitys. Ihan kaikki ei olekaan uutta auringon alla.

  6. Tutkipa, Seppo, miten kuukausien nimet näkyvät EU:n alueella! Tämän tiedon voisimme me jääräpäät suomalaiset mielellämme lukea Värtsistä. Mite se Venäjä on nimikoinut vuoden kuukaudet? Ehkä Päivi voisi avustaa?

    Tämmösii tässä tuumii Toivon poika.

  7. Haepa Erkki, netistä Google-kääntäjä. Kirjoita vasemmanpuoleiseen ruutuun kuukausien nimet suomeksi ja etsi oikeanpuoleisen ruudun yläpuolelta nuolipainikkeella haluamasi kieli. Google kääntää, toivottavasti oikein tällaisen melko yksinkertaisen nimirimpsun. Kyllä sieltä kaiketi useimmat EU-kielet löytyvät ja muitakin.

    Tässä kopiotuna googlekäännöksiä. Mahdollisista käännösvirheistä en ota vastuuta. Liettualaiskuukaudet ovat virkistävä poikkeus tässä luettelossa.

    Ranskaksi
    Janvier Février Mars Avril Mai Juin Juillet Août Septembre Octobre Novembre Décembre

    Kreikaksi
    Ιανουάριος Φεβρουάριος Μάρτιος Απρίλιος Μάιος Ιούνιος Ιούλιος Αύγουστος Σεπτέμβριος Οκτώβριος Νοέμβριος Δεκέμβριος

    Espanjaksi
    Enero Febrero Marzo Abril Mayo Junio ​​Julio Agosto Septiembre Octubre Noviembre Diciembre

    Portugaliksi
    Janeiro Fevereiro Março Abril Maio Junho Julho Agosto Setembro Outubro Novembro Dezembro

    Saksaksi
    Januar Februar März April Mai Juni Juli August September Oktober November Dezember

    Italiaksi
    Gennaio Febbraio Marzo Aprile Maggio Giugno Luglio Agosto Settembre Ottobre Novembre Dicembre

    Hollanniksi
    Januari Februari Maart April Mei Juni Juli Augustus September Oktober November December

    Unkariksi
    január február március április május június július augusztus szeptember október november december

    Viroksi
    jaanuar veebruar märts aprill mai juuni juuli august september oktoober november detsember

    Liettuaksi
    Sausis Vasaris Kovas Balandis Gegužė Birželis Liepa Rugpjūtis Rugsėjis Spalis Lapkritis Gruodis

    Latvia
    Janvāris Februāris Marts Aprīlis Maijs Jūnijs Jūlijs Augusts Septembris Oktobris Novembris Decembris

    Venäjäksi
    Январь Февраль Март Апрель Май Июнь Июль Август Сентябрь Октябрь Ноябрь Декабрь

  8. Kiitos, opettaja, kävin koulua vanhaan aikaan. Ei ole tänä nettimaailma oikein ottanut otettaan minusta. Mutta onneksi saan kysyä neuvoa Sinulta ja Eiralta. KIITOSTA oikke paljo!!!

  9. Rönsyilihän tämä nyt aika lailla ohi Jaakobin pojista. Sorry !

  10. Kiinnitin huomioni tuohon Vironkielisiin kuukauden nimiin. Vaikka se on sukulaiskieli ja aika läheinen niin kuukauden nimet lienevät tulleet heille Saksalaisen ritarikunnan alammaisuudessa elämisen seurauksena.

  11. Jakob taisi olla viriili mies,koska tämä veljes-sarja oli vähintään
    neljän äidin synnyttämä.
    Katselin sodan aikaista koulutodistusta,siinä oli uskontonumero
    muutaman kerran jopa yhdeksän,mutta silloin kysyttiin vain
    poikien isän nimee.
    Äidin nimeä jos olis kysytty numero varmaan olis pudonnut.

  12. Rönsyilihän tämä. Mutta ei se mitään. Niin tapahtui Tarinatuvassakin maanantaina, ja ihan mukavaa oli,ja Lukkarisen Irjan tarjoilu vain lisäsi mukavaa oloa. Muistathan sie, Seppo, niitä entisiä oppilaitaskin? Samoin Pussinpohjan Masa? Eivät nekään aina pysyneet ruodussa. Välillä eivät pulpetissaankaan. Eikä silloin taidettu tietää ADHD:stä mitään.

  13. Rönsyilenpä vielä minäkin, kun tuo alpoaatoskin muisti vielä Jaakobin poikain isän nimen. Nimittäin :

    Oltiin taannoin suvun kesken pidennetyn pöydän jouluaterialla,
    jossa oli puhetta Raamatusta monella tasolla. Jaakobin poikain
    isän nimikin selvitettiin. Sitten kysyttiin ruokailijoista pie-
    nimmältä, että mikäs se olikaan Sepeteuksen poikain isän nimi.
    Siihen vastasi juuri puhumaan oppinut Ida Maija kirkkaasti:
    Jeesus !
    Kyllä ollaan sittemmin jokajoulu vedet silmissä muisteltu juttua
    ja tämä on tosi.

  14. Kannatti kirjoittaa, Masa! Mukavaa oli lukea myös rönsyjä.

  15. Tämän Josefin tarinan muistan vieläkin kouluajoilta,
    jolloin se täytyi osata ulkoa. Muistan vielä myös
    hänen veljiensä nimet luetella. Tästä kertomuksesta
    ovat tutut seitsemän lihavaa vuotta ja seitsemän laihaa
    vuotta.

    Irenen tavoin tuli heti aluksi mieleeni nykyiset uusioperheet.

  16. Vaikka tätäkin kertomusta ovat tämän päivän päättäjämme lukeneet ja kuulleet niin sitä opetusta lihavista ja laihoista vuosista ei ole omaksuttu lainkaan. Valtion taloudessa ne lihavat vuodet törsättiin ja nyt ovat edessä ne laihat vuodet, eikä sitä pahanpäivän varantoa ole missään.

    Lipposen vaalitappion jälkeen alkoi törsääminen ja nyt Urpilainen ja hänen seuraajansa saavat hoitaa ne laihat vuodet ja keino on tuttu. Kansalaisten selkänahasta ne otetaan.

    Ps tämä ei ole lainkaan politiikkaa vaan purpatusta.

  17. Oikeassa olet veli Kalevi,valitettavasti.

  18. Raamatun kolmekasikäännös on tullut aikojen varrella kahlattua jollakin tavoin jopa kokonaankin läpi. Onhan siellä melko uuvuttavaakin tekstiä, esim. sukuluetteloita mutta vastaavasti erittäinkin mielenkiintoista aineistoa jo ihan maailman ja kansojen historian näkökulmasta. Joskus Sana ei avaudu millään ja joskus taas erittäinkin helpontuntuisesti. Liian vähälle sen tutkiminen joka tapauksessa nykyisellään jää. Kun lapset olivat pieniä, heidän kanssaan tuli luettua parikin Lasten Raamattua ja monia muita pienempiä kirjasia joista kyllä selvisivät muutamat asiat itsellekin paremmin.
    Sana-lehdessä 3/-14 Itä-Suomen yliopiston eksegetiikan professori Lauri Thuren kannustaa asennoitumaan Raamatun lukemiseen tietyssä mielessä samalla tavoin kuin romaaneihinkin eli ehyesti läpi yhtenä kertomuksena; tarpeetonta silppuamista tulisi välttää. Vain tällä tavalla kokonaisuus ja “juoni” hahmottuu kunnolla. Yksittäistenkin jakeiden ymmärtäminen on tällöin helpompaa.

    Etsiessäni eilen Kuukkelista aivan muuta asiaa, ajauduin sattumalta Vapaa-ajattelijoiden linkkiin. Tutustuin sen kautta heidän samannimiseen painotuotteeseensa. Kun lueskelin muutamia artikkeleita, niin en voinut välttyä ihmettelemästä kuinka paljon täytyy tuhlata aikaa ja energiaa todistelemalla sitä, että mitään Jumalaa ei ole. Mikä on se epämiellyttävä kokemus, joka saa ihmisen niin perin juurin katkeroitumaan lapsenuskoonsa, että kaikki hengellinen ulottuvuus täytyy järjestelmällisesti torjua?
    Hyvähän vapaassa maassa on tietysti mellastaa; sinänsä toki kunnioitus heidän vakaumukselleen mutta – paradoksaalisesti keventäen – Jumalaahan heidän tulisi kiittää siitä, että tällainen vapaus on olemassa!

    Lopuksi pieni tarina kommunisti-Puolasta:
    Lasten piti koulussa kirjoittaa aine aiheesta “Vuoden tulo”. Opettaja luki kirjoitelmia ääneen luokalle ja mainitsi aivan erityisesti katkelman pikku-Katyn tekstistä: “Katy kirjoittaa, että maassamme saadaan niin suuri perunasato, että yhteen kasaan kerättynä se yltää Jumalaa polviin saakka. Kirjoitus olisi muuten erinomainen, mutta kaikkihan me tiedämme että Jumalaa ei ole olemassa, joten tämä täytyy korjata.” Seuraa pieni hiljainen hetki ja sitten Katy heläyttää kirkkaalla lapsenäänellään: “Ei ole muuten perunoitakaan!”

  19. Muistatahan sinä Jussi sen Raamatun kertomuksen syntiin lankeamisesta? Silloin esitettiin kysymys “onko Jumala sanonut niin”?
    Vapaa-ajattelijat kysyvät nyt “onko Jumalaa olemassakaan”. Jo Vanhantestamentin psalmit kertovat tästä samasta kysymyksestä. Onko Jumalaa olemassa. Toiset uskovat ja toiset eivät usko. Näin se aina menee ihmisten elämässä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *