Kaustajärven vartion rakennus osa 1

Kaustajärven vartion rakennus, osa 1

Lokomobiili

1950 luvun lopulla Kymiyhtiön metsät alkoivat olla kaluttu metsätöiden osalta loppuun. Miehiä lähetettiin talveksi työttömyystöihin kuka minnekin. Kauimmaiset savottaan Porkkalan niemimaalle saakka. Silloin tällöin joku pieni työkohde kuitenkin ilmaantui myös Värtsilään. Jokaisesta tiedossa olevasta työmaasta puhuttiin jo muutama vuosi etukäteen. Jotkut ostivat kulkuvälineeksi vaikkapa mopon, jos vaikka sattuisi pääsemään töihin. Siihen aikaan minkä tahansa työkohteen tuleminen paikkakunnalle tiesi työtä paikkakuntalaisille. Nykyisin se ei ole niinkään varmaa vaan työ on ”kilpailutettu” jonkun muun ulkopaikkakuntalaisen firman tehtäväksi ja oman kunnan miehet säilyvät edelleen työttömyyskortistossa.

Syksyllä 1961 aloitettiin uuden vartion rakentaminen Kaustajärvelle entisen vartion lähelle. Sinne minäkin tarjouduin hommiin vapauduttuani joulun seutuun edellisestä työpaikastani. Siihen aikaan voi mennä työmaalle kyselemään töitä ilman sen kummenpaa byrokratiaa. Tavallisesti töitä oli varsinkin meille monitoimiosaajille eli sekatyömiehille. Meidän piti osata tehdä kaikkea; lapioida lunta ja soraa, kaivaa ojaa ja tyhjentää huusin alustoja. Kantaa oikeille ammattilaisille eli kirvesmiehille lautoja tai raudottajalle rautoja. Tehdä betonia ja kärrätä massa rakennukseen.

1960-luvun alussa rakennettu uusi päärakennus. Kuva: O. Pakarinen

1960-luvun alussa rakennettu uusi päärakennus. Kuva: O. Pakarinen

Suuri kuoppa oli kaivettu pohjakerrosta varten. Laudoitukset perustuksien valamista varten jo lähes valmiit. Vielä viimeisiä kallistuksien mittauksia tehtiin. Tulin tietämään millaista on mitata letku-vesivaalla. Tulin tietämään miltä tuntuu ”jäisen” tentun lorahtaminen lekusta sormille. Tulin myös tietämään mitä tarkoitti huudot ”merkki” ja ”korkki”.

Lokomobiili ja ”Höyrymestari”

Lokomobiili. Kuva: Pielisen museo

Lokomobiili. Kuva: Pielisen museo

Minun ensimmäinen luottohomma oli lokomobiilin lämmitys. Lokomobiili oli sellainen höyryveturin näköinen, mutta vain henkilöauton kokoinen hökötys. Siinä poltettiin tulta joka keitti vettä eräänlaisessa painekattilassa. Kuumaa höyryä käytettiin lämmitykseen. Höyryllä lämmitettiin betonin teossa tarvittava vesi, sekä sulatettiin jäätynyt sora. Höyryllä pidettiin myös betonivalu sulana. Näin voitiin suorittaa valutöitä myös pakkasella.

Höyrykoneen niksit piti opetella itse. Höyryn painetta piti seurata mittarista. Heittämällä pesään muutama halko saatiin paine nousemaan. Paine ei saanut nousta tiettyä rajaa, punaista viivaa ylemmäs koska kattila olisi voinut räjähtää. Paine ei myöskään saanut laskea tiettyä rajaa alemmas, koska silloin ei höyryä ei kehittynyt. Piti tietää kuinka tiheään halkoja lisätään. Painekattilasa olevan veden määrää oli myös seurattava. En muista pitikö tuli laskea sammumaan kun vettä lisättiin. Ehkä joku muistaa.?

Päivällä Lokomo oli pienellä käytöllä. Vain veden ja soran lämmitys. Me monitaitoiset erikoisosaajat voitiin keskittyä betonin valmistukseen ja kärräykseen. Välillä vain heitettiin höyrykattilaan muutama halko.

10 vuotta aikaisemmin Kaustajärven vartiopäällikkönä oli Olli (Aleksi) Kukko apunaan Ismo. Ismolla on Olli kukon piippu suussa ja Teuvo Varosen takki päällä.

10 vuotta aikaisemmin Kaustajärven vartiopäällikkönä oli Olli (Aleksi) Kukko
apunaan Ismo koira. Ismolla on Olli Kukon piippu suussa ja Teuvo Varosen takki päällä.

Ilta- ja yölöysit ovat jääneet erityisesti mieleen koska minulle oli annettu näin vastuullinen tehtävä. Rakennus oli peitetty pressuilla. Kuumia höyryletkuja oli levitetty betonivalujen päälle vähän nykyisen lattialämmityksen tapaan, olihan keskitalvi ja pakkanen. Konttailin monta kertaa yössä taskulampun kanssa pressujen alla tarkastamassa että jokaisen letkun päästä tulee höyryä. Jos ei tullut niin olikin ”paha merrassa” ja syy oli selvitettävä. Se letkuhaara oli jostain kohdasta jäässä. Pressun alla oli lämmin kuin huonosti lämmitetyssä Turkkilaisessa saunassa.

Illalla ja yöllä ”höyrymestarilla” ei ollut muita oheistehtäviä. Silloin sai vaikka istua ja miettiä mukavia. Lokomobiilin pyörän päällä oli erityisen mukava istua ja nojata selkänsä lämpimään Lokomon kylkeen. Joskus tuli ummistettua silmät mietiskelyn helpottamiseksi, -ihan vain silmänräpäyksen ajaksi.. Joskus halot olivat palaneet ”silmänräpäyksen” aikana ja painemittari näytti nollaa eikä letkuista tullut höyryä. Onneksi kukaan ei huomannut kipinämikon torkahdusta.

Veden lämmitys

Kun tuli ruoka-aika niin piti tietysti siistiytyä. Tynnyristä otettiin pesuvadillinen jäistä vettä. Höyryletkun pää upotettiin veteen hetkeksi. Muutassa sekunnissa vesi kuumeni pesukelpoiseksi. Ruokailuajaksi laitoin höyryletkun vesitynnyriin. Syönnin jälkeen tynnyrillinen vettä oli jo kuumaa. Kyllä höyry on ihmeellinen. Ei ihme, että sen avulla kulki isot laivat ja junat. Kunhan vain joku muisti pitää tulta yllä.

jatkuu >>>

9 comments for “Kaustajärven vartion rakennus osa 1

  1. Arvelin, ettei minua rakennushommat kiinnosta, mutta niin vain kerronta imaisi mukaansa.

  2. Olisin kiinnostunut saamaan tai ainakin näkemään kuvan vanhasta vartiosta tai -asuinrakennuksesta ennen peruskorjauksia. Onko Sakarilla? Sinähän olet sieltä kotoisin.

  3. Alpoaatos, kirjoitat mielenkiintoista – ja erittäin arvokasta – paikallishistoriaa. Olen aivan nälissäni jatkoa odotellessani. Samalla – myönnän – että tieto lisää tuskaa: Eikö Kaustajärven entistä vartiostoa voi mitenkään saada johonkin käyttöön??? On niin harmi, jos tuo perintö rappeutuu, vahinko Kaustajärven kylälle, onhan se vielä olemassa vaikka kylttejä ei saataisikaan. Vahinko koko Tohmajärven kunnalle, jos se nyt sitä sitten mitenkään kiinnostaa.

  4. Myynti-ilmoitus on poistunut Senaattikiinteistöjen ilmoituksista. Ehkäpä sitten kaivattua uutta elämää on piakkoin tulossa …

  5. Toivottavasti ei ole poistettu samalla mielivallalla kuin kylän nimikin raitilta?

  6. Muistaakseni siinä Senaatin myynti-ilmoituksessa oli ”purettavaksi”?? Eikös se tarkoita, että rakennus (t) oli jo laskettu asumiskelvottomaksi. Muutenhan tämä päärakennus jäi ainakin Rajavartiostolta hyvään kuntoon. Ja ellen taaskin muista väärin, niin maan alla on koko rakennuksen kokoinen kellarikerros.

    Loppukesällä oli eräässä paikallislehdessä kartta Kitee-Tohmajärvi suunnalta. Siinä kartassa ei ollut enää Värtsilää !!
    Värtsilä oli, mutta se oli Venäjän puolella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *